Alkaa vaikuttaa siltä, että ahdistus aginollien metsästyksestä kasvaa siihen suuruusluokkaan, että ne haaveet voisi taas haudata. Menee vähän pelonsekaiseksi yrittämiseksi :/
Tänään siis startattiin hemmetin lyhyiden yöunien jälkeen Kirkkiksellä. Voihan sitä aikaista aamustarttiakin syyttää, vaikkei se taida olla todellinen syy. Ekalla agiradalla Jeppe otti kontaktit siedettävästi, ja kepeille mennessä ehdin sekunnin tai kaksi ajatella jo mahdollista tulevaa nollaa ja se riitti. Jotenkin vaan herpaannuin törkkäämään koiran toiseen keppiväliin. Voi kökkö! Totaalisesti oma moka.
Tokalla agiradalla Jepu jäi sitten pitkästä aikaa himmaamaan aivan aan harjalle ja teki superloikan sieltä alas. Syylliseksi tuomitaan tässä tapauksessa sekä Jeppe että minä, joka varmaan pönötin vähän turhan lähellä (TAAS!) kontaktia, kun siitä piti "pakittaa" takaviistoon seuraavalle aidalle.
Vimppana oli hyppäri, jonka tulokset on meille sinällään samantekevät, kun niitä H-nollia on jo sen verran, että sekoittavat SM-nollalaskutkin :( Ennen hyppistä hyvien kisakavereiden kanssa sovittiin, että tsempataan kaikki ja napataan vitosvoitto. Lupasin panna hanttiin niille "normitykeille". Ja kuinka ollakaan, tänään siinä onnistuttiin! Pimulle selkeä voitto, Sera hopealla ja Jeppe kolme sadasosaa perässä! Koiria oli kuitenkin melkein 50, niin ihan onnistuneena pidän vauhtia! Vaikka jotenkin hämmentävältä tuntuu, että ehdin joka paikasssa kyllä juosta hyvin Jepen edellä.
Kotiin tultuamme köpöteltiin vielä jälkiverkkailut kauppaan, ja nyt elbaillaan sohvalla kaikki, myös Jussi-the-kisaseuralainen.
Viteonpätkäähän löytyy sitten tuubista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti