Puolukkapyöritys toimi ihan suhteellisen hyvin

Herätys klo 6.15 ja reippaana ryhmärämänä Purinalle. Autossa 3 akkaa ja 6 koiraa. Jepellä oli ohjelmassa 3 starttia, neljännen jätin selkävaivaisella suosiolla väliin. Vielä aamullakin oli arvoitus, päästäänkö edes kaikkia startteja pomppimaan: miltä koiruuden selkä vaikuttaakaan...

Ihan passelilta se vaikutti. Tosin rimat oli kolmessakympissä, että kolmefemmat ei ois onnannut laisinkaan. Ekana hyppis. Nybergin mukava rata, jossa meille hiukan epäsuosiollinen serpentiini alussa (kolme peräkkäistä takaakiertoa ja pyöritystä siivekkeen ympäri). Tai vimpan pyörityksen suunnittelin välttäväni normi-takaakierrolla, mutta sitten radalla päädyin tekemään puolukka pil...ssa pyörityksiä, kun ne sujui jotenkin. Saldona nolla. Sijoitus taisi olla jopa 7.

Toka rata, aksasellainen, skipattiin säästösyistä. Koiran säästö (ja mikä ettei myös euron säästö) syistä. Kolmas (agi sekin) meni keskinkertaisesti. Puomilta femma, menee paljon omaan piikkiin, ja sitten ropisi muurin palikat, kun muuri oli huipussaan. Muuten ohjauksellisesti ok.

Vimppana oli Henkan hyppis, joka oli hurjankin mukava. Ainahan Henkan radat on ;) Ja Henkkakin! :D Alussa moni hyllytteli pussiin putken sijaan, mutta hanskasin sen ja sain entistä paremman draivin loppuradalle. Kepeillä tuli jännä "väärinkäsitys". Videolta sen huomaa hyvin: Jeppe jotenkin kuvittelee lähtevänsä pujotteluun ja hypähtää "ekan välin" mutta se ei olekaan kepeillä "sisällä". Eli ei kun uusiksi. Harmi, sillä rata soljui hyvin ja koirula olisi ansainnut nollan. Ehdittiin ihanneaikaankin kiellon kera.

Päivän positiiviset: koira pystyi hyppimään, tosin pitää pitää koko ajan mielessä, että rimat olivat alhaalla. Koitin paneutua verkkaamiseen ja lämpöasteista huolimatta Jeppe pukeutui kokopäivän BOTtiin ja Hurtan toppatakkiin. Eli nyt jäädään sitten joulutauolle ja katsotaan saadaanko koira kuntoon alkuvuoden kisoihin. Eckeröön lähdetään eniwei. Jussi pääsee siellä pomppimaan 5kk tauon jälkeen!

Testing testing

Takana on enemmän ja vähemmän sairastelua. Niinpä keskiviikkotreeneihin intoa piukassa - Juban kanssa. Ensin kunnon alkuverkkalenkki metsikössä; hyvin pärjäsi otsalampulla. Hurtta-pukuiset hurtat heijasteli hienosti :)

Jeppe sai (tai joutui) huilimaan. Jussi pääsi tekemään hauskan radan, jossa me minit piestiin maksit mennen tullen. Nollaa pukkasi! No, toisella yrittämällä meni uusinnaksi monikin kohta. Mutta ah sitä riemua ja iloa, mitä pikkukoiran kanssa koettiin, kun pitkästä aikaa päästiin taas aksaamaan.

Jeppe pääsi sitten koittamaan paria hyppyä ja rengasta, että "taipuuko" selkä niihin. "Taipui", eli niin hyvin koira hyppäsi, että ainakin näillä näkymin kokeillaan ylihuomenna Purinalla.

Treenien jälkeen vielä otsalamppukävelylle hyvässä seurassa!

Esteiden kantelua, aksarataa, ystävien kanssa hengailua maneesin laidalla - siitä on parhaat keskiviikkoillat tehty!

Poski laskee, patti pienenee...

Leikkauksen jälkeen turvonnut/uudelleen tulehtunut poski tiistaina 14.11.

Poski viikkoa myöhemmin keskiviikkona 23.11.

Kyllä se kai siitä laskee... Amoksisilliiniä on nyt takana 20 päivää.

Reporangat rankan päivän iltana

Jussi vieraili lääkärillä (taas). Tikit -naps- pois ja todettiin, että tulehdus on yhä jyllännyt ja aiheuttanut hamsteriposken leikkauksen jälkeenkin. Siispä vielä 10vrk antibioottia. Toivon kyllä, että päästäisiin moisista pöpöistä lopullisesti eroon. No, tärkeintä että koira voi hyvin, on intoa ja iloa piukassa - varsinkin nyt, kun pääsi "häkkyrästään" eroon. Kirmaa ympäri taloa ja vinguttaa leluja minkä kerkiää.

Jeppe vieraili hierojalla. Kovin oli lihakset tiukkana... Viikon päästä mennään sitten fysioterapeutille.

Nyt kaksi koirulaa makaa reporankana. Onhan tässä jo niin jännittävää ja epätavallista ohjelmaa ollutkin yhdelle päivälle russelinaivoille.

Reporangat (on muuten Samsungin kamera huono hämärässä!)

Hamsterista murmeliksi

Sairaslomaviikko takana. Edessä kuntoutusjakso :D

No, ei tosin paljon naurata, kun kumpainenkin koiruus on potilaana. Jussi aiheutti enemmänkin harmaita hiuksia, sillä "poski" turposi nyrkin kokoiseksi. Mobiilikonsultaation kautta loppuviimein päädyttiin siihen, ettei tarvitse mennä lekuriin, jos tilanne ei pahene. Jussi on kuitenkin koko ajan ollut reipas ja terveenoloinen, patti ei ole aristanut eikä kuumottanut. Eilen oli havaittavissa jo pientä turvotuksen laskua ja tänään selkeä käänne parempaan.

Nyt kun on vapaapäivä ja koirat koko ajan valvovan silmän alla, Jussi on saanut olla kauluritta. Nauttii olostaan silminnähden - ja minä koiran ilosta :) On muuten potilas fiksuimmasta päästä <3 Oppi siihen, että aamuin illoin tungetaan antibioottia ja kipulääkettä kuonoon, ja tulee nätisti lääkkeenannolle. Samoin kipittää haavan suihkutteluun häntä heiluen, vaikkei normaalisti ole mikään pesuhuonefani.

Maanantaina mennään tikinpoistoon ja kuullaan lääkärin "tuomio".

Jeppe on potenut kaksi viikkoa sitten hurjistunutta selkäänsä. Yöt "BOT-kuurilla" ja suusta sisään magnesium-B-vitamiini-satsit. Ylihuomenna mennään hierojalle ja viikon päästä fysioterapeutille.

Loppuvuosi mennee siis kutakuinkin sairastupatunnelmissa; vaikka Jussi tervehtyykin, varoaika pakottaa meidät kisatauolle. Jepen kanssa katsotaan päivä kerrallaan, mihin kykenee...

Pönttöpää

Elämä kaulurin kanssa sujuu Jussilla fiksusti. Haavaa huuhdellaan päivittäin. Komea niittivyö poskessa ;-)

Good bye abskessi!

Kerranpa ketutti

Aina niin ihanat ja antoisat KK-treenit olivat hiukan alavireiset "kerranpa ketutti"-treenit tällä kertaa...

Oma vireys oli alakantissa jo menomatkalla. Jubbeliquu kyllä meni ihan mukavaa pätkää ensin, vaikka poskitoipilas onkin. Toisaalta juuri sen takia yritti ottaa hiukan kevyemmin.

Sitten Jepen vuoro. KÄÄK! Seurailin sitä jo verkkakäpsyllä, että kovinpa on koirula vaisu. Radalle kun päästiin, sain kuikuilla sitä perästäni, että missä se koira hiihtelee... Ei minkäänmoista vauhtia ja täysin köpöä "hyppelyä", tai siis rimanylitysyrittämistä. Voi nenä; otti la-treenit niin koville. Kökkö! Pahempaan suuntaan vaan menee selkäoireet. Piti jättää leikki kesken. Kotiin tultaessa ei meinannut hypätä edes rappusia...

No, Jussi pääsi sitten pomppimaan lisää - ja sekin meni "hiukan" keskittymiskyvyttömäksi, niin että loppukin into taisi ohjaajalta sammua siinä putkia ja keppejä(kin) tahkotessa.

No, aina ei voi tulla aksatreeneistä ilonvire ja innostus naamalla.

Huomenna juniori pääsee yhdestä sylkirauhasestaan eroon. Toinen saa parannella selkäänsä. Oikea sairastupa tämä talo tällä hetkellä...

Oreniuksen treeniä

Tätä odotin Jussin kanssa, mutta nyt pakon sanelemana Jeppe sitten sijaisti Jubaa. Jeppe "lunasti paikkansa", eli sen kanssa on omalla tavalla niin helppoa mennä. En väitäkään että virheetöntä tai hyvää menoa, mutta ihan toista kuin möllikän kanssa. Jepen kanssa pystyy keskittymään (tai yrittää keskittyä) vain ohjaukseen, kun junnun kanssa menee energiaa siihen koiran kaitsemiseen.

Kolme tärkeintä juttua oli varmaan draivi, ajoitus/ennakointi ja vastakäsi. Eli omalla kovalla "hoputtamisella" voitaisiin vielä päästä lujempaa. Totta. Ja ennakoimalla tilanteita olisin enemmän "oikeassa ajassa". Totta. Plus sitten vielä vastakäsi käyttöön. Totta. Vastakäsi on ollut mulle aina jotenkin niin vaikea.

Rata oli 29 estettä, ja alkua otettiin sinne kymppiesteen hujakoille ainakin kolmeen kertaan. Alussa lähinnä "puolukkapyörityksen" jälkeistä muurin takaakiertoa, josta piti mennä aalle, jonka alla putkenpäät. Että olikin vaikea osua aalle, vaikkei se yleensä niin suurta tuskaa tuota. Mutta lähestymiskulma oli kai nyt sen verran haastava. Plus mun väärä ajoitus... :D

Seuraava kohta mitä hiotiin, oli esteillä 16-20 eli keppien jälkeinen "aitasuora". Lopulta irtaannuin pujottelussa sivusuunnassa niin paljon, ettei ollut vaikeaa jatkaa aidoille (ohi houkuttelevan putken suun). Kotitreenissähän Jeppe kestää kepeillä "vaikka mitä", mutta kisoissa tai "kunnon" treeneissä ei... Mutta nyt kesti!

Täytyy sanoa, että viimeistä kertaa radan loppua juostessa oli omat jalat kyllä aikamoisen hapoilla. Väsähti koirakin; vauhti hiipui, ja jos rimat olisivat olleet tapissa, alashan ne olis tulleet.

Mutta kehuja saatiin pienistä kaarroksista ja siitä, että koira reagoi herkästi - jospa nyt lähdetään tavoittelemaan kisaradoilla ajansäästöä nimenomaan tällä konstilla!

Antoisa treeni.

"Sikotauti"

Voi meidän tapiirinaamaa... Viikon päästä mennään leikkaukseen. Siinäpä se meidän "kisa"syksy meneekin. Toivottavasti ollaan sitten iskussa edes vuoden alusta...

Samperin sylkirauhanen

Näin juuri... eihän lauantain koulutusta yhtään ole odotettukaan, eikä kisoihin pääsyä... Jussin osalta siis. Syksyinen sylkirauhastulehdus palasi seuraamme - voihan salivary gland! No, onneksi Jeppe pääsee sijaistamaan Jubaa lauantaiseen treeniin, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo sikotautisestamme huomenna.