Joulua!

Vikat treenit ja vikat skabat

Vuosi alkaa olla pulkassa treenien ja kisailuiden suhteen. Keskiviikkona viiletettiin vauhdikasta rataa KK-treeneissä.  Ainakin innolla, vaikka ongelmia tuotti mm. ihan perus-taaksetyöntökin. Ajoitus - mikä se on? Ainakin se on useimmiten pielessä :)

Sunnuntaina sitten vielä viimeiset startit. Ensikosketukset Arto Laitisen ratoihin: olivat kivan virtaavia. Eka rata räjähti ns. handusta, eli virtaa riitti mutta ohjaajan keskittyminen ei ollut kohdillaan. Lopulta meni ihan hyllyksi, kun ohjasin ajatuksissani koiraa väärälle puolelle estettä. Toinen rata selvittiin pelastuksilla ja nollalla. Vika oli hyppis, ja siinä harmitti oma AJOITUSvirhe (mikä, en ole sellaisesta kuullutkaan...) eli pientä vekkiä yritin ja veikin koiran loppujen lopuksi aidan väärälle puolen. Heh. Sellaista sattuu. Tosin, ei paremmissa piireissä... ;)

Mutta nyt vietellään joulupaussia ja vedetään vuoden tilastot yhteen tuonnempana.

Nam! sanoi Jussi

kun hirvenjalkaa järsi.

Jussi-69 rock!

Keskiviikkona oltiin normitreeneissä. Mentiin normitahtia, normionnistumisia, normifiboja. Niillä eväillä sitten startattiin Janakkalassa lauantaina numerolla 69 (on muuten jo toinen kerta Jussin uralla... Kisajärjestäjät: voisimmeko aina saada kisanumeron 69?).

Hyppärille oli kiva lähteä kevein mielin. Pikkiriikkisen jopa ehkä jännitti, kun ei olla taas vähän aikaan startattu. Hiukan enteellisesti juuri ennen rataa sanoin ääneen, että miten mahdetaan hoidella kepeille meno. Ei siinä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, suora lähestyminen, mutta niin sitten vaan tohinoissamme se sössittiin. Täytynee katsoa videolta, olinko edessä tmv. mutta johonkin väärään väliin Jussi suihkasi. Muuten sujui mukavasti, eli se oli sitten sellainen vitosrata.

Agilityrata osoittautui vaikeammaksi; koirakko toisensa jälkeen härvelsi... etenkin takareunan normaali aitakuvio tuotti ongelmaa. Paitsi meille ;) Tehtiin se ihan tavallisena päällejuoksuna, ja hyvin meni. Aan kontakti oli hintsu, ja puomin jälkeen ehdin jo pelästyä, että sinnehän se suikkaa seuraaavan aidan väärään suuntaan. Ohjaaja kun oli "hiukan" myöhässä...  No, nollalla kuitenkin selvittiin ja radan hitaimpana sellaisena sijalle 4.!

Vimpalle agiradalle vaihtui tuomari, ja kovasti paljon sai puolta itse vaihdella. Rataantutustumisen jälkeen tein päätöksen ohjata puomi eri puolelta, mitä harjoittelin. Riski kannatti, ja kuvio meni ongelmitta. Loppua kohden ohjaus kyllä oli jotakin tyystin muuta mitä olin suunnitellut. Taisi mennä loppusuora aikamoiseksi kiljahteluksi, kun jäin koiran taakse, eikä yksikään kohta mennyt siten kuin oli ajateltu. Mutta nolla!

Radan jälkeen sitten ahmittiin ansaittuja kinkkuja, kun tuttu toimihenkilö tulospalvelusta huikkasi, että "Te saitte sertin!". Täh - SERTI! Vau! Ihan kammottavalla kalasteluradalla :D  Mutta ilahduttihan se, tietenkin, ja jo pelkkä tuplanollakin hymyilytti, kun ei olla syksyn kisoissa juurikaan onnistuttu. Sijaluku oli 2.

Katsotaan sitten, milloin se kolmas serti napsahtaa...

Me näytään!

Huomaatteko, meillä on uudet heijastinliivit? Älkää häikäistykö jos tulette vastaan!

Rannetuet

Treeniä ja lenkkiä - lumessa!

Laahataan jäljessä...  Viime viikolla suoritettiin taas normitreenit yhtä onnistuneesti kuin tavallisestikin ;)  Ei, ei tämä mitää sarkasmia ole - ne menee hyvin!

Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :)  Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...

Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.

Sylisunnuntai

Nolla - edellisestä onkin aikaa...

Päätettiin lähteä himppasen merta edemmäs kalaan. Viime aikoina ollaan oltu laiskoja kisaamaan, ja kisamatkat ovat ulottuneet maksimissaan sadan kilometrin päähän. Niin ne ajat muuttuu...  90-luvulla käytiin ilomielin kylmissä maneeseissa juoksemassa YKSI startti. Kaksi oli jo luksusta. Tänään ei lähdetä kuin kolmen startin tähden, ja silloinkin vain lämpimään halliin. Eikä kovin kauas.

No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :)  Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!

Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!

Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15.  johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D

Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...

Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä...  kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D

Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.

Aika karkaa

Aika on kortilla. Ei tällä tahdilla ehditä mitään. Ei ehditä edes lenkkeilemään. Kiitos hoitotädille, joka lauantaina haki koiruudet parin tunnin "peltotreffeille". Itse ei olla ehditty kuin kerta-viikossa-aksatreeneihin. Ne sujuvat joka kerta yhtä hyvin. Siis HYVIN. Todellakin. Ilman mitään sarkastista vivahdetta. Aidosti hyvin.

Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?

No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D

Jussi ja 36 ihmettä

Kyllä tää kerran kuussa ilmestyvä keskiviikkoillan ohjelma peittoaa mennen tullen Akun ja 7 ihmettä. Kilpailevat nimittäin samasta prime time ajastakin.

Päätähtenä on Jussi 5,5 vee, joka nyt vihdonkin tuntuu alkaneen ymmärtäneen agilityn saloja. Tämän viikon jaksossa oli teemana 36 estettä. Suhteellisen suoraviivaistakin menoa, jossa päästiin nauttimaan vauhdista. Mutta ei se ihan helppokaan ollut. Terveisiä vaan Laurille ;)

Totta kai ensimmäisellä kiekalla tehtiin virheitä. Joitakin kohtia tuli testattua pariin, kolmeenkin kertaan, ennenkuin natsasi. Koiralla oli NIIN into päällä. Pikkubreikin jälkeen kokeiltiin tehdä ehjää rataa, ja aika pitkälle päästiin. Radallahan oli pituutta 287 metriä, ja esteellä nro 26 ohjaajan flunssakunto hiukan prakasi, ja ei vaan ehtinyt törkkäämään takaakiertoon...

Mutta oli NIIN draivikas treeni, että tämän voimalla jaksetaan taas tovi!

Kahdet kisat ja kahdet treenit

Syysväsymystäkö tämä kirjoittamattomuus on? Vai kiirettä? No, oli mitä hyvänsä, takana on ahkerat pari viikkoa.  Kahdet normikeskiviikkotreenit ovat menneet HYVIN. Jussilla on draivia, jutut ovat sujuneet - jos nyt ei ensimmäisellä, niin ainakin toisella kertaa. Mutta kisoissa sitten ei olla onnistuttu. Viikko sitten hypeltiin itävaltalaisen Hüpen radoilla jopa NELJÄSTI.

Eka rata oli pelleilyä. Koira oli lahna ja hyllytettiin jo nelosesteelle, jonka jälkeen juoksenneltiin päättömästi rata loppuun. Voi karmeus! Toisella radalla koira LOIKKI (kyllä!) kontaktit, ja toisen kohdalla olin sitten hereillä ja koira kainaloon. Kolmannella onnistuttiin ottamaan kielto, ja sen jälkeen vielä harjoiteltiin aata. Neljännellä tyrittiin toiseen keppiväliin ja hyllytettiin sitten johonkin kielto kohtaan, kun ei viitsitty tahkota samaa kohtaa vaan jatkettiin ikäänkuin ehjänä ratana loppuun.

Tavallaan pari rataa olivat ihan ok, koska tulostaso ei päätä huimannut... mutta kyllä neljä hyllyä kieltämättä pistää miettimään...

Niinpä oltiin toiveikkaita tänpäiväisen kisan suhteen. Kolme mahkua meille annettiin, mutta tulosrivi oli hyl-hyl-5. Surkeankuuloisesta rivistä huolimatta ollaan hyvillä mielin. Eka rata meni tosin harjoitteluun; koiralla kova vauhti ja into, johon yhdistettynä löysä ohjaus sai aikaan esteen ohituksen ja säntäämisen väärälle esteelle. Toka rata kaatui aan ohittamiseen (samainen kielto tapahtui muuten ekallakin radalla...), ja sen jälkeen ohitettiin taas yksi este hyllyn verran.  Hyppärillä sitten inhottava sisäänmenovirhe kepeillä, lievästi just ohi ekan välin.... mutta muuten oikein sujuvaa menoa. OLEN TYYTYVÄINEN!

Jos jotain hyvää etsii, niin niistot alkavat sujua. Samoin tein yhden onnistuneen whiskyn. (HUOM! En mainosta nyt sitä juomaa!). Ja ainakin omasta mielestäni otan etäisyyttä koiraan, eli koitan luottaa ja enemmän ohjailla kauempaa enkä ole aina saattelemassa. No, sen näkee kun pääsee katsomaan videoita.

Mindfullness harjoituksia

Ei aina voi... vaikka treeneissä kuitenkin

Keskiviikkona korkattiin normitreenit. Oli niin kivaa, vaikka "vähän" väsyneellä (äiti)mielellä sinne mentiin. Pari pätkää sujui kivasti. Totta mooses muutamaa kohtaa tahkottiinkin, mutta innolla. Ihan ulinan kera. Se se vasta on jotain!

Niinpä sitten oli jopa odotuksia ja toiveita lauantaisiin kisoihin samassa hallissa. Ekana Viitaniemen jouhea hyppis. Eikös tämä täti unohda lähes loppusuoralla radan. Puhdasta nollaa siihen saakka, ja pyörittiin sitten kiellon verran ihmettelemässä mihin matka jatkuu. Tyypit (kiitos rakkaat!) huuteli suuntamerkkejä kehän laidalta, mutta kun puusilmä ei nähnyt numeroa...  Kas, se oli otettu pois, kuten tuomarikin ilmoitti ratiksessa. Ja minä kun ehdin kelata, että johan nyt on hemmetti, ettei ole yhtään numeroitua estettä edessä - ja takaakiertoa tässä ei ollut :D  Se rata meni sitten siihen.

Tokan kartturoi lainatäti. Hyvin kartturoikin. Jussi oli nätisti, ehkä jopa liian kiinni kartturissa, kun bongahti pois keinulta kiellon verran. Harmi! Menivät kepitkin ihan ulinan kera!

Kolmas rata meni puoleen väliin hyvin. Sitten hajos. Taas semmoista jussimaista typerää esteiden ohittelua. ARGH! Samaa tapahtui vielä lopussa. Eikä ohjaaja näköjään osaa viedä mitään koiraa ahtaasta välistä takaakiertoon, kun onnistui sössimään samassa kohdassa niin oman kuin lainakoiran; muuten Lottis oli huippu <3 <3 <3 Tänään oli siis koiranvaihtopäivä.

Ruotuun...

Nyt ryhdistäydytään. Niin blogikirjoituksissa kuin treenaamissessa/kisaamisessa... Keskiviikkona startattiin talven KK-kausi. Treenit meni... noo... kohtalaisesti. Ihan ok menoa, mutta yht'äkkiä alkoi (taas) kepit tökkimään. "Kymppikeppien riivaus". Eli pujottelu jää kesken. Argh. Ihan verkot piti ottaa avuksi.

Lainaohjaaja testasi Jubaa lopuksi, jos joutuu viikon päästä jelppimään. Hyvin sujui. Paitsi eka kontakti. Jonka "palautteen" (hiukan normiääntä kovempi murahdus) jälkeen Juissi pötki paikalta :D  Se samainen Jussi, joka on temponut luonnestestistä kovat pojot... :D

Tänään sitten kaksi starttia Riksussa. Voi kökkö. Molemmilla radoilla niin sanotusti pissi kontaktit. Puomin. Yleensähän se on saatu aina seuraavalla radalla jo ruotuun, mutta oliko nyt ohjaajan löysyyttä vai mitä... mutta kosahti kyllä juu :(

Muuten sentään oli draivia (vaikkei vauhti todellakaan päätä huimaa...) senkin verran, että tuli pienet ulvonnat alkuradasta. Se on aina positiivinen merkki. Mutta nyt pitää ottaa niskasta kiinni sekä ohjaajaa että koiraa... No, keskiviikkona starttaa myös normit viikkotreeenit. Katsotaan, millä eväillä sitten päästään viikonloppuna Jankkilaan.

Syyskuu on rusakkokuu

Moi!
Mutsi on työmatkaillut ihan simona, ja me ollaan saatu nauttia mummun seurasta. Nyt kun mutsi palasi, on ihan mälsää olla vaan tarhassa. Niinpä mä sain tekosyyn yhdestä rusakosta - hyppäsin sen perään aidan yli. Mutsi ragee, etten varmaan enää tän hogattuani pysy koko tarhassa. No en tod! Tehköön korkeemman!
terv. Jussi
Ps. Toi Jeppehän ei sieltä pääse mihinkään, kun vaan lihoo entisestään.

Se oli sit veneilyviikonloppu

Sohvalla

Kikkeliskokkelis

Puintiaika

Vaikka aksataidot eivät ole kesän aikana kypsyneet, viljat ovat. Tehtiin iltalenkki ihanissa elokuun sävyissä. Kohta pääsee sänkipelloille!

Arvoitus

Missä ollaan? Oikea vastaus: UIMASSA!!!

Lomaa lomaa lomaa lomaa

Ja vielä kerran lomaa. Mitään ei olla tehty.  Paitsi uitu ja uitu. Ja uitu.

Lasitetun partsin ihmeitä

Kuuma kesäpäivä

Aloitettiin päivä uinnilla ja päätetään "varjokävelyllä".

Pärnu - Kalevi staadioni kõrval oleval jalgpalliväljakul

Hups, kun lomalaisten aika karkaa. Keskiviikkona pakattiin auto täyteen, ja yövyttiin välietapissa, ennenkuin torstaina suunnattiin Suomenlahden toiselle puolen. Kolme yötä Pärnussa.

Perjantai oli vapaapäivä, eli koirille se merkkasi kämpillä loikoilua ja rantsulla ja puistoissa käppäilyä. Lauantaina sitten tositoimiin. Ensin näytelmä. Russeliuroksia oli 8, ja SUUREKSI ihmetykseksi Jussi esiintyi! Sehän oli kuin näyttelykoira konsanaan... (toisin kuin handleri). Lopullinen tulos oli PU2 ja vara-vacib. Venäläistuomari sijoitti venäläisvalion ykköseksi, etenkin kun ensin varmisti kehäsihteertiltä, minkä luokan koirista oli kyse... No eihän nämä tulokset meitä hetkauta suuntaan tai toiseen, iloisia oltiin! Saatiin käännösapua venäjänkielisestä lausunnostakin, ja moitteensijaa siitä ei löytynyt. Lopuksi vielä hehkutus, miten upeassa kunnossa koira esitettiin :)  (lieko tarkoittanut enemmän lihaskuntoa kuin karvaa...  Paniikissa irtokarvoja nypitiin ennen kehään menoa).

Agilitya saatiin juosta helteessä, hyppis ja kaksi aksarataa. Hyppäri sujui, ja kas, sujuikin parhaiten minikoirista. Eli nollavoitto! Se, jos mikä lämmitti, sillä MM-karsintoja silmällä pitäen kotimainen voitto on enemmän kuin työn takana... Seuraava rata menikin käteen SURKEIDEN ohjausvalintojen vuoksi. Voi elämän kevät. Harmi tietysti, kun koira kulki...  Vimppa rata oli nollaa toka vikalle esteelle asti, jossa kartturi hyytyi TÄYSIN. Kontaktiloikka. Argh.  No, eipä ole syyttäminen kuin itseään.

Sunnuntaina aikataulut eivät meitä suosineet, ja ehdittiin juosta hirveässä kiireessä vain yksi rata. Siinä harmittava kielto, kun tehtiin turhan äkäinen vastakäännös.

No, kaikkiaan Tamas Traj'n radat olivat kivoja, ja koko reissu kaikinpuolin onnistunut. Kaikki aksaamassa olleet seurakaverit pääsivät palkinnoillekin.

Nyt jatketaan helteen viettoa himassa. Uidaan, uidaan ja vielä kerran uidaan.

Toista viikkoa lomalla...

Oho. Mihin aika on karannut? Puolitoista viikkoa sitten aloitimme loman treeneillä Lempäälässä. Olipas kivaa spurtata, sykekin nousi taas 170:een. Samat palautteet koutsilta kuin yleensä :D  Odotan sitä hetkeä, milloin alan uskaltaa luottaa koiraani.....?

Juhannusta vietettiin kotosalla - outoa, sillä kuusi edellistä on kipitetty aksaradoilla. No, todetaan vaikkapa, että aika aikaa kutakin.

Juhannuksen jälkeinen viikko oli aksavapaa (ja äärimmäisen sateinen). Parilla lenkillä ja geokätköillä käytiin, mutta siinäpä ne tekemiset sitten (koirien suhteen) olivatkin.

Viikonloppu meni nenä kiinni ruudussa Rumba Russelinpojan (ja muutaman muunkin) MM-karsintoja katsellen. On se agility vaan hienoa, kun sen osaa! Hienot joukkueet saimme ja on upeaa lähteä Luxemburgiin kannustamaan sinivalkoisia!

Tänään sitten tehtiin Keiniksellä Open Class rata, ja juostiin sitä pariinkin kertaan läpi. Ennen treenejä vedettiin mäki- ja peuratreenit. Peuratreenit olivat ennaltasuunnittelemattomat. Treenien jälkeenkin vielä verkkailtiin porukalla ja saatiin samalla iltapalasienet plakkariin.

Ylihuomisen huomenna sitten kohti etelää...  Pärnu kutsuu!

Viimeinen työpäivä

Hirrrween raskasta. Onneksi edessä on loma.

Vahtipäällikkö

Vastaanottokomitea - päälliköllä on arvoisensa paikka.

Jussin ekat SM:t

Olipas hauskat kekkerit - Jussin osalta ensimmäiset SM-aksailut. Nytkin jää yksilöt väliin, vaikka nollia olisi ihan riittämiin. Mutta hauskaa, että päästiin edustamaan joukkueessa.

Jubs starttasi kolmantena. Siihen mennessä joukkueella oli hyl ja 5. Marencovicin radalla selvittiin virheittä, mutta naftisti yliajalle (0,29). Hiukan oli haparointia, ja keinu tuotti tuskaa, kun se suuntasi hyvin kiinni aidan reunaan ja kohti yleisömuuria. Moni koira siinä otti kieltoja, mutta Jussin sain vain hitaasti vedettyä - onneksi. Mieluummin 0,29 ya kuin 5 vp.

Finaalissa sitten Nikke nosti hienolla nollalla sijoitustamme niin, että lopulta sijaluku olikin 10. !  Hieno korkkaus Jussille :)  Ollaan iloisia! Ja tästä lähtien homma pelittää entistäkin paremmin uusilla Trailroceilla!

Nyt jo lomaillaan

Jestas, jopas aika lentää. Keskiviikon KK-treenit menivät kivasti. Mitä nyt kepeille menoa tahkottiin; jalat meinasi olla väärin päin koko ajan. Tai ei ehkä ihan kokonaan väärin päin, mutta väärään suuntaan. No, kovin oli vauhdikas rata, kun päästiin kipittämään jo kesäkokoisella, isolla kentällä.

Torstaina kierrettiin katsomassa korvasieniä Keiniksellä, mutta saldo jäi pelkkään hyötyliikuntaan. Ja uintiin - tietenkin!

Perjantaina koirat pääsivät reissukoiriksi. Työpaikan kautta tuli vierailtua Finnderbyssä ja hevosurheilumuseolla. Koissut osasivat käyttäytyä nätisti (auton perässä :D ). Ja sitten suunta Riksuun, ja iltalenkille Hatlamminsuolle.

Ja lauantaiaamusta kisaamaan. Vuoden 2015 SM-nollakausikin starttasi. Ja hyvinpä starttasikin. Kermisen radoilta saatiin tupla! Ekalla radalla hissuvauhtimme riitti kolmannelle sijallekin :)  Aikamoisia kankinollia, mutta we don't worry, we're just happy!

Sunnuntaina kipiteltiin sitten "normilenkki" Keiniksen maastoissa, ja uinti päälle, of course!

Nyt sitten odotetaan vain viikonloppua. SM:t typistyvät meidän osaltamme joukkuekisaan, kun sunnuntaina on tärkeämpää ohjelmaa.

Kerrosasukit

venaa treeneihin pääsyä. +24 ja kielet roikkuu.

Korvasienessä

Maanantai alkoi jo muistuttaa sellaista kunnollista kesä-Keinistä. Eli viidestä kymppiin reissun päällä. Ensin oman ryhmän koutsaus, sitten puolittainen osallistuminen toiseen ryhmään. Eihän sitä juuri treeniksi voi kutsua, mutta nämä ovatkin hyvänmielenmaanantaipäiviä! (tai -iltoja).

Sillä treenien jälkeen lähdettiin verryttelemään vielä juosten. Tosin, alku viivästyi, kun piti nappailla kahden kilon verran korvasieniä. Mutta vajaa neljän kilsan juoksulenkki ja koirilla jokunen metri varmaan enemmänkin tuli mittariin.

Ja lopuksi vielä uimaan! Ei muuta voi maanantailta toivoakaan!

 Joko lähdetään?

Staffrussell-kuviouintia 

Kiire viikko

Oho. Kuukin vaihtui jo kesäkuuksi.

Keskiviikkona KK:iltiin. Ja NIIN onnistuneesti. Radan alussa oli sellainen tyypillinen leijeröinti-kohta: aidan kautta ja puomin alta menevän putken kautta kepeille. Ohjaajan tarkoitus jäädä puomin toiselle puolelle.

Eka yritys: koira tulee suoraan putkesta puomin alta ohjaajaa kohti.
Toka yritys: koira menee oikein sisään kepeille, ohjaaja kiljahtaa ihmetyksestä ja koira jättää kepit kesken.
Kolmas yritys: koira menee oikein sisään kepeille, mutta sekoaa - periaatteessa siis pujottelee ne loppuun mutta väärin.
Neljäs yritys: ONNISTUI!

Olipas hienoa - en olisi kuuna päivänä uskonut toimivan!!! Loppuradallakin fiilis oli hyvä. Pieniä juttuja tietysti tehtiin uusiksi, mutta päälisin puolin onnistuttiin - jäi tosi hyvä mieli!

Testasin muuten uutta sykekelloa, ja tällaiset jäljet jäi: http://connect.garmin.com/activity/508979403 Yllättävän korkealle tuo sykekin kohosi....

Helatorstaina sitten skabailtiin Forssassa. Eka rata meni käteen. Onnistuin tekemään mutkaa keppien sisäänmenoon ja sitten päästin koiran selän takaa putken väärään päähän. Voi että millaista lehmämenoa se oli - Jussi ei ole vielä saanut "keinonurmi-intoa" ulkokisoihin... On ollut aikalailla perässä hinattava. Toka rata mentiin sitten virheittä, mutta jostain syystä koira jäi kummastelemaan keinulle - yliaikaa 0,57 sekkaa.

Loppuviikko lörtsäiltiin kotona, ei käyty edes lenkillä...

Viikonlopun muistoja

Me vähän treenattiin

kotipihalla keppejä nännikumin kanssa (kun jäi Keinis väliin)

Terassi on mainio mesta helteellä

Huonosti siivottu?

Taas ylimääräisiä villakoiria nurkissa...

Hellettä Keiniksellä

Johan pukkas kesäkelin. Reippaasti yli 20 astetta ja ukkosenhiostavaa. Vaan eipä se haitannut Keiniksen maanantaitreenejä. Radanpätkää mentiin yhtä tahmeasti kuin muulloinkin :D  Raskas alusta ja raskas keli niin eipä lopputuloskaan voinut olla muuta kuin raskasta... Sitä oli myös ohjaajan meno. Mutta kesä - se on alkanut!

Hiki!

Nyt nukuttaa

Näytelmää kerrakseen - Erittäin Hubaa (?)

Pitihän näitä kotimaan kehiäkin joskus kokeilla, ja kun lähelle osui, niin mentiinpä Riksun ryhmikseen. Russeleita oli aika läjä, joten aika kovassa seurassa skabailtiin. Eikä aksakoira VOI osata pöydällä seisomista - siis paikoillaan, täh?! Eikä se esiintyminen muutenkaan ole Jussin juttu :)  Esiintyä voi kyllä karkaamalla aksaradalle ja tyttöjen perään!

Saaliina oli sininen, eli EH. Erittäin hienoa se taitaa tarkoitaa ;)  Tuomari oli georgialaismies, ja hänen mielestään Jussi oli hiukan liian raskas edestä, mutta korvat ja silmät olivat kauniit (oleellista muuten aksakoiralle!). Toivoi lisää itseluottamusta :D  Eli näyttelykielestä suomeen käännettynä se lienee tarkoittaa pönötystaitoa :D Taisi tämä taas vähäksi aikaa piisata meille.

Kotimatkalle lähdettiin niin lujaa, että motarilla räjähti rengaskin...

Mutta kaunishan tuo koira on aina meidän mielestämme (kuva Terhi Eskelinen):

Kylvöjä tarkastamassa

Oolannin kevätkisat

Edellisistä Ahvenanmaan toukokisoistani taitaa olla aikaa 14 vuotta! Oli siis aika käydä tsekkaamassa nykyinen kisamesta, ÅBSK:n "kotikenttä" Jomalassa.

Lauantaina starttailtiin kolmen radan verran - tai oikeastaan neljän, sillä Jeppekin pääsi starttaamaan! Eka agirata meni "harjoitteluksi" (lue hyl). Ai että kismitti, kun hylly oli samantapainen kuin viikko aiemmin Janakkalassa. Aidalle viistoon ja takaakierto ja sitten putkeen. Ja nyt kun oli koutsin palautteet edellisestä hyllystä tuoreessa muistissa, en mielestäni peittänyt siivekettäkään... mutta siltipä Jussi-pussi-pakanapussi säntäsi edessä tyrkyllä olevaan putkeen. Argh. No, tyytyväinen olen silti siihen, miten koira kulki. Muutoin rata tietenkin meni hyvin...

Toinen agirata oli kankea nolla. Sijoitus 3.

Ja päivän vimppana sitten hyppis. Ai että taas kismitti. Jokin kummallinen blackout tuli kepeillä. Meni tilannetaju... :D  Tavallaan itse vedin koirulan kesken pois - ÄH! Typerä femma, kun jouduttiin korjaamaan loput keppivälit. Ja sitten tietysti meni kaikki muuten hyvin! Putkileijeröintikin, jes!

Jeppe oli onnensa kukkuloilla päästessään radalle. Onkohan edellisen kerran kisattu syksyllä...? Leijeröinti ei sujunut ihan samalla tapaa kuin Jussilla :D  Jeppe reagoi putken jälkeen "tänne, tänne"-kutsuun niin tehokkaasti, että kääntyi samantien takaisin putkeen :D  Ja sitten tietysti vielä kolmannen kerran sinne uudelleen!  Tätä putkihässäkkää lukuunottamatta meno oli jeppemäisen varmaa <3

Sunnuntain agirata meni ahneeksi hyllyksi. Radalla oli kiintoisa ansakohta, jossa koiria sukelsi vuoroin väärälle aidalle tai putkeen. Me selvittiin sujuvalla menolla viime esteille saakka, ja nollankiilto silmissä taisin unohtaa käskyttää puomin alastulon: KARMEA kontaktiloikka, johon en ehtinyt enää mitenkään reagoimaan ja koira sukelsi samantien vielä väärään päähän putkea. Voi räkä.

Hyppis sitten päästiin juoksemaan suhteellisen nautinnollisesti, eli sujuvasti. Nollaan oli mukava päättää kisaviikonloppu.

Täytyy tulla taas toistekin Jomalaan, lentokentän kupeeseen. Agilityradat juostiin keinonurmella ja hyppikset oikealla nurmella. Kirstula in memoriam :D

Monsieur Pekin luksuslomalla

Taannoin puhuttiin Jepestä ja "myös Jeppekin"  kuului huonosti korviini, eli väärinkuultuna kuulosti kuin olisi sanottu "mösjöö pekin". Sittemmin häntä on kutsuttu nimellä Monsieur Pekin.

Hälsningar från Åland

Här är vi igen :)

Kesäkisakausi - tsup!

Näin korkattiin kesäkisakauden avaus JANKKilassa. Sunnuntaiaamuna ensin hyppäri. Siihenhän se matka jo tyssäsi nelosesteelle,  moinen aita unohtui välistä. Ohjaaja kuulemma oli myöhässä, ja peitti kaiken lisäksi siivekkeen. Jonka johdosta koiruus singahti suoraan putkeen. No, oppia ikä kaikki ;)  Loppurata mentiin suht sujuvasti - vain toka vika este unohtui välistä...

Ensimmäinen agiradoista oli jouheampi kuin takaakiertoinen hyppis. Selvittiinkin siitä virheittä, mutta etenemällä 3,72 koira tuntui suorastaan lehmältä. Koko ajan sai kimittää ja hoputtaa "tule, tule, pian, pian, vauhtia, vauhtia". Kai se hiekkapohja ja ulkokenttä taas keinonurmien jälkeen tuntuu koirankin varpaissa oudolta...? Sijoitus oli 10. 29 koirakon luokassa. Hauskaa muuten, että kisakirjassa edellinen merkintä oli myös JANKKilasta sijoituksella 10. 29 koirakon luokassa. Ai miten niin me ollaan tasaisen varmoja ;) :D

Vika agirata olikin sitten jo eri tuomarin käsialaa, mutta ihan mukavan oloinen. Jotenkin vaan ohjaaja teki huonon sokkarin ja hukkasi koirulan... Sen muutaman sekunnin aikana ehdin jo ajatella, että "tähänkö se taas kosahti", kun tuntui siltä, että koira taitaa mennä väärään päähän putkea, kun en nähnyt koko koiraa :D  Ei se nyt NIIN pahalta sitten videolla näyttänyt, vaikka ei toki sujuvaltakaan :D

Molemmilla aksaradoilla koira ei tosiaan ihan tikissään ollut, ja kaarteet oli mitä oli. Tässä jälkimmäisellä saatiin peräti yliaikaa, mutta mietaamaisen niukasti, eli 0,07 sekkaa :D  Sijoitus silti 5.

No, kaksi melkein-nollaa - joten tyytyväisenä jatketaan kohti kesää!

Taas jouduttiin töihin

Onni on...

...olla poikien vaatetelineenä.

Hillitön dilemma

Miten HIMPULASSA tän pallon saa pois (täältä maaliverkon väärältä puolelta).....!

Sunnuntaipatsastelua

Kauniissa kevätkelissä 12 km TOPISSA Ilvesreitillä. Luontohavaintoina peuralauma, metso soitimella, näsiä kukassa eikä yhtään korvasientä! Etelä-Afrikasta hankittu vyölaukku todettiin käteväksi!

Keskiviikon kärvistelyt

Koska tiistain treenit meni nappiin, lähdettiin rinta rottingilla KK-treeneihin. Voi kamaluus, millainen rata siellä oli vastassa. Naurattaa melkein vieläkin - NIIN monta epätoivoista yritelmää tuli tehtyä. Paikoin pompsahtelu ja törmäily näytti enemmän koiratanssilta (ja sen erityisen villiltä ja uskaliaalta koreografialta) kuin agilityltä.

Jussi selvitti tiensä ensi alkuun sentään seiskaesteelle. Vai taidettiin ottaa alku kyllä uusiksi nelosenkin vuoksi? Oli suora putki ja vähän pidempi suorahko putki, ja koirahan tuli sieltä suorasta pommina jaloille. Puuh.  Valssi piti tehdä jo ennen kuin koira on putkessa...

Sen jälkeen oli taas epätoivoinen niittausviritelmä, eli pitkästä putkesta muurin kautta kepeille - argh. Meni tyystin kilpajuoksuksi alkuun... ja keppien sisäänmenossa typerää pyörähtelyä.

Ennen aata jälleen kerran piti muistutella, mikä jalka on missä ja missä niiataan ja miten. Miten AIDAN kiertämisen ohjaaminen on niin vaikeaa?!  Omituista. Olisin vetänyt pidemmän kautta siivekkeen kiertämällä - mutten saanut!

Ja sitten... sitten aalta aidalle ja kera helikopterin. Kroati oli Suomen visiitillään tätä neuvonut, ja sitähän nyt sitten piti kokeilla  - vaikka sen logiikka ei ihan auennutkaan. Vanhassa vara parempi... vaikka meiltä se aleckopter sattui onnistumaan. Kas ettei mediheli...

Helikopteroinnista mentiin kepeille, ja miten NIIN monta kertaa mentiin päin mäkkylää aloitus: tokaan, kolmanteen tai neljänteen väliin. No, siinä oli aita vähän häiriköimässä ja helikopterin jälkeen propelit pyöri sen verran, ettei ihmekään ettei rauhallinen ohjaus onnistunut :D

Kepit Jussi pujotteli tällä kertaa AINA loppuun - oisko kotipihatreenillä jo saavutettu minimaalisesti tulosta...

Keppien jälkeinen elämä oli NIIN sekavaa, että sen voisi ihan kokonaan pyyhkiä KK-treenien historiasta kokonaan pois. Eih ja voih. Muuri, kohtisuora aita takaa, aita ja putkeen. Hirveän yksinkertaisen kuuloinen ja paperilla melkein yksinkertaisen näköinenkin, mutta meille se ei ollut sitä... Taidettiin lopulta selvitä hengissä vaikkei tyylipisteitä saatukaan.

Puomin jälkeen sitten vastakäännyttiin ja tsiisus - miten lajia harrastanut ihminen ei osaa mitään, mitä on joskus kuvitellut edes hiukan osaavansa... Noo... koira lähti kuitenkin käännöksen jälkeen mukaan vasempaan käteen ja silmänräpäyksen nopeudella sitten persjättö ja koira oikeaan. Se sentään onnistui. Lopussa oli pari putkea, ja täytyy myöntää, että siinä vaiheessa aivot olivat jo jäässä. Huiskaisin koiran ekaan putkeen ja muistin, että SEURAAVAN putken jälkeen piti juosta (ja kovaa!) puomille - jätin vain ohjaamatta siihen toiseen putkeen... siinä matkalla kipittäessä kohti puomia hogasin itsekin, että ei koira kenties AIVAN ajatuksenvoimalla kuitenkaan sinne toiseen putkeen hakeudu, jos ohjaaja pinkoo toiseen suuntaan :D :D :D

Vasten auringon siltaa...

Kohti viimeisiä tämän "talven" sisätreenejä.

Terassikoirien kesä on alkanut!

Elämä on ihanaa - etenkin aurinkoisina päivinä. Ja silloin, kun saa juosta rosvoa ja pollaa poikien kanssa.

Muurilan koskella pääsiäiskävelyllä

Lehmänhäntä

Sehän tunnetusti laskee. Niin meidän tuloksetkin tänään. Ekana oli hyppis: sellainen jouheva ja suoraviivainen, jossa sateli nollia kuin sieniä sateella. Kas vain meillekin, mutta vauhti ei yltänyt kuin sijalle 10. Olishan niissä kaarteissa ollut petraamista joo. Etenkin alun muuri (sen jälkeinen kaarre) jäi vitsittämään.

Toka rata oli enemmän vääntöä ja "mukamas-nolla" siitä saatiin. Sen verran tiukahkon ajan oli Muotka laittanut, että yliajan puolelle meni 0,54 sekkaa. No, periaatteessa olin tyytyväinen, vaikka ohjauksellisesti se ei mitään kaunista ollutkaan...

Kolmas rata olikin sitten TYYSTIN fiasko. Jos ohjaaja säheltää jo toiselta esteeltä lähtien, niin koko radalla ehdittiin ottamaan uusiksi varmaankin 8 ellei 10 kohtaa. HUOH! Mutta koiralla oli SILTI intoa ja iloa ja ehkä se luuli taas tehneensä hienoa rataa - sen verran iloisesti popsittiin nakkeja. Hyvä niin :)

Ja nyt väsyttää! Takana on kyläreissu, ja lasten kanssa on hyöritty niin, että vapaapäivän (tai siis yön) unet rajoittuvat klo 23-6.30, niin onhan se pikkukoiruille taas äkkiseltään outoa - omat koltiaiset kun ovat jo sen verran teinejä, että unta piisaa aamuisin ties mihin, eikä tarvitse herätä höseltämään kukonlaulun aikaan.

Huhtihuitelua

Oho, oltiinpas pitkästä aikaa treenaamassa. Eikä muuten tätä virallista talvikautta enää kauaa jatkukaan. Onkohan meillä vielä/enää kerta vai kaksi...

Eli JANKKilassa oltiin. Ja eka rata mukavasti mentiin. Koiralla intoa, kaarteissa totta mooses petraamista. Toinen pätkä meni ekalla yrittämällä suht hyvin, mutta kun koitettiin uudelleen, niin eih ja voih - koira oli joko aalla tai kintuissa, eikä putkessa...

No, huolellisempaa ohjausta vaan... Lopuksi vielä koitettiin pikapikaa putki-putki-kuviota ohjaten aivan vastakkaiselta puolelta (mikä ei muuten ensin tullut edes mieleen).

Toivotaan, että sama into jatkuu samassa paikassa sunnuntaina - päästään kisaamaan, jee!

Tänään käytiin nauttimassa kevätauringossa sellainen kuuden kilsan lenkki. Niin - ja eilen tuli korkattua tarhakausi:  koirulat vietti pari tuntia pihalla.

Toimistokoira numero 2

Varokaa vihaista vahtikoiraa

Kun kynnysmattona on russeli, on turha luulo päästä huoneeseen huomaamatta.

Sunnuntaiaamun huilit

Läksyjäääää...

Tylsää...

Voihan kakka!

Suoraan Koirakerhon  kevätkokouksesta lähdettiin KK-treenaamaan. Jäätiin vallan palkinnoitta - ensi kertaa sitten vuoden 1998 (?) No ei sentään, vuonna 2004 ei  jaettu lainkaan moista Vuoden miniagilitykoira-palkintoa. Griffoni-Rane vietti silloin "äitiyslomaa". Ja hymyilyttäähän tilanne sikäli, että nythän kun Jussista on tullut melkein oikea aksakoira, niin heti jää palkinnoitta :D

Mutta eikun treenaamaan. Rata oli suhteellisen suoraviivainen, eli ei pahoja vääntöjä ja kääntöjä, ja pariin otteeseen pätkät melkoisen suoraa menoa... Alun aita-aita-aita-putkikuvioon tehtiin ensin tyystin väärä ohjausvalinta. Eihän semmoinen meille sopinut, kun koira kaartaa tuhatta ja sataa puolessa välissä rataa!  Eikun vaihtoehto B kehiin; ihmisnuoli ja  jaakotus ja johan sujui.

Ekalla suoralla persjättö ONNISTUI, vaikka alunperin tuntui lähes tuhoon tuomitulta... Keppejä mentiin kolmeen kertaan ja täytyy olla iloinen, että kertaakaan eivät jääneet kesken (10 tai 11 keppiin). Jopa niisto MUURIlla onnistui. Olisikohan käynyt niin, että ohjaaja on oppinut "jo" jotain...?

Ja kontaktit otettiin. Puomi ihan perusteellisen huolella...  Viimeisellä yrittämällä suoritettiin rataa vallan kiitettävästi: koira pysähtyi hienosti kontaktille, söi palkkanakit ja ohjaaja irrotti itseään usean metrin päähän. Sitten kaunis kehoitus koiralle, "saa jatkaa matkaa", ja kas, ei tapahdu mitään. Ensimmäinen ajatus: mikä siellä nyt niin kiinnostaa ettei malta irrota kontaktilta... Seuraava katseentarkennus: koira paskantaa! Kyllä! Siinä kontaktilla! Tyystin "yllätettynä". Tai eihän se mikään yllätys ole: Jussi kakkaa kisa- tai treenireissulla yleensä kolmesti. Eilen niin tapahtui NELJÄSTI. Eli kakkahätä tulee, vaikka koira on käynyt tarpeillaan...  Ja JÄLLEEN KERRAN se tapahtui kovin, kovin pikaisesti. Ei sitten muuta kuin siivousisku käyntiin - ja sakkomaksua maksamaan..... Voihan paska!

Jeppe vm. 2005

Tänään juhlitaan 9-vuotissynttäreitä juhla-aamiaisella!

Keskiviikon lenkin jälkeen

Kun nopeutta on ollut yli 9km/h, maistuu vajaan kahdeksan kilsan lenkin jälkeen iltanokoset sohvalla.

Nollaprosentti 33

Skabailtiin onnistuneen treeniviikon jälkeen Lempäälässä. Eka agirata oli mukavan juoheva, Mattsonin käsialaa. Kas hittolainen, jäi vika keppiväli pujottelematta, ja koira ehti jo jatkaa putkeen.  Ohjaajan tatsi hiukan kärsi tässä kohtaa, ja oltiinkin sitten turkasesti myöhässä, kun piti kääntyä 90 astetta aalle. Takaaleikkaus sössittiin, kun piti valssata... No, ainakin tuli otettua kontaktit, ja koiran mielestä mentiin varmaan kiva ja hieno rata :)

Toka agirata sitten natsasi; ei hirveyksiä, mutta tietenkin nipistettävää olisi. Etenemä oli sentään himpun verran yli 4 m/s, joka on meille aksaradaksi ihan mukava vauhti. Se riitti 8. sijaan.

Hyppärille lähdettiin sitten hiukan tupla toiveissa. Ei pitäisi toivoa, ei...  Rata oli suoria putkia ja takaakiertoja. Plussaa oli se, että ohjaaja ehti jokaiseen kohtaan hyvin. Mutta jo ekan putken jälkeen taisi kartturi olla liiankin innolla tyrkkimässä koiraa muurille, kun se (aikalailla tavalleen tyypillisenä) kiersi sen... Ja kiersi jopa kahdesti :D  Ei kaiketikaan saanut tilaa...?  Ja näiden kieltopyöritysten jälkeen sitten jo väärälle esteellekin. Ja myöhemmin vielä este väärin päin :D Oikein rallattelurata.

Eikun lisää kisoja!

Länttipää tänään viis vee!

Onnea Jussi 5v!