Nyt on viikko juhlittu uutta titteliä. No ei sentään :D Mutta viikko sitten räpsähti niin sanotusti koetoimitsijan valvontakamera, eli JANKKilassa meille huikattiin toimistosta, että "te valioidutte, eikös niin?" No kyllä juu, me valioiduttiin.
Ollaanhan tässä tehty ihan käypiä treenejäkin jo jokin aika. Ja sitä paitsi, juuri kisoja edeltävänä keskiviikkona sanoin russelitutulle, että meidän täytyy mennä hakemaan sertejä pikkukisoista, ei me niihin käsiksi päästä etelän megaskaboissa.
Janakkalassa, tutussa treenihallissa siis, päästiin ensin tekemään Henkan ei-niin-henkkamainen rata. Koira toimi kuin unelma eli teki elämänsä ensimmäisen putkijarrun. Piti sitten kisoissa yllättää. Seurakaveri nauroi, että saattoi siinä jokunen radan reunalla ihmetellä kartturin sijoittumista ja ohjausyritelmää... Olin nääs varautunut, että koira ampuu 10 metriä putkesta ja minä olen huitomassa aidan toisella puolella. Ampuikin sitten luotisuoraan putkesta kohti aitaa: minä pyllistelen rintamasuunta aidalla ja koira suihkaa suoraan yli (väärään suuntaan). Juu hieno hylly se oli.
Toinen rata sittten napsahti nollaksi, vaikkei se todellakaan ollut hyvää menoa. Se oli kökköä kalastelua. Puolessa välissä tapahtui jopa 1,5 sekunnin blackout. TAAS! Olenko tulossa vanhaksi...?!
Mutta toiseksi sijoituttiin ja ilomielin otettiin vastaan kolmas sertimme. Nyt taloudessa on kaksi agilityvaliota. Kyllä kelpaa kehuskella. Valioväkeä. Olisipa ohjaajakin!
Päivän vimppa rata oli muuten melkeinpä elämämme flow-rata. Hyppis, jossa päästiin ja uskallettiin päästellä menemään. Hitto, pikkuisen vaan puuttui jarru yhdessä kohdassa, ja niinpä otettiin ekstrana rengas. Putkissa kyllä toimi jarrut, eli pienen koiran herneet osoittavat toimintaa! Kunhan ei sitten menisi herne nenään...
Muutoin ollaan han piskuisen vain lenkkeilty, kun on ollut milloin liukasta ja milloin märkää. Kisoissa keskitytään sitten hyppelyyn :) Niitä sertejä meillä ei ole vielä lainkaan!