30 estettä. Päästiin sentään vitosesteelle ennenkuin matka tyssäsi ekan kerran. Vähän valui kaarros... Argh. Taidettiin useampaan kertaan säätää, ennenkuin uskoin, että ehdin, ja kipitin tekemään kuvion onnistuneesti. Sitten backlap putkeen ja hanaa suoraa halki kentän (oli siinä varrella mm. aita ja rengas)! Putkesta piti mennä putkeen, mutta kas kun siinä välissä oli A. Montakohan kertaa siellä aalla käytiin, en edes muista. Sitten tulikin kiire juosta ottamaan koira vastaan putkesta ja tuntui että olin NIIN jäljessä. Mutta treenikaverikin vakuutti että se näytti ihan inhimilliseltä. Siis vieläpä valssi...? Mukamas... ehkä ne vaan puhuu mulle lämpimikseen, että pysyisin hyvällä tuulella :D
No, sitten piti päästä irtaantumaan kepeiltä. Eihän pikkukoira niitä niin itsenäisesti mene. Että saatella piti, ja sen jälkeen sitten totaalisen myöhässä persjätössä. Pers sentään!
Loppupätkä sujui vähemmillä virheillä, vaikka tulihan niitä vielä ihan viime metreillekin. Keppien sisäänmenossa turhaa porhellusta... ja okserin vedin itse alas (ääni ja tuplakädet, joo). Ja kun rata päättyi keinuun, kävi koira vielä taputtelemassa PUOMIN kontaktia.
Mutta Jubsukka teki ihan suht mielenkiinnolla töitä. Pari pientä herpaantumista, muutoin ihan reipasta meininkiä. Kontaktit jes. Pitää edes niistä iloita. Hitto - vasta tammikuu ja mä melkein pysyn uudenvuodenlupauksessani.
Omaa vuoroa odotelessa kangaskassi sai kyytiä, kun oli taas unohtunut hiukan liian lähelle häkin rakoja. Häkkiin oli kiskottu myös toppatakki. Onneksi liikuntasetelit tuli luovutettua pois ennen tätä repimisshow'ta. Normi ADHD...
torstai 31. tammikuuta 2013
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Hyppisnolla vaihdetaan aginollaan
Kolme starttia JANKKilassa. Ekana hyppäri. Koira pysyi kutakuinkin lapasessa, tosin jäykässä sellaisessa. Puolivälin jälkeen olin turhan paljon jäljessä, kun jäin varmistelemaan pussiin menoa ja sitten tulikin jo kiire, ja kuviot siitä eteenpäin hiukan hakusessa. Mutta saatiinpa nolla väännettyä.
Agiradalle lähtökin oli jo hapuilua, joten arvata saattoi, miten sillä radalla käy. Koira kuikuili taakseen ja oli useammassa kohdassa menossa jonnekin muualle minne piti. Loppusuoralla sitten otti ritolat, kun nokka "niin sopivasti" osoitti kohti poistumisaukkoa. Prhana. Sitä ennen olin jo sössinyt persjätön keppien päässä, niin että Juba jätti vimpan välin pujottelematta ja syöksyi siitä väärälle esteelle. Mutta virheistä viis, suututtaa tuo samperin karkailu!
Toka aksarata oli sitten yhtä arvuuttelua. Eihän se sitä millään hyvällä keskittymisellä tehnyt, mutta eipä karannutkaan. Luotin sen kiipeävän puomille, mutta kas, koira valkkasi putken peräti kaksi kertaa. Eli hylly siitä. Maalissa Jussi taas rynnisti ilomielin palkkaamaan itseään koirakavereiden luokse, mutta HAHHAHHAA, siellähän olikin vastassa tilanteessa ajan tasalla oleva seurakaveri, joka mörköili Jussin takaisin maaliin mun luokse. HIENOA! Näitä koulutuksia lisää.
Katsotaan nyt, kauanko tätä "katsellaan"... Kyllä se pallien poistokin jo mielessä kävi...
Jotenkin vaan huvittavaa, että meillä on jo useampia hyppisnollia; nollat kelpaisi aksaradoiltakin... Tänään päästiin treenaamaan kontakteja, ja ne toimii nyt nätisti. Eikun korjattiinhan me yksi aan alastulo, kun lipsui siitä irti. Mutta siis kontaktien suhteen olen pitänyt uudenvuodenlupaukseni. Kunpa vaan se toinenkin lupaus pitäisi... että tämä oravanpyöräkierre saataisiin katkeamaan!
Agiradalle lähtökin oli jo hapuilua, joten arvata saattoi, miten sillä radalla käy. Koira kuikuili taakseen ja oli useammassa kohdassa menossa jonnekin muualle minne piti. Loppusuoralla sitten otti ritolat, kun nokka "niin sopivasti" osoitti kohti poistumisaukkoa. Prhana. Sitä ennen olin jo sössinyt persjätön keppien päässä, niin että Juba jätti vimpan välin pujottelematta ja syöksyi siitä väärälle esteelle. Mutta virheistä viis, suututtaa tuo samperin karkailu!
Toka aksarata oli sitten yhtä arvuuttelua. Eihän se sitä millään hyvällä keskittymisellä tehnyt, mutta eipä karannutkaan. Luotin sen kiipeävän puomille, mutta kas, koira valkkasi putken peräti kaksi kertaa. Eli hylly siitä. Maalissa Jussi taas rynnisti ilomielin palkkaamaan itseään koirakavereiden luokse, mutta HAHHAHHAA, siellähän olikin vastassa tilanteessa ajan tasalla oleva seurakaveri, joka mörköili Jussin takaisin maaliin mun luokse. HIENOA! Näitä koulutuksia lisää.
Katsotaan nyt, kauanko tätä "katsellaan"... Kyllä se pallien poistokin jo mielessä kävi...
Jotenkin vaan huvittavaa, että meillä on jo useampia hyppisnollia; nollat kelpaisi aksaradoiltakin... Tänään päästiin treenaamaan kontakteja, ja ne toimii nyt nätisti. Eikun korjattiinhan me yksi aan alastulo, kun lipsui siitä irti. Mutta siis kontaktien suhteen olen pitänyt uudenvuodenlupaukseni. Kunpa vaan se toinenkin lupaus pitäisi... että tämä oravanpyöräkierre saataisiin katkeamaan!
lauantai 19. tammikuuta 2013
Pakkasessa
Kahden tunnin lenkki pirtsakassa pakkasessa uusilla reiteillä veti voimat niin kaksi- kuin nelijalkaisiltakin. Huomenna pitäisi pomppia kolme starttia naapurissa; peukkuja saa pitää!
lauantai 12. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
Eckerö 2013: ei merkintöjä kisakirjaan
Ei enää pysy edes kärryillä, monennetko Ahvenamaan kekkerit nämä ovatkaan... Reissu oli juuri niin hauska kuin aina. Kiitos seuralaiset!
Jepenhän piti pomppia hyppyrata, mutta se jäi saikulle villakavereiden luokse hoitoon. Ystävät <3
Oli siis helppoa ja vaivatonta reissata vain yhden koiran kanssa. Jussillekin tällainen "omatoimimatka" teki terää; joskaan se ei taatustikaan osannut edes nauttia siitä, että sai olla kaksin oman ihmisensä kanssa.
Ekalle aksaradalle koirula lähti aikalailla virtasena. Kaarrokset oli hurrrjia. Aalla valui ihan pikkiriikkisen ja korjasi takajalan verran, joten hylly tuli jo siitä. Kepeillä jäi vimppa väli pujottelematta, ja keinu ei mennyt kunnon pysäyksellä. Olin silti kovin, kovin iloinen - varsinkin kun aa mentiin kahteen kertaan ja oli toisella kerralla treeni-aan kaltainen.
Toka rata tössäsi (pelastus)renkaalle. Paksulle, valkoiselle renkaalle tultiin vähän viistosti ja varmaan huolimattomalla ohjauksellakin, ja sivusta meni! Sitä siinä jauhettiin sen verran, että saatiin sujumaan. Loppurata menikin kivasti, ja hienot kontaktit!
Hyppärillä loppui bensa. Noin kahdeksan esteen jälkeen koira hilpaisi kentän reunalle tuttuja moikkaamaan; tuli kyllä takaisin kun kutsuin, mutta siihen päättyi se rata. Kainaloon ja koppihoitoa.
Sunnuntaina oli päivä uusi. Rata osoittautui haasteelliseksi; vain kolme nollaa! Alussa Jussi meinasi lähteä litomaan, mutta sainkin ärjäistyä sen takaisin, ja sen jälkeen pikkukoissu jopa haukahteli innosta juostessaan. Hienon puomin pysäytyskontaktin ansiosta ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa KAKSI putken päätä ja tuupata koira avokulmasta kepeille. Niin moni hyllytti sen, mutta me suoriuduimme! Ehkä huokaisin liikaa, ja etenin aalle liian edellä ja jätin ohjaamattakin, ja kas, kielto aalle. Pahus. Toinenkin kielto tuli vielä löysästä kaarroksesta, mutta aan kielto jo hiukan lässäytti ohjaajaa. Harmitti kyllä jälkikäteen, etten pitänyt rataa kasassa.
Mutta summasummarum: uudenvuodenlupaukset piti kutakuinkin kutinsa. Iloitsen kontakteista ja siitä, että pääsääntöisesti koirula teki ilolla ja innolla, vaikka jopa Lotta hääräsi jollain radalla lähtö-maalialueella, koska startattiin niin peräjälkeen.
Tästä ON hyvä jatkaa.
Jepenhän piti pomppia hyppyrata, mutta se jäi saikulle villakavereiden luokse hoitoon. Ystävät <3
Oli siis helppoa ja vaivatonta reissata vain yhden koiran kanssa. Jussillekin tällainen "omatoimimatka" teki terää; joskaan se ei taatustikaan osannut edes nauttia siitä, että sai olla kaksin oman ihmisensä kanssa.
Ekalle aksaradalle koirula lähti aikalailla virtasena. Kaarrokset oli hurrrjia. Aalla valui ihan pikkiriikkisen ja korjasi takajalan verran, joten hylly tuli jo siitä. Kepeillä jäi vimppa väli pujottelematta, ja keinu ei mennyt kunnon pysäyksellä. Olin silti kovin, kovin iloinen - varsinkin kun aa mentiin kahteen kertaan ja oli toisella kerralla treeni-aan kaltainen.
Toka rata tössäsi (pelastus)renkaalle. Paksulle, valkoiselle renkaalle tultiin vähän viistosti ja varmaan huolimattomalla ohjauksellakin, ja sivusta meni! Sitä siinä jauhettiin sen verran, että saatiin sujumaan. Loppurata menikin kivasti, ja hienot kontaktit!
Hyppärillä loppui bensa. Noin kahdeksan esteen jälkeen koira hilpaisi kentän reunalle tuttuja moikkaamaan; tuli kyllä takaisin kun kutsuin, mutta siihen päättyi se rata. Kainaloon ja koppihoitoa.
Sunnuntaina oli päivä uusi. Rata osoittautui haasteelliseksi; vain kolme nollaa! Alussa Jussi meinasi lähteä litomaan, mutta sainkin ärjäistyä sen takaisin, ja sen jälkeen pikkukoissu jopa haukahteli innosta juostessaan. Hienon puomin pysäytyskontaktin ansiosta ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa KAKSI putken päätä ja tuupata koira avokulmasta kepeille. Niin moni hyllytti sen, mutta me suoriuduimme! Ehkä huokaisin liikaa, ja etenin aalle liian edellä ja jätin ohjaamattakin, ja kas, kielto aalle. Pahus. Toinenkin kielto tuli vielä löysästä kaarroksesta, mutta aan kielto jo hiukan lässäytti ohjaajaa. Harmitti kyllä jälkikäteen, etten pitänyt rataa kasassa.
Mutta summasummarum: uudenvuodenlupaukset piti kutakuinkin kutinsa. Iloitsen kontakteista ja siitä, että pääsääntöisesti koirula teki ilolla ja innolla, vaikka jopa Lotta hääräsi jollain radalla lähtö-maalialueella, koska startattiin niin peräjälkeen.
Tästä ON hyvä jatkaa.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Vuoden hauskin tuomarinsihteerinlappu
Kaikenlaista kommenttia, hymynaamaa ja ruusunkukkaa olen tuomarinsihteerinlapuissa nähnyt (ja itsekin kynäillyt), mutta tämä on hauskin: taidettiin saada kenkää radalta?! :D
2012 pulkassa - tilastot
Riemulla on rajoja. Ainakin kuluneen vuoden osalta. Ei ollut ihan parhaimpia aksavuosia.
Jeppe 2012:
Jepen osalta se jää historiaan uran lopettamisvuotena. Päätös syntyi kevään aikana, ja piirinmestikset syyskuussa olivat viimeiset kisat. Tulii fiilis, että mitäpä sitä kontaktivammaisella koiralla jauhamaan niitä ratoja aina femman, kympin ja tai jopa viidentoista kera. Lisäksi selkävaivat aina välillä muistuttelivat itsestään; usein tuntui olevan myös rimojen tiputtelu-uhka olemassa. Ollaanhan me yhdessä ehditty jo ihan kiitettävä agilityura taivaltaa.
Silti SM-kisoissa tuli kovin haikea olo, kun ymmärsi, mitä kaikkea ollaan saatu yhdessä kokea. Ja MM-karsinnathan olivat meiltä parhaimmat karsinnat ikinä - päästiin pomppimaan finaaliin saakka <3
Toki jatkossa voidaan loikkia huviksemme jokusia hyppäreitä, mutta nyt jää sekin Eckerön osalta väliin. Ollaan saikulla...
Startteja kertyi kaikkiaan vain 38, joka on toki paljon vähemmän kuin normikisavuotena. Nollia saatiin vaivaiset neljä, ja niistäkin kolme hyppäreiltä. Nollaprosentti oli siis 11. Hylly% 32. Virhepisteellisten ratojen pojot eivät aina tulleet kontakteilta, vaan oli riman pudotuksia, koiran karkailuja väärille esteille ja jotain kieltotöppäyksiäkin.
Jussi 2012:
Jussi oli vuoden 2012 alussa kakkosluokkalainen ilman luvia. Eckerössä saatiin pitkästä aikaa onnistuneita ratoja, ja vieläpä monikossa. Eka kakkosluokan luvakin napsahti voiton kera; palkintoja pokkailtiin kaikista Eckerön starteistamme :)
Sen jälkeen taas kestikin tulosten saaminen. Hyllyä hyllyn perään: keppivirheitä, haahuiluja, kontaktiloikkia, ties mitä. Ohjaaja alkoi olla jo epätoivoinen. Kunnes... keväällä saatiin kotikisoissa onnistunut nolla (toinen luva), joka antoi taas uskoa jatkaa harjoituksia :) Kesä-heinäkuussa saatiin sitten jo useampi nolla ja vihdoin Janakkalassa SERTin kera kolmosiin. Ehditiin nippanappa "voittamaan" siskonpoika-Rumba, joten Jussi oli ensimmäinen Kisentel's russelikasvatti, joka nousi kolmosluokkaan :) Kakkosluokassa ehdittiin siis viime vuonna tahkota 37 starttia.
Kolmosluokka korkattiin piirinmestiksissä, joissa heti napsahti hyppärinolla. Marraskuussa tuli vielä kolme nollaa lisää.
Startteja vuoden aikana yhteensä 54, joista nollia 10, eli nolla-% 19. Hyllyprossa sen sijaan huima 78. Aika monta kertaa on rata jäänyt tyystin kesken, syystä tai toisesta. Mutta kyllä me vielä näytetään :)
Jeppe 2012:
Jepen osalta se jää historiaan uran lopettamisvuotena. Päätös syntyi kevään aikana, ja piirinmestikset syyskuussa olivat viimeiset kisat. Tulii fiilis, että mitäpä sitä kontaktivammaisella koiralla jauhamaan niitä ratoja aina femman, kympin ja tai jopa viidentoista kera. Lisäksi selkävaivat aina välillä muistuttelivat itsestään; usein tuntui olevan myös rimojen tiputtelu-uhka olemassa. Ollaanhan me yhdessä ehditty jo ihan kiitettävä agilityura taivaltaa.
Silti SM-kisoissa tuli kovin haikea olo, kun ymmärsi, mitä kaikkea ollaan saatu yhdessä kokea. Ja MM-karsinnathan olivat meiltä parhaimmat karsinnat ikinä - päästiin pomppimaan finaaliin saakka <3
Toki jatkossa voidaan loikkia huviksemme jokusia hyppäreitä, mutta nyt jää sekin Eckerön osalta väliin. Ollaan saikulla...
Startteja kertyi kaikkiaan vain 38, joka on toki paljon vähemmän kuin normikisavuotena. Nollia saatiin vaivaiset neljä, ja niistäkin kolme hyppäreiltä. Nollaprosentti oli siis 11. Hylly% 32. Virhepisteellisten ratojen pojot eivät aina tulleet kontakteilta, vaan oli riman pudotuksia, koiran karkailuja väärille esteille ja jotain kieltotöppäyksiäkin.
Jussi 2012:
Jussi oli vuoden 2012 alussa kakkosluokkalainen ilman luvia. Eckerössä saatiin pitkästä aikaa onnistuneita ratoja, ja vieläpä monikossa. Eka kakkosluokan luvakin napsahti voiton kera; palkintoja pokkailtiin kaikista Eckerön starteistamme :)
Sen jälkeen taas kestikin tulosten saaminen. Hyllyä hyllyn perään: keppivirheitä, haahuiluja, kontaktiloikkia, ties mitä. Ohjaaja alkoi olla jo epätoivoinen. Kunnes... keväällä saatiin kotikisoissa onnistunut nolla (toinen luva), joka antoi taas uskoa jatkaa harjoituksia :) Kesä-heinäkuussa saatiin sitten jo useampi nolla ja vihdoin Janakkalassa SERTin kera kolmosiin. Ehditiin nippanappa "voittamaan" siskonpoika-Rumba, joten Jussi oli ensimmäinen Kisentel's russelikasvatti, joka nousi kolmosluokkaan :) Kakkosluokassa ehdittiin siis viime vuonna tahkota 37 starttia.
Kolmosluokka korkattiin piirinmestiksissä, joissa heti napsahti hyppärinolla. Marraskuussa tuli vielä kolme nollaa lisää.
Startteja vuoden aikana yhteensä 54, joista nollia 10, eli nolla-% 19. Hyllyprossa sen sijaan huima 78. Aika monta kertaa on rata jäänyt tyystin kesken, syystä tai toisesta. Mutta kyllä me vielä näytetään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)