Isäntäväki lähtee reissuun ja koirat pääsevät hoitolaan lepäämään :-) Jussi varmistelee, ettei unohdu vahingossa kotiin.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Juhannusagilityn lyhyt oppimäärä
Kertausta viikonlopun kisaradoilta. Takana 10 rataa ja kokemusta taas entistä enemmän ;)
Aatto alkoi Jussin pelleilyillä. Ei vauhti pysähtynyt aalle, ei... valui yli ja korjasi. Kiittelin kovasti ja riemuiten ulos. Hyppärille lähdettiin kovin toivein, vaan toisin kävi. EVVK. Jubs kurkki niin kaverit kehän laidalta kuin ratatyöntekijänkin, ja unohti siinä sivussa noin puolet esteistä.
Jeppe korjasi saldoa, ja nappasi tuplanollan. Kyllä, oikein luettu! Hyppis oli taattua kamaa sijalla 11. ja tsekkisedän agirata vallan mukava (sija 7. josta olen kyllä ylpeä lähes 70 koirakon poppoossa). Näytti pelottavalta (varsinkin maksien jälkeen), mutta olikin ihan minien suoritettavissa. Puomilla koiruus loikkasi aika hurjannäköisen pompun, ja ehdinkin jo ajatuksissani kiroilla, että ihan oikean päätöksen olen aksaratojen lopettamisesta tehnyt. Sen jälkeen ihme kyllä loput kontaktit osuivat ja ohjaajakin muisti pitää kätensä sojossa oikeissa kohdissa. Radan jälkeen hämmästys oli suuri, kun nollasta onniteltiin. WHAAAT?! Tsekkisetä oli pyyhkinyt femman pois: takajalan kynnet rapsahti vissiin alastuloon :D
Heh, tunnelma oli hieman hämmentynyt. Eihän tässä näin pitänyt käydä :D
Lauantaina keli kääntyi sateiseksi, ja Jussi aloitti hyppyradalla. Meinasi koira karata lapasesta :D Kolmen pelastuksen jälkeen "voittajina" (henkisinä siis) maaliin. Kyllä kuultiin useampi kommentti, että kyllä se kolmannella pelastusyrityksellä yleensä kosahtaa :D Hyppisluvahan meillä jo, mutta onpa se kiva pokata palkinto, etenkin kaksoisvoitto russeleille! Aksarata ei sitten niin hyvä ollutkaan; kepeillä sössittiin jo kahdesti, ja sitten riemulla ohi yhden esteen, josta kyllä jatkettiin ihan sujuvasti hyllynä eteenpäin. Puomi oli hieno, keinu passeli ja aa korjattiin. No, koiralle jäi varmaan ihan kiva mieli.
Jepen hyppis oli juoheva, mutta tulihan sieltä sitten yksi rima tietenkin alas. Äh! Ja aksaradan mokasin tyytsin itse vetämällä koiran ohi kolmosesteen. Sen jälkeen meinasikin olla senssit sekaisin, mutta henkisellä nollalla maaliin :D (eli kontaktit otettiin).
Sunnuntaina Jussi teki HIENON hyllyn. Rata oli RATA, mutta veinpä sitten pikkukoissun väärään päähän putkea. Äh! Mutta kyllä koira sai kehuja ja mieli oli mitä parhain.
Jepen edelliset kontaktit osoittautuivat vahingoiksi ja palattiin vanhaan ruotuun. Kymppi radalta mutta kelpo vauhti. Koira pysyy nyt kivasti hanskassa.
Kyllä muidenkin radoissa riittää muistelemista, niinkuin näistä Tuorlan juhannuksista aina...
Aatto alkoi Jussin pelleilyillä. Ei vauhti pysähtynyt aalle, ei... valui yli ja korjasi. Kiittelin kovasti ja riemuiten ulos. Hyppärille lähdettiin kovin toivein, vaan toisin kävi. EVVK. Jubs kurkki niin kaverit kehän laidalta kuin ratatyöntekijänkin, ja unohti siinä sivussa noin puolet esteistä.
Jeppe korjasi saldoa, ja nappasi tuplanollan. Kyllä, oikein luettu! Hyppis oli taattua kamaa sijalla 11. ja tsekkisedän agirata vallan mukava (sija 7. josta olen kyllä ylpeä lähes 70 koirakon poppoossa). Näytti pelottavalta (varsinkin maksien jälkeen), mutta olikin ihan minien suoritettavissa. Puomilla koiruus loikkasi aika hurjannäköisen pompun, ja ehdinkin jo ajatuksissani kiroilla, että ihan oikean päätöksen olen aksaratojen lopettamisesta tehnyt. Sen jälkeen ihme kyllä loput kontaktit osuivat ja ohjaajakin muisti pitää kätensä sojossa oikeissa kohdissa. Radan jälkeen hämmästys oli suuri, kun nollasta onniteltiin. WHAAAT?! Tsekkisetä oli pyyhkinyt femman pois: takajalan kynnet rapsahti vissiin alastuloon :D
Heh, tunnelma oli hieman hämmentynyt. Eihän tässä näin pitänyt käydä :D
Lauantaina keli kääntyi sateiseksi, ja Jussi aloitti hyppyradalla. Meinasi koira karata lapasesta :D Kolmen pelastuksen jälkeen "voittajina" (henkisinä siis) maaliin. Kyllä kuultiin useampi kommentti, että kyllä se kolmannella pelastusyrityksellä yleensä kosahtaa :D Hyppisluvahan meillä jo, mutta onpa se kiva pokata palkinto, etenkin kaksoisvoitto russeleille! Aksarata ei sitten niin hyvä ollutkaan; kepeillä sössittiin jo kahdesti, ja sitten riemulla ohi yhden esteen, josta kyllä jatkettiin ihan sujuvasti hyllynä eteenpäin. Puomi oli hieno, keinu passeli ja aa korjattiin. No, koiralle jäi varmaan ihan kiva mieli.
Jepen hyppis oli juoheva, mutta tulihan sieltä sitten yksi rima tietenkin alas. Äh! Ja aksaradan mokasin tyytsin itse vetämällä koiran ohi kolmosesteen. Sen jälkeen meinasikin olla senssit sekaisin, mutta henkisellä nollalla maaliin :D (eli kontaktit otettiin).
Sunnuntaina Jussi teki HIENON hyllyn. Rata oli RATA, mutta veinpä sitten pikkukoissun väärään päähän putkea. Äh! Mutta kyllä koira sai kehuja ja mieli oli mitä parhain.
Jepen edelliset kontaktit osoittautuivat vahingoiksi ja palattiin vanhaan ruotuun. Kymppi radalta mutta kelpo vauhti. Koira pysyy nyt kivasti hanskassa.
Kyllä muidenkin radoissa riittää muistelemista, niinkuin näistä Tuorlan juhannuksista aina...
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Kisakoiran elämää
Juhannuspäivän sade alkoi. Hyppyrata saatiin loikkia kuivana - harmillinen rima, mutta oikein kelpo rata muutoin.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan. Hän tapaa monta ystävää.
Juu, hyvät treenit Lempäälässä Jubsukan kanssa. Ystäviäkin tavattiin, niin koiria kuin ihmisiä :)
Rata oli 30 estettä, ja mentiin se pariin otteeseen. Hyvää (ellei jopa loistavaa): koira oli INNOKAS! (No oli meidän menossa HH:n mukaan jotain ihan kelpojakin pätkiä). Huonoa: ei putkijarrutuksista tietoakaan. Pitää treenailla. Mutta kun kotikentällä koira on lahna, niin ei tarvii kovinkaan paljoa jarrutella :D
Sitten jälkijättöisesti hogasin muutamia ohjauskuvioita, jotka olisivat voineet sopia meille kivasti.
Mutta mieli hyvä - KUNPA vaan sujuisi edes yksi juhannuksen radoista kutakuinkin yhtä onnistuneesti!
Juu, hyvät treenit Lempäälässä Jubsukan kanssa. Ystäviäkin tavattiin, niin koiria kuin ihmisiä :)
Rata oli 30 estettä, ja mentiin se pariin otteeseen. Hyvää (ellei jopa loistavaa): koira oli INNOKAS! (No oli meidän menossa HH:n mukaan jotain ihan kelpojakin pätkiä). Huonoa: ei putkijarrutuksista tietoakaan. Pitää treenailla. Mutta kun kotikentällä koira on lahna, niin ei tarvii kovinkaan paljoa jarrutella :D
Sitten jälkijättöisesti hogasin muutamia ohjauskuvioita, jotka olisivat voineet sopia meille kivasti.
Mutta mieli hyvä - KUNPA vaan sujuisi edes yksi juhannuksen radoista kutakuinkin yhtä onnistuneesti!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Hyvä hyppis - parempaan ei pystytty
SM 2012 plakkarissa. Tikkakoskella tuli lusittua aika tiiviit kaksi päivää. Lauantaina joukkuekisassa Jeppe starttasi toisena koirakkona. Olin luvannut (ja pyytänyt joukkuekavereilta anteeksi) tuloksen 15. Pidin sanani ;) Tosin yhden kontaktivirheen tilalle vaihdettiin kielto :P (josta tuli muuten yliaikaakin). Eli A ja puomi olivat kovin irtonaiset, ja alussa tein huonon valssin ja vedin koiran esteen ohi. Sen jälkeen törkkäsin sitä takaisin ja KILJAHDIN säikähdyksestä, ettei se vaan mene puomille.
No, se oli sellainen suhteellisen normi agilityrata meille. Ei ollut oikein minkäänlainen olo sen jälkeen. Alun sujuvuudesta olin kuitenkin tyytyväinen, sillä kolmosesteelle, kepeille, tuli kyllä virheitä roppakaupalla. Otin sen varman päälle ja mielestäni täysin sujuvasti. Muut analysoikoot sitä videolta, joka löytyy muuten omasta tuubista.
Sunnuntaina sitten oli tosikoitokset :) Meille osui aamuhuki, eli ensimmäinen ryhmä ja starttinumero 8! Tästä en alunalkaen pitänyt, sillä A) meidän aamuradat eivät ole oikein koskaan olleet kovin mairittelevia ja B) koiran lämmittely piti hoitaa niin varhain, että herätys ja kisapaikalle saapuminen olivat ANIvarhain.
Mutta tällä kertaa aamurata meni hyvin. Sepon hyppis oli jouheva ja mukavan oloinen. Radan reunalta putken ohitukset näyttivät pahemmilta mitä olivatkaan. Toki muutama kohta mietitytti, mutta sain niihin omat ratkaisuni tehtyä. Parissa kohtaa houkutti kierrättää Jeppe pidemmän kautta siivekkeen ympäri, Jepelle tyypillisellä suoraviivaisella tavalla, mutta tällä kertaa ne "puolukkapyöritykset" istui suht hyvin jopa minun ajatuksiini.
Radalle lähdettiin yllättävänkin rauhallisesti; lähes seesteisiun mielin. Hitsi, sellaisen asenteen kun saisi aina (etenkin Jussin kanssa)! Suoritus meni hyvin. Keppejä edeltävä "aitakierros" tuntui hiukan venähtävän pitkäksi, mutta itse asiassa videolta katsottuna se oli oikein mukiinmenevä. Kepeillä tunsin kerran jo huojennusta, mutta sillä sekunnilla ryhdistäydyin, sillä hetkenkin herpaantumiset tiedetään... Viimeisillä esteillä, taaksetyönnöissä, ehdin jopa jotenkin säikähtää, että meneekös se koira nyt sinne aidan taakse. Mutta meni se, ja sanoisin, että käännökset ovat pienet :) Vimppa este, okserikaan, ei muuten pudonnut, kun kaikki ajatukseni siihen keskitin :D Nin, ja siis rimat olivat tietenkin 35:ssa, joka taatusi meidän menoomme vaikutti.
Jepsukan vauhti on hiipunut, ja etenemään 4,1 m/s ei todellakaan ylletty. Yliaikaa tuli 3,28 mutta fiilis maalissa oli niin hyvä, että oli pakko tuulettaa. Tiesin, että parempaan ei olisi pystytty. Jonkun aikaa seurailin muiden suorituksia, mutta sekunnin, kahden yliaikanollia sateli, ja aika pian alkoi vaikuttaa siltä, että finaaliin ei ylletä. Mutta se ei edes harmittanut, koska rataan olin niin tyytyväinen.
Pikkuisen mieli oli silti haikea, sillä nämä alkavat olla Jepen viimeisiä "kunnon" kisoja. Juhannusskaboihin ja karsintoihin vielä osallistutaan, mutta sen jälkeen alkaa hyppyvalion elämä, eli hyppäreitä sen verran kuin huvittaa :)
No, se oli sellainen suhteellisen normi agilityrata meille. Ei ollut oikein minkäänlainen olo sen jälkeen. Alun sujuvuudesta olin kuitenkin tyytyväinen, sillä kolmosesteelle, kepeille, tuli kyllä virheitä roppakaupalla. Otin sen varman päälle ja mielestäni täysin sujuvasti. Muut analysoikoot sitä videolta, joka löytyy muuten omasta tuubista.
Sunnuntaina sitten oli tosikoitokset :) Meille osui aamuhuki, eli ensimmäinen ryhmä ja starttinumero 8! Tästä en alunalkaen pitänyt, sillä A) meidän aamuradat eivät ole oikein koskaan olleet kovin mairittelevia ja B) koiran lämmittely piti hoitaa niin varhain, että herätys ja kisapaikalle saapuminen olivat ANIvarhain.
Mutta tällä kertaa aamurata meni hyvin. Sepon hyppis oli jouheva ja mukavan oloinen. Radan reunalta putken ohitukset näyttivät pahemmilta mitä olivatkaan. Toki muutama kohta mietitytti, mutta sain niihin omat ratkaisuni tehtyä. Parissa kohtaa houkutti kierrättää Jeppe pidemmän kautta siivekkeen ympäri, Jepelle tyypillisellä suoraviivaisella tavalla, mutta tällä kertaa ne "puolukkapyöritykset" istui suht hyvin jopa minun ajatuksiini.
Radalle lähdettiin yllättävänkin rauhallisesti; lähes seesteisiun mielin. Hitsi, sellaisen asenteen kun saisi aina (etenkin Jussin kanssa)! Suoritus meni hyvin. Keppejä edeltävä "aitakierros" tuntui hiukan venähtävän pitkäksi, mutta itse asiassa videolta katsottuna se oli oikein mukiinmenevä. Kepeillä tunsin kerran jo huojennusta, mutta sillä sekunnilla ryhdistäydyin, sillä hetkenkin herpaantumiset tiedetään... Viimeisillä esteillä, taaksetyönnöissä, ehdin jopa jotenkin säikähtää, että meneekös se koira nyt sinne aidan taakse. Mutta meni se, ja sanoisin, että käännökset ovat pienet :) Vimppa este, okserikaan, ei muuten pudonnut, kun kaikki ajatukseni siihen keskitin :D Nin, ja siis rimat olivat tietenkin 35:ssa, joka taatusi meidän menoomme vaikutti.
Jepsukan vauhti on hiipunut, ja etenemään 4,1 m/s ei todellakaan ylletty. Yliaikaa tuli 3,28 mutta fiilis maalissa oli niin hyvä, että oli pakko tuulettaa. Tiesin, että parempaan ei olisi pystytty. Jonkun aikaa seurailin muiden suorituksia, mutta sekunnin, kahden yliaikanollia sateli, ja aika pian alkoi vaikuttaa siltä, että finaaliin ei ylletä. Mutta se ei edes harmittanut, koska rataan olin niin tyytyväinen.
Pikkuisen mieli oli silti haikea, sillä nämä alkavat olla Jepen viimeisiä "kunnon" kisoja. Juhannusskaboihin ja karsintoihin vielä osallistutaan, mutta sen jälkeen alkaa hyppyvalion elämä, eli hyppäreitä sen verran kuin huvittaa :)
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
torstai 14. kesäkuuta 2012
Elämää ennen SM:iä
Jeppe-the-suurloikkija sai (vai joutui) huilimaan. Jussi pääsi treenaamaan, ja kas, hyvinhän ne kontaktit sujui, aallakin. On se vaan kumma, että ohjaaja ei opi toimimaan kisoissa samalla tavalla kuin harjoitellessa?! Muuten pikkukoiruus oli tahmea, mutta eihän aina voi huvittaa :D
Huomenaamusta sitten kohti Keski-Suomea ja suurempia koitoksia. Ilman tavoitteita tosin - vai oisko meillä "kotikenttäetu" :D
Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen.
Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens' elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.
Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!
Huomenaamusta sitten kohti Keski-Suomea ja suurempia koitoksia. Ilman tavoitteita tosin - vai oisko meillä "kotikenttäetu" :D
Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen.
Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens' elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.
Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Kiristää, kiristää
Ei hermo, vaan lihakset ;D Pikkukoissulat saivat hieronnan. Jos siitä olisi jotain apua Jepen viikonloppuiseen pomppimiseen.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Etukäteen käsikirjoitetut radat
Ääh. Meni juuri niin kuin aavistelinkin. Janakkalassa Kromfojen kisoissa Jussin matka katkesi esteelle nro 7, joka oli A. Sitä ennen ehti olla hyvä puomi, mutta ei stopannut aalle. Ei lähimainkaan. Kainaloon, veks ja autoon...
Jussin rataantutustumista odotellessa sattui hauska tilanne. Katsoin jalkojani, kun Jeppe siinä iloisesti pyöri. Niin, siis... Jeppe?! Senhän piti olla autossa. Olin kaiketikin jättänyt itse häkin luukun auki, Jeppe kun ei mitään oven ryskyttäjätyyppiäkin ole. Muutama oli nähnyt koiran laukkaavan iloisesti parkkikselta kohti kisakenttää, jonka reunalla Jeps oli tovin ottanut vainua ilmasta ja suunnistanut erehtymättömästi luokseni :D <3
Jeppe-the-loikkari sai sitten loikkia sydämensä kyltyydestä. Ei aikomustakaan ottaa kontakteja, keinulle osui vahingossa. Tulos 10. Tokalla radalla päätin kokeilla vaan juosta :D Ja ihan yhtä hienot loikat saadaan sillä aikaiseksi. Tulos 15.
Tosi reteetä lähteä SM:iiin - ONNEKSI siellä on ensin hyppis, ettei välttämättä välittömästi naureta itseämme pihalle. Puuh.
Jussin rataantutustumista odotellessa sattui hauska tilanne. Katsoin jalkojani, kun Jeppe siinä iloisesti pyöri. Niin, siis... Jeppe?! Senhän piti olla autossa. Olin kaiketikin jättänyt itse häkin luukun auki, Jeppe kun ei mitään oven ryskyttäjätyyppiäkin ole. Muutama oli nähnyt koiran laukkaavan iloisesti parkkikselta kohti kisakenttää, jonka reunalla Jeps oli tovin ottanut vainua ilmasta ja suunnistanut erehtymättömästi luokseni :D <3
Jeppe-the-loikkari sai sitten loikkia sydämensä kyltyydestä. Ei aikomustakaan ottaa kontakteja, keinulle osui vahingossa. Tulos 10. Tokalla radalla päätin kokeilla vaan juosta :D Ja ihan yhtä hienot loikat saadaan sillä aikaiseksi. Tulos 15.
Tosi reteetä lähteä SM:iiin - ONNEKSI siellä on ensin hyppis, ettei välttämättä välittömästi naureta itseämme pihalle. Puuh.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Oikea kesäkisapäivä!
Jei, puoli päivää kisapaikalla mukavassa seurassa (ensin kisaten, sitten vain notkuen), aurinkoakin niin että T-paidalla tarkeni ja sitten vielä "ulos" syömään. Kaikki tämä = oikea kesäkisapäivä!
Jeppe kipitti kaksi rataa. Agiradalla roiskui niin A kuin puomi. Tosin ennen puomia oli plakkarissa jo hylly. Nätisti otetun keinun jälkeen (ihmeitäkin tapahtuu!) linja oli huono, ja heikolla ohjauksella koira sujahti väärään päähän putkea :o Taas näitä kertoja... kun yleensä se seuraa ohjaajan linjaa aikamoisen hyvin...
No, videolta selvisi myös sivusta menty rengas! What...?! Outoa.
Hyppärillä piti alku tsempata - varsinkin kun kärkikolmikon kisakumppani tuumasi suoritusvuoroa odotellessa, että "terrierit on sujahtanut tuonne putkeen". Väärälle esteelle siis. Hitto, mehän ei menty :) Ohjauksellisesti olen tyytyväinen rataan, ja kai siinä sitten pikkuisen turhaa ryysäystä ja innokkuutta kohti nollaa oli, koska toka vika rima putosi. Jeppe kyllä täräytti päin aika rumasti, taas... Mahtoiko kiiruhtaa perään = ohjaajan moka?
Päivän positiivista oli se, että ylipäänsä kisattiin. Alkuviikon juoksulenkki jumitti vanhuksen taas niin, että harmitti. Mietin, mahdetaanko päästä radalle laisin. Vaan kyllähän tuo kolmikymppiset selvitti yhtä rumasti kuin ennenkin. Mutta sen verran nyt kontaktit kirpaisee, että taitaa Jepukan kisaura melkeinpä loppua SM:iin. Eikun vasta juhannukseen, ne on jo ilmottu. Juostaan sitten hyppiksiä sen verran, mitä koira jaksaa. Onhan tätä tahkottu jo viisi vuotta, niin keskitytään nuorempiin.
Kahteen otteeseen hyödynnettiin ulkoesteitä/täysikokoista verkkakenttää Jussin kanssa. Tavallaan kisanomaisesti otin vauhtipätkiä, ja argh - se A ei vaan kestä. Aina vauhti niin luja, että lipsahtaa yli, vaikka kontaktin toki ottaa. Varmaan vasta seitsemännellä kerralla stoppasi halutusti. Mutta puomi on loistava. Siis loistava! Ainakin meille - älkää te siskonpojat ymv. nyt naurako :) Me ollaan nääs ihan eri levelillä :D
Jeppe kipitti kaksi rataa. Agiradalla roiskui niin A kuin puomi. Tosin ennen puomia oli plakkarissa jo hylly. Nätisti otetun keinun jälkeen (ihmeitäkin tapahtuu!) linja oli huono, ja heikolla ohjauksella koira sujahti väärään päähän putkea :o Taas näitä kertoja... kun yleensä se seuraa ohjaajan linjaa aikamoisen hyvin...
No, videolta selvisi myös sivusta menty rengas! What...?! Outoa.
Hyppärillä piti alku tsempata - varsinkin kun kärkikolmikon kisakumppani tuumasi suoritusvuoroa odotellessa, että "terrierit on sujahtanut tuonne putkeen". Väärälle esteelle siis. Hitto, mehän ei menty :) Ohjauksellisesti olen tyytyväinen rataan, ja kai siinä sitten pikkuisen turhaa ryysäystä ja innokkuutta kohti nollaa oli, koska toka vika rima putosi. Jeppe kyllä täräytti päin aika rumasti, taas... Mahtoiko kiiruhtaa perään = ohjaajan moka?
Päivän positiivista oli se, että ylipäänsä kisattiin. Alkuviikon juoksulenkki jumitti vanhuksen taas niin, että harmitti. Mietin, mahdetaanko päästä radalle laisin. Vaan kyllähän tuo kolmikymppiset selvitti yhtä rumasti kuin ennenkin. Mutta sen verran nyt kontaktit kirpaisee, että taitaa Jepukan kisaura melkeinpä loppua SM:iin. Eikun vasta juhannukseen, ne on jo ilmottu. Juostaan sitten hyppiksiä sen verran, mitä koira jaksaa. Onhan tätä tahkottu jo viisi vuotta, niin keskitytään nuorempiin.
Kahteen otteeseen hyödynnettiin ulkoesteitä/täysikokoista verkkakenttää Jussin kanssa. Tavallaan kisanomaisesti otin vauhtipätkiä, ja argh - se A ei vaan kestä. Aina vauhti niin luja, että lipsahtaa yli, vaikka kontaktin toki ottaa. Varmaan vasta seitsemännellä kerralla stoppasi halutusti. Mutta puomi on loistava. Siis loistava! Ainakin meille - älkää te siskonpojat ymv. nyt naurako :) Me ollaan nääs ihan eri levelillä :D
torstai 7. kesäkuuta 2012
Ehkä 125!
Kesän ajaksi "varaamani" jokatoinentorstai-treeni Jussille Best In Areenalla starttasi. Heh, kun edessä oli 35 esteen rata, eikä kuitenkaan helpoimmasta päästä, oli jännä tunne mennä suorittamaan sitä. Veikkasin, että tyssää jo esteellä 3. Vaan ei! Jussi-pusseloinen osasi loistavasti puomin alla olevat poikittaisputket! Ensimmäinen heikko kohta oli muurin jälkeinen takaakierto (5-6); ohjaajan valssi auttamattomasti myöhässä ja väärässä kohtaa! Seuraava heikko kohta oli 8-9-10-11. Eli sijoittumiset aidoilla eikä mitään hidastavaa takaaleikkausta putkeen. Puh. Persjätöllähän se sitten menikin. Seuraava heikko kohta oli suorasta putkesta aidalle (12-13). Tähän saakka mentiin muuten ihkaekalla kertaa pysähtymättä, mutta siinä oli pakko nauraa ja pysähtyä, kun taklasin koiran huolella. Vipinää kinttuun ja vastakäsi kehiin, niin selvittiiin tästäkin :) Seuraava heikko kohta oli 20-21-22 aidat. Ensin taisin tyriä takaakiertotörkkäystä: vastakäsi unohtui. Samoin sijoittuminen ennen suoraa puomin alittavaa putkea oli loppuunajattelematon :D (hieno termi!). Tästä johtuen myös aita 24 ensin väärin päin... Mutta hei... sen jälkeen "viimeiset" 10 estettä meni nätisti.
Muita huomioita: Jubbelis pujotteli ihan kivasti. Haki jopa itse hiukan, enkä kai ihan hirveästi sörkkinytkään. Ja se sisäänmeno oli kuitenkin suorasta putkesta 180 astetta takaisin. Kontaktit hyvät! Aalle ekalla kerralla hiukan korjasi, kun ei ihan riittänyt jarrutus. Mutta puomi oli suorastaan kuolettavan hyvä :P Persjättö-puolenvaihto ihan sokeana; en edes katsonut koiraa, ja sinne se jarras nätisti 2on-2off! Toisella radan suorituskerralla tehtiin sujuvahko setti, pari kolme kohtaa taidettiin kisanomaisesti ottaa uusiksi/korjata. Mutta pikkuisen Jussukka hiipui ekan kerran tahkoilusta. Tai no, hiipua on turhan dramaattinen sana, mutta ehti esim. parin sekunnin verran suoran putken jälkeen haaveilla sivussa seisovasta keinusta - josko se olisi tarjonnut huilipaikan namien kera :D (ei tarjonnut). Suoraputki-aita-aita-aa härdelli ei muuten vimpalla kerralla mennyt niin miten piti, kun koira kääntyikin eri kautta aalle, mutta ehdin reagoida ja ohjata sitten koiran haluamalla tavalla :D
Hiki tuli, harmi että sykemittari jäi himaan. Varmaan huiteli lukemat 170:ssä :D Rillien huurut ei meinanneet kuivua edes varttitunnin päästä suorituksesta...
Nyt urheilijanuorukainen vetää unta rusinoita sisältävään palloonsa BOT päällä. Toivottavasti jälkikäpöttelyä sekä Lempäälässä että kotona oli riittävästi; sen verran paljon pikkukoiru antoi itsestään. Ei ole muuten koskaan aiemmin mennyt noin montaa estettä yhdellä treenikerralla. Vou!
Muita huomioita: Jubbelis pujotteli ihan kivasti. Haki jopa itse hiukan, enkä kai ihan hirveästi sörkkinytkään. Ja se sisäänmeno oli kuitenkin suorasta putkesta 180 astetta takaisin. Kontaktit hyvät! Aalle ekalla kerralla hiukan korjasi, kun ei ihan riittänyt jarrutus. Mutta puomi oli suorastaan kuolettavan hyvä :P Persjättö-puolenvaihto ihan sokeana; en edes katsonut koiraa, ja sinne se jarras nätisti 2on-2off! Toisella radan suorituskerralla tehtiin sujuvahko setti, pari kolme kohtaa taidettiin kisanomaisesti ottaa uusiksi/korjata. Mutta pikkuisen Jussukka hiipui ekan kerran tahkoilusta. Tai no, hiipua on turhan dramaattinen sana, mutta ehti esim. parin sekunnin verran suoran putken jälkeen haaveilla sivussa seisovasta keinusta - josko se olisi tarjonnut huilipaikan namien kera :D (ei tarjonnut). Suoraputki-aita-aita-aa härdelli ei muuten vimpalla kerralla mennyt niin miten piti, kun koira kääntyikin eri kautta aalle, mutta ehdin reagoida ja ohjata sitten koiran haluamalla tavalla :D
Hiki tuli, harmi että sykemittari jäi himaan. Varmaan huiteli lukemat 170:ssä :D Rillien huurut ei meinanneet kuivua edes varttitunnin päästä suorituksesta...
Nyt urheilijanuorukainen vetää unta rusinoita sisältävään palloonsa BOT päällä. Toivottavasti jälkikäpöttelyä sekä Lempäälässä että kotona oli riittävästi; sen verran paljon pikkukoiru antoi itsestään. Ei ole muuten koskaan aiemmin mennyt noin montaa estettä yhdellä treenikerralla. Vou!
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Koko ilta Keiniksellä
Hoh, kyllä sen harrastuksen täytyy olla rakas... kun 4,5 tuntia hujahti helposti Keinumäellä: ELY-keskukselle valokuvailua investoinneista ja treenien koutsaamista. Sitten vimppana pääsivät pikkukoiruudetkin harrastamaan. Tarjolla pitkä rata, 18 estettä. Alussa enemmän kippuraa, sitten loppua kohti suoraan ja kovaa :)
Jussin kanssa alkua vähän "testailtiin", mutta sujuihan se sitten lopulta. Puolivalssimainen työntö siivekkeen kohdalla :D (hitto-näistä-kuvioiden-nimistä-tiedä!) Kepit takkusi hiukan ensi alkuun, mutta lieneekö syynä huono ohjaus? Kontakteja saatiin ihan kivalla lähes kisanomaisella vauhdilla testata, kaikkia kolmea vieläpä, ja nehän olivat suorastaan hienot!
Jeppe meni radan kerran, ja loikkasi puomin, joka sitten ihan periaatteen vuoksi mentiin vielä uudelleen. Kyllä se vaan vanha koira alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Hiipuu hiipuu... Mahdetaanko SM:ssä päästä edes ihiksiin?
Jussi uusi vielä radan, ja sehän oli lähes loisto suoritus. Pussiin ohjasin huolimattomasti, ja tuli siitä ohi, mutta se ei hienoutta himmentänyt. Kontaktit ilahdutti enemmän kuin paljon!
Jussin kanssa alkua vähän "testailtiin", mutta sujuihan se sitten lopulta. Puolivalssimainen työntö siivekkeen kohdalla :D (hitto-näistä-kuvioiden-nimistä-tiedä!) Kepit takkusi hiukan ensi alkuun, mutta lieneekö syynä huono ohjaus? Kontakteja saatiin ihan kivalla lähes kisanomaisella vauhdilla testata, kaikkia kolmea vieläpä, ja nehän olivat suorastaan hienot!
Jeppe meni radan kerran, ja loikkasi puomin, joka sitten ihan periaatteen vuoksi mentiin vielä uudelleen. Kyllä se vaan vanha koira alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Hiipuu hiipuu... Mahdetaanko SM:ssä päästä edes ihiksiin?
Jussi uusi vielä radan, ja sehän oli lähes loisto suoritus. Pussiin ohjasin huolimattomasti, ja tuli siitä ohi, mutta se ei hienoutta himmentänyt. Kontaktit ilahdutti enemmän kuin paljon!
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)