Tätä odotin Jussin kanssa, mutta nyt pakon sanelemana Jeppe sitten sijaisti Jubaa. Jeppe "lunasti paikkansa", eli sen kanssa on omalla tavalla niin helppoa mennä. En väitäkään että virheetöntä tai hyvää menoa, mutta ihan toista kuin möllikän kanssa. Jepen kanssa pystyy keskittymään (tai yrittää keskittyä) vain ohjaukseen, kun junnun kanssa menee energiaa siihen koiran kaitsemiseen.
Kolme tärkeintä juttua oli varmaan draivi, ajoitus/ennakointi ja vastakäsi. Eli omalla kovalla "hoputtamisella" voitaisiin vielä päästä lujempaa. Totta. Ja ennakoimalla tilanteita olisin enemmän "oikeassa ajassa". Totta. Plus sitten vielä vastakäsi käyttöön. Totta. Vastakäsi on ollut mulle aina jotenkin niin vaikea.
Rata oli 29 estettä, ja alkua otettiin sinne kymppiesteen hujakoille ainakin kolmeen kertaan. Alussa lähinnä "puolukkapyörityksen" jälkeistä muurin takaakiertoa, josta piti mennä aalle, jonka alla putkenpäät. Että olikin vaikea osua aalle, vaikkei se yleensä niin suurta tuskaa tuota. Mutta lähestymiskulma oli kai nyt sen verran haastava. Plus mun väärä ajoitus... :D
Seuraava kohta mitä hiotiin, oli esteillä 16-20 eli keppien jälkeinen "aitasuora". Lopulta irtaannuin pujottelussa sivusuunnassa niin paljon, ettei ollut vaikeaa jatkaa aidoille (ohi houkuttelevan putken suun). Kotitreenissähän Jeppe kestää kepeillä "vaikka mitä", mutta kisoissa tai "kunnon" treeneissä ei... Mutta nyt kesti!
Täytyy sanoa, että viimeistä kertaa radan loppua juostessa oli omat jalat kyllä aikamoisen hapoilla. Väsähti koirakin; vauhti hiipui, ja jos rimat olisivat olleet tapissa, alashan ne olis tulleet.
Mutta kehuja saatiin pienistä kaarroksista ja siitä, että koira reagoi herkästi - jospa nyt lähdetään tavoittelemaan kisaradoilla ajansäästöä nimenomaan tällä konstilla!
Antoisa treeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti