Hillitön dilemma

Miten HIMPULASSA tän pallon saa pois (täältä maaliverkon väärältä puolelta).....!

Sunnuntaipatsastelua

Kauniissa kevätkelissä 12 km TOPISSA Ilvesreitillä. Luontohavaintoina peuralauma, metso soitimella, näsiä kukassa eikä yhtään korvasientä! Etelä-Afrikasta hankittu vyölaukku todettiin käteväksi!

Keskiviikon kärvistelyt

Koska tiistain treenit meni nappiin, lähdettiin rinta rottingilla KK-treeneihin. Voi kamaluus, millainen rata siellä oli vastassa. Naurattaa melkein vieläkin - NIIN monta epätoivoista yritelmää tuli tehtyä. Paikoin pompsahtelu ja törmäily näytti enemmän koiratanssilta (ja sen erityisen villiltä ja uskaliaalta koreografialta) kuin agilityltä.

Jussi selvitti tiensä ensi alkuun sentään seiskaesteelle. Vai taidettiin ottaa alku kyllä uusiksi nelosenkin vuoksi? Oli suora putki ja vähän pidempi suorahko putki, ja koirahan tuli sieltä suorasta pommina jaloille. Puuh.  Valssi piti tehdä jo ennen kuin koira on putkessa...

Sen jälkeen oli taas epätoivoinen niittausviritelmä, eli pitkästä putkesta muurin kautta kepeille - argh. Meni tyystin kilpajuoksuksi alkuun... ja keppien sisäänmenossa typerää pyörähtelyä.

Ennen aata jälleen kerran piti muistutella, mikä jalka on missä ja missä niiataan ja miten. Miten AIDAN kiertämisen ohjaaminen on niin vaikeaa?!  Omituista. Olisin vetänyt pidemmän kautta siivekkeen kiertämällä - mutten saanut!

Ja sitten... sitten aalta aidalle ja kera helikopterin. Kroati oli Suomen visiitillään tätä neuvonut, ja sitähän nyt sitten piti kokeilla  - vaikka sen logiikka ei ihan auennutkaan. Vanhassa vara parempi... vaikka meiltä se aleckopter sattui onnistumaan. Kas ettei mediheli...

Helikopteroinnista mentiin kepeille, ja miten NIIN monta kertaa mentiin päin mäkkylää aloitus: tokaan, kolmanteen tai neljänteen väliin. No, siinä oli aita vähän häiriköimässä ja helikopterin jälkeen propelit pyöri sen verran, ettei ihmekään ettei rauhallinen ohjaus onnistunut :D

Kepit Jussi pujotteli tällä kertaa AINA loppuun - oisko kotipihatreenillä jo saavutettu minimaalisesti tulosta...

Keppien jälkeinen elämä oli NIIN sekavaa, että sen voisi ihan kokonaan pyyhkiä KK-treenien historiasta kokonaan pois. Eih ja voih. Muuri, kohtisuora aita takaa, aita ja putkeen. Hirveän yksinkertaisen kuuloinen ja paperilla melkein yksinkertaisen näköinenkin, mutta meille se ei ollut sitä... Taidettiin lopulta selvitä hengissä vaikkei tyylipisteitä saatukaan.

Puomin jälkeen sitten vastakäännyttiin ja tsiisus - miten lajia harrastanut ihminen ei osaa mitään, mitä on joskus kuvitellut edes hiukan osaavansa... Noo... koira lähti kuitenkin käännöksen jälkeen mukaan vasempaan käteen ja silmänräpäyksen nopeudella sitten persjättö ja koira oikeaan. Se sentään onnistui. Lopussa oli pari putkea, ja täytyy myöntää, että siinä vaiheessa aivot olivat jo jäässä. Huiskaisin koiran ekaan putkeen ja muistin, että SEURAAVAN putken jälkeen piti juosta (ja kovaa!) puomille - jätin vain ohjaamatta siihen toiseen putkeen... siinä matkalla kipittäessä kohti puomia hogasin itsekin, että ei koira kenties AIVAN ajatuksenvoimalla kuitenkaan sinne toiseen putkeen hakeudu, jos ohjaaja pinkoo toiseen suuntaan :D :D :D

Vasten auringon siltaa...

Kohti viimeisiä tämän "talven" sisätreenejä.

Terassikoirien kesä on alkanut!

Elämä on ihanaa - etenkin aurinkoisina päivinä. Ja silloin, kun saa juosta rosvoa ja pollaa poikien kanssa.

Muurilan koskella pääsiäiskävelyllä

Lehmänhäntä

Sehän tunnetusti laskee. Niin meidän tuloksetkin tänään. Ekana oli hyppis: sellainen jouheva ja suoraviivainen, jossa sateli nollia kuin sieniä sateella. Kas vain meillekin, mutta vauhti ei yltänyt kuin sijalle 10. Olishan niissä kaarteissa ollut petraamista joo. Etenkin alun muuri (sen jälkeinen kaarre) jäi vitsittämään.

Toka rata oli enemmän vääntöä ja "mukamas-nolla" siitä saatiin. Sen verran tiukahkon ajan oli Muotka laittanut, että yliajan puolelle meni 0,54 sekkaa. No, periaatteessa olin tyytyväinen, vaikka ohjauksellisesti se ei mitään kaunista ollutkaan...

Kolmas rata olikin sitten TYYSTIN fiasko. Jos ohjaaja säheltää jo toiselta esteeltä lähtien, niin koko radalla ehdittiin ottamaan uusiksi varmaankin 8 ellei 10 kohtaa. HUOH! Mutta koiralla oli SILTI intoa ja iloa ja ehkä se luuli taas tehneensä hienoa rataa - sen verran iloisesti popsittiin nakkeja. Hyvä niin :)

Ja nyt väsyttää! Takana on kyläreissu, ja lasten kanssa on hyöritty niin, että vapaapäivän (tai siis yön) unet rajoittuvat klo 23-6.30, niin onhan se pikkukoiruille taas äkkiseltään outoa - omat koltiaiset kun ovat jo sen verran teinejä, että unta piisaa aamuisin ties mihin, eikä tarvitse herätä höseltämään kukonlaulun aikaan.

Huhtihuitelua

Oho, oltiinpas pitkästä aikaa treenaamassa. Eikä muuten tätä virallista talvikautta enää kauaa jatkukaan. Onkohan meillä vielä/enää kerta vai kaksi...

Eli JANKKilassa oltiin. Ja eka rata mukavasti mentiin. Koiralla intoa, kaarteissa totta mooses petraamista. Toinen pätkä meni ekalla yrittämällä suht hyvin, mutta kun koitettiin uudelleen, niin eih ja voih - koira oli joko aalla tai kintuissa, eikä putkessa...

No, huolellisempaa ohjausta vaan... Lopuksi vielä koitettiin pikapikaa putki-putki-kuviota ohjaten aivan vastakkaiselta puolelta (mikä ei muuten ensin tullut edes mieleen).

Toivotaan, että sama into jatkuu samassa paikassa sunnuntaina - päästään kisaamaan, jee!

Tänään käytiin nauttimassa kevätauringossa sellainen kuuden kilsan lenkki. Niin - ja eilen tuli korkattua tarhakausi:  koirulat vietti pari tuntia pihalla.

Toimistokoira numero 2

Varokaa vihaista vahtikoiraa

Kun kynnysmattona on russeli, on turha luulo päästä huoneeseen huomaamatta.

Sunnuntaiaamun huilit