Vuosi 2011 pulkassa

Vai voiko se olla pulkassa, kun lumesta ei ole tietoakaan?

Jepelle kertyi startteja 69 kappaletta (2010:69, 2009:72, 2008:69) eli hyvinkin keskiarvossa :D Niistä 19 nollaa, eli 28%. Taitaa olla meille ihan ennätyksellinen tulos. Palkintopallisijoja (1.-3.) ei voi hehkuttaa, niitä vaivaiset viisi, mutta kaikki nollat kuitenkin kympin sakissa; joukossa isojakin kisoja, kuten Eckerö ja Purina.

Kauden huipennus oli SM-kisat, jotka siis koettiin ekaa kertaa yksilötasolla. Karsintaradalla juostiin nolla, joka oikeutti finaaliin ja sai ohjaajan liikuttumaan. Tämä ylitti odotukset! Finaalissa ei sitten olekaan mitään kerrottavaa; kontaktit paukkui ja ohjaajan pakka levisi totaalisesti.

Heinäkuinen ulkomaanmatka oli myös kokemuksena ensimmäinen laatuaan, ja yllätys sitäkin suurempi: Haapsalussa Jepestä leivottiin EE AVA!

Syyskuussa Jeppe nappasi piirinmestaruuspronssia, ja syksyllä onnistuimme muutenkin tekemään siedettäviä agilityratoja, ja SM-nollat (kuin myös MM-karsintanollat) olivat kasassa jo syyskuun alussa, mikä on täysin poikkeuksellista edellisiin vuosiin verrattuna.


Jussi starttasi kuluneena vuonna 1-luokassa 16 kertaa ja 2-luokassa 13 kertaa. Onnistumiset antoivat odottaa itseään, mutta juhannuskisoissa Tuorlassa Jussi tempoi loput LUVAt voittojen kera. Kakkosluokassa sitten alkoivat kontaktitkin roiskua, ja uusi tiukka linja on pitänyt: radalta pois jos kontakteille ei pysähdytä. Rotumestaruuksissa heinäkuussa Jussi palkittiin vuoden tulokkaana, koska se onnistui tekemään parhaan (puhtaan) radan ykköskakkosluokkakaisena kolmosten virallisella kisaradalla.

Syksyä varjosti sylkirauhastulehdus, jonka tuoksinassa meni neljä kuukautta kisa- ja osin myös treenitauolla.

Ensi vuoden tavoitteiksi voisi nimetä Jepellä terveyden ja Jussilla kisavarmuuden. Jepen kanssa jännätään, kestääkö koiruus 35 senttisiä aitoja. Toivotaan tietysti, että päästään mittelemään SM:iin ja toki myös karsintoihin. Jussin kohdalla en toivo edes nollaratoja :D koska koira ei ole kisavalmis kolmosiin. Varmuutta ja treeniä tarvitaan. Eli vuoden 2012 osalta tavoitteet tuntuu sikäli "löysiltä".

Tapaninajelulla Lempäälässä

Kaikista myrskyvaroituksista huolimatta.

Jussi-boy "juoksi" kaksi rataa. Jos niitä nyt voi radoiksi sanoa. Eka meni TYYSTIN juoksenteluksi (radalta karkailua jne.). Ihan niinkuin SprottiKoiraPark olisi jotenkin uusi tuttavuus... Huoh. Ohjaajakin oli kyllä löysä (mitä muuta voi olla joulunpyhien jälkeen...) - mutta aikas keskittymiskyvytön koiruuskin. Toinen startti sitten pysyi handussa, vaikka muutama este ohitettiin kokonaan tai otettiin uusiksi. Kontaktit ok - kinkkua palkaksi.

Jeppe pääsi kipittämään yhden startin "muodon vuoksi". Taisi kontaktit paukkua niin aalla kuin keinullakin. Ja hitaaltahan se koirula tuntuu, vaikka matalia rimoja ihan nätisti loikkikin.

Joulukuinen lauantai

Leppoisaa meininkiä

Sylkirauhasjälkimaininkeja

Tällainen kuiva luumu jäi muistoksi Juban poskeen. Katsotaan tammikuussa, onko se kauneusleikkauksen väärti. Hyviä aksaajiahan me ollaan, vaikka mikä mötti leuassa roikkuisi! :-)

Syyskausi pulkassa

Joulukuun vimpat maneesitreenit. Pätkä oli Viitasen viime viikonlopun radanalku Riksun kisoista. Niin me vaan hienosti se vedettiin ;) Jepulin kanssa otettiin varman päälle, eli käännökset kaikki suorempaa linjaa, ei mitään pyörityksiä. Mutta hyvin se sillä tavoin sujui! Okseri tosin kolisi, ja olisi varmaan kolissut enemmänkin, jos muut rimat olisivat kolmevitosessa olleet.

Ja näytti se Jussikin jotain osaavansa. Suhteellisen samanlaisen radan teki kuin Jepukin, mikä ihan iloisesti yllätti. Rengas tosin tuotti hiukan vaikeuksia, eli siitä mentiin ohi useampaan kertaan.

Treenit oli hiukan lyhyenlännät, mutta kenties hyvä niin. Katsotaan, jos pikkutreenejä jaksetaan käydä heittämässä Pekolassa, niinkuin viime sunnuntaina.

Ja Eckeröhön on ilmoittauduttu - pääseeköhän vanha köpö siellä rimojen yli ja pysyykö nuori pösilö ollenkaan hanskassa :D

Kakkosnelosta kehiin!

Sairaslomat on lusittu. Tauot lorvittu. Keskiviikkoilta KK-treeneissä Lempäälässä.

Jepu tepsutti jeppemäisesti ihan pikkusievää. Ainakin pääsi rimojen yli... Kerran vain vetäs kuperkeikat. Takaakierto-zydeemi ei oikein osuut kohdilleen, johtuen siis ohjaajan tumpuloinnista. Ai mikä ajoitus? Ai mikä vastakäsi? Ai mihin suuntaan? Ai miten lähellä aitaa? Ai kumpaa kautta? Ai kamala...

Jubbelis-buu sitten treenasi vähän enemmän. Oli jokusia aidan ohituksia - otetaan niistäkin syyt omille niskoille vaikka tekisi mieli sanoa, että osaamaton koira :D Takaakiertokohdassa toimikin persjättö, kunhan nyt oli epätoivoisesti yrittänyt jo viittä muuta vaihtoehtoa...

Sitten hinkattiin keppejä.

Mutta pussi oli Jussi-pussin bravuuri :D Osasi mennä sen suoraan :)

Ja nätit kontaktit (A ja keinu oli radalla). Loppusuoralla ohjaajan vastakäsi oli taas hukassa. Lopulta se löytyi hieman "vienosti, kainosti"... Kuulemma keskittyneen ilmeen kera jo kahta estettä aiemmin: kohta pitää muistaa se vastakäsi.

Niin ja Finnforestille pitänee marssia laudan ostoon. Selkä tars saada suoraksi. Minäkö miniohjaaja?!

Puolukkapyöritys toimi ihan suhteellisen hyvin

Herätys klo 6.15 ja reippaana ryhmärämänä Purinalle. Autossa 3 akkaa ja 6 koiraa. Jepellä oli ohjelmassa 3 starttia, neljännen jätin selkävaivaisella suosiolla väliin. Vielä aamullakin oli arvoitus, päästäänkö edes kaikkia startteja pomppimaan: miltä koiruuden selkä vaikuttaakaan...

Ihan passelilta se vaikutti. Tosin rimat oli kolmessakympissä, että kolmefemmat ei ois onnannut laisinkaan. Ekana hyppis. Nybergin mukava rata, jossa meille hiukan epäsuosiollinen serpentiini alussa (kolme peräkkäistä takaakiertoa ja pyöritystä siivekkeen ympäri). Tai vimpan pyörityksen suunnittelin välttäväni normi-takaakierrolla, mutta sitten radalla päädyin tekemään puolukka pil...ssa pyörityksiä, kun ne sujui jotenkin. Saldona nolla. Sijoitus taisi olla jopa 7.

Toka rata, aksasellainen, skipattiin säästösyistä. Koiran säästö (ja mikä ettei myös euron säästö) syistä. Kolmas (agi sekin) meni keskinkertaisesti. Puomilta femma, menee paljon omaan piikkiin, ja sitten ropisi muurin palikat, kun muuri oli huipussaan. Muuten ohjauksellisesti ok.

Vimppana oli Henkan hyppis, joka oli hurjankin mukava. Ainahan Henkan radat on ;) Ja Henkkakin! :D Alussa moni hyllytteli pussiin putken sijaan, mutta hanskasin sen ja sain entistä paremman draivin loppuradalle. Kepeillä tuli jännä "väärinkäsitys". Videolta sen huomaa hyvin: Jeppe jotenkin kuvittelee lähtevänsä pujotteluun ja hypähtää "ekan välin" mutta se ei olekaan kepeillä "sisällä". Eli ei kun uusiksi. Harmi, sillä rata soljui hyvin ja koirula olisi ansainnut nollan. Ehdittiin ihanneaikaankin kiellon kera.

Päivän positiiviset: koira pystyi hyppimään, tosin pitää pitää koko ajan mielessä, että rimat olivat alhaalla. Koitin paneutua verkkaamiseen ja lämpöasteista huolimatta Jeppe pukeutui kokopäivän BOTtiin ja Hurtan toppatakkiin. Eli nyt jäädään sitten joulutauolle ja katsotaan saadaanko koira kuntoon alkuvuoden kisoihin. Eckeröön lähdetään eniwei. Jussi pääsee siellä pomppimaan 5kk tauon jälkeen!

Testing testing

Takana on enemmän ja vähemmän sairastelua. Niinpä keskiviikkotreeneihin intoa piukassa - Juban kanssa. Ensin kunnon alkuverkkalenkki metsikössä; hyvin pärjäsi otsalampulla. Hurtta-pukuiset hurtat heijasteli hienosti :)

Jeppe sai (tai joutui) huilimaan. Jussi pääsi tekemään hauskan radan, jossa me minit piestiin maksit mennen tullen. Nollaa pukkasi! No, toisella yrittämällä meni uusinnaksi monikin kohta. Mutta ah sitä riemua ja iloa, mitä pikkukoiran kanssa koettiin, kun pitkästä aikaa päästiin taas aksaamaan.

Jeppe pääsi sitten koittamaan paria hyppyä ja rengasta, että "taipuuko" selkä niihin. "Taipui", eli niin hyvin koira hyppäsi, että ainakin näillä näkymin kokeillaan ylihuomenna Purinalla.

Treenien jälkeen vielä otsalamppukävelylle hyvässä seurassa!

Esteiden kantelua, aksarataa, ystävien kanssa hengailua maneesin laidalla - siitä on parhaat keskiviikkoillat tehty!

Poski laskee, patti pienenee...

Leikkauksen jälkeen turvonnut/uudelleen tulehtunut poski tiistaina 14.11.

Poski viikkoa myöhemmin keskiviikkona 23.11.

Kyllä se kai siitä laskee... Amoksisilliiniä on nyt takana 20 päivää.

Reporangat rankan päivän iltana

Jussi vieraili lääkärillä (taas). Tikit -naps- pois ja todettiin, että tulehdus on yhä jyllännyt ja aiheuttanut hamsteriposken leikkauksen jälkeenkin. Siispä vielä 10vrk antibioottia. Toivon kyllä, että päästäisiin moisista pöpöistä lopullisesti eroon. No, tärkeintä että koira voi hyvin, on intoa ja iloa piukassa - varsinkin nyt, kun pääsi "häkkyrästään" eroon. Kirmaa ympäri taloa ja vinguttaa leluja minkä kerkiää.

Jeppe vieraili hierojalla. Kovin oli lihakset tiukkana... Viikon päästä mennään sitten fysioterapeutille.

Nyt kaksi koirulaa makaa reporankana. Onhan tässä jo niin jännittävää ja epätavallista ohjelmaa ollutkin yhdelle päivälle russelinaivoille.

Reporangat (on muuten Samsungin kamera huono hämärässä!)

Hamsterista murmeliksi

Sairaslomaviikko takana. Edessä kuntoutusjakso :D

No, ei tosin paljon naurata, kun kumpainenkin koiruus on potilaana. Jussi aiheutti enemmänkin harmaita hiuksia, sillä "poski" turposi nyrkin kokoiseksi. Mobiilikonsultaation kautta loppuviimein päädyttiin siihen, ettei tarvitse mennä lekuriin, jos tilanne ei pahene. Jussi on kuitenkin koko ajan ollut reipas ja terveenoloinen, patti ei ole aristanut eikä kuumottanut. Eilen oli havaittavissa jo pientä turvotuksen laskua ja tänään selkeä käänne parempaan.

Nyt kun on vapaapäivä ja koirat koko ajan valvovan silmän alla, Jussi on saanut olla kauluritta. Nauttii olostaan silminnähden - ja minä koiran ilosta :) On muuten potilas fiksuimmasta päästä <3 Oppi siihen, että aamuin illoin tungetaan antibioottia ja kipulääkettä kuonoon, ja tulee nätisti lääkkeenannolle. Samoin kipittää haavan suihkutteluun häntä heiluen, vaikkei normaalisti ole mikään pesuhuonefani.

Maanantaina mennään tikinpoistoon ja kuullaan lääkärin "tuomio".

Jeppe on potenut kaksi viikkoa sitten hurjistunutta selkäänsä. Yöt "BOT-kuurilla" ja suusta sisään magnesium-B-vitamiini-satsit. Ylihuomenna mennään hierojalle ja viikon päästä fysioterapeutille.

Loppuvuosi mennee siis kutakuinkin sairastupatunnelmissa; vaikka Jussi tervehtyykin, varoaika pakottaa meidät kisatauolle. Jepen kanssa katsotaan päivä kerrallaan, mihin kykenee...

Pönttöpää

Elämä kaulurin kanssa sujuu Jussilla fiksusti. Haavaa huuhdellaan päivittäin. Komea niittivyö poskessa ;-)

Good bye abskessi!

Kerranpa ketutti

Aina niin ihanat ja antoisat KK-treenit olivat hiukan alavireiset "kerranpa ketutti"-treenit tällä kertaa...

Oma vireys oli alakantissa jo menomatkalla. Jubbeliquu kyllä meni ihan mukavaa pätkää ensin, vaikka poskitoipilas onkin. Toisaalta juuri sen takia yritti ottaa hiukan kevyemmin.

Sitten Jepen vuoro. KÄÄK! Seurailin sitä jo verkkakäpsyllä, että kovinpa on koirula vaisu. Radalle kun päästiin, sain kuikuilla sitä perästäni, että missä se koira hiihtelee... Ei minkäänmoista vauhtia ja täysin köpöä "hyppelyä", tai siis rimanylitysyrittämistä. Voi nenä; otti la-treenit niin koville. Kökkö! Pahempaan suuntaan vaan menee selkäoireet. Piti jättää leikki kesken. Kotiin tultaessa ei meinannut hypätä edes rappusia...

No, Jussi pääsi sitten pomppimaan lisää - ja sekin meni "hiukan" keskittymiskyvyttömäksi, niin että loppukin into taisi ohjaajalta sammua siinä putkia ja keppejä(kin) tahkotessa.

No, aina ei voi tulla aksatreeneistä ilonvire ja innostus naamalla.

Huomenna juniori pääsee yhdestä sylkirauhasestaan eroon. Toinen saa parannella selkäänsä. Oikea sairastupa tämä talo tällä hetkellä...

Oreniuksen treeniä

Tätä odotin Jussin kanssa, mutta nyt pakon sanelemana Jeppe sitten sijaisti Jubaa. Jeppe "lunasti paikkansa", eli sen kanssa on omalla tavalla niin helppoa mennä. En väitäkään että virheetöntä tai hyvää menoa, mutta ihan toista kuin möllikän kanssa. Jepen kanssa pystyy keskittymään (tai yrittää keskittyä) vain ohjaukseen, kun junnun kanssa menee energiaa siihen koiran kaitsemiseen.

Kolme tärkeintä juttua oli varmaan draivi, ajoitus/ennakointi ja vastakäsi. Eli omalla kovalla "hoputtamisella" voitaisiin vielä päästä lujempaa. Totta. Ja ennakoimalla tilanteita olisin enemmän "oikeassa ajassa". Totta. Plus sitten vielä vastakäsi käyttöön. Totta. Vastakäsi on ollut mulle aina jotenkin niin vaikea.

Rata oli 29 estettä, ja alkua otettiin sinne kymppiesteen hujakoille ainakin kolmeen kertaan. Alussa lähinnä "puolukkapyörityksen" jälkeistä muurin takaakiertoa, josta piti mennä aalle, jonka alla putkenpäät. Että olikin vaikea osua aalle, vaikkei se yleensä niin suurta tuskaa tuota. Mutta lähestymiskulma oli kai nyt sen verran haastava. Plus mun väärä ajoitus... :D

Seuraava kohta mitä hiotiin, oli esteillä 16-20 eli keppien jälkeinen "aitasuora". Lopulta irtaannuin pujottelussa sivusuunnassa niin paljon, ettei ollut vaikeaa jatkaa aidoille (ohi houkuttelevan putken suun). Kotitreenissähän Jeppe kestää kepeillä "vaikka mitä", mutta kisoissa tai "kunnon" treeneissä ei... Mutta nyt kesti!

Täytyy sanoa, että viimeistä kertaa radan loppua juostessa oli omat jalat kyllä aikamoisen hapoilla. Väsähti koirakin; vauhti hiipui, ja jos rimat olisivat olleet tapissa, alashan ne olis tulleet.

Mutta kehuja saatiin pienistä kaarroksista ja siitä, että koira reagoi herkästi - jospa nyt lähdetään tavoittelemaan kisaradoilla ajansäästöä nimenomaan tällä konstilla!

Antoisa treeni.

"Sikotauti"

Voi meidän tapiirinaamaa... Viikon päästä mennään leikkaukseen. Siinäpä se meidän "kisa"syksy meneekin. Toivottavasti ollaan sitten iskussa edes vuoden alusta...

Samperin sylkirauhanen

Näin juuri... eihän lauantain koulutusta yhtään ole odotettukaan, eikä kisoihin pääsyä... Jussin osalta siis. Syksyinen sylkirauhastulehdus palasi seuraamme - voihan salivary gland! No, onneksi Jeppe pääsee sijaistamaan Jubaa lauantaiseen treeniin, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo sikotautisestamme huomenna.

Kohtaamisia

Aamupäivälenkillä ihanassa syysilmassa!

Osutaanko aidalle?

Voi kun kivat treenit! Kaksi tooosi mielenkiintoista ja sanoisinko haastavaa pätkää! Jeppe oli niin taitava - eihän me tehty mitään parannettavaa :P No mutta tosissaan: menin Jepen kanssa molemmat pätkät vain kertaalleen. Ne meni niin hyvin, etten halunnut pilata onnistumisia :D

Jussilla sitten toki hiottiin. Neljän rinnakkaisen samansuuntaisen aidan "suora" oli niin hankala... Olihan siinä toki putki syöttinäkin, että ei ihme, että taidettiin mennä sitä sen seitsemän kertaa. Taaperoikäistä kun pitää viedä niin nenästä, ja sitten se ei taivukaan sinne minne ajattelee...

Putki-putki-puomi-kuvio oli toki myös meidän herkkä kohta, kun se kontakti siinä nenän edessä niin kutsuu... (kun piti mennä putkeen). Mutta saatiinkin sitten kehuja, miten hienosti koira haki puomille silloin kun piti :D No, siihen mä voin aina luottaa :D

Kepit menee suhteellisen nopsaan muttei itsenäisesti. Kontaktit on hyvät ja eniten tahkoamista on noissa "peruskuvioissa", eli suoraviivaisessa menossa ja estehakuisuudessa.

Vaan olipa kivaa tahkota!

Aita ja kepit

Taas piha-aksaa! Onpas meistä tullut vallan ahkeria! Eikä jaksettu nytkään virittää yhtä aitaa enempää - kepit tönöttää vakiopaikallaan ilmeisesti niin kauan kunnes katolta putoava lumi rikkoo ne...

Jepen kanssa otettiin lämmittelymielessä kahdeksikkokiertoja. Ja pieniä yksittäisharjoitteita, kuten pakkovalssi siivekkeen takana. Huomaako kukaan, mä osaan joitain termejä :D

Jussille teetin myöskin taivutusta ja pieniä käännöksiä. Se oli kyllä kertakaikkiaan täpinöissään; naapurinnaapurin hyvältä tuoksuva tyttökoira kävi viisitillä meidän pihalla ja Jussi jatkoi pikaisen tervehdyksen jälkeen aksailua minun kanssani! VAU! Lopuksi vielä eteenpäin irtoamista (sujuu) ja kepit. Kepeistä täytyy todeta, että pääsen irtaantumaan jo jonkin verran kun koira on vasemmalla puolella. Oikealla ollessaan sekoaa puolessavälissä, jollen ole riittävän lähellä. Eli siinäpä treenattavaa. Minulle.

Jaakotusta vai vastakäännöstä vai mitä hittoa?

No jotain hittoa kuitenkin. Piha-aksana siis. Ensin vähän nännikumin pyydystystä ja tennispallon noutoa alkulämpäksi. Sitten Juban kanssa keppejä, keppejä ja keppejä. Ehkä täytyy hiukan syyttää itseä laiskuudesta, että en ole verkottanut kuin osan kepeistä (päät ja keskiosan), sillä pikkukoissu hiukan sekoaa jos jään taakse. Nooh... kyllä siitä hyvä näinkin tulee. Ajan kanssa, ajan kanssa. Ei me nyt NIIN tosissamme olla - kun ei päästäkään Brasiliaan 2014, niin tyydytään sitten Luxemburgiin... :D

Jeppe pääsi pomppimaan yhtä ainukaista aitaa. Kokeiltiin vähän whiskyleikkausta, ja jaakotuksia vai olikohan ne vastakäännöksiä :D Pirustako minä tiedän - kuka hitto näitä termejä aina viljelee! Sanotaan nyt sitten vaikka että me mentiin ihan perusrenkolaista ja humppaa!

Treeni-iloa

Keskiviikkona päästiin tekemään jänskä pätkä, jossa koiran haltuunotto oli aika oleellista. Alussa oli mukava kokeilla koiran jättämistä kauas lähtöön, eli aidan, okserin ja suoran putken taakse. Jeppekin toimi yllättävän hienosti lähdössä; ei yrittänyt varastella eikä pudottanut okseriakaan. Ahtaat välistävedotkin osuivat kohdilleen, samoin kontaktit.

Jussilla alku sujui samaten hienosti, ja pääsimme testaamaan KK-treenien oppeja. Eli vauhti pois koiralta "timakasti" vauhtisuoran jälkeen ennen hyppyä, jonka jälkeen piti kääntyä. Parissa kohtaa pikkukoissulan kaarteet toki olivat yhä pitkiä, ja pari kertaa Jubbelis karkaili kontakteille. Mutta olen yhä vain ja ainoastaan iloinen siitä, että se näyttää muistavan kontaktien idean. Keppien sisäänmenokin oli mukavahko, vaikkei mistään itsenäisestä hakemisesta voi vieläKÄÄN puhua.

Tänään käväistiin Pekolassa vetäisemässä sellaiset puolentunnin muistuttelut. Pari kevyttä pätkää, lähinnä kontaktien takia. Joskin sitten takkusimmekin rengasta... Jussi hyppeli välistä monta kertaa.

Kisoihin niin tekisi mieli...

Villatreeniä

Meinasi Jussi-pussi hukkua karvoihin, kun käytiin sunnuntaiaamupäivän treenissä Pekolassa viiden villakoiran kera :) Oli hiukan "kuka ei kuulu joukkoon"-olo :D

Pari pätkää vetäistiin, lähinnä kontaktitreeninä. Hyvin sujuu!

Treenien jälkeen kimppalenksu Rengon pururadan/Rautavuoren maisemissa oli hauska, kun koirat pääsivät irrottelemaan sydämensä kyltyydestä. Ehkä "jaksavat" kaksi päivää olla nätisti hoitotädin ja snakukavereiden kanssa! :)

Rimoja Rimalla (Rimalta Rimalle)

Voi pöh, ei kai tuota kisapaikkaa niin tosissaan pitäisi ottaa. RIMAn skaboissa putosi tänään kolme rimaa ja muurin palikka...

Henkka oli tehnyt niin mukavat radat, että toivoin kyllä tulosta. Mutta jo eka rata, vaikka hyppis olikin, näytti että ei taida olla meidän päivä. Rimat olivat tapissaan, ja kolisivat... Tulos 15!

Samaa sykertämistä oli aksaratakin; tosin vai yksi rima ja pari kontaktia. Äh! Puomin koira tuli aika nätisti mutta ei kai sitten vaan osunut... Aa olikin sitten jo törkeän töppö.

Vika hyppis sentään onnistui. Aika ei riittänyt kuin 8:nneksi, mutta onhan se sentään jatkumoa tälle "nollaputkelle", ettei nyt ihan käteen menneet koko kisat. Oma ohjaus oli suht kohdallaan, siihen olen tyytyväinen. Muutamia kokeilujakin onnistuin ja uskaltauduin kerrankin tekemään.

Jubbeli pääsi tekemään lämppäesteitä ja innokaastihan tuo meni!

Ke-MM-ke

Viikko hurahtanut. Seitsemän päivää sitten kirmailtiin KK-treeneissä Lempäälässä. Jei! Olipas taas mageeta. Pikkukoissu yleni vauvasta taaperoon :D eli osattiinkin jotain. Osattiin itse asiassa ihan hyvin :) Jepellä meni yllättäin tahkoomiseksi puomin alla menevän putkesta putkeen-jutun kanssa. Ja paria kohtaa kelloteltiin. Itse asiassa poispäinkääntö, meille niin epätyypillinen, sujui kepeille mennessä sutjakoimmin (miten sanotaan superlatiivi sutjakkaasti-sanasta...). Radan loppupäässä taas meille tyypillinen esteen kiertosuunta oli nopein - hahhaa! Kyllä mä koirani tunnen.

KK-treenien jälkeen ehti juuri ja juuri ummistaa silmänsä, kun jo piti startata kohti Ranskaa ja MM-skaboja Lievenissä. Reissu oli perinteisen mahtava ja päästiin sentään maksien hopeaa hihkumaan! http://www.youtube.com/watch?v=mZl6sX2phXg&feature=player_detailpage Mineissä ilahdutti se, että shelttirivistöä rikkoi italialainen parsoni-mestari!

Tänään sitten aloitettiin maneesitreenit. Mentiin helppo intermediaari-pätkä, josta koirat tuntui nauttivan. Oli riittävän suoraviivaista ollakseen kivaa :) Eikun nokka kohti lauantain kisoja - Jepen kanssa.

Kyllä kulkee

Kolme starttia Hyvinkään hallissa, eli sisäkisakausi korkattu. Eka rata erittäin hyvä ellei täydelllinen :) Meno oli hallittua, kurvit pieniä, koira vauhdissa, ja kontaktitkin osui (hyviähän en vaadi). Etenemä 4,15m/s nolla-aksaradalla taitaa lähennellä ennätystämme. Se riitti tällä kertaa toiselle sijalle.

Toka rata meni pitkälle hyvin. Yhtä sujuvan oloista menoa, kunnes loikka aalta ja auttamattomasti paikoilleen liimatut jalat (mulla)! Vai tarsko sanoa, että koira oli liian edellä :D Eli enpä sitten enää ehtinyt ohjailemaan ja Jepu luki karttaa hiukan väärin.

Hyppärillä tuli toka rima alas; vähän sellaista kiirehtimistä Jepeltä ja väärinarvioitu ponnistuskohta. Sitten lopussa vielä otin (liian) tiukasti kiinni ennen käännöstä ja koira tuli käteen ohi esteen ja ehti sitten hypätä sen väärin päin.

Jokaisella radalla meni hienosti keppien sisäänmenot, vaikka kulmat ei ollut meille otollisia. Siitä pojot ohjaajalle :) Samoin hyppärillä onnistui haltuunotto pitkän putken jälkeen, jossa moni koira singahti väärälle esteelle, mutta Jeppe kääntyi nätisti kutsusta esteelle, jonka taakse jäin. Paljon siis pieniä onnistumisia näillä hyllyradoillakin = hyvä mieli!

Ja loppuun hiukan tilastoa: kesä meni miten meni, ja Haapsalussa päästiin uuteen vireeseen. Siitä on nyt 20 starttia, ja niistä tasan puolet on nollia!

+22

Mikä syyspäivä; lämpöennätys ja eikun lenkille nauttimaan sänkipelloista ja peuranjäljistä!

Kontakteja matolla

Eletään pientä hiljaiseloa... oikeastaan jopa taukoa (Jubbelishan on virallisesti yhä karenssissa). Kesäkausi päätöksessä ja talvikausi korkkaamatta. Eli piha-aksaa menty pelkkien (verkko)keppien kanssa. Ja Jussi entistä kevyempänä, eli "uusi" trimmiveitsi on testattu ja hyväksi todettu.

Tänään sitten naputeltiin matot Pekolaan, ja päästiin tekemään kontakteja - ihan vaan muistuttelun vuoksi.

Lauanataina pääsee Jepu starttamaan, jees, kivaa! Hallikisakausi käyntiin!

Ihanaa hyppistelyä!

Lauantaina Jeppe starttasi kahden startin verran Väkipyöränkadulla. Aksarata oli mukavaa ja rentoa meininkiä - tuomarin käsi nyt vaan sattui huiskahtamaan aan alasmenolla. Mutta näillähän eväillähän ollaan sovittu jatkettavan; mennään miten taidetaan. Kontaktit osuu ja välillä ei. Ohjaukseen olin tyytyväinen ja koiran vauhtiinkin. Ehdin radalla jopa ajatella, että onpa hauska nähdä meidän aika, kun Jeppe ei ihan niin kankealta vaikuttanut. Vaan aikaa ei saatukaan :D Ajanotto prakasi, ja koska alla oli femma, tyydyin ihanneaikaan. Ei ollut mielestäni järkeä lähteä tekemään rataa uusiksi pelkän ajan vuoksi. Vai olisiko pitänyt paukuttaa menemään lentokontaktit ja rimat rikki... :D

Säästettiin voimia hyppärille :) Jonka alun kyllä tyrin itse. Miten voin päästää koiran karkaamaan melkein (10cm päähän) pujottelukepeille, vaikka piti kääntyä 180 astetta vasuriin... argh. No, pelastinpa tilanteen anyway! Ja matka jatkui virheittä maaliin saakka. Kisapaikalta oli kiirus jatkaa matkaa, ja niinpä jäi kirja hakematta ja tulokset odottamatta.

Tekstiviestitulospalvelu kisapaikalta kertoi sittemmin, että oltiin tultu toiseksi! Ai kun kiva! Ja jos vielä jossitellaan, niin meni siihen saakelin kaarrokseen pari sekkaa...

Sunnuntaina piskulat pääsi ulkoilemaan hyvässä seurassa! Juba-the-ADHD puuttuu kuvasta...



Kuva: Noora Nummela

PiirM-3 ja aginolla

2011 Etelä-Hämeen Piirinmestaruuksista miteltiin Forssassa. Ensimmäisenä hyppyrata. Ihan passelin siistiä menoa, rimatkin kolmessakympissä, ja arghhh: viimeinen rima alas. Periaatteessa mestaruushaaveet hautautuivat siihen.

Agilityradalla kilpakumppaneista osa hyllytti, ja kun meille napsahti onnekas nolla, oltiinkin yhteistuloksissa kolmantena. Ihan kivaa! Kyllähän sekin taas ilahdutti.

Viimeisenä juostiin joukkueradat, joissa tunnelma on aina aivan omanlaisena. Niin hauskaa tälläkin kertaa! Ykkösjoukkueemme ekat koirat hyllyttivät, joten kolmoskoirakolla (Jeppe) ei enää ollut paineita. Aalta napsahti femma, kun löysähkösti sen otin. E-HKK:n kakkosminit, joihin Jussi kuului mutta loisti poissaolollaan, nappasivat mestaruuden kotiin :)

Mutta päivä oli mitä mukavin niin kivassa seurassa! Sano EE, sano HOO, sano KOO, sano KOO. Sano E-HKK!

FI AVA FI AVA-H EE AVA Jevil's Don Corleone

Nyt uusi titteli on vahvistettu Suomen Kennelliitossakin!

24.3.2010 FI AVA Suomen Agilityvalio
13.1.2011 FI AVA-H Suomen Hyppyvalio
29.8.2011 EE AVA Viron agilityvalio

Kieltämättä olen ylpeä pikkukoiruudestani!

Lem-lem-lem-lempitreeniä Lempäälässä

Voi että, kyllä mä sieltä aina saan NIIN paljon! Kerran kuussa treenit - TYKKÄÄN!

Jeppe oli taitava, toki - hurrrja into päällä. Monia pieniä juttuja tahkottiin; saksalaista, käännöksiä jne. Mun lantion suunnasta tahi vastakäsistä ei niinkään kannata puhua :D

Jussi oli taitavaakin taitavampi; ei pieni sairausloma mitään haitannut, ehkä toi vaan intoa ja jopa keskittymistä lisää! Kontaktit jees, kepit jees, lähtöjättämiset huippujees, ja samantapaisia piikkiriikkisiä hiontoja tehtiin mitä Jepenkin kanssa. On ne vaan erilaiset koirat ohjata.

Ja takana jamboilu Evolla, joten hienosti jaksoivat koirat paahtaa aksaa niinkin liikunnallisen päivän jälkeen!

Tauko ja tupla

Puolitoista viikkoa sitten kipaistiin Jepen torstaitreenit pikaisesti. Kankealta tuntui, ja hyvillä mielin koirulat jäi viikon lomalle. Ei treenin treeniä.

Perjantaina Jussilla diagnosoitiin tulehdus/paise sylkirauhasessa, että kisataukoa pukkaa... Jeppe pääsi starttaamaan sunnuntaina, ja tuliaisina tuplanolla! Agi- ja hyppyrata natsasivat, vaikka suhteellisen kökköjä olivat kumpainenkin.

Kotona tsiigailin kisakirjaa, ja sieltähän löytyy 7 nollaa! SM-sellaiset siis kasassa. Ja nyt on SYYSkuu! Täysin historiallista meille! Nyt saadaan kisata paineitta - tarkoittaakohan se, että kaikki menee lyttyyn vai parempaakin paremmin?

Ja niin, Eestin Kennelliitossa olivat vahvistaneet agivalionarvon, joten postia lähti edelleen kotimaiseen Kennelliittoon.

Ennakko-odotuksista poiketen

Mitä lie koirat olivat päivällä tarhassa puuhastelleet, sillä Jussi oli kovin vaisu ja kipeänoloinen. Tärisi, kirsu lämpöinen, läähätteli välillä jne. Illan treeneihin mentiin ikäänkuin tsekkaamaan, haluaako koira edes tehdä mitään. Halusi! Kentällä se oli entisellään. Ja siellä huomasin haavan kielessä.

Mutta treenit menivät enemmän kuin nappiin. Pikkupätkäharjoituksia tahkottiin. Ensin "virallisia" harkkoja odotellessa keinu-rengas. Juba jäi upeasti kontaktille. Sitten kolmen aidan välistävetoja ja putki. Kahteen eri suuntaan. Hienosti meni. Sitten pituus-keppi-suoraa. Hienosti sekin.

Lopuksi mentiin aita-pussi-aita-pöytä. Ja totta puhuen, en ole kyllä lainkaan varma, onko Jussi KOSKAAN mennyt pöytää?! No, ehkä viime kesänä Kirstulassa? Ja tämä "pöytäsuorakin" sujui 100-prosenttisesti. Loppu viimein jätin sen lähtöön sinne 20 metrin päähän (!) ja otin vastaan pöydän vierestä. Koira meni sujahtamalla pussiinkin! Mikä ihanuus! Pikku-aksaaja-Juba! Niin taitava ja ailahteleva - tänään huippuosaava!

Viikon aksailut

Tiistaina Jussin treenit huvitti; koko ryhmä oli hiukan ulalla. Koirat keskittymiskyvyttömiä ja hassuja. Niin Jussikin. Mutta irto-A sujui LOISTAVASTI, ja suorasta putkesta kepeille "lähetys"harkat meni myös positiivisesti. Vaikka matkaahaan itsenäiseen pujotteluun on valovuosi.

Keskiviikkona Jeppe kisali iltakisoissa Treella. Olen molempiin ratoihin tyytyväinen. Hyvää ja keskittynyttä (ekaa kertaa tänä kesänä?) ohjausta, ja nättiä menoa Jepeltäkin. Puomilla tuli pikkaisen kiirus ja vetäisin sitten Jepsun siitä turhan vauhdikkaasti pois - vitonen. Toisella radalla otin aan löysästi, ja sitäkin löysemmin kepeille viennin. Alla siis kymppi, mutta tuloslapussa hyl. En jaksanut jäädä kyselemään tuomarilta, missä mätti. Samahan tuo, onko se 10 vai hyl, mutta kun parinkin meidän rataa seuranneen silmäparin mielestä se ei hylly ollut.

Torstain treenit sai suosiolla jäädä väliin, eikä perjantain ratatreenit käyneet mielessäkään. Nyt otetaan iisisti.

Vielä yhdet tälle viikolle

Eli mentiin ratiksiin Jussin kanssa, Jeppe jäi vuorostaan kotiin. Lyhyttä, helppoa pätkää moneen kertaan. Kontakteista radalla keinu. Ihan passelia menoa ja sopivaa rankan treeniviikon päätteeksi. Kotikeppeihinkin taas viritin liian pitkän tauon jälkeen verkot. Joku laiska ei ole jaksanut niitä palauttaa paikoilleen nurtsinleikkuun jälkeen.

Ensi viikolla sitten treenaillaan lisää. Tämä oli kesän paras viikko!

Jeppe ON hyvä :))

Mikä viikko! Eilen SDP:n kerran kuussa-treenit. TYKKÄSIN! Jussi oli aivan super, ja Jepen kanssa tehtiin myös hyvää jälkeä! Jussilla lähinnä persjättötreeniä, aan kontaktia sekä tiukkoja kurveja ja ajoitusta. Jepellä monenlaista "pikkusäätöä"; pystympää ohjausta, esteelle nostoa jne. Maan mainioita oppeja ja RUTKASTI taas uutta intoa harkkaamiseen!

Ja tänään omat normitreenit. Vain Jeppe pääsi mukaan, Jussin jätin ihan harjoituksen vuoksi himaan. Ja Jeppe oli taas niin hyvä. Tekee mitä pyydetään. Vaikeaa puomin ali menevää putkea ja sen jälkeistä pujottelua harkattiin kauko-ohjauksella. Avustajan ja namin kanssa toimi ja pystyin "kepittämään" koiran kyllä loppuun saakka aikamoisen kaukaa. Aitakuvioissa kokeiltiin erilaisia ohjauksia - takaaleikkaus ei vaan ole meidän juttu, vaikka se sujuikin.

Tällä vireellä kun pystyttäisiin jatkamaan! Henkinen yliote on minulla - lällällää! Nyt on tosin kisataukoa luvassa elokuu, pl. yhdet Jepen iltakisat. Luulen, että taukokin kuitenkin tekee terää. Syyskuussa sitten uudessa iskussa!

Jeppe on hyvä, Jeppe on hyvä, Jeppe on hyvä

On ihanaa mennä Jepsun kanssa, kun se osaa :)

Mahtava maanantai-treeni. Pienennettiin kaarteita mutta eipä kauheasti muuta hiottavaa ollutkaan. Ja vimppana 23 esteen rata virheittä! Jes, jäipäs loisto olo kerrankin!

Jussilla keskittyminen "hiukan" taas prakasi, ja puomi niin ihanasti kutsui putken suun sijaan :D Mutta aika kivasti pikkukoissukin loppuviimein meni. Itse asiassa alun 3 estettä nopeammin kuin Jeppe...

Ylihuomenna taas lisää treeniä!

Kaksi A-nollaa!

Jeppe kipittää nyt kohtalaisesti. Tienhaaran radalla kaikki kontaktit ok, puomi tosin HIDAS sekuntitolkulla. Uuh. No, nolla mikä nolla. Muutoinkin Jeppe oli mukavan innokas, irtoavainen ja reipas. Sijoitus 4. Vauhti ei siis kyllä noilla kontakteilla riitä mihinkään...

Viitaniemen radalla petti aa, eikä se keinukaan kai ollut... Muuten tykkäsin ohjauksestani, koska rataa kämmittiin aikalailla, ja meiltä se meni kuitenkin sujuvasti.

Würtrichin radalla aa oli kyllä mikä-lie, mutta nollaan se riitti. Etenemä 3,84 - että ei kai sen kovempaa agilityratoja päästäkään. Suht jouhea rata muutoin.

Sikäli poikkeuksellinen tilanne, että elokuun alussa plakkarissa on 5 agilitynollaa :) Nyt on siis varaa tehdä hyppisnollia. Ja toki se Suomen tupla uupuu... (kun Viron tupla ei käy).

Ensi viikko onkin todellinen treeniviikko ja sitten on kisapaussia.

Tarvitaan lisää kokemusta

Jussi pääsi tekemään pikkutreenit tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Lyhyesti, mutta silti.

Tänään Lempäälän kisoissa eka rata oli lyhin. Alkuradalla oli aa, ja koira otti kontaktin muttei pysähtynyt > leikki loppui siihen. Tokalla radalla hyvä keinu ja ihana puomi mutta huono aa > leikki loppui siihen, joka tosin oli jo toiseksi vika este. Kolmannella radalla ok aa, ok keinu ja hyvä puomi, mutta sen jälkeen intouduttiin juoksemaan ohi esteiden. Kontaktit olivat kuitenkin mulle se paras palkka.

Huomenna sitten Jepen koitokset.

Russelimestaruudet

Niitä varten käytiin treenaamassa torstaina. Meni ihan näpsästi, molemmilta J:lta. Jussi jopa irtosi hienosti putkeen. Ja tuli ne kontaktit otettua...

Mutta eihän se ekalla Juban radalla kyllä auttanut mitään. Sain synninpäästön eli luvan olla jättämättä rataa kesken kontaktilla - ihan vaan siksi, että tuloksella päästään russelimestisfinaaliin. Ja niinhän siinä kävi. Eka rata surkea: aa keskinkertainen ja puomi törkeä! Ja vielä vimpasta esteestä ohi...

Jepen "karsintarata" meni käteen. Kun ei vaan oma nuppi kestä. Ei siitä sen enempää.

Sitten Jussin toinen rata oli kuin lottovoitto: kauniit pysäytyskontaktit. Ei muutamat kiellot haitannut yhtään, kun mieli oli hyvä niistä kontakteista!

Sitten kolmosten B-kisa oli tosiaan russelimestaruusrata. Ykkös-kakkoset kisasivat sen ulkopuolella kisaa. Jubbeli joutui radalle melkein heti edellisen, oman ratansa jälkeen, ja oli aika puhkipoikkipahki. Mutta niin vaan kiskoin sen nollalla läpi :D Olihan se aikamoista taaperrusta ja puhkumista ja ähkimistä, mutta rata virheittä ja sekunnin yliajalla oli hieno juttu! Sillä Jussi palkittiin parhaana 1-2-luokan koirana <3

Jepen rata alkoi jotenkin "huonosti"; en oikein tiedä, mitä hässäkässä tapahtui... olin ehkä edessä, melkein talloin koiran, joka väisti ja hyppäsi viimein esteen kääntyen eri suuntaan kuin minä - mutta sain sen huidottua sieltä jatkamaan rataa oikein. Ehdin kyllä jo hyllyä ajatella...

Ja kontaktitkin osui, ja kun tuomari oli armollinen eikä tökkyröinnistä kieltoa antanut, tienattiin yksi aginolla. Kyllä ne meille maistuu, vaikkei nätti rata ollutkaan.

Viikon päästä koitetaan onneamme uudelleen!

Jeppe EE AVAksi

Aika lentää... Männä viikolla oltiin ti-treeneissä, ja kun tilaa oli, pääsi Jeppekin puikkelehtimaan jännää pätkää. Näppituntumalla sanoisin, että Jussi irrotteli Jepsua nopeammin, ainakin Jeppe tuntui kovin kankealta. Hikitreenien jälkeen maistui porukkauinti :)

Torstaina sitten päästiin kauan odotettuun Haapsalun reissuun kaikkien alkukankeuksien jälkeen :P Helle "hemmotteli" meitä 38 asteella, joten perjantain koirat saivat paistui hostellilla ihmisten lojuessa rantsussa. Lauantaina oli sitten kisapäivä.

Ensin Jussi kehään, lainahandlerilla: PU2 ja SERT! Juhuu!

Sitten Jussin aksastartit, joissa ekana hyppäri. Siellä tuli tyypillisiä esteen ohituskieltoja hyllyn verran. Aksaradalla puomin kontakti oli kaunis, mutta A puolihuolimaton. Otin uusiksi ja leikki kesken. Sama seuraavalla radalla: hyvä puomi, ja edellistä rataa parempi A, mutta silti olin kovana, ja juoksu loppui siihen. Ei itse asiassa edes harmittanut, vaan tuntui ennemminkin hyvältä, että pidin lupaukseni. Ja pidän vastakin :)

Sitten kolmosten startit. Ensin agilityrata: pari pelastusta ja himmailua kontakteilla. Puomi siinä ja siinä. Mutta nolla! Toinen agilityrata: suht sujuvaa menoa ja paremmat kontaktit kuin edellisellä. Nolla! = TUPLANOLLA. Tiedä sitten, oliko se niin, ettei niitä lasketa SM-tuplanolliksi...? Vimppana oli hyppis, ja olisihan se triplanolla ollut hienoa. Vaan oma sijainti taisi olla typerä ja niin koira valkkasi väärän esteen. Ei sitten saatu kellotettua aikaakaan.

Ekalla radalla ylsimme 3. sijalle ja toisella, ylläripylläri, voittoon! Palkintojenjaossakaan asia ei vielä minulle valjennut, mutta pian sen jälkeen kyllä: Jepestä leivottiin EE AVA! Kyllä siinä liikuttui... Mun pieni jäykkä kontaktivammainen koissulani!

Ensi vuoden reissu on tietenkin jo varattu :D

Epistelyä ja uintia

Keskiviikkoilta hurahti FORPK:n kentällä epiksissä. Ensin oli mölliradat, jotka otettiin lämmittelynä, olihan siellä kontaktiesteitä! Jussilla meni hiukan harjoitteluksi.

Kisaavien radalla Jeppe teputti puhtaan radan, ja voittoon :) Jussilla meni vielä enemmän harjoitteluksi. Mutta hyvä niin. Keppejä tahkottiin, ja sen jälkeen sitten karjuttiin kontakteja alas - ja kyllä siellä seisottiinkin koko rahan edestä :)

Edessä Keski-Suomen viikonloppu, mikä tarkoittaa yleensä Pikkuhiekkaa ja uimista myös koirille. Voi sitä riemua (ja säikähdystä), sillä Jussihan taas innnostui painelemaan kohti ulappaa. Olin jo menossa vaihtamaan uikkareita, että saan haettua koiran rantaan, kun saatiin se houkuteltua takaisin. Ja tiukasti kiinni hihnaan. Outo uimari! Jeppe nautti myös, mutta tekee fiksun kokoisia lenkkejä. Sentään. Nouti keppejä ja nöyränä aina kipitti ne rannalle samaan kasaan. Jackrussellinnoutaja.

Ja mikäs toi sitten oli?!?!?!

Ei ainakaan kontakti... :P Viikonloppu näytti sen, että kun (kisoissa) vauhti kasvaa, niin johan paukkuu... :( Tänään sitten Jusben kaa treeneihin Keinikselle. Oli sopiva pätkä aan kera, ja vetäisin sen hyvin spurtaten. Oikein tahallani vielä aan ohi juossen. VOI HYTTYSET sitä loikkaa! Ja sen jälkeen kuuli niin Jussi kuin armaat ryhmäkaverit koirineen, sekä kenties vielä 4km säteellä puoli Renkoa, että sellainen peli ei vetele! Eikä vedellytkään sen jälkeen!

Kyllä tuli pikkuhauva niin nätisti kontaktit. Kokeilin juosta edellä, ja jäädä taakse, ja aina onnasi. Niin aa kuin keinukin, puomia ei radalla ollut. Eli NYT - tästä lähtien kisoissa kontaktien paukkuessa pikkukoissu lähtee kainalossa veke. Muistakaa, että olen niin kirjoittanut kaiken kansan nähtäväksi 12. heinäkuuta 2011.

Idän ihmeitä

Hauska pidennetty viikonloppu Lappeenrannassa - Agirotu 2011. Hurja helle, joka sulatti ainakin ohjaajien päät, koirat pärjäsivät ihmeen hyvin viilennysloimineen. Kolmena päivänä kipiteltiin kaksi rataa kumpaisenkin koiran kanssa.

Aikataulut menivät agirotumaisen "mukavasti", eli lähes päällekkäin. Ei tällaisen entisen-yhden-koiran-ohjaajan pää meinannut sitä kestää, kun joutui yksinään erilliseen rataantutustumiseen ja saman tien suoritukseen ja sieltä suoraan toiselle radalle rataantutustumiseen ja sen jälkeen odottamaan 2h omaa starttivuoroa. HUOH!

Perjantain saldona Jussilla 2 x hyl. Eka rata täysin hajonnut, toinen aavistuksen verran enemmän kasassa, muttei hyvä sekään. Pikkukoissun keskittyminen oli aika nollissa, eikä ohjaajallakaan huipussaan...

Jepellä eka rata karahti hyllyyn kun unohdin kummin päin este suoritetaan. Sitä ennen taisi olla jo kontaktivirhekin alla. Hyppärillä hyllytin harmilliseen kohtaan, johon jopa yritin tsempata. Muuten ok ratana.

Lauantain aamun radat kosahteli hyllyiksi nekin... niin Jepellä kuin Jussilla. Iltastartit sitten tehtiin tulosta, josta olin aikamoisen iloinen. Harvoin kolmosissa ilakoin tuloksen saamisesta, kun se käsitti kaksi virhettä ja yliaikaa, mutta saatiinpa ainakin "ehjä" rata: ei tullut vääriä ratoja tai unohteluja. Jussi sai femman, yksi kielto, ja tällä päästiin viidensiksi ja palkinnoille: viipurinrinkeliä ja koiranmakkaraa pokaalin ohella.

Sunnuntaina oli open class, joka sujui alkuviikosta hyvin. Vaan ei sujunut nyt. Hyllytin MOLEMMAT koirat SAMAAN kohtaan! Oi ja voi.

Joukkueradat oli mukavat, toki, omalla tavallaan. Joskin Jussin sikamaiset kontaktit meinasi saada raivon partaalle. Nyt alkoi kuri ja järjestys... Ugh. Olen puhunut.

Minitauko

Juhannukset pölyt karistettiin Tanskaan, mikä tarkoitti koirien osalta neljän päivän täysihoitoa koirahoitolassa. Ja viikon pituista paussia agilitystä.

Maanantaina oltiin tehotreenissä. Valittiin radaksi helppo open class-rata, jota sitten hiottiin enemmän ja vähemmän :)

Jeppe oli ekalla kiekalla kankeahko, loppusuoralla tosi jäykkää menoa. Hurjaa tasapainoilua oman vauhdin kanssa, ettei vedätä liikaakaan. Aan kontaktiin olin tyytyväinen, mutta puomi oli hankalampi.

Jussi näytti nauttivan vauhdista, mutta aan kontaktit meinasi olla huonot... tai ei meinanneet vaan olivat. Kunnes namien kanssa laitettiin taas ruotuun. Takaaleikkausta hiottiin, mutta kyllä pikkukoissu senkin aika nopsaan sitten hiffasi.

Hauskaa oli, että Jussi pinkoi radan Jeppeä nopeammin - vaikka väittäisin että mm. kepeillä ollaan Jeppeä hitaampia.

Tänään käydään vielä vetäisemässä samainen rata, ja sitten kahden päivän jälkeen koittaa Agirotu-viikonloppu startteja tulvillaan.

Jussi pelasti jussin - pus!

(Kuva Noora Nummela)

Perinteinen Tuorlan juhannus neljättä kertaa. Startteja Jepellä 5 ja Jussi. Aaton saldo: A-radalla ajauduin väärälle puolella puomia ja pakka sortui. Harmi, sillä kerrankin osuttiin aan kontaktille ENKÄ sössinyt kepeille vientiä. B-rata oli juhannuksen ainoa hyppäri; kivaa menoa mutta viimeinen rima alas :(

Lauantaina meinasi kuskia heikottaa, mutta siitä huolimatta aamun radoilta "tuplavoitto"! Eli Jussi nappasi nollavoitot kumpaiseltakin radalta. Sepäs sydäntä lämmitti! Koira toimi hienosti, kultapikkujuspe <3 Tulokset merkkasivat menolippua kakkosiin :)

Iltapäivän kolmosten radat olivat taas samaa surkeutta Jepen kanssa mitä yleensäkin. C-radalla... hetkinen, täytyykin tarkistaa videolta, sillä päässä ei kyllä pysy tallessa 8 rataa... Eli C-radalla kosahti keppien sisäänmeno - MONESKOHAN KERTA?! Sen jälkeen jo väärää rataa ja keinun pomppu, jonka kyllä otin uusiksi. D-radalla saldona puomi, okserin rima ja sen jälkeen ei ohjausta = yksi aita väliin... Huokaisu.

Sunnuntaina Jussi korkkasi kakkoset. Rata oli meille vaikeahko. Harmittaa näin jälkikäteen, etten ohjannut alkua sillä tavalla, mitä ihan alunperin suunnittelin. Nyt tuli kielto aidalle, joka oli sokeassa kulmassa koiralle, eli siinä mentiin kertaalleen aita ympäri. Kepeillä jäi vissiin joku keppi väliin ja aloitettiin kepit ihan uudelleen. Sen jälkeen alkoi Jussi päästä juoneen ja loppurata meni sanoisinko hyvin. Tuloksena 10 ratavirhettä ja 5,16 sekkaa yliaikaa, mutta moisella tuloksella pokattiin kolmossija :D

Jepen vimppa rata kosahti sitten omaan ohjaukseen/hitauteen. Koira otti sekä keinun että aan, että se oli hyvää, vaikka Jepu oli jotenkin kuumakallena ja sinkoili muuten miten sattui.

Jussi pelasti juhannuksen, Jepen kanssa ei ilo ole ylimmillään... mutta lajia en toki vaihda :D

Jeppe SM:issä

Niin, nekin kekkerit tuli nyt sitten koettua yksilökisoissa. Viime vuonna jäi tuplaa vaille, sitä ennen ei jaksettu matkustaa Tornioon saakka.

Torstaina käytiin pikaisesti "viimeistelemässä" Keinumäellä - kankeaa menoa.

Ja sitten viikonloppuna pitkät päivät Nastolassa (Agirotu 2009 in memoriam). Lauantaina oli joukkuekisat. Jepellä minien aloitushuki: kaikki kontaktit paukkui, mutta tulos tehtiin :D Luca, Carlo ja Nikke jatkoivat niin hienosti, että lopputulos oli 5,52 ja sijoitus 16. Parannettiin siis 4 sijaa viime vuodesta. Neljän vuoden päästä saatetaan olla ihan kärjessä :D

Joukkuekisoissa riitti jännättävää; makseissa oltiin jopa hopeassa kiinni, mutta Tiltun kontaktivirhe pudotti 5:nneksi. Mutta kaikkinensa upea päivä: KAIKKI tekivät tuloksen!

Sunnuntaina yksilökisat alkoivat karsintaradalla, hyppärillä. Jeppe lähtönumerolla 60 eli tunnin sai odotella vuoroaan. Rata oli ihan kohtuullisen kiva, paljon pahempaa olin etukäteen pelännyt. Niin sitten vaan kankiohjauksella saatiin nolla, mun pikkiriikkisellä köpö-koirallani. Ilahdutti, kieltämättä, sillä kaikki nollat menevät finaaliin!

Finaalirata oli suhteellisen juoheva samaten, mutta jotenkin jo etukäteen arvelin, ettei meillä oli kontaktien kanssa mitään tehtävissä. Ensin paukkui puomi, sitten kusi keinu ja pakka hajosi siihen. Ärsytti, kun koira pyöri puolukkana - olisi edes jatkanut eteenpäin sujuvalla hyllyllä... No, kokemus tämäkin, ja ihan positiivinen.

Päivät olivat mukavat, hyvää seuraa ja paljon mielenkiintoisia suorituksia. Jospa ensi vuonna... tai ainakin parin vuoden päästä Jussin kanssa :)

Ta(i)va(a)llinen tiistai :)

Helteet vaihtui sateeseen, vaan se ei Keinumäen jengiä haittaa! Radan reunoilla oli yllättävänkin runsaasti väkeä. Mentiin kivoja pätkiä, ja Juba kulki NIIN kivasti. Tällä ilolla jaksaa taas pari päivää!

SM-aikataulut ja lähtikset julkaistiin vihdoinkin; pitkät päivät luvassa. Jeppe starttaa yksilöissä nrolla 60/183 ja joukkue nrolla 10. Melkein alkoi jo jännittämään, vaikka sinne mennäänkin vain kokemusta tunnustelemaan :)

Ei ihan putkeen

Voi tätä töppöä ohjaajaa! Lauantaiset Riksun kisat eivät Jepellä ihan nappiin menneet. Aamukuudelta oli lämmintä jo +20 astetta, ja päivä senkun kuumeni. Agirata oli mukava, pari haastavaa kohtaa, joista ensimmäisen selvitin ja olin tyytyäväinen itseeni :) Seuraavaa en sitten osannut ottaakaan huomioon, ja tumpelon ohjauksen vuoksi koira puomille putken sijaan. Ugh. Sen jälkeen vielä huono aa, grrr.

Hyppärillä sössin kepeille sisäänmenon, kuinka ollakaan avokulmasta toiseen väliin. Että se oli sitten siinä. Lisäksi loppusuoralla tuli yksi rima alas, liekö sitten koiran omaa "vikaa" vai mun persjättöni ajoituksen tahi edellä kiirehtämisen.

Iltapäivällä Jubbelis kävi lainaohjaajan kanssa tekemässä nollan hyppärillä. Kotiin tuomisina kakkossija! Hieno pieni Jussi oli pärjännyt hyvin reissussa, vaikka pikkiriikkinen koti-ikävä kaiketi olikin vaivannut. Ja helle...

Turkit veke

Ja oikein tuplasti! Eli Jussi kävi ensin siistimistrimmissä, ja sen jälkeen pulahdettiin uimaan. Koirat siis heitti talviturkit. Jussista on tullut talven aikana todellinen vesipeto. Se piti kiskoa väkisin pois vedestä :D

Sabinen rataa

Jei, mentiin 2010 MM-kisojen rataa, se Sabine Mac Nellyn rata, jossa Janne K. vei koiran väärään putken päähän. Olipas siinä tekemistä! Muistan niitä alkupätkän hätääntyneitä suorituksia, jossa piti taituroida aan jälkeen 3 aitaa. Kyllä siinä vähän kiirus tuli. Ja keppikulma oli meille ihan tappo... Tahi okserin jälkeinen avokulma. Jne. Mutta kiva sitä oli koittaa.

Jussi toimi lainaohjaajallakin ok, keppejä hiukkasen testattiin lauantain kisoja varten.

Huomenna on sitten ihan agilitön päivä!

Pölyä pölyä

Hurja helle jatkuu: treeneihin lähtiessä auton mittari näytti 29. Ensin oma ryhmä, tehtiin hyppytekniikkajuttuja.

Sitten pääsi Jubbelis-Bubbelis-Buu tositoimiin. Nätisti meni. Ai että meni taas nätisti. Helteestäkin huolimatta. Keinuakin otettiin "irtoesteenä", ja radanpätkällä oli puomi. Jepu pääsi lopuksi muistelemaan vain keinua.

Ja treenien jälkeen oli niin ihanaa spurttailla superpölisevällä kentällä. Jussi pysyi melkein pikku-Possun vauhdissa! :)

Hiki irti

Lääh puuh. Maanantain ektstratreenit sai hien pintaan. Kenttä oli pehmeä ja aurinko porotti koko päivän; koirularaukatkin olivat aika tavalla kieli vyön alla, minä vieläkin enemmän. Tahkoiltiin mitä tahkoiltiin, ei nyt hirveän onnistuneen oloisesti, olosuhteista johtuen?

4 rataa,1 hyvä, 1 kohtalainen ja 2 huonoa

Sunnuntaiaamu, äh eikun se olikin helatorstaiaamu(!) Janakkalassa: Jussin kaksi starttia. Eka rata hienoinen kielto putkeen ja femmalla sitten voittoon. Toka rata koira väärään päähän putkea (niinkuin 87,5% kisakumppaneista) ja sen jälkeen vielä ärsyttävän huonot kontaktit.

Tärkeää ja ilonaiheena kuitenkin se, että Jussista ON agilitykoiraksi! Se juoksi!

Sunnuntai-ilta Janakkalassa: Jepen kaksi starttia. Eka rata karmea himmaus&loikka-A. Paskat. Toka rata loikka-A ja sen jälkeen koira väärään päähän putkea huonolla ohjauksella.

Tärkeää ja ilonaiheena kuitenkin se, että osasin ohjata muut kohdat kivasti, yksi hyvä persjättökin. Ja vikalla radalla harjoiteltiin sitten loput kontaktit huolella.

SM:iä silmällä pitäen ei kyllä hyvää lupaa :(

Pe-iltana Jussi pääsi ratiksiin yksin ja loisti! Vuoden 2013 SM:iä silmällä pitäen lupaa kyllä hyvää :D

Huhhellettäkatkipoikkirättiväsyhikiläähpuuh

Oli fiilis, kun mittari yllättäen näytti +30! Ei ihme, että pikkukoira puuskutti treeneissä. Tulipa omalta osalta korkattua Keinumäkikin!

Mentiin lyhyttä pätkää, jossa teemoina persjätöt ja putkeen irtoamiset. Kivasti sujui. Ja sivussa vielä keinu, kepit, rengas-suora.

Mä tykkään mun pilkistävästä aksakoissusta! Tyhmästä Jussista <3

Jussin agilitygeeni alkaa ilmetä

Voi mun pikkiriikkistä aksakoiraa! Jussista saattaa sellainen tulla, sittenkin ;) Juba yllätti omissa kisoissa. Suurena ennakkoluulona mulla oli Parola-sightseeing, vaan ehei, se typistyi sellaiseksi hylly-kunniakierrokseksi radalla!

Ekalle radalle koira lähti siis lähes tulkoon innoissaan. Niinpä päästiin virheittä yli puolenvälin kunnes itsekin varmaan vähän herpaannuin vauhdin hurmasta ja Jussi lähti muurin jälkeen ekstrakiekalle ja takaisin tullessaan osui maaliestkin kohdille. Mutta matka jatkui oikein sulavasti ja nätisti. Olin NIIN iloinen sen ilosta ja vauhdista!

Toisella radalla sössin itse keppien sisäänmenoa, kun ei pikku-ukko vielä niitä osaa hakea. Ja loppusuoralla meille tyypillinen fiba, eli ohi toka vikan aidan. Tuloksena 10 ja sijoitus 2.

Tästä on äärimmäisen hyvä jatkaa! :)

Tuplaa ja paljon muutakin

Mitä - mihin tää viikko karkasi? Tiistaina oltiin Hurttalassa näyttelemässä millaista on agility. Jepellä kivat virheettömät radat, ja lopuksi kokeiltiin vähän diivaillakin yhdellä ohjauskuviolla. Toimi!

Jussikin toimi! Totta mooses se jokusen kerran hiukan haahuili, mutta ei tyystin ottanut ritoloita, vaikka tapahtuma oli oikeinkin kisanomainen. Hyvä Jubbis!

Keskiviikkona siirtyivät esteet Keinumäelle - uusi ajanjakso alkakoon!

Torstaina saatiin passit, eli Operation Haapsalu on käynnistetty :)

Ja tänään lauantaina sitten Jepelle tupla-aginolla omista kisoista. Minunkin urani ensimmäinen sellainen! Ja oikeastaan henkinen triplanolla :) Hyppärille jouduin "kesken kaiken repäistynä", eli lähtöjärkkä sekosi. Heitin nakit käsistäni ja olin jo starttaamassa maalin takaa... eli sekosin tyystin ja niinpä koiruus ehti jo tunkea neljän esteen jälkeen kirsun putkeen. Mutta loppurata meni hyvin ja virheittä.

Huomenna Jussi näyttää, onko agility edes vähän hauskaa vai onko Parola-sightseeing jännempää!

Jussi irtosi :D

Voi pojat. Jussipa yllätti. Mentiin aitasuoraa. Ensin kolme aitaa. Nami "maaliin", ja ensin jätin lähtöön ja menin vastaan kolmosaidan taakse. Toimi. Sitten lähetin lähdöstä eteen-käskyllä. Toimi. Välillä Jubbis vilkuili ihanaa-pörrö-tyttöä, mutta EI lähtenyt sen perään. Sitten sama juttu kuudella aidalla. TOIMI! En olisi ikinä uskonut.

Aitasuoran jälkeen otettiin keppejä ihan irrallisena esteenä, ja kivasti meni nekin.

Kakkospätkänä mentiin aitaneliötä. Se meni "hyvin". Naurettavan hyvin... eli nauratti, kun pikku-Jussi oli NIIN väsy, ettei se JAKSANUT! Kieli vyön alla taapersi menemään. Meni mitä piti mutta vauhti ei päätä huimannut. Lopetettiin siihen, kun pikkukoissu hiipui vallan. Olisikohan eilinen juoksulenkkikin painanut jaloisa...

Jepen radalle menin sitten siihen tutustumatta. Ekalla kiekalla jäi yksi aita välistä :D Mutta ihan pikkusievää menoa. Ei ihmeempiä virheitä muttei mitään huippusuoritustakaan. Ajoituksen kanssa tarkkaa.

Treenien jälkeen juoksenneltiin "good-bye-jogging" Kirstulassa. Esteet siirtyvät tällä viikolla Keinumäkeen. Mahtoiko olla meidän viimeinen kerta siellä heinikossa... Ei tule ikävä!

Ma-treenit vaikka käskytinkin ke-ke-ke

Joo, ei ole oikein optimaalista tää treenailu niinkauan kun ollaan Kirstulassa. Jussin ja Jepen ryhmät pyörii päällekkäin. Ensin menin Jepellä kiva pätkän, ja aikalailla nappiin. Hukassa olin yhdessä kohtaa mutta rata oli kuitenkin virheetön. Ja onnistuin sen toistamaan. Pienillä kaarteilla. Tosin, jos rimat olisivat olleet tapissaan, alas ne olisivat tulleet...

Jussin kanssa päätin mennä vain suoran pätkän, jos sitäkään. Mutta sehän toimi. Pysyi siis handussa. Kyllä sitä ihminen voi ilahtua edestakaisin juoksemastaan aita-aita-aita-aita-aita-putki-aita-aita-aita-aita-aita - pätkästä :D Ja kun hyvin meni, uskaltauduin kokeilemaan valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä. Ehkä se vielä ilmenee - se Jussin agilitygeeni. Tokkopa sitä sillä on dominanttina homotsygoottina, mutta jospa edes heterotsygootti ;)

Keppejä mentiin sitten "irtonaisena" esteenä. Ei mistään hakemisesta voi puhua, mutta kyllähän se ne tikutti, kun kovasti käskytin. Ottaa kyllä NIIN voimille se koiran tsemppaaminen ja samalla sataan muuhun asiaan keskittyminen, kun vertaa kolmosluokan koiran ohjaukseen.

Omia kisoja odotellaan...

Korvasieniä bongaamassa

Tänään käytiin korvasienessä Lohjanharjun kankailla. Kotipihalla piti leikkiä mangustia...

B.A.D. eli bad agility day

Nyt ei jaksa selittää, ei. Janakkalan huono karma jatkui. 3 x hyl. Jeppe oli ihan ok, mutta ohjaaja ei. Voi ketut!

Jaa mitä agilityä?

Uh, hiukan siltä tuntui, kun Juban kanssa startattiin kesän ekoissa ulkotreeneissä. Eipä pikku koissu keskittynyt aksaan laisinkaan, ehei. Eka yritys meni enemmän kuin pipariksi. Toisella sitten jo hiukkasen pelitti. Mutta sitten tuli jo kuuma ja kaikkea..... :o Positiivisia juttuja kuitenkin kun olen luvannut kirjailla, niin kontaktit! :) Kyllä sinne aalle oli kiva karkailla ja esitellä, miten kontaktit otetaan.

Jeppe pääsi samaan aikaan lainaohjastajan kanssa piiitkää rataa. Näytti sujuvan ihan mukavasti. Mitä nyt pikkuisia varaslähtöjä (joita on siis harrastettu myös vimpoissa starteissa); ollaanpa siis tarkkoina seuraavissa kisoissa. Viikonloppuna Janakkalassa. Katsotaan aksaillaanko vaiko ei sitä ennen kotipihalla tahi ratatreeneissä.

Vappuaaton kisailut

Kevät oli pääsiäisen jäljiltä sen verran lämmin, että koirat saivat viettää päiviä tarhassa talven jälkeen. Tykkäsivät - ja pysyivätkin aidan takana :D Ja torstaina Jussi sai uuden kesätakin, eli nypittiin hienoon trimmiin! Loistavaa että on niin hyviä ja taitavia ystäviä!

Vappuaattona oli Jepellä kolmen startin kisapäivä Turuus. Ekana Savikon Sepon hyppis, joka näytti radan reunalta vaikeammalta mitä sitten olikaan. Tarkkana sai toki olla, ja mehän oltiin. Jäykähkö Jeppe otti nollan, joka riitti neljänteen sijaan. Komea oli tulosrivi, kun kärkeen kiilanneen villiksen jälkeen oli kuusi russelia! :)

Agiratakin sujui ihan mukavasti kolmanneksi viimeiselle esteelle, joka oli aa. Ja yleensä jos näin kerron, niin senhän jo kuulija arvaa että mikäs muukaan kuin kontaktivirhe. Vaan ei tällä kertaa! Juoksin edellä alastulolle; kuulin tumps-äänen ja sitten odottelin koiraa aan harjalta kohti alastuloa, vaan eipä tuota näkynyt. Sen sijaan pikkaisen pökertynyt koira tuli aan alta... eli Jeppe oli tempaissut jotenkin niin vauhdikkaasti aalle, että oli mennyt ihan kuonolleen ylömenolle. No, kieltohan siitä sitten tuli ja rata muutoin mallikkaasti loppuun. Pikkaisen harmitti, että aginolla oli noin lähellä. Mutta olin muutoin tyytyväinen rataan.

Vika agirata olikin Viitasen Annen käsialaa. Alkupäässä rima tippui, ja sen jälkeen aavistuksen herpaannuin puomilla, joten tuloksena 10. Vauhtiin sen sijaan olen tyytyväinen. Ottaen huomioon että radalla oli neljä kontaktia: keinu mentiin kahdesti!

Vapun terassitalkoiden jäljiltä koissut ovat enemmän kuin väsyjä, kun täällä hyöri koko viikonlopun niin ihmisiä kuin koiria. Mutta ihanan sulassa sovussa nelijalkaisetkin olivat russelista dogiin :)

Ihan p...a päivä!

Huh! Eipä ole juuri mitään kerrottavaa Janakkalan kisapäivästä. Ulkokisakausikin korkattu mutta laihoin eväin. Eka agirata: tökkäsin kädellä okseria niin että rima putosi, ruma puomi (tuomarin käsi ei kyllä noussut), sitten jäi yksi este väliin, koira väärään päähän putkea, keppien alkusössi, toinen väärä putki. Oliskohan siinä kaikki. Aivan alta lipan suoritus.

Siitä oli vaikea tsempata. Toinen agirata: koira ohi kolmosesteen suoraan seuraavaan putkeen. Keppien alkusössi. Okserin rima.

Eli molemmilta agiradoilta ei mitään hyvää sanottavaa. Huonot kontaktit ja kaikki tyystin levällään.

Normaalisti saan kasattua hyppärille, vaan en nyt... Muuten rata sentään oli passelimenoa, mutta koira tuli putkesta heittämällä väärälle esteelle. Josta mutkan kautta sitten meno jatkui ok, mutta mitäs siitäkään hyllystä riemastumaan...

Apua. Ei näin huonoa kisapäivää ole aikoihin taas ollut.

Kisojen jälkeen käytiin katsastamassa Keinumäki, joka oli loistokunnossa. Ja koiraporukassa kävelttiin Kiikkaran rannalle ja kivuttiin oikopolkua takaisin Keinumäelle. Saipa ainakin koirat juosta...

Piha-aksaa

Jei, lumet lähti nurtsilta ja tilalle tuli heti kepit. Aidat sentään säilyy autotallin kupeessa, ja niitä siirrellään tarpeen mukaan.

Eilen kepiteltiin Juban kanssa. Jepen kanssa koti-aksa on lähinnä mielenvirkistystä ja jumppaa. Mutta Jussilla oikeaa treeniä. Juuri sellaista, mitä se paljon kaipaakin: lyhytkestoista superhauskaa.

Tänään jatkettiin kepitystä ja mentiinpä yhtä aitaa jumppanakin eri tavoin kieputeltuina. Ei kuitenkaan jenkkikäännöstä :D Ja lopuksi aidan kautta kepeille, eli hiukan sisäänmenoharkkaa. Vauhtia jo löytyy, mutta ehei, älkää vaan kukaan luulko että Jussi osaisi pujotella. Siihen menee vielä vuosi tai kaksi tällä menolla. Kun mietin, otetaanko verkot vai jatketaanko vanhalla tyylillä. Vauhtia on jo tullut, mutta itsenäisyyttä ei, eikä todellakaan sitä hakeutumista kepeille.

No mutta nyt on hyvä puhti päällä, pikkujuttuja ohimennen, niin pikku-ukon intoa kasvatetaan! Pääsiäisviikonloppu vain lomaillaan, mitä nyt sitten maanantaina Jepen koitokset Jankkilassa.

Talvi pakettiin

Ne oli sitten vimpat maneesitreenit tältä talvelta. Mentiin radanpätkä, jonka sainkin Jepen kanssa uusia. "Jospa otat uusiksi ja ohjaat". Niin sitten tein muutamien pikku-uusintojen jälkeen, ohjasin. Yksinkertaista. Jussin kanssa tavoitteena oli vain edetä, eli ei jääty pahemmin tahkoileen, muutama vauhtikiepsutus otettiin esteiden ympäri mutta periaatteessa nopsa ja iloinen rata jokusen ihmettelystopin kera.

Nyt on edessä piskuinen tauko. Kisatkin vasta pääsiäismaanantaina, Jepellä. Jussilla...? Mutta kesän suunnitelmat vaan paisuvat :)

Kevät!

Sunnuntaiaksaa

Eilisestä koulutuksesta intoutuneena lähdettiin aamupäivällä Pekolaan. Siellä vierähti toista tuntia!

Jeppe meni helppoa radanpätkää lähinnä vain kontaktien vuoksi, ja että ylipäänsä pääsi menemään, intoa kun löytyy. Jussin kanssa tehtiin pätkiä monenmonta kertaa, ja aina pieni tauko välillä (Milo ja Luca treenasi välillä). Sama pätkä mitä mentiin Jepenkin kanssa sujui kivasti ja kontaktit hyvin. Sitten otettiin etenemis/irtaantumishyppyjä itsenäistymistreeninä :) Nakkitargetin kanssa nekin onnistui.

Kepeillä nostin kättä välillä ylemmäs (=pois koiran korkeudelta) ja siinä pikkukoiruus aina sekoaa. Voi kun olisi kesä ja keppitreenimahkut omassa pihassa. Siitä tulee ensi kesän teema, että sujuisi itsenäisemmin. Vauhtia on kyllä tullut jonkin verran, että edistytään edistytään :)

Treenien jälkeen vielä pikkulenksu Pekolanraitilla, niin jopas olikin ihan ohjelmatäyteinen sunnuntai!

SM-nollat kasassa!

Mikä päivä :) Ensin oli Savikon Sepon koulutus Best-in-areenalla. Aikataulu oli hiukkasen myöhässä, ja meillähän oli minuuttikellotettu päiväohjelma. Onneksi päästiin jo aiempaan ryhmään, niin ehdittiin :) Ennen omaa vuoroa menin Jussin kanssa viereisellä radalla kepit - A - aita- puomi - putki -pätkää. Ja voi että kun pikkuruinen oli hyvä! Vetolelu innosti ja kontaktit oli nätit.

Sitten varsinaisella harkkapätkällä (19 estettä!) Jussi otti kuitenkin kolmesti ritolat. Eli oli hiukkasen keskittymiskyvytön, mutta näytti pätkittäin oikein kivaakin menoa. Eiköhän se siitä, kunhan jaksetaan nyt palata vähän taaksepäin ja harkkailla itsenäisempää etenemistä.

Sitten suoraan treeneistä suunnistettiin TAMSKin hallille kolmosten kisoihin. Ajattelin, että on kiva mennä hyppis ensin verkkaratana, kun ei ole paineita suoriutua. Ja pah - meni niin pyllylleen, etten muistakaan, koska noin on pakka hajonnut... Kepit jäi kesken, putki imi, ja sen jälkeen koira tuli selän takaa ja suoritti seuraavat viisi estetttä ihan tyystin omassa järjestyksessään. Melkein jo nauratti ja osittain kyllä hävettikin.

Agiradalta toki toivoin sitä vimppaa aginollaa. Rata vaikutti suht iisiltä, mutta alkoi kylmä hiki kohota kun ekat koirakot hyllytti jo toiselle esteelle... Mutta Jeppe suoritui kivasti. Puomi oli lähes tulkoon nätti, keinulla tapahtui jotakin hassua. Jeppe oli kuulemma kiepsahtanut sivuun ja "pudonnut" ihan kyljelleen... Mutta matka jatkui, ja loppuviimein aakin sujui inhimillisesti. Se oli siinä: seitsemäs SM-kisoihin vaadittava nollatulos! Eikun Nastolaan! :)

Hyllyä heti lähdössä

Mutta onneksi vain treeniradalla. Että osasikin olla helpon näköinen pätkä ja ah-niin-vaikea suorittaa. Tahkottiin Jepen kanssa kai lähemmäs 10 kertaa neljää ekaa estettä. Hoo. Sujuihan se sitten lopuksi. Helppo se ei ollut Jussinkaan kanssa, mutta meni sentään jotenkin.

Toinen pätkä sitten sujui oikein nätisti, kumpaisenkin koirulan kanssa! Jeppe oli normivarma (ei edes okseri pudonnut!) ja Jussi ilahdutti. Mentiin meinaan pariinkin kertaan sama pätkä. Ja lopuksi vielä pieniä pätkiä, kun aikaa jäi! Loisteliasta treenata kun ehtiikin tehdä jotain :D

Mainio maanantai - palkintojen päivä

Hauskastipas sattui. Tänään E-HKK:n vuosikokouksessa palkittiin vuoden 2010 koirat. Jeppe agilityssä (missäs muussakaan?!) sijalla 2. ja Jussi sai kannustuspalkinnon. Kivat vinkulelut (mm.) ovat nyt kovassa käytössä. Katsotaan kauanko vinkuu... Ja Chippendale lusikkakokoelma senkun karttuu, vaikka kiinnityksiä kiertopalkintoon ei taideta enää saada niin kauan kuin Nikke kisaa :D

Kotiuduttuamme sosiaalinen media juorusi, että Jeppe oli yltänyt myös Suomen Jackrussellinterrierien Vuoden Agilityrusseli-skabassa 5. sijalle. Hienoa, hyvä Jepukka! <3

Jeppe 6 vee

Eilisen agisählyn tiimellyksessä ei Jepen synttäriä juuri ehditty muistaa. Miehen iässä jo :)

Sunnuntaisuhaamista

Vapaapäivä! Ja ihan oma valinta. Tarjolla olisi ollut Jussin kisat, mutta oi, miten ihanaa oli nukkua myöhään.

Ja loisteliaan ja myöhäisen aamiaisen (pekonia ja munia ihmiselle, palkinnoksi saatua lihamössöä koirille) jälkeen menimme Pekolaan.

Sillä reissulla vierähtikin nelisen tuntia. Ensin hiukan (korostan sanaa hiukan) treeniä. Jeppe sai juosta pari kertaa ihan vaan kontakteja treenatakseen. Sitten Jussin kanssa ihan yksinkertaisia pätkiä. Kontaktit ok, kepeilläkin jopa hiukan "vauhtia". Vauhtiympyrästä kyllä "luki rataa" muutaman kerran keinulle... ehkä ne namit siellä kontaktilla on niin hyvässä muistissa?

Kun toiset jäivät treenaamaan, me paistateltiin päivää pihalla, sillä auringonpaiste oli mitä ihanin. Koirat sai juoksennella vapaana lumipallojen perässä. Ja lopuksi tehtiin puru- eikun kuntoratalenkki Nikan, Oskun, Hesen ja Niken kanssa.

Mukava agilitypitoinen vapaasunnuntai, jonka iltana sitten on kartoitettu maalis-toukokuun aksaskabat. Kevään kisaplääni tehty!

Kokemuksen kerryttämistä ja hyppäripronssi

Alkaa vaikuttaa siltä, että ahdistus aginollien metsästyksestä kasvaa siihen suuruusluokkaan, että ne haaveet voisi taas haudata. Menee vähän pelonsekaiseksi yrittämiseksi :/

Tänään siis startattiin hemmetin lyhyiden yöunien jälkeen Kirkkiksellä. Voihan sitä aikaista aamustarttiakin syyttää, vaikkei se taida olla todellinen syy. Ekalla agiradalla Jeppe otti kontaktit siedettävästi, ja kepeille mennessä ehdin sekunnin tai kaksi ajatella jo mahdollista tulevaa nollaa ja se riitti. Jotenkin vaan herpaannuin törkkäämään koiran toiseen keppiväliin. Voi kökkö! Totaalisesti oma moka.

Tokalla agiradalla Jepu jäi sitten pitkästä aikaa himmaamaan aivan aan harjalle ja teki superloikan sieltä alas. Syylliseksi tuomitaan tässä tapauksessa sekä Jeppe että minä, joka varmaan pönötin vähän turhan lähellä (TAAS!) kontaktia, kun siitä piti "pakittaa" takaviistoon seuraavalle aidalle.

Vimppana oli hyppäri, jonka tulokset on meille sinällään samantekevät, kun niitä H-nollia on jo sen verran, että sekoittavat SM-nollalaskutkin :( Ennen hyppistä hyvien kisakavereiden kanssa sovittiin, että tsempataan kaikki ja napataan vitosvoitto. Lupasin panna hanttiin niille "normitykeille". Ja kuinka ollakaan, tänään siinä onnistuttiin! Pimulle selkeä voitto, Sera hopealla ja Jeppe kolme sadasosaa perässä! Koiria oli kuitenkin melkein 50, niin ihan onnistuneena pidän vauhtia! Vaikka jotenkin hämmentävältä tuntuu, että ehdin joka paikasssa kyllä juosta hyvin Jepen edellä.

Kotiin tultuamme köpöteltiin vielä jälkiverkkailut kauppaan, ja nyt elbaillaan sohvalla kaikki, myös Jussi-the-kisaseuralainen.

Viteonpätkäähän löytyy sitten tuubista :)

Kun toiset sairastaa

- meillä on tilaa treenata. Niin se vaan valitettavasti menee. Eli kun koirakoita oli vähän paikalla, saatiin ke-treeneissä treenailla oikein mukavasti. Vaikka alkulämmittelynä radan rakennus söi hiukan voimia... ;)

Pari pätkää mentiin, ja hyvin mentiinkin! :) Jeppe teki puhtaat suoritukset. Toisen radan aloitus oli haastavahko, ja sitä sitten uusittiin toisella yrittämällä. Hyvä mieli kuitenkin jäi, kun meni kivasti - ja tietysti koutsi palautti maan pinnalle, että "eihän nää nyt niin vaikeita pätkiä olleetkaan" :P

Jussi on aina etukäteen arvoitus, mutta arvoitus ratkesi tänään positiivisesti. Koirulainen meni sanoisinko nyt jopa hyvin. Eka kiekka taisi sujua femmalla (yhden esteen ohitus), ja muutamia ohituksia tuli seuraavilla kiekoilla lisää. Mutta vauhtia löytyi suht kivasti, silti Jubbeli oli myös suht kuulolla. Ja kontakti toimi hienosti, kun targetilla oli kasapäin nakkia :D Keppeihin olen jälleen kerran tyytyväinen.

Kiva keskiviikko!

Jussi 2 vuotta

Kaksi vuotta sitten oli perjantai 13. päivä :) Eikä mikään epäonnen päivä, kun sain puolilta öin viestin Esseniin Saksaan: "tilattu" poikapentu syntyi (virallinen synttäripäivä on 14.3.)! Alkuun Jussi oli Jussi von Essen, mutta nyt Jussi on vain Jussi. Meidän Jussi <3

Töppölauantai

Voi meitä. Töpökkeitä.

Lauantai Best-in areenalla laihoin tuliaisin. Aamulla starttasi Jussi, kaksi agirataa. Eka meni suht kivasti keinuun saakka - kepeiltä oli jo kielto, mutta mitäs pienistä. Jäin tyystin tönkkönä jälkeen (tai siis koira oli liian ajoissa, eikös se niin ollut...), enkä tehnyt mitään koiran mennessä keinulle. Lentohan siitä tuli. Ja itse jotenkin lamaannuin (tai laamaannuin, tai vaikka alkakoiduin, ihan miten vaan). En oikein tiennyt, mitä tekisin: jättäisikö kesken, ottaisiko uusiksi vai jatkaisi. Ja tein tyhmän päätöksen jatkaa, ja pakkahan hajosi lopullisesti. Ugh.

Toiseen starttiin lähdin lupaavin mielin, Jubbeli tuntui jotenkin "kuuliaiselta". Hämäsi vain! Kolme estettä ja koira viuhahti jonnekin. Ja sen jälkeen keskittyminen oli ihan hakusessa. Huokaus. Ei siitäkään saatu edes rataa, kun ohitettiin vissiin kolme estettä takakurvissa. Voi meitä surkimuksia...

Lounas Ideaparkissa katkaisi päivän. Ennen kolmosten alkua bongasin Jepen verensekaisen pisun. Jotain eturauhasvaivaa tai pissatulehdustako se nyt sitten pukkaa, voi itku!!! Kävin kokeilemassa, että hyppeli kuitenkin iloisesti verkkaesteitä, ettei ainakaan kivuliaalta tuntunut. Jotenkin radalla kyttäsin sitä koko ajan, enkä tainnut ihan täpöllä olla itse mukana. Sekös kostautui puolessa välissä. Perinteinen mutkaputki puomin alla ja Jeppe oli jo matkalla puomille kun jonkun huitaisun tmv. taisin tehdä, ja eikös koira seuraa putkeen. ARGH! Ihan oma sössintä. Ja kontaktit totta kai osui...

Toisen radan alku meni "hiukan" pitkäksi. Siitä kuitenkin jatkettiin onnistuneesti, kunnes... kohmetuin keinulle. Jäin tuhannesti jälkeen enkä jotenkin saanut jalkoja liikkeelle... koira sitten paineli edellä omaa rataa. Ja kontaktit totta kai osui...

Videoita tuijotellessa tajusin, että Jeppe hiukan varasti molemmilla radoilla :( Eikä se meno aivan puhtaan näköistä ollut. Aijai, kun nyt harmittaa. Ihan mälsä päivä. Tuleekohan se vimppa nolla ikinä... Ja kuinka monta vuotta treenaan Jussia ennenkuin perusasiatkaan on hallussa...

Ke-treeniä ja to-lenkkiä

Jopas sattui, että maneesilla oli pari hyvinkin virtaviivaista juoksupätkää. Sopivat siis Jussille kuin nappi silmään. Säilyi ilo ja hauskuus. Jepen kanssa kyllä piti säätää paria kohtaa, kun oma radanlukutaito ja Jepen taipumiset ei taas ehkä ihan parhaimmasta päästä ollut.

Ja tänään sitten taas lomalenkkeiltiin; 10 00 (ihmis)askelta. Vieläköhän huomenna jaksetaan? ;)

Lomapäivä hallilla

Jei - aika nastaa aksailla päivällä. Ja vieläpä sisätiloissa hallissa. Oispa useammin loma!

Eli ajeltiin kääsna-vahvistuksen kera Sport Dog Parkkiin. Rakennettiin pieni harjoitus, jossa ei nyt mitään ihmeellisempää teemaa ollut. Sitä sitten mentiin tavalla jos toisella.

Jepen kanssa menin oikeastaan vain kontaktitreenin vuoksi, ja siksi, että koiruus sai hyvän mielen saadessaan aksailla. Jussin kanssa kaivataan kaikkea mitä agilityssä voi kaivata: varmuutta, etenemisdraivia, kontaktioppia, estetaitoja jne. Ehdittiin niin moneen otteeseen ottamaan pätkiä, että tuntuikin jo ihan treeniltä :)

Sain Jussin aika kivasti innostumaan niin nameilla kuin patukallakin. Sillä kuminauhaisella karvaversiolla, joka on pyhitetty vain agilitytreeneihin ja -kisoihin :) Jokaisen kontaktin eteen oli kylvetty nakkiviipaleita - jospa se kontaktille pysähtyminen joskus iskostuisi mieleen. Keppeihin olen suorastaan tyytyväinen, sillä Jussi onnistui sisäänmenoissa lähes joka kerta, vaikka suhteellisen kovaa vauhtiakin tultiin kepeille. Ja jotenkin ne tuntuivat peräti mieluisilta!

Välillä kirsu meni maahan, erityisesti jos keinonurtsilla näkyi jotain pikkiriikkistä "ylimääräistä", jonka voisi tulkita namiksi. Treenit päätettiin ihan vaan vauhtikäyrään, että sai päästellä suoraan eteenpäin ja nauttia "vauhdin"huumasta.

Häiriötreeniä ei tällä kertaa kummemmin tullut, koska olimme ainoat treenaajat hallissa :o Saa nähdä sitten lauantaina, pysytäänkö kisoissa pahviseinien sisällä :)

Päivän päätteeksi koirulat saivat jyystää siansorkkia. Tai no... Jepeltä jäi jyystämättä kun meni pelkäksi vaihtimiseksi...

Ja huomenna omiin treeneihin maneesille - sääkin näyttäisi ne meille suovan!

Pakkaset putosi - ja niin teki rimatkin

Huokaisu, pakkasputki on (ainakin toistaiseksi) ohi. Oli aivan taivaallista eilen ulkoilla. Koirat pääsivät ensin aamupäivälenkille, sitten lätkätreeneihin (eli juoksemaan tunniksi lumipallojen perään kaukalon reunalle) ja sitten vielä kauppareissulle. Kylläpä oli nautinnollista.

Ja sitten perään sunnuntaiaksailua. Tai vaan Jeppe. Jussi-pussi joutui jäämään kotiin, viideksi tunniksi. Eipä se pitkään aikaan ole ollutkaan yksin, ja koville otti nytkin. Raapimisen ja kaahoilun kera jäi :P

Jeppe pääsi Hyvinkäälle. Ensin Mattsonin hyppäri. Ai miten mukavan jouhea rata! Ja niin oli meidän menokin. Piiitkästä aikaa aivan nautinnollinen rata. Puolessa välissä olin kuulevani rapsahduksen, ja okserin rimahan se sitten oli ollut. Harmi. Aika oli neljänneksi nopein, ja olen äärettömän tyytyväinen rataan. Kaarteet ja käännökset oli lähes optimaalisia meille. Hyvä Jeppe - nautittiin molemmat menosta!

Agilityradan rakennutti Savikon Seppo. Alku ei oikein "istunut" meille. Kolmosesteeltä Jepen suunta jatkui ihan väärään suuntaan... Aan se otti kivasti ja siitä vielä mentiin hienosti kepeille. Jossain puolessa välissä sitten taas rapsahti. Voivoi. Sen jälkeen ei tuloksella sitten ollutkaan enää merkitystä. Taisin löysäillä puomilla, sillä siitä virhe. Ja vissiin vielä muurin palikatkin putosi. Eli ei aginollaa. Viikon päästä sitten taas uusi yritys!

Pikkiriikkiset pakkasaksailut

Käväistiin Pekolassa useamman koiran voimin. Viikkouutisten (?) toimittajapariskunta oli tekemässä juttua, joten esiinnyimme mannekiineina. Ja toki castingin jälkeen otettiin vielä muutama este uudemman kerran.

Jeppe pääsi pari pikkukiekkaa, ja otti hienosti kontaktit. Jussi oli kivan iloinen; mentiin ainoastaan ympyrää aa-aita-keinu-putki-aa. Kontakteja muistuteltiin ensin ihan hihnan kera. Mutta hyvinhän ne harjoituksissa sujuu ;)

Paukkupakkaset alkavat kyllä jo ottaa "hieman" pattiin, kun tavisulkoilutkin jää väliin puhumattakaan treeneistä :(

Pakkasta pidellään

Johan taas talvi meitä harmittaa. Pakkasta niin ettei ole ulos oikeastaan laisinkaan asiaa... -29,7 ja tassut kyllä jäätyy.

Sohvakoirat pääsivät (vai joutuivat, who knows?) Lempäälään kun maneesille ei ollut asiaa. Radanpätkä (muistaakseni Kariluotoskan) osoittautui "aika" haastavaksi... Tahkottiin ehkä noin seitsemänsataa kertaa samat kohdat. Jepen kanssa. Aalla (ainoa kontakti) se oli hyvä - ajatelkaa uudemman kerran: se kontaktivammainen oli hyvä kontakteilla. Tätä kyllä liputan :P Toistanko vielä...?

Jussin kanssa siirryttiin "tahkoamaan" suoria pätkiä :D Ei pikkumiehen mielenkiinto meinaa nyt riittää vääntöön. Ei haukata nyt sellaisia kakkuja, jotka ei vielä meitä varten ole. Nuolaistaan vasta sitten kun tipahtaa.

Treenipäivän jälkeen russelit toivottavasti osaavat käyttäytyä villakoirakylässä, jonne joutuvat yöhoitoon.

Olipas haasteita!

Onhan se ihan hyvä, ettei liian helpolla päästä. Nolla tämän päivän radoilta olisi ollut paljon arvokkaampi kuin moni muu nolla. Mutta puhunkin siis konditionaalissa... nollia ei siis tullut.

Huittiset oli tehneet aikamoisen mielenkiintoiset kolmosten radat. Ekalla oli pelottava kepeille vienti 90 asteen kulmassa niin, että putken suu törötti metrin päässä... Siitä kun selvisin, pakka levisi aan jälkeen (tosin eka rimakin oli jo pudonnut...). Koira hyppeli aitoja ihan minne vaan ja ihan miten päin vaan. Huh. Mutta niin taisi muidenkin koirat hypellä, sillä 55:stä koirasta voitto meni yliaikanollalle ja kaksi seuraavaa sijaa nopeille femmoille. Ja sitten jokunen huonompi tulos, ja loput 40 koiraa hyllyjä.

Toiselle radalle ei meinannut oikein fiilistä löytyä. Ratakin tuntui unohtuvan. Nelosputkeen Jeppe teki kiellon: kääntyi puoli metriä sisään mentyään takaisin. Kohta oli siis samainen, jossa edellisellä radalla oli menty kepeille. Ehkä se palasi katsomaan, että pitikö tänne tosiaankin mennä nyt... Eli se rata ratkesi jo siihen, mutta hyllytin kyllä sitten myöhemmin ohjattuani toisen putken eri tavalla mitä harjoittelin. Löysä ohjaus ja koira väärässä päässä putkea. No, jatkettiin sujuvasti eteenpäin ja ihan passelia kontaktitreeniähän nämä radat olivat kaikkinensa.

Viimeinen rata oli ehkä "helpoin", ja oikeastaan se menikin hyvin. Tulos kymppi: sössin kepeille viennin ja yhden riman Jeppe räpelsi alas. Kepit kyllä harmittaa, huono "haltuunotto" minulta. Ja aikaankin päästiin, vaikka niitä keppejä uusittiin. Radalla oli suora putki puomin alla, ja kohta mentiin mennen tullen. Ohjaaja sai siis kipittää aikamoisen lenkin puomin ympäri ehtiäkseen ottamaan koiraa vastaa toiseen päähän putkea.

Ollaan taas kolmea rataa kokemusrikkaampia. Jeppe oli hieno, ohjaaja töpeksi. Sitä vimppaa nollaa siis yhä haetaan.

Hylhyl

Keskiviikon "treenien" jälkeen ei hotsittanut ihan hirveesti lähteä Sääksmäelle katselemaan TAMSKin hallia huvin vuoksi...

Tiesin, että karkailu jatkuu. Kyllähän sen koirasta näkee kun motivaatio on kateissa. Näinpä sitten ekalla hyppärillä kävi. Muotka oli tehnyt mukavan ykkösluokan hyppyradan, jota ei päästy kuin 6 tai 7 estettä. Juba singahti "sopivan" tilaisuuden tullen yleisöön. Lopetin leikin siihen. Videolta kun touhua nyt katselee, niin kiinnittyy huomio vielä lähtötilanteen ravisteluunkin. Reppanalla varmaan vaikka minkälaisia sijaistoimintoja...

No, kyllä Jubasta vielä oiva aksakoissu tulee. Pitikillä koivilla pääsee lujaa kunhan hoksataan ettei maailmassa ole mitään sen mukavampaa kuin agility!

Toka rata oli agilityrata, ja ostin väliajalla Berran karvavetolelun - oikein joustokuminauhalla! Siitäpä pikkukoiruus ihan innostui, ja kiskoin sen kanssa lelua omaan vuoroon saakka. Kaiketikin se kiinnostus ja into siitä kasvoi, sillä aksarata oli jo ihan siedettävä. Eka kielto oli omani, ja vain kepeillä Jussi keksi tehdä pienen kunniakierroksen. Ne kepit nyt sitten sössin kokonaisuudessaan, mutta väliäkös tuon, kun radalla pysyttiin :P

Pieni keskittyminen treeneihin saatttaisi tehdä terää... Huomenna pääsee onneksi "oikeasti" aksaamaan! Kolmosiin. Hyvinkäälle. Jepun kaa. IHANAA!

Penkin alle

Voi hemmetti mitkä treenit. Ei niistä sitten enempää. Voikohan enää huonommin sujua. Hehkutelkoot muut :P

Vitosvalssia ja pyörimistä

Aamusta aikaisin kohti Hyvinkäätä. Jepulis jäi pitämään kotia pystyssä (hyvin oli pysynyt). Eilisen jäljiltä en voinut arvellakaan, mitä tapahtuisi. Herrala oli tehnyt ihan haastavat radat, ei ollut pelkkää eestaas juoksua. Piti vaihdella puolta, ottaa koiraa haltuun, takaakierrättää jne.

Eka rata sujui nätisti, mutta 4. vikalla esteellä ohjaaja tanssahteli femman. Hitsi, olin kai hiukan myöhässä (eikun siis koira ajoissa!), ja vedin valssin liian pitkälle (kielto). Äh! No mutta hyvä rata muutoin. Ja mielikin. Sijoitus oli 5.

Toka rata olikin sitten sellainen "ei-jaksa-kauheesti-nyt-enää-tähän-agilityyn-keskittyä-hei-tuollahan-on-numerokylttikin"-menoa. Tuloslappu kertoo kolme kieltoa vaikka tuntui että niitä tuli tsiljoona. Eli sellaista hakemista Jussin meno oli: ohi aidan ja kunniakierroksen jälkeen uudelleen.

Tarvitaan siis treeniä, ja kisatreeniä :) Kahden viikon päästä taas uusiin koitoksiin!

Kisojen jälkeen oli mukava käydä villakavereiden kanssa 1,5 tunnin lenksulla - eiköhän ne lihakset siinä saaneet jälkiverkkaa.

Epistä

Ajeltiin vapaan lauantain kunniaksi Best-in Areenalle epävirallisiin. Jussin oli tarkoitus lämmitellä mölleissä. Meni kyllä täysin muuksi kuin verkkaradaksi. Meni päin peetä. Koira oli ihan sekopää. Ei pätkääkään hanskassa. Tai tulihan siinä verryttelyä kun hyppäsi mm. maksikorkuisen (vai korkeamman?) sivuaidan yli yleisöön...

Kisaaviin ilmoitin ensin sekä Jepelle että Jussille yhdet radat. Jeppe meni nätisti, nollaradan. Ei lujaa, mutta otti kontaktit. Aata hiukan hiipi, eikä puomikaan unelma ollut, mutta ajalla 41,68 napattiin voitto kilpamineissä. Jussin rata meni aavistuksen paremmin kuin mölliradan kaaos, eli alkoi hetkittäin pysymään lapasessakin. Päätin ottaa vielä toisen kilparadan sille, ja johan natsasi. Puhdas rata ajassa 46,87. Kotimatkalla muistelin, että palkkasin sen jokaisella kontaktilla nakilla, eli melkeinpä voisin väittää, että ilman niitä oltaisiin Jepen ajassa?! Se ilahdutti. Ja eniten se, että kolmas kerta sanoi toden, eli koissu oli hallinnassa. Saa nähdä, mitä huomisen viralliset tuo tullessaan..... Aika plörinäksi voi mennä...

Vuoden ekat treenit

Kuinka hyviä me oltaiskaan, jos me treenattais?! :)

Tänään oli vuoden ekat treenit! Jeppe-ranking-listalla-hienon-nousun-tehnyt-mun-rakas-oma-pieni-huippu-urheilija-koissulani (toi huippu-urheilija on vitsi - tiedoksi tosikoille) meni niin siististi. Kaksi hauskaa radanpätkää, joilla koitin paria erilaista ohjausta. Hyvin meni. Ihana nollakone ;)

Jubbelis-gubbelis-quu meni normijussisti. Suomennettuna siis ihan sillai tasaisesti: ei huippuhyvin muttei huonostikaan. Karkasi jokusen kerran keinulle, mitä pidän vain positiivisena (kontakteilla on kivaa!). Pujottelu sujui paremmin mitä osasin odottaakaan. Kaukanahan itsenäinen pujottelu on, mutta me edetäänkin hämäläisittäin. Lauantaina mennään (nuuskuttelemaan?) epiksiin ja sunnuntaina sitten oikeisiin kisoihin. Kivaa!

2011 korkattiin Eckerössä

Kuukauden agilityhiljaiselon jälkeen koitti kolmen päivän ihanuus Ahvenanmaalla! Jepen 4. reissu Eckerön kisoihin; ohjaaja 7. tai 8. kertaa Ahvenanmaalla kisaamassa. Ja aina vaan on entistä hulvattomampaa!

Lauantaina Jussi starttasi kahdesti, Jeppe kolmesti. Onneksi ykköset olivat aamusta ja kolmoset iltapäivän puolella, ettei mennyt ihan pasmat sekaisin. Koko päivä meni kyllä lähes tauotta verkaten, vuoroa odottaen ja ratojen välejä suhaten.

Jussia kiinnosti Eckeröhallenin uusi keinonurmi "makoisten" kumipalluroiden kera :o Nuuskutti nuuskuttamistaan ja mutusteli kumirouhetta... :/ Ekalla radalla päästiin puoleen väliin nätisti kunnes iski tajuttoman hienot tuoksut takaraivoon. Kaksi kieltoa ja huuhailua radalla. Hyppäri alkoi samaten kivasti, mutta sitten iski taas houkutus - ja nenä maahan! Tämä kyllä tapahtui huonon ohjauksen jälkeen että ehkä pikku Jubaskuukkeli vähän turhaantui jännittävään ja oudosti käyttäytyvään äiskään... Kielleltiin ihan diskin verran.

Jepellä oli ekana agirata. Nelosesteellä surkea ohjaus (tai ohjaamattomuus) ja se oli sitten siinä... Tietenkin, kun osuttiin kontakteillekin. No, hyvää treeniä. Ekalla hyppärillä tuli pari rimaa alas, joista toinen oli vielä onneton päintörmäys (rimaan siis). Aika oli suhteellisen mukava. Viimeiseen hyppäriin piti sitten tsempata ettei jäätäisi ihan tuloksitta, ja nolla saatiin. Sijoitus 10. eli yllettiin juuri tavoitteeseen.

Sunnuntaina Jussin agiradalla törkin kiellon kepeillä ja unohdin sanoa mitään keinulla... Tuloksena LENTOkeinu. Hui kamala. Sen verran toimi rusinat, että otin keinun uusiksi ja leikki loppui siihen. Hyvä niin! Olen ylpeä että joskus osaan ajatellakin radalla.

Jepen agirata vaikutti vaikealta makseja katsellessa (vain 8 nollaa!). Mutta rataantutustumisessa tuntui jo helpommalta ja radalla jopa mukavalta. Hitaat kontaktit, mutta niistä viis kun nollaan yllettiin. Sijoitus 9. eli parempi kuin hypärillä :o

Kaikenkaikkiaan loistava viikonloppu. Enempää ei jaksa rapsata. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!