Hikeä ja huurua

KK-treeneissä. Viitaten sunnuntain kisoihin: Jussi teki tarpeensa ensin kotona juuri ennen Lempäälään lähtöä, ja sitten lämppälenkillä hallilla kaksi kertaa. Että selvittiin kakitta itse treenit :D Mutta hiki ja huuru viittaa ohjaajaan, joka oli "sumussa" vielä kai Toijalan kohdalla kotiin ajellessa :D

Radalla oli 31 estettä. Alkaa upota ne pitkät radat jo ohjaajankin mieleen eri tavalla kuin ennen. Kehittymiskelpoinen yksilö?

Vaan kyllä se sitten radalla jotenkin pääsi unohtumaan. En tiedä, mutta useammassa kohdassa piti ottaa uusiksi jo pelkästään muistihärön vuoksi - saati sitten ohjauskuvioita hioen.

Mutta positiivisuuspläjäys number one: Jussilla oli intoa! Taas. Ihanaa. Kyllä siitä tulee ihkaoikea aksakoira vielä joskus.

Heti alkajaiseksi otetttiin lähtö eri tavoin mitä ensin olin ajatellut. Enemmän lähetystä putkeen. Puomi kyllä veti pari kertaa, ohjaajan huolimattomuutta. Ekaa kertaa rataa pituussuunnaassa juostessa (loiva kaari päästä päähän) koirula kyllä karkasi ihan lapasesta. Vauhtia - sitä siis löytyi! :)

Mm. päällejuoksussa oli korjaamista; ohjaajan sijoittuminen lähemmäksi siivekettä... Enkä sitä päällejuoksua olisi tainnut itse millään edes hogata.

Positiivisuuspläjäys number two: Keppien sisäänmenot sujuivat JOKA kerta, ja pujottelu mentiin radalla jopa kahteen kertaan. Jihuu.

Kaikkiaan otettiin varmaan kymmenisen kertaa uusintoja hiukan eri kohdissa. Eli aikamoisen monta estettä Jubbis suoritti. Kyllä lopussa vauhtikin oli jo pudonnut, mutta positiivisuuspläjäys number three: reippaasti se teki viimeiseen saakka.

Saa olla ihan ylpeä pikkupaskasta!

Kivaa kisaamista o.O

Vuhuu, olipas hassua lähteä pitkästä aikaa starttaamaan... Sunnuntaina kipiteltiin Etelä-Hämeen piirinmestikset. Onneksi oltiin hallissa, koska satoi KOKO päivän. Kastuihan siinäkin ihan riittävästi, kun roudaili koiria autosta sisään ja ulos ja sisään ja ulos.

Aamulla juostiin yksilöradat. Agilityradalle lähdin hiukan ennakkoasenteisesti kumpaisenkin koiran kanssa :/ (hyi hyi!). Jussi-raasu joutui radalle numerolla 1, joka ei ehkä ihan paras juttu ole meille. Jännitti hiukkasen kontaktit - ja ehkä muutoinkin se, kuinka koiruus pysyy lapasessa tauon jälkeen. Puomin otti ok, ja kepeille rysähti hiukan liian lujaa (minun haltuunottofiba siis), eli uusi sisäänmeno. Sitten puolessa välissä rataa oli a. Varmaan taas pönttö sijoittuminen ohjaajalta, mutta osin sitä saneli aan viereinen putki. Joka sittenkin houkutteli pikkukoissun pomppaamaan suhteellisen lennokkaasti aalta (pysähtymättä siis!) ja vieläpä väärään päähän putkea. Argh - ei siinä ohjaaja ehtinyt reagoimaan... Niinpä otettiin aa uudelleen, eikä pysähdys tahtonut sujua sittenkään. Pikkuisen piti "potkaista" koiralle merkiksi, että josko vielä himppasen sinne taaksepäin pakittaisit... No, parempi ratkaisu olisi tainnut olla poistua vähin äänin paikalta, mutta koira oli jo ehtinyt palkata itsensä sinne putkeen... :/

Jeppe "yllätti", eli en saanutkaan sitä ohjattua vetämällä oikeaan päähän putkea (Jussin sain - kyseessä siis eri, jo aikaisempi, putki). Eli hyllyksi meni. Ja toki 10 kontakteilta; keinun tosin otti oikeastaan jopa nätisti :D

Hyllyillä ei siis ollut jakoa mestaruustaistoon :D ja hyppärille saatettiin lähteä kevein mielin. Jussilla riitti yhä intoa, ja kas, tehtiin ehjä rata. Jopa keppien sisäänmeno oli kiva, olen oikein iloinen! Nolla ja 5. sija. Vuuh - katsotaan päästäänkö ensi vuoden SM:iin :)

Jeppe meni norminättiä, pikkusievää jeppeä, mutta harmillisesti lopussa putosi yksi rima. Vanhus oli pari kymmenystä nuorukaista nopeampi. Vauhdillisesti siis olen Jussiin tyytyväinen, koska sen kanssa kaarteet ja käännökset on yhä kalastelua, eikä toki vauhtikaan mitenkään huipussaan. Eli parhaimmillaan menee reippaasti Jeppeä lujempaa.

Puolen päivän hujakoilla ajettiin kotiin tauolle lämpimään ja kuivaan - teki varmaan terää niin ohjaajalle kuin koirille. Ja iltapäivästä sitten takaisin joukkuekisoihin.

Jeppe "loisti" ykkösjoukkueessa tehden tasaisen kympin :D E-HKK:n ykkösmineille silti hopeasija :D Jussi "loisti" muuten vaan... HUOKAUS! Joukkuekisa meni kovin soljuvalla tahdilla, ja tuntui, että keskittyminen katosi täysin, kun pitikin vaan juosta autolle vaihtamaan koiraa. Jussi tyypilliseen tapaansa jännitti (?) myös, ja niinhän se väänsi pökäleet, kun sain kiskottua sen lähtöpaikalle. No, ei ihan oltu radan puolella, että hyllyä siitä ei tullut.

Pikkuisen kiireesti siitä sitten tömähdetiin starttiin, ja... Alku vaikutti lähes lupaavalta. Sain kontaktihakuisen koirulan jopa puomin ylösnousun ohi putkeen! Sitten a... Ja se otti sen kauniisti!!! Minä kai häkellyin tyystin, ja kiittelin ja kehuin koiraa vielä sittenkin kun jatkettiin matkaa. Ja oho - unohtui jotenkin ohjaaminen, ja niin koira höösäsi hurrrjalla innolla keinulle. Luulikohan jopa puomiksi, sillä ei siinä ehditty silmääkään räpäyttämään, kun koira lensi yläilmoista maahan ("lievä" lentokeinu siis...). No, joukkuekisa kun oli, niin matkaa jatkettiin ahneena. Mutta pakkahan hajosi jo tyystin. Jouduin säheltämään ohjauslinjaani, että sain koiraa työnnettyä pituudelle, jonka jälkeen olinkin ihan myöhässä seruraavasta tilanteesta. Eli putkesta koira ampui kepeille johonkin muualle kuin ekaan keppiväliin. Uusiksi. Otetttinkohan vielä toistamiseenkin uusiksi, en edes muista. Jossain puolessa välissä Jussi vielä keksi, että muualla tapahtuu jotain kivaa, ja jouduttiin ottamaan kepit alusta vielä kerran. Uh - oli kyllä aivan PELLE olo! No, lopun puomi vaikutti jopa agilityltä - vaikka tuomarille ehdinkin huikkaista, että me muuten paskottiin tuonne lähtöön, että ihan paskaksi meni koko rata... :D

Hoh. Joudun kuulemma puhutteluun siitä, miten ja milloin ja missä koiraa kehutaan ;) Syytäkin... "Pikkuisen" idiootiksi siinä itsensä taas tunsi. No, joukkuerata ikäänkuin kruunasi Jussin näinhäpäistäänäiti.com -päivän: sehän riistäytyi irti pannastaan yksilöhyppärin aikana iki-ihananaisen Lotta-staffin perään pilaten Lotan radan :( ONNEKSI Lottis näytti uusinnnassakin närhen munat, ja juoksi nollan (Jussin ollessa TIUKASTI häkissä auton perässä lukkojen takana).

Kyllä oli agility taas hauskaa - ainakin katsojien mielestä! :P

Piiiiitkästä aikaa

Ei edes muisti riitä - milloin onkaan aksailtu edellisen kerran? Blogihan sen paljastaa: KOLME viikkoa sitten!

Tänään mentiin piipahtamaan treeneihin. Alkupätkänä lyhyt "lämppäri". Jussissa INTOA. Paussi siis sikäli tehnyt hyvää. Kepittelikin ihan nastasti, IMO. Erkanin sivusuunnassa enkä törkkinyt muutenkaan väliin. Jeppekin pääsi pomppimaan; innokas oli sekin.

Tokassa pätkässä oli kontaktit. Ne sujuu ok. Jussista siis kyse :D Muutamien uusintojen jälkeen muutkin kohdat sujuivat. Vire kyllä ehti jo laskea, mutta joo, tykkään mä pikkukoirasta silti :) ;) Jeppe singahteli hiukan hallitsemattomasti (mm. aan.....) ja räpelsi rimoilla. No joo, tykkään mä pappakoirastakin ;) :)

No, tärkeintä oli saada pikkuisen tuntumaa ennen sunnuntain piirinmestiksiä.

Ja jottei elämä liian vauhdikkaaksi menisi...

...jatkamme hiljaiseloa. Tai ei niin hiljaista, sillä viime viikolla meni vuorokausi erittäin äänekkäästi yskien :( Mitä lie kennelyskää, puuh! Onneksi meni oireet nopeasti (mutta rajusti) ohi, sillä ehdimme juuri parin viikon varoajan lusia piirinmestaruuksiin.

Eli ei treenejä, ei koirakavereiden kohtaamisia... ei siis mitään raportoitavaakaan :/