Pakkaset putosi - ja niin teki rimatkin

Huokaisu, pakkasputki on (ainakin toistaiseksi) ohi. Oli aivan taivaallista eilen ulkoilla. Koirat pääsivät ensin aamupäivälenkille, sitten lätkätreeneihin (eli juoksemaan tunniksi lumipallojen perään kaukalon reunalle) ja sitten vielä kauppareissulle. Kylläpä oli nautinnollista.

Ja sitten perään sunnuntaiaksailua. Tai vaan Jeppe. Jussi-pussi joutui jäämään kotiin, viideksi tunniksi. Eipä se pitkään aikaan ole ollutkaan yksin, ja koville otti nytkin. Raapimisen ja kaahoilun kera jäi :P

Jeppe pääsi Hyvinkäälle. Ensin Mattsonin hyppäri. Ai miten mukavan jouhea rata! Ja niin oli meidän menokin. Piiitkästä aikaa aivan nautinnollinen rata. Puolessa välissä olin kuulevani rapsahduksen, ja okserin rimahan se sitten oli ollut. Harmi. Aika oli neljänneksi nopein, ja olen äärettömän tyytyväinen rataan. Kaarteet ja käännökset oli lähes optimaalisia meille. Hyvä Jeppe - nautittiin molemmat menosta!

Agilityradan rakennutti Savikon Seppo. Alku ei oikein "istunut" meille. Kolmosesteeltä Jepen suunta jatkui ihan väärään suuntaan... Aan se otti kivasti ja siitä vielä mentiin hienosti kepeille. Jossain puolessa välissä sitten taas rapsahti. Voivoi. Sen jälkeen ei tuloksella sitten ollutkaan enää merkitystä. Taisin löysäillä puomilla, sillä siitä virhe. Ja vissiin vielä muurin palikatkin putosi. Eli ei aginollaa. Viikon päästä sitten taas uusi yritys!

Pikkiriikkiset pakkasaksailut

Käväistiin Pekolassa useamman koiran voimin. Viikkouutisten (?) toimittajapariskunta oli tekemässä juttua, joten esiinnyimme mannekiineina. Ja toki castingin jälkeen otettiin vielä muutama este uudemman kerran.

Jeppe pääsi pari pikkukiekkaa, ja otti hienosti kontaktit. Jussi oli kivan iloinen; mentiin ainoastaan ympyrää aa-aita-keinu-putki-aa. Kontakteja muistuteltiin ensin ihan hihnan kera. Mutta hyvinhän ne harjoituksissa sujuu ;)

Paukkupakkaset alkavat kyllä jo ottaa "hieman" pattiin, kun tavisulkoilutkin jää väliin puhumattakaan treeneistä :(

Pakkasta pidellään

Johan taas talvi meitä harmittaa. Pakkasta niin ettei ole ulos oikeastaan laisinkaan asiaa... -29,7 ja tassut kyllä jäätyy.

Sohvakoirat pääsivät (vai joutuivat, who knows?) Lempäälään kun maneesille ei ollut asiaa. Radanpätkä (muistaakseni Kariluotoskan) osoittautui "aika" haastavaksi... Tahkottiin ehkä noin seitsemänsataa kertaa samat kohdat. Jepen kanssa. Aalla (ainoa kontakti) se oli hyvä - ajatelkaa uudemman kerran: se kontaktivammainen oli hyvä kontakteilla. Tätä kyllä liputan :P Toistanko vielä...?

Jussin kanssa siirryttiin "tahkoamaan" suoria pätkiä :D Ei pikkumiehen mielenkiinto meinaa nyt riittää vääntöön. Ei haukata nyt sellaisia kakkuja, jotka ei vielä meitä varten ole. Nuolaistaan vasta sitten kun tipahtaa.

Treenipäivän jälkeen russelit toivottavasti osaavat käyttäytyä villakoirakylässä, jonne joutuvat yöhoitoon.

Olipas haasteita!

Onhan se ihan hyvä, ettei liian helpolla päästä. Nolla tämän päivän radoilta olisi ollut paljon arvokkaampi kuin moni muu nolla. Mutta puhunkin siis konditionaalissa... nollia ei siis tullut.

Huittiset oli tehneet aikamoisen mielenkiintoiset kolmosten radat. Ekalla oli pelottava kepeille vienti 90 asteen kulmassa niin, että putken suu törötti metrin päässä... Siitä kun selvisin, pakka levisi aan jälkeen (tosin eka rimakin oli jo pudonnut...). Koira hyppeli aitoja ihan minne vaan ja ihan miten päin vaan. Huh. Mutta niin taisi muidenkin koirat hypellä, sillä 55:stä koirasta voitto meni yliaikanollalle ja kaksi seuraavaa sijaa nopeille femmoille. Ja sitten jokunen huonompi tulos, ja loput 40 koiraa hyllyjä.

Toiselle radalle ei meinannut oikein fiilistä löytyä. Ratakin tuntui unohtuvan. Nelosputkeen Jeppe teki kiellon: kääntyi puoli metriä sisään mentyään takaisin. Kohta oli siis samainen, jossa edellisellä radalla oli menty kepeille. Ehkä se palasi katsomaan, että pitikö tänne tosiaankin mennä nyt... Eli se rata ratkesi jo siihen, mutta hyllytin kyllä sitten myöhemmin ohjattuani toisen putken eri tavalla mitä harjoittelin. Löysä ohjaus ja koira väärässä päässä putkea. No, jatkettiin sujuvasti eteenpäin ja ihan passelia kontaktitreeniähän nämä radat olivat kaikkinensa.

Viimeinen rata oli ehkä "helpoin", ja oikeastaan se menikin hyvin. Tulos kymppi: sössin kepeille viennin ja yhden riman Jeppe räpelsi alas. Kepit kyllä harmittaa, huono "haltuunotto" minulta. Ja aikaankin päästiin, vaikka niitä keppejä uusittiin. Radalla oli suora putki puomin alla, ja kohta mentiin mennen tullen. Ohjaaja sai siis kipittää aikamoisen lenkin puomin ympäri ehtiäkseen ottamaan koiraa vastaa toiseen päähän putkea.

Ollaan taas kolmea rataa kokemusrikkaampia. Jeppe oli hieno, ohjaaja töpeksi. Sitä vimppaa nollaa siis yhä haetaan.

Hylhyl

Keskiviikon "treenien" jälkeen ei hotsittanut ihan hirveesti lähteä Sääksmäelle katselemaan TAMSKin hallia huvin vuoksi...

Tiesin, että karkailu jatkuu. Kyllähän sen koirasta näkee kun motivaatio on kateissa. Näinpä sitten ekalla hyppärillä kävi. Muotka oli tehnyt mukavan ykkösluokan hyppyradan, jota ei päästy kuin 6 tai 7 estettä. Juba singahti "sopivan" tilaisuuden tullen yleisöön. Lopetin leikin siihen. Videolta kun touhua nyt katselee, niin kiinnittyy huomio vielä lähtötilanteen ravisteluunkin. Reppanalla varmaan vaikka minkälaisia sijaistoimintoja...

No, kyllä Jubasta vielä oiva aksakoissu tulee. Pitikillä koivilla pääsee lujaa kunhan hoksataan ettei maailmassa ole mitään sen mukavampaa kuin agility!

Toka rata oli agilityrata, ja ostin väliajalla Berran karvavetolelun - oikein joustokuminauhalla! Siitäpä pikkukoiruus ihan innostui, ja kiskoin sen kanssa lelua omaan vuoroon saakka. Kaiketikin se kiinnostus ja into siitä kasvoi, sillä aksarata oli jo ihan siedettävä. Eka kielto oli omani, ja vain kepeillä Jussi keksi tehdä pienen kunniakierroksen. Ne kepit nyt sitten sössin kokonaisuudessaan, mutta väliäkös tuon, kun radalla pysyttiin :P

Pieni keskittyminen treeneihin saatttaisi tehdä terää... Huomenna pääsee onneksi "oikeasti" aksaamaan! Kolmosiin. Hyvinkäälle. Jepun kaa. IHANAA!

Penkin alle

Voi hemmetti mitkä treenit. Ei niistä sitten enempää. Voikohan enää huonommin sujua. Hehkutelkoot muut :P