Evolla

20 km!

Iltarasteilla :D

Talvitreenikausi on virallisesti pulkassa. Eilen pikaiset pikkutreenit ja sitten esteet kyytiin ja kohti kesäkenttiä. Keinumäen maastoissa oli iltarastit ja metsä kuhisi otsalamppuisia suunnistajia. En sitten päästänyt koiria autosta, etteivät ole pohkeessa kiinni :D

Mutta back to training. Ratapätkä (14 estettä) oli mukava: okseri, takaakierto, putkesta putkeen, puomin alla putken suu. Jeppe juoksi radan läpi vain kerran, kun heti kerrasta meni niin hyvin ;)

Jussi sitten otti "putkea" uusiksi öbaut 15 kertaa, koska ainahan se puomi imi. Imi vaikka kuinka koitin blogata; aina se pikkupiski jostain jalan takaa löysi reitin puomille. No, hyvä toki että kontakti vetää. Vetäisi vaan se aan kontaktikin samaan malliin...

Mutta iloista oli se, että Jussi oli iloinen. Kävihän sen kerran jotakuta tervehtimässä, mutta meni reippaasti ja innolla rataa. Jospa me nyt yritetään ensijaisesti pitää iloa yllä, ettei ne masentavat kisasuoritukset masenna meitä molempia.

Kotipihakin on niin sula, että voisi aloittaa keppitreenit ja muutaman esteen pihakuviot. Voisi. Vaan eipä jostain syystä olla aloitettu :/

Liian hitaasti/liian nopeasti

Ja otsikko siis viittaa lenkkiin. Vauhtiin, jolla edetään. Tänään narun toinen pää päätti juosta, ja niin ollen vauhti on ihan liikaa Jepelle ja ihan liian vähän Jussille.

Askelanalyysiä: Jeppehän on osteopaattikäsittelyjen jälkeen käyttänyt USEIN kaikkia neljää jalkaa. Eli kävellyt ja ravannut nätisti, pomputta. Hissulenkeillä (=kylänraitti) saan Jepen pienellä muistutuksella (hihnamerkki) pudottamaan vauhtia niin, että käyttää kaikkia jalkojaan.

Jussi on taas viime aikoina peitsannut. Eikä ihan vähääkään, vaan lähestulkoon aina. Höystettynä pienillä silloin-tällöin-pompuilla. Kylänraittilenkit ihan ahdistaa, kun tarkkailen sitä ja huokailen sen passiaskelluksen vuoksi. Johtunee siitä, että vauhti on liian hidasta. Kun pääsee fleksissä hiukan kovempaa vauhtia ylläpitämään, voi ravikin onnistua. Kuten tänään lenkillä, kun juostiin.

Summa summarum: jos haluaisi harjoittaa kumpaisenkin koiran kannalta sopivaa liikuntaa, pitäisi ne lenkittää erikseen. Lopputulos: no way... :/

Kodus

Viron reissaajat kotiutuvat tuttuihin maisemiin

Tako, Tallinn

Viime kesän hienosta kesäreissusta inspiroiduttiin niin, että päätettiin tehdä huhtimatka Tallinnan kisoihin. Koirat ovat ihan reippaita ja tottuneita matkaajia, ja perjantai-iltana myöhään kotiuduttiin Tallinnaan. La-su oli kisat TAKOn sisähallissa Sepäpajan teollisuusalueella. Hetki meni, ennenkuin oikea halli löytyi... :) Huittiset tuomaroivat mukavat radat - haastetta varmaan oli ollut saada rataa aikaiseksi NIIN pieneen tilaan...

Kisatuloksilla ei tällä kertaa voi kehuskella. Jussin radat olivat lähes tulkoon katastroofi. Kaksi ekaa, eli lauantaina radat, lipsuttiin: kontaktit, joo, kyllä, ne oli kontaktit, muttei vaaditut pysähdyssellaiset. Eka rata jopa siivitti meidät voittoon tökeröllä keppien kiellolla. Voi nauru!

Sunnuntaina sitten Juban sijaistoiminnot (juujuu, ohjaaja jännittää LIIKAA) kasvoivat niin suuriksi, että radat loppuivat kovin lyhyeen (aalta pois). Masennus!

Jeppe loikki aan kontakteja kumpaisenkin päivänä, ja samaten tipahteli rimoja. Yksi hyllykin saldona, kun vauhtia löytyikin (mikä on tietty kiva juttu) niin, että ohjaajan pakka levahti tyystin. Hyppärillä rimat olivat pitkästä aikaa tapissaan, ja kyllä ne tiukkaa tekee, vaikka Jeppe nyt ihan terveesti hyppikin. Niin hyppikin, että virheiden kera päästiin kolmanneksi :D

Nämä sijoitukset "hiukan" naurattaa, mutta huonot radat oikeastaan itkettää. Toki pilke silmäkulmassa. Ja reissuhan oli kiva - sitä ei käy kieltäminen. Kesällä sitten taas...

Terassi(nALUS)kausi korkattu

Vuuh, lenkkiä

Yippikayjay - kahden tunnin aamupäivälenksu viiden koiran voimin. Olipas nastaa, niin koirien kuin ihmisten mielestä. Eipä sitä muuta sunnuntaihin tarvitakaan :)

Sellaista sitten

Ou... Suht mielenkiintoinen pätkä maneesilla. Jussi pari kertaa singahteli puomille namittelemaan, mutta jotain ohjeenpoikasta upposi ohjaajankin mieleen, että homma meni sentään ihan nätisti loppuviimein. Eli lähemmäs aitaa... työnnä koiraa... valssaa aiemmin... jne. Mutta tehtiin siis takaakiertoja, ja mitä... oliko se yksi saksalainenkin.

Jeppe "jumittui" puomin jälkeiseen elämään. Karmea lähes 180 astetta taaksepäin, piiiitkät estevälit pituuden kautta kepeille, avokulmaan... Sylkkärin tapaisella vekkauksella joo... Joo EI. Ei onnistunut valehtelematta 18 yrityksen jälkeen. Kun ohjaaja ei kerkiä, koira ei hae jne. Uh. Ja mehän ei vanhan koiran kanssa kontakteja tahi avokulmia treenailla ;) Sori.

Lyhyestä (pääsiäis)virsi kaunis

Äh. Jussi Purinalla tänään. Ensin hyppis: periaatteessa ok rata. Ohjaaja tosin hiukan kiirehti ja niinpä unhoittui vimppa keppiväli. Mutta koska koira oli lähes tulkoon hanskassa, jatkettiin matkaa että saatiin sujuva rata (eikä jääty tahkoomaan).

Aksaradoilla matka päättyi aina aalle. Kontaktin otti, juu, vaan ei halutulla tavalla. Kai se on katsottava vaan peiliin, kun treeneissä toimii.

Lankalauantain lenkillä

Pashalusikat

Jeppe ja edesmennyt Rane ovat nämä palkintolusikat vuosien varrella napsineet. Kelpaa nauttia pääsiäisherkkuja :-) (vuoden 2009 lusikka on kateissa)

Kädetöntä - ja silti sujui!

Jeejee, kyllä ME jotain osataan. Koirat toki, mutta myös ohjaaja - sehän se varsinainen ilonaihe on! Vuorokausi KK-treenien jälkeen ei kyllä enää meinaa muistaa mitä kaikkea osattiin...

Osattiin hieno aloitus; ohivienti. Sitten osattiin suht ok:lla persjätöllä hoidella yksi kohta. Ja toinen kohta nenä menosuuntaan Jussilla ja whisky Jepellä. Ja ja ja... Jussin kanssa irtoharkattiin mm. sylikäännös-systeemiä. Pikkukoira meni itse asiassa koko 29 esteen radan, tosin siis kahdessa erässä ja pikkupätkissä. Jeppe teki radan vain kerran, ja suhteellisen onnistuneeti jopa! Mitäs sitä sitten enempää tahkoamaan :D

Niin, ja hierojakin piipahti. Koitetaan pitää koissuloita kunnossa. Jeppekin on kävellyt hitailla lenkeillä neljällä jalalla!

Urheilumielellä vääriin putkiin...?!

Huh, sitä taas tarvitaan - urheilumieltä. Sen verran hullua meno on.

Jeppe starttaili kolmen radan verran Hyvinkäällä. Kokkosen ratoja, ja etten nyt sanoisi peräti helppoja. Tosi mukavat ainakin. Ja me sitten ryssitään KAIKKI.

Ekalla radalla ei pelkästään paukkunut vaan suorastaan SOI (forte fortissimo) kontaktit. Että ei sen niin väliä sitten enää ollutkaan, että onnistuin jotenkin ajamaan koiran väärään päähän putkea. Huom! Siihen kauimmaiseen, jonne oli matkaakin... kun tyrkyllä olisi ollut toisenkin putken väärä pää, paljon lähempänäkin vielä!

Tokalla sitten vuorossa samaiset huonot kontaktit. Puomilta koira pinkaisi suoraan putkeen, kun olisi pitänyt sivummalla ollut hyppykin siinä välissä suorittaa. Loppusuoran välistävedotkin meni pipariksi, kun ohjaajan tsemppi oli vissiin hukkunut jo ajat sitten.

Hyppärille elättelin toivoa, mutta olenhan ennenkin ne osannut pilata... ja nimenomaan keppien sisäänmenon. ARGH! Mukamas otin varman päälle valssaamalla ja koira kepeille itse oikealla puolella ollen, vaan eih... Jepuli jotenkin "pujotteli" jaloissani ja sitten oltiinkin jo tokassa välissä. Lopussa tipahti vielä rimakin, että ei ihan loistettu, ei...

Hyvää oli koiran iloisuus ja into, suht kiva vauhtikin. Jostain ne on ilonaiheet revittävä, kun moinen latenssivaihe taas kestää. Toivottavasti se agilitytaidon siemen jostain sitten taas puhkeaa... Jollei nyt ihan kukkaansa niin edes itämään!