Otetaan rennosti

Takana puolentoista tunnin tapaninajelut.

Piparintuoksua jouluun!

No käviskö tää sitten?

Facebookin piparihaaste

Onnistui vain Jepeltä. Ei sillä, että Jussi olisi kiskonut piparin naamaansa. Ei. Se vain pudotti sen aina epäluuloisena maahan, kun käskin olla paikallaan valokuvauksen ajan.

Viimeisiä vietiin

Keskiviikkona saatiin päätökseen tämän vuoden treenit. Nyt joululomalle - eikä seuraavista kisoista ole oikeastaan ajatustakaan.

Koira toimi mukavahkosti. Jaksoi jyystää toistojakin kiitettävästi. Keppi-putki-hässäkkä oli tosin liikaa. Ei ole vielä kepit selkäytimessä, ei...  Ja ohjaaja tietenkin sössi monessa kohtaa. Vaan hauskaa oli - niinkuin treeneissä kuuluu ollakin. Tuli tarkastettua jopa koiran "kuvakulma" putkesta... :D

Tänään tehtiin kahden tunnin lenkki vesisateessa. Joulusta ei tietoakaan...

Perjantai-illan paikat

Talvi tuli

Me käytiin lenkillä

Taas onnistumisprosentti 33

Itsenäisyyspäivän ansiosta pidennetty viikonloppu - ja lauantaina kohti RIMAn hallia. Kolme AnneS:n rataa, joissa toki oli omat kiemuransa. Mutta kyllä ohjaajaa melkeinpä harmitti, kun kaksi rataa meni NIIN ohjaajaan piikkiin, ettei tosikaan...

Ensimmäinen agirata oli mukava; alku lujaa ja suoraan ja loppu lujaa (?) ja vähän väkkärämpää... Hittolainen, jo siinä alun lujassa ja suorassa kohdassa sitten kämmittiin. Paahdettiin menemään niin että pikkukoira vauhdinhurmassa kiisi pituuden ohi. BLAAH!  Jatkettiin tietenkin siinä hurmassa vaan eteenpäin, ja selvittiin NIIN hienosti siitä lopun kiemurastakin. Kun tuloksissa komeili vain YKSI nolla, otti ehkä hieman päähän...

Tokana oli hyppäri, jossa ohjaaja oli TÄYSBLÖSÖ. Hirveellä höökillä piti päästellä menemään ja koohottaa tietenkin niin, ettei pidä koiraa hanskassa... ja niinhän kilpajuoksun lopuksi koira voitti: jatkoi suoraan eteenpäin väärälle esteelle (ohjaajan pyllistellessä...).  Voihan viivotin.

Kolmannelle radalle piti ihan ryhdistäytyä. Nolla siitä taisteltiin. Kontaktit olivat HUONOT; tuomarin sanoja lainatakseni: "Ette te elämää helpoksi tee". No, tuomari näki ne kontakteiksi :D  Vauhti oli meidän normivauhtia etenemällä 3,8.  Sijoitus 5.

Olivat muuten vuoden viimeiset kisat. Palataan asiaan ensi vuonna!

Mutsin etätyöpäivä

Väsyttävää vahtia siankorvan palasta... Huomaa rento asento ja lupsivat silmät. Puolustukseksi todettakoon että taustalla on lämmin takka.

Eilisilta

Sohvalla

Russelimestikset

Sunnuntaina taas nokka kohti Lempäälää. Kaksi starttia ja russelimestaruudet. Tuntui, että koko päivä oli pelkkää odottelua. Startattiin vielä vihoviimeisenä ja 60 koirakon joukossa se merkitsi tosiaankin odottelua - ja oman lähtövuoron kyttäämistä. Milloin lenkitän, milloin koira valmiiksi, mikä numero siellä nyt menee...?

Ensin oli hyppäri, joka kosahti jo alkupäässä kepeille. Luotin että koirula hakisi umpikulman sen kummemmin ohjaamatta, mutta kaarsi aika vauhdikkaasti toiseen keppiväliin. Oma vika. Sitten paahdettiinkin aitasuoraa vähän turhan pitkään ;)  Eli eipä se koira kääntynytkään varsinkaan kun ohjaaja ei ihan ajan hermolla ollut. Yhden ylimääräisen esteen kera tehtiin sitten iloisen vauhdikas rata :)  Ei hylly edes harmittanut - kunhan nyt tämä ei ihan tavaksi tule...

Agiradalle koitin ryhdistäytyä, ja aikamoista kippuraahan se oli. Takaakiertoa takaakierron jälkeen. Jotenkin onnistuttiin "nolla" vääntämään.  Vaan kas, eihän se ollutkaan nolla :D  Yliajalle meni 1,13 sekunnin verran :/ Noo... elämä on. Ja onhan 7. sija tuollakin tuloksella 60 koiran joukossa ihan bueno. Ainakin meille. Ei me nyt kauhean paljon nopeampaa olisi osattu niitä tuplaniistoja vääntää... Katsokaa miten väännettiin:

https://www.youtube.com/watch?v=NZ8H5mG2Hec

Voihan keskittymiskyvyttömyys!

ARGH! Nyt ottaa ohjaajaa päähän. Että pitää mennä sössimään kaikki... koko treenit. Vieläpä KK-sellaiset. ÄH ja PUH! Koiralla oli virettä, rata oli mukava ja mitä tekee ohjaaja - on jotenkin löysä, saamaton, nössö, lössö eikä saanut mitään ryhtiä menoon. Unohteli kohtia, ohjasi huonosti, unohti kehua koiraa jne. jne. jne. Sellainen päivä siis. Todella sääli koiraa, koska siltäkin alkoi pikkuisen jo into hiipua, kun koko menemisen into latistui siihen, että ohjaaja takoo päätään joka kolmannen esteen jälkeen.

Voi sentään... Mitähän jäikään käteen... No, ainakin ihan passeli sisäänvippaus kepeille, putkenpäiden ohituksia ja putkijarrutreeni. Ensi kerralla paremmin!

Kyllä me (joskus ja jotain) osataan!

Lauantai-ilta vietettiin naapuriseuran hallilla kahden startin verran. Ensin agirata: huonohkoa ohjausta mutta koira pysyi lapasessa. Nolla. Oho. Sentään. Iloitsin eritoten siitä, että Janakkala-taika on kai rikottu: koira pysyy radalla ja tekee töitä, eikä karkaa naisten perään! ISO JUTTU MEILLE! Sitten hyppäri: viidentenä esteenä putki, ja hups - pikkukoirula sinkosikin väärään putkeen. Olisi se toinen (oikea) ollut enemmänkin nenän edessä, mutta sinne meni. Jatkettiin, ja kahden esteen päästä pikkukoirula sinkosikin pituudelle, kun piti mennä putkeen :D Hups. Siinä vaiheessa olin oikeastaan vain entistä iloisempi, sillä näytti siltä, että koira nautti menosta :) KERRANKIN! Ihan niinkuin se aksageeni olisi nyt löytynyt ihan paikoiltaan sieltä perimästä, eikä olekaan mikään hetkellinen satunnaismutaatio :D

Tiistaina jatkettiin samassa paikassa treeneillä. Samalla innolla. IHANAA! Kaarteet venähteli, kepeiltä meinasi jäädä aina vika väli pujottelematta ja kerran lipsuttiin kontaktillakin. Mutta noin muutoin ohjaaja oli taas tyytis; taitaa olla kovin vähään tyytis, mutta ääh - agility on hauskaa! Katsotaan, millä voltti-, watti- tai ampeerimäärällä virtaa löytyy illalla KK-treeneissä!

Niin se hauska hyppäri löytyy tuubista. Älkää välittäkö venähtäneistä persjätöistä tai idiooteista valsseista (olen saanut jo palautetta niistä) vaan hymyilkää sille, että Jussi tykkää aksasta :)

Kisailua ja kävelyä

Lauantai-illaan huumaa. Sitä oli eilen nähtävillä Hyvinkäällä, kun illansuussa kisailtiin. Ekalla radalla Jubberoinen tupsahti suoraan putkesta omatoimisesti kepeille (joka siis oli väärä este...) :) Eihän siitä voinut olla edes harmissaan, kun pikkukoira niin innokkaana ja itsenäisesti haki pujottelun! Ollaanhan sitä treenattukin :D Matka jatkui suht kasassa, mutta loppusuoralla lauantai-illan huuma kostautui: tuli aika ilkeän näköinen puomiloikka. En kyllä edes muista, milloin sellaista on viimeksi koettu... Jäin kuin nalli kalliolle ja kiroilin mielessäni, mutta mieli koheni oitis kun hogasin että koirula aivan reteesti teki kaksi viimeistä aitaa itsenäisesti. Useimmitenhan näissä tilanteissa se suhahtaa suoraan maaliin OHI viimeisen tai viimeisten esteiden...

Seuraavalla radalla saatiin kalasteltua nolla; aika pitkälle se siima riitti - melkoista virvelöintiä... Ohjaajalle jäi siis tunne, että mentiin koko rata ihan jossain rajamailla - pysyykö kasassa, pysyykö kasassa... No, pysyi sijalle 11.

Vimppana oli hyppis; rataantutustumisen jälkeen ihailin muiden hienoja leijeröintejä ja viime hetkellä muutin itsekin ohjaussuunnitelmaa... Radalla tuntui, että pikkukoiralla oli mukava into ja irtosi tosi hyvin esteille. Jotenkin ohjausmuutokseni ei skulannut... otin huolimattomasti, tai siis en ottanut koiraa ollenkaan haltuun... ja se ehti juosta ohi esteen perässäni... Eli femma siitä tuli ja hetken siinä kiemurreltiin ennenkuin päästiin loppurata kartalle. No - olen kovin tyytyväinen, kun Jussi alkaa esittää agilitykoiran elkeitä. Eihän sitä olekaan odoteltu kuin pian 5 vuotta :D

Tänään sitten vietettiin isäinpäivää. Vaikkei olekaan juuri mitään vietettävää: ei ole jälkikasvua kummallakaan; ei Jepellä eikä Jussilla. En tiedä, miten mahtavat matadoruroot selviytyä moisesta päivästä: olisihan se aikamoinen härdelli, jos kaikki 68 jälkeläistä päsähtäisivät isäinpäivälounaalle :D

Käytiin tekemässä pienessä syyssateessa 9 kilsan lenkki reippaaseen kävelytahtiin:

Kulki, kulki

Juu juu, pikkukoissu kulki tiistaitreeneissä JANKKilassa. Oli vauhtia. Onhan ne kaarrokset turhan isoja, mutta ei kai aina tarvii olla niin tiukkapipoinen ja tosissaan. Meille riittää nyt se, että koira toimii ja tykkää tehdä. Toki tavoitteitakin on, mutta kyllä peräänkuulutan enemmän sitä hauskuutta ja hupailua, mitä agility voi myös olla.

Tänään sitten piipahdettiin Pekolassa - APUA! Eihän se mattopohja enää piisaa pikkukoiralle! Pikkukoiralla on nykyään niin kova vauhti, että tassut löi ihan tyhjää. Onneksi on muut treenimestat.

Ylihuomenna startataan triplasti. Toivotaan parasta!

1/3

Ihan rankahko viikko pikkukoirilla. Tai ainakin toisella. Treenattiin kahtena iltana, käytiin tekemässä 20 kilsan vaellus vesisateessa ja päätettiin viikko kolmeen starttiin.

Tuoreen tuomarin, Mäkelän Reetan, radat olivat kivoja. Ensimmäiselle Juba lähti lehmänä, ja kas - rösähti ihan riman päälle... Taisi olla kisauramme ensimmäinen rimanpudotus. Tai rösähdyshän se oli. Sitten kosahti putkeen, kun piti mennä puomille - ihan traditionaalinen kohta, jonka luulin hanskaavani. Pöh. Ei kai se koira tule, jollei ohjaa... Meni sitten männikköön loppuratakin.

Toisella sitten pakerrettiin nolla - aginolla siis. Ei mitään hyvää, mutta meille kelpaa huonommatkin nollat. Hyppärille oli sitten kiva lähteä, ja kas... nollaa nollaa nollaa kiilsi... ja OHJAAJA-PERKELE tekee sen mitä muutaman kerran ennenkin: jättää ohjaamatta VIIMEISEN esteen. Se oli sit siinä :D

Eihän se jaksanut edes harmittaa. Olisi vain ollut kiva nähdä aika, kun koira ei ei tykimmillään ollut... että mihin se olisi riittänyt. Agiradalla nääs sijoitus olikin yllättäen 4./53 johon saa olla tyytis vaikka nolla olikin hitain nolla tuolla radalla.

Rankka viikko takana

Loka-ti-KK

Kartturi on palannut päiväntasaajan toiselta puolen... Koirat ovat saaneet vetää lonkkaa puolitoista viikkoa. Ovat viettäneet syyslomaa lasten kanssa.

Eilen sitten ti-treeneihin JANKKilaan. Oi sitä virtaa, mitä koirassa oli! Hui ja hai! Kaarteet levahti ja ohjaaja oli köpö. Joitain juttuja saatiin menemään kivasti; mm. kepit. Mutta olihan niitä parantamisen paikkoja sitten roimasti. Kaarteet voisi olla tuleva teema; jaakotuksia vaan kehiin. Ja niisto-persjättö alkaa muuten sujua - ohjaajalta siis.

Tänään ajeltiin vesisateessa Lempäälään. 34 esteen rata. Eka kerta meni harjoitteluksi, toka päästiin melkein kai ihan suht kunnialla läpi. Oli virtaa taas koirassa - JEE! Kepeille meni mukavasti; siitä pitää olla iloinen. Puomin jälkeen tehtiin persjättöä (ja pakkovalssi putkeen) ja puomia ennen PITI tehdä flipflap, mutta se flip unohtui - eli siitä tuli vain flap (onnistui pelkällä persjätöllä!).

Lisää luottoa pitää takoa ohjaajan kaaliin; yhä on kuulemma näkymätön napanuora olemassa :/ Minkäs sille äiti-ihminen toisaalta voi... :D ;)

Jännityksellä odotellaan sunnuntain kisoja: onko koira sähikäinen vai puutunut ja ryytynyt viikon rankasta ohjelmasta...?

Luxusta

Takana on se aika, kun keskiviikkoiltaisin piti treenien jälkeen seistä kuumassa suihkussa ja keittää rommitotia sulaakseen. Tänään starttasivat "keskiviikkotreenit" JANKKilan hallissa. Ja vuoro on siis tiistaivuoro. Totuttelemista siinäkin...

Mutta olihan se loisteliasta tulla kotiin hikisenä ja lämpimänä. Asiaa toki edesauttoi se, että ulkolämpötilakin on kymmenen korvilla.

Treeni meni suht ok. Kauheiden kaarteiden kera tosin... Mutta Janakkalan hallihan on ollut meille lähestulkoon kirottu: siellä kuuluu vain jahdata tyttöjä :D Nyt Jussi meni innolla - hienoa siis pelkästään sekin. Monessa kohtaa olisi ollut kaarteissa petraamisen varaa... mutta niistoissa onnistuttiin, samoin putkeen lähetyksessä ja putken pään ohituksissa - jopa kahdella eri tavalla. Ohjaaja oli hiukan löysä, eikä saanut kunnon otetta treeniin, joten ensi kerralla huolellisemmin! Ei niitä kaikkia epäonnistuneita kohtia jaksa aina luetella :P

Nyt suunnataan päiväntasaajan toiselle puolen katsomaan vähän parempilaatuista agilitya...

Mestikset meni metsikköön

Hmmm... Kyllä mä nyt TULOKSIA odotin piirinmestiksistä. Toisin kävi. Jo eka rata saneli sen, ettei juurikaan ole jännittämistä yhteistuloksissa. Koko rata meni hiukan kalasteluksi, ja loppupäässä jo himppasen herpaannuin, kun uskaltauduin ajattelemaan, että ollaan jo näin pitkällä... Ja siihen se sitten kosahti. Olin puomilla myöhässä, ja paniikinomainen törkkäys taakaakiertoon (ajatuksena vain se, ettei hyppää tätä takaakiertoa suoraan...), ja niinpä sitten tuli kumarreltua sinne putken suuntaan. Väärä rata siis. Oli varmaan kovin klassinen tilanne täällä-rääkäisyineen ja pyllistelyineen.

Jos nyt mikään voi huonoa ohjausta lohduttaa, niin kyllä siinä radassa oli muillakin tekemistä...

Hyppärille lähdettiin siis hiukan "tyhjin" mielin. Jussi oli jo vähän lässähtänyt, piskuisella lehmämeiningillä jo lähdöstä. Ja ei jummi, samanmoiseen putkeen karkaamiseen kosahti hyppärikin. Sen jälkeen koitin paikata rataa, mutta toisin kävi - juoksenneltiin vaan, ARGH.

Jeppe sen sijaan pääsi taas pitkästä aikaa pomppimaan, ja voi sitä intoa ja iloa. Parissa kohtaa ei papparainen oikein meinannut "ehtiä" ohjaustakaan seuraamaan, vaan meinasi singahdella vääriin suuntiin. Tosin vain meinasi, sillä se oli sentään radan viimeinen nolla :D Nippanappa päästiin aikaan ja sijalle 5.

Jussi joutui "koppihoitoon", eli autoon rauhoittumaan. Ehkä rusinat siellä hiukan teki töitä, sillä joukkueradalle sitä hakiessani oli taas intoa ja vauhtiakin. Joukkuerata oli virtaava ykkösluokan tasoinen rata, jossa kisattiin sitten silkasti aikaa vastaan. Hyvin pingottin, -10s, kun nopeimmat taisi mennä -14. Olen siis tyytyväinen, että saatiin lopettaa päivä kuitenkin hyvillä mielin.

Todettakoon radoista, että aika monella meni koira jonnekin muualle minne piti... Mineissä ja makseissa jaettiin sentään hopeaakin, mutta medeissä löytyi yhteistuloksista tulos vain kultamitaliin... Sen verran paljon meni hyllyttelyksi.

Sohvapötkylä

Syyslenkkeilyä

Puolentoista tunnin lenkillä bongattiin pari laumaa peuroja ja ukkometso! Tuli niin jano, että oli pakko syöksyä lähimpään lampeen juomaan - joka olikin huono ratkaisu, kun upotti mahaa myöten kuraan!

Hyvä! Hyvä! Hyvä!

Hei ihan oudot treenit! Mä kuulin, että koutsi huusi mulle U-S-E-A-M-M-A-N kerran että "hyvä"!. Se on niin outoa, etten enää muista, mitkä KAIKKI kohdat oli hyviä. Jestas sentään.

Mutta oltiin me huonojakin. Tai siis mä. Parissa kohtaa. Ärsyttävää oli se, että ne oli ne kohdat, joiden tiesin olevan haastavia, mutta kuvittelin hanskaavani ne.

Kepit tuotti piskuisen pettymyksen, sillä toivoin, että kotitreenin johdosta ne sujuisivat jo mallikelpoisesti. Mutta ei. No, eihän me verkottomuuteen ollakaan edetty kotona. Sisäänmenot oli hienoja, mutta 10-keppi-kirous vallitsi yhä...

Koiralla oli kiva vauhti, ja sainkin kuulla, että "Ei se niin hidas kuule ole. Ja sinä et ole niin nopea." TÄH?! Mähän oon niin nopee, että ;)

Treenien ohessa sovittelin uusia INOVeita. Ah! Nyt voi mennä juoksemaan - tai vaikka säbäileen. Aksakenkiäkin toki mallailtiin, mutta "valitettavasti" noi vanhat X-talonit on ihan hengissä vielä. Jos vaikka kesällä palkkaisi itsensä jostain onnistuneesta treenistä uusilla popoilla :D

Pientä iltapuhdetta

Hiljaiseloa

Ihan ollaan möllötelty. Ei normitreenejä - tauko kesän ja talven välissä :) Eikä olla ehditty juuri edes lenkkeileen. Ainoa, mitä voidaan mainostaa tehneemme, on keppitreeni ja nännikumijuoksu. Yleensä vielä tuossa järjestyksessä. Ensin siis Jussin keppitreeniä verkoilla. Sujuu. Sanoisin jopa hyvin. Sitten pitää päästää Jeppe pihalle, ettei se pahoita mieltään ;) Eli reipas viiden minuutin nännärin heittosessio. Hyvää treeniä räjähtävälle nopeudelle!

Syksyn sänkipeltonautintoja

Luukutusta

KerranKuussa-treeniä onkin syyskuussa KahdestiKuussa :) Eli kun kalenterista löytyy puoliksi vapaa ilta, niin eikös se heti kannata buukata agitreeniin...? :)

Saatiin koutsilta jo etukäteen varoituksen sana, että koira on lämpättävä erityisen huolella, luvassa on luukutusta. Rata oli... ei se helppo ollut, mutta kuvaisiko vaikkapa sanat juoheva ja virtaava sitä? Ei ollut aata, keinua eikä keppejä hidastamassa menoa.

Päänvaivaa tuottivat lähinnä puolenvaihdot. Vaikka kuivaharjoittelussa tuntuikin "helpolta", niin koiran kanssa saatiin sitten useampaankin kertaan yrittää. Persjättöjen ajoitukset olivat suoraan... sanonko mistä. Argh. Seuraava tahkoaminen tulikin putkeen irtoamisen kanssa. Puomi-aita-putkeen-kohta oli haastava siksi, että aidan kohdalla oli toinenkin aita, joka piti leijeröidä, ja aidan sijainti pakotti ohjaajaa erkanemaan "väärään suuntaan". Noo... parin toiston jälkeen onnistui sitten putkeenkin irtoaminen ja lähetys.

Niistoni oli kuulemma myös... hmmm... sanonko mistä. MITEN SE VOI OLLA NIIN VAIKEAA?! Sen verran aivoissa ruksutti, että toinen lohko käski merkata hyppykohdan keskelle aitaa, ja toinen lohko käski juosta lujaa karkuun. Tuloksena seisoin LEVEÄSSÄ haara-asennossa yrittäen hallita tämän kaiken samanaikaisesti varoen lisäksi kaatamasta siivekettä. Se ei kai ilmeisesti ole niisto?

Mutta hei, pikkutykillä oli virtaa ja vauhtia ja iloa <3 Aikaa olisi ollut vielä tahkota runsaastikin, mutta oli hyvä lopettaa vauhdikkaaseen ja innokkaaseen rataan. Jei! Kotona ennen lähtöä kun oli ehditty tekemään keppitreenitkin.

Kotikisoista tupla

Tästähän alkaa tulla jo tapa ;) Ja jos oikein halutaan rehvastella, niin aika lähellä oli triplakin. Ei enää puhettakaan radalta karkailevasta koirasta, KOP KOP!

Eli lauantaina skabailtiin kotikekkereissä. Kerrankin koiralla oli hovikuski, eikä "kisakaluja" tarvinnut puuduttaa kisapaikalla autonperässä koko päivää. Vaikka ehtihän Jubs kolmisen tuntia silti venttailla...

Ensimmäinen agirata sujui suurin piirtein suunnitelmien mukaan. Ei siinä sen kummempaa ;) Tai no, jos ois pikkaisen jostain nipistänyt (toki kaarteissa on aina nipistettävää), niin olisi saattanut SERT olla meidän :D Kaksi kymmenystä jäätiin kakkossijasta, mutta kiva oli käydä pokkaamassa kolmossijankin palkinnot.

Toinen agirata oli sen sijaan kalastelua ja myöhästelyä. Äh, typerät täällä, täällä-kiljaisut kiisivät ilmassa ja ohjaaja pelasteli omaa jälkeenjäämistään. Vaan ehjänä sekin sitten lopulta pysyi...

Viimeisenä oli hyppäri. Alku tuntui niin vaikealta, varsinkin kun oli seurannut aamupäivän maksien ja medien sähläilyitä kepeille... Vasta rataantutustumisen jälkeen keksin, että voihan sen koiran kierrättää toistakin kautta... Ja niin tein; toteutin ohjauksen ihan kylmiltään. Sen kyllä huomasi, mutta luulen, että keppien sisäänmeno pelastui kyseisellä ohjauskuviolla iiisosta kaarroksesta huolimatta. Ehkä olin sitten sekunnin verran huojentunut ja löysä, sillä Jussi pomppasi jotenkin jonkin keppivälin ohi, eli otettiin sitten kepit kuitenkin alusta uudelleen :/ Loppurata meni kuitenkin niinkuin pitikin; ehdin hyvin jopa lopun päällejuoksuun.

Tyytyväinen siis täytyy olla koiraan, joka viime kisat on tuntunut lähes varmalta. Sana ihan naurattaa :D Seuraava koitos onkin sitten piirinmestaruus - muutoin syksyn kisailut jää aika vähiin.

Hiljainen on kylätie

Lenkillä syyskuun illassa.

Ihan kuin ois joulu!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Oma kehu haisee

tai sitten tässä keppijutussa käy niin, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa... Ollaan nyt tehty mahdollisimman usein keppitreeniä verkoilla. Palkka on aina päässä. Joskus keppejä ennen on aita; ollaan otettu lähestymisiä viistosta ja suoraan ja vauhdilla ja vähemmän vauhdilla. On leikattu ja lähetetty ja juostu edellä. Kertokaa, mitä vielä pitääkään koittaa? :D

Mutta koitetaan silti ottaa iisisti; verkoilla sujuu hienosti. Antaa sujua. On meillä puoli elämää aikaa niitä(kin) harjoitella. Harjoitteluintoa alkaa nyt löytyvän koirallakin, niin mikäs tässä on kepitellessä :)

Nollaa pukkas - ens vuonna päästään SM:iin!

Ei hitto, mun pikkukoira alkaa pikkuhiljaa tajuta, että aksa ON hauskaa. Tänään skabailtiin Forssassa. Agirata sattui osumaan kohdilleen - ei se ohjauksellisesti mikään erityisen nätti ollut, parit kiljahdukset taisi suusta päästä, ja kontakteilla ei ehditä seisomaan (tekis tiukkaa päästä ihikseen), mutta nolla kuin nolla. Sijoituskin riitti kolmanneksi, niin onhan palkintoja aina kiva pokata :)

Tuplanollakin oli suhteellisen lähellä. Hyppäri pysyi kivasti kasassa, mutta kaipa sitä hiukan jo nollaan oli uppoutunut ja löysä, niin unohtui ohjaus lopussa... ja pikkukoira ohi viimeisen aidan! :D Voi kamaluus - meidän perisynti. No, eipä se edes juuri harmittanut, kun intoa piisasi. Jubs ehti molemmilla radoilla vähän "ulista" mennessään - se vasta hyvä merkki on!

Ja niin, aginolla kvaalasi meidät ensi vuonna SM:iin Tampereelle, nääs!

Hoitolaviikko takana

Emäntä on reissannut urakalla - koiruudet olivat hoitolassa koko viikon. Olivat pissineet sänkynsä... Taatusti jotain herruuden kisailua. Mutta hyvä palvelu oli taas Etelä-Hämeen Eläinhoitolassa: sain pedit pestyinä kotiin :)

Ja heti kun päästiin kotiin, eikun keppitreeniin. Sujui HUIPUSTI.

Matkalta muuten olisi saattanut tarttua russeli mukaan. No ei - järkytys oli suuri, kun moisia pentukauppoja löytyi Ranskanmaaltakin. Russelit oli loppu, mutta 790€:lla olisi irronut :/

Keppitreeni sujuu!

Jippijippijippiiiii! Keppitreeniä ollaan nyt tehty (vasta) kolmena päivänä - ja upesti sujuu! Verkkoja on siis 4kpl, kahdet kummassakin päässä. Ja nami "kuvun" alla etupalkkana. Jubs tekee hyvällä draivilla, etenkin näin kotiintultaessa on virtaa ja intoa hienosti. Tästä on hyvä jatkaa - kun vaan sitten maltilla osataan edetä.

Agility-SERT 17.8.2013

Pikkaisen meinattiin palella sateisen päivän jäljiltä, mutta onneksi tuo ruusuke lämmitti :)

Mikä viikonloppu, WOW!

Huh! Ohjaaja juhli perjantaina MM-hopeaa; ohjasi tosin tällä kertaa rautakankia eikä koiraa :D Mutta hyvä fiilis jäi päälle...

Lauantaina nimittäin nappaistiin omaksi(kin) yllätykseksemme agilitySERT Tampereella. Satoi, satoi ja satoi, ja kenttä lähenteli kaaosta. En muista koskaan kisanneeni niin lätäkköisellä radalla... Silti Jussilla oli intoa, ja kas, melkein kaikki onnistui nappiin. Yksi töpertely ohjauksessa oli; takaakierrossa koira meinasi mennä ohi esteen, mutta sain pelastettua eli noukittua koiran oikein, mutta siinä tuli pientä vekkiä matkaan.

Jo pelkkä nolla maistui makealta, mutta sittenpä palkintojenjakokuulutus yllätti: 3.sija ja SERT. JEE!

Tuplanolla kieltämättä hiukan kiilteli ekan radan jälkeen silmissä, mutta kosahti vitosesteellä. Löysähkö haltuunotto niin, että koira ehti edetä aidan väärälle puolelle. Ja ilmeisesti minun reagointiini reagoiden koiruus alkoi sijaistoimintonuuskuttaa!!! Sekunnin ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä taas kaatuu... mutta sain koottua kieltovirheen ja jatkettiin onnistuneesti matkaa. Koiran vauhti oli hyvä, ja lipsahti jopa lopussa väärään päähän putkea. Joka tokikaan ei sikäli haitannut mitään, kun vitonen oli jo alla. Hyvä mieli oli koiran tekemisestä!

Tänään sitten Purinalle. Se pohja ei vaan ole meidän juttu. Himppasen liian pehmeä, ja ennenkaikkea täynnä hajuja :( No, ekasta radasta selvittiin. Pientä jänninkiä oli ilmassa, sillä hukkasin koiran kaksi, ellen peräti kolme kertaa... Oli ihan onnenkantamoista, että sattui jatkamaan rataa oikein :D No, nolla kuin nolla - meille kelpaa kaikki. Onneksi se ei ole videolla ;)

Toka rata oli ulkona, ja oli NIIN paljon kivempaa mennä hiekalla. Rata sujui ihan suunnitellusti, joskin A oli huono, mutta annankin lipsua kisoissa... Treeneissä sitten otetaan taas ryhtiliike. Taas nolla... siis tupla! Hittolainen, Jussin uran ensimmäinen virallinen tupla! Se henkinen tupla tuli Eestinmaalla, mutta kun ulkolaiset nollat eivät kelpaa SM-tuplaksi. Eli iloa piisasi! Aksaratojen etenmät oli 3,8 pintaan, eli aika normi Jussia.

Kolmas rata oli hyppäri, ja geopadillä :/ Ihmeen reippaasti Jussi sen kuitenkin kulki, etenemä oli 4,0 m/s. Sain jopa putkijarrulla koiran hienosti haltuun ja vain yksi kohta kosahti; karmea kaarros sylkkäriyritelmästäni huolimatta. Jälkikäteen tajuan, että rintamasuunta siinä TAAS mätti. Ja siis nolla. TRIPLANOLLA! Voi onnenpäivät!

Tällaista viikonloppua ei varmaan kovin usein koe - onnistumisia sateli niin paljon, että vieläkin hymy kareilee huulilla. Koiralla on rankka viikko takana, kun oltiin kahdesti Lempäälässäkin treenaamassa. "Onneksi" torstain treenit menivät lähinnä keppikouluun, eikä menty täyttä rataa.

Kotona kepitellään nyt taas verkkojen (neljä; kaksi kummassakin päässä) voimin, ja pikkiriikkiset tuokiot targetpalkalla ovat sujuneet hienosti. Ehkä koira on kasvamassa "isoksi", ja ehkä ohjaajankin nuppi ja fysiikka ovat menneet eteenpäin tässä touhussa. Tässä touhussa, jota NIIN rakastamme: AGILITY <3

Ps. Huomenna saa normitreenit jäädä väliin.

Nurkanvaltaaja

Roskiksen ja paperinkeräyslootan takana näkee makoisia unia.

Rankka työpäivä

Startattiin KK:t

ja vieläpä vaihdokkina "väärässä" ryhmässä. Radalla oli 27 estettä; ne jäivät harvinaisen, siis todella harvinaisen, helposti mieleen. Ei se nyt helpolta tuntunut, niin ei kai voi sanoa mistään radasta, mutta sinne päin ;)

Pikkukoirula aloitti innolla. Voi ihanuus! Lähtökin jo karkasi käsistä; siis ei mitään varastamista vaan levahti... Uudella tsempillä sujui jo ihan maltillisin kaarroksin. Ja se kepeille meno... se onnistui tokalla yrittämällä. Kaksi peräkkäistä (suht onnistunutta) sylkkäriä sai koutsinkin päästämään jotain kehumisen tapaista suustaan. Siis sen jälkeen, kun rautalangasta väännettynä olin ymmärtänyt mikä se rintamasuunta siinä jälkimmäisessä sylkkärissä oli. Mitäh... TAASko mulla mättää rintamasuunta. MIKÄ siinä voi olla niin vaikeaa...

Sitten puoli rataa menikin ihan vauhdikkaasti, kunnes - töks - arvatkaapa mikä. Tattadatattattatdaa: NIISTO. Voihan räkä! Aalta piti irrottautua sivulle ja tyrkätä esteen taakse ja niistää. Juu, osaan mä niistää... joka päivä ja monta kertaa, mutta nessulla. Maanantainakin jyräsin siivekkeen yli niistellessäni... Mutta taisi se sitten kolmannella (tmv.) yrittämällä sujua kohtuullisesti.

Onnistumisen ilosta johtuen sitten unohtuikin putkijarru. Ääh, ei minun pikku lahnapusselini sellaista tarvii... ;) Ääh, tartti se sittenkin, neljän metrin putkessa :D Kahden puomille karkaamisen jälkeen onnistuin ääntelmään ja töpöttämään (lue: rytmittämään) niin, että sain koiruuden sentään oikeaan suuntaan. Ja sitten eikun LUJAA, että ehdin päällejuoksemaan. Kyllä - se loppu ainakin meni JUST niinkuin olin suunnitellutkin.

Pikkubreikin jälkeen halusin kokeilla alun hankalaa (avo)keppikulmaa. Kokeiluksi jäi. Jos koira meni oikein sisään, onnistuin riehaantuneella, onnensekaisella kirkumisella rikkomaan sen rytmin KESKEN keppien. Kovin montaa epäonnista yritelmää ei tarvittu, että Jubsukka ei enää (taas!!!) "osannut" koko keppejä. Lopulta oli tarkoitus mennä vain "suorat kepit", koutsia siteeraten. Eli siis ihan pelkät kepit suoraan lähestyen. Juu meni suoraan. Ihan suoraan keppilinjaa, mutta OHI keppien loppupalkalle. Että on vähän keppitreeniä tiedossa.

Mälsä maanantai

Loma loppui. Lue: päivät menee tarhassa. Ilveksen syöttinä. Öh.

Illan treenit menivät lyijyjaloin. Pah.

Ei edes jaksettu lähteä lenkille.

Manic Monday?

Terassipäivystäjä

Arki koittaa kohta

Takana pitkä kesä ja pitkä loma = pitkä kesäloma. Jussi istuksii pihalla ja miettii tulevaa. Koulutkin alkavat maanantaina; "Pitikö mun mennä kouluun? Ja mille luokalle? En kyllä muistaakseni saanut kevättokarissa siirtoa neloselle. Ikuinen kolmosluokkalainen..."

Vieraita - 2 x huskynpentu ja lunni!

Maanantaitreeniä

Mentiin ajoissa paikalle, että saataisiin seurailla edellisen ryhmän treenailua. Heh, kaksin olivat niin tehokkaasti treenanneet, että meilläkin oli uusi rata rakennettu klo 18.59 - aloitettiin siis etuajassa! Pari pätkää taas. Jeppe sai juosta huvikseen. Taitava ;) (onnistuttiin tekemään whisky leikkauskin!).

Jussi oli ihan pirtsakka. Aan jälkeen harmillisesti haisi kerrassaan puoleensa vetävä tuoksu nenuun, niin että vauhti hävisi sen siliän tien. Mutta otettiin sitten jokusen kerran uusiksi. Ja intoa riitti suht mukavasti. Ei kai sitä nyt helteellä paremmin tartte mennäkään?!

Hellepäivää

Iltauinnilla

Julkkiskoira Jeppe

Kaupunkiuutisten mainoksessa :)

Se tuli meille taas :/

Päästiin siis heinäkuun viimeiseen viikkoon - ennenkuin kesän uinnit aikaansaivat Jussin häntään hotspot-tyyppisen vaivan. Viime kesänähän tulehdus yltyi vallan pahaksi, ja tulehtui aivan luuhun asti. Nyt olin ajan tasalla heti, kun huomasin Jussin jyystäneet kohdan karvattomaksi. Ollaan hoidettu aluetta vuoroin Vetramil- ja Betadine-voiteilla, putsattu niin Septidinillä kuin Betadinilläkin. Ja suihkuteltu Relaxant hoitoseerumilla. Iho on pysynyt ehjänä, ja uskon, että selvitään kotikonstein.

Helpoin tapa välttää moinen riesa olisi kieltää koiraa uimasta. Mutta ei, siihen minusta ei ole - koiran rakkain harrastus! Ensi kesänä ollaan VIELÄKIN valppaampia, eli kuivataan häntä huolella uintikeikkojen jälkeen. Kilpisjärven reissussa se oli "vaikeaa", koska koira lutasi päivävaelluksilla yhtämittaa kaikissa mahdollisissa puroissa.

Huilitaan sieniretken jälkeen

Kotiuduttu Kilpisjärveltä

Takana viikko käsivarressa, Kilpisjärvellä. Maisemat ja maastot "hiukan" erilaisia kuin kantahämäläiset metsät. Kilometrimäärää ei (harmi kyllä) trackattu; laskujen mukaan reippaat 50km, mutta maastollisesti tietenkin paljon haastavampaa ja hitaampaa kuin kotipolut.

Maanantaina kävimme kolmen valtion rajapyykillä. Oli siinä Malla-laivan kapteenilla ihmettelemistä, kun Koirakerho marssi paattiin... 18 km taivallus sujui hienosti; oli pitkospuita, kosken ylitystä ja poron bongausta. Ja Pikku-Mallan huiputus.

Tiistai ja keskiviikko olivat koirille välipäiviä; ihmiset kävivät Tromssassa ja huiputtivat Haltin. Haltin maasto on niin hurjaa rakkaa, ettei siellä oikein koirienkaan olisi kiva mennä...

Torstaina kierrettiin Saana ympäri; tunturilammet tuli uitua läpi :) Illalla vielä tehtiin iltalenkki Salmivaaralle (huimat näkymät!) ja Tsahkal-putoukselle.

Perjantaina huiputettiin Saana - hyvä oli koirienkin katsella maisemia laelta :) Illalla Jeppe sai jäädä chillaamaan mökille, kun Jussi pääsi tekemään vielä 12 km lenkin Jeahkkaksen suuntaan.

Lauantai oli lähtöpäivä, ja ennen automatkaa piti uida puoli tuntia hyisessä Kilpisjärvessä.

Muistorikas viikko - elämyksiä täynnä nelijalkaisillekin!

Ja eilen sitten omat treenit; putki-puomi-erottelua ihan urakalla, mutta Jussiltahan se sujuu ;) Jeppekin pääsi kertaalleen pomppimaan, mutta lenkin ajaksi sai/joutui jäämään autoon.

Tänään verryteltiin lihaksia parin tunnin sieniretkellä. Kesä <3

Vielä viimeiset uinnit

Tsahkalilla

Viimeinen lenkki Kilpisjärvellä tällä erää

Huh, mökillä

Hei me löydettiin lammikko Saanalla!

Lähestytään Saanan lakea

Salmivaara huiputettu

Välipäivä nro I koirilla

Saana taustalla

Vaunu 43 pedit 1 ja 2

Matka alkaa!

Lapin viikko alkaa. Auto on jo junassa, koissut odottelee vielä laiturilla.

Valtti terassiöljy

Ihan hyvin onnistuu päivystäminen käsitellyllä terassillakin. Ruskea sointuu russeliin.

Kisavideoiden lataaminen tuubiin on väsyttävää puuhaa

Treeniä ja iltakisaa

Maanantain treeneissä mentiin Mujusen Saarenmaa-sovellusta. Jeppe sai käydä hypähtämässä sen kertaalleen; Jussin kanssa mentiin useammankin kerran, ja pari versiotakin. Se tuntui vallan innokkaalta! Jospa luonnetestitulos on saanut sen egon pönkittymään :D

Treenien jälkeen perinteinen lenkki ja uinnit vielä päälle, kyllä kesällä kelpaa. Reilu 6 kilsaa alkaa olla Jepelle liikaa, jatkossa pitänee jättää jälkilenkit sen osalta väliin. Jussi bongasi kesken lenkin jotain, ja oli kymmenkunta minsaa kadoksissa - kunnes tuli sanan mukaisesti kieli vyön alla karkureissultaan. Tovi jo odoteltiin...

Tänään sitten iltakisoissa Tampereella, nääs. Kaksi hyppistä, jei! Salmen rata oli mukava, mutta kas kun ohjaaja osaa sössiä keppien sisäänmenon. No, Jussikin oli hiukan ADHD, ja sitten tahkottiin rengasta! Ihan hyllyksihän se meni. Jeppe sen sijaan junaili nollan. Voi ihanuus sitä varmaa vanhusta <3 Sijoitus taisi olla 16./58.

Toiselle radalle pääsi vain Jussi. Nolla! Tai siis mukamas nolla :D Jalosen vääntö ei uponnut ohjaajaan, ja koko radan ajan oli sellainen epävarma olo, että mihin suuntaan mentiinkään. Mutta ihan vastakäännöksiäkin väänneltiin :D Eikä se 0,39 sekunnin yliaikakaan harmita - pääasia että pikkukoira tuntui menevän ihan agilitya. Ja ihan melkein innolla - ei 3,7 etenemälle sovi nauraa, ettei "intopiukan" into laannu :D

Vielä on kesää jäljellä

Chillaillen

Luonnetestipommi

Meidän pikku nynneröinen ei olekaan niin nynneröinen, mitä ollaan luultu :D Jussi näytti luonnetestissä niin sanotusti närhen munat. Totaalinen ylläri ohjaajalleen, ja taisi olla muutamille seurakaverillekin :D

Toimintakyky (+1): kohtuullinen
Terävyys (+3): kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu (+3): kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu (+3): suuri
Hermorakenne (+2): tasapainoinen
Temperamentti (+3): vilkas
Kovuus (+3): kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys (+3): hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus (+++): laukausvarma

Ja pisteet yhteensä 235!

Että semmoinen sesse meillä :D

Mierolan sillalla

Terdekoirat <3

"Virallinen" ROP-kuva :)

Tällai kuuluu kai olla - ollaan sentään nähty muidenkin tekevän niin :D

Mustjala agility 7.7.2013

Pärnusta turnee jatkui Saarenmaalle. Piispanlinnan puistikot ja vallihaudat kierrettiin iltakävelyllä. Kisapaikka Mustjala oli ehkä neljän talon kylä kolmisenkymmentä kilometriä Kuressaaresta pohjoiseen. Viehättävä paikka.

Kaksi Salmen rataa. Jos Henkan hyppis oli edellisenä päivän ollut kivaa lämppää aksaratoja varten, niin Salmella oli kiva aksarata lämppänä hyppistä varten. Harmi vaan, että Jussin osalta meni TÄYSIN rallatteluksi. Koira tuntui kivan vireiseltä, mutta jo neljännellä aidalla sain sen liusumaan ohi, ja kun tiesin siitä tulevan kiellon, hypättiin aita väärin päin ja rallateltiin loppurata ties miten.

Hyppis herätti hilpeyttä; loppusuorana oli kolme suoraa putkea viistosti halki kentän ja lopussa vielä aita. Katsojat hurrasivat ja kirittivät kaikkia - siinä joutui "hiukan" pinkomaan. Putkien välissä oli sivuilla kyllä aitoja ja muurikin, ja osa koirista kääntyi katsomaan käskyjä takaapäin, ja hups - siinä oli väärä rata jo tehtynä. Jussin hyppis meni vielä enemmän hulabalooksi kuin agirata. Aivan jo nauratti. Taisi se onnistua menemään niistä putkista yhden? Juoksin jo itse maaliin puhisten ja käsiäni heilutellen, ja kas, pikkukoira tuumi, että ei tämä tähän vielä lopu. Käänsi ylimääräiselle kiekalle kentälle ja tuli näyttävästi ja selvästi ylpeän näköisenä sitten viimeisen aidan yli. Useimmitenhan Jussin radalla hillumiset on sellaista "evvk"-meininkiä tai jopa radalta karkailua - oliko nyt noussut näyttelykehässä esiintyminen niin hattuun, että piti aksaradallakin käydä vielä esittelemässä hienoja liikkeitä :D Harmi, ettei hassuttelu ole videolla :D

Mutta Jeppe-emeritus... Varmaa ja siistiä työtä, puhdas nolla ja kolmanneksi. Voittajaan oli eroa 0,75 sekuntia ja KÄSIajanotolla. Etenemä taisi olla 4,66 joka taitaa olla ihan Jepen ennätyksiä :D

Onneksi ei ollut kolmatta starttia Mustjalassa - en ehkä olisi kestänyt enää kolmatta pellerataa :D <3

Kengät ja koira tuulettumassa

Palkintokuvia

Jussi SERT, CACIB, ROP

Jussi AGI-0, sij. 2.

Jeppe HYP-0, sij. 3.

Pärnu agility 6.7.2013

Agilityhan oli kesäkisareissun JUTTU (näyttely oli sivubonus). Kolmosten kisat alkoivat vasta iltapäivästä, joka kyllä sopi näyttelyaikatauluihin hyvin, mutta illan viimeinen startti jäi valitettavasti juoksematta, kun oli jatkettava matkaa Virtsuun - lauttaliput oli varattuna kohti Saarenmaata.

Kisapaikka oli nurmipohjainen urheilukenttä Kalevin stadionin vieressä - oikein hyvä kisapaikka. Henkka teki alkuun mukavan lämppähyppärin. Se oli jouheva ja nollia kertyikin jonkin verran aikamoisen kovilla etenemilläkin. Jussi onnistui taituroimaan nollan; melkein yhden aidan ohituksella. Jepen radan ohjaaja sössi harmillisesti - avokulma kepeille ja löysä ohjaus ja kielto = vitonen. Harmi. Aika oli tismalleen sama mitä Jussilla. Ilman kieltoa siis oltaisiin voitu olla lähes kärkikahinoissa.

Agirata olikin sitten haastavampi; radan keskikohdan aitakuvio mietitytti ja hyvinkin erilaisia ohjauskuvioita siinä nähtiin. Jussipa pysyi kuin pysyikin hanskassa iiiiisolla kaarroksella ja taas nolla! On muuten Jussin kolmosluokan ensimmäinen tuplanolla! Tai henkiseksi tuplanollaksihan se jää, kun näitä ulkomaan tuplia ei todenneta Suomessa.

Kisat siis jäivät harmillisesti kesken; kisakirjat haettiin toimistosta, jossa vielä huutelivat perään että "odota, odota". Jussi pääsi kakkospallille! Tuloksista ei vielä ole tarkempaa tietoa, että miten kauas voitto jäi :D

Mutta päivä oli OIKEIN onnistunut - hyvä mieli ja väsyneet, mutta reippaat reissukoirat jatkoivat kohti Saarenmaata <3

Rahvusvaheline koertenaitus

Kotiuduttu Viro 2013-turneelta. Päivitellään tässä pikkuhiljaa paremmin tuloksia ;)

tuomari Peter Machetanz Pärnu kv-näyttely 6.7.2013 (Vapaasti suomennettuna; viljelty termiä korrekt, joka tietysti voidaan kääntää oikeanlaisen lisäksi myös virheettömäksi):

"4-vuotias, oikeanlainen rotutyyppi. Oikeanlaiset korvat ja silmät sekä pigmentti. Runko oikeanlaisessa kunnossa. Oikeanlainen karva ja väri. Ystävällinen olemus. Erittäinen hyvät liikkeet."

SERT, CACIB, ROP

Oli muuten toinen Viron serti; edellinen on pokattu kaksi vuotta sitten Haapsalun näyttelystä. Että ensi vuonna on pakko mennä Viron kisareissulla taas näyttelemään :D Tämä näyttelymenestys kaiken kaikkiaan herätti hilpeyttä, koska näyttelyhän oli vain sivujuonne agilitykisareissussa. Todelliset kehäketut... :D ;) Taisi olla Jussin uran neljäs tai viides näyttely...

Muhussa

Piispanlinna

Viro-turneen tuloksia

Tatjana (?) ja Juissi tekivät kaksi nollaa ja Terhi ja Jussi vain hyllyjä.