Keskiviikkona 12-13 kauden vimppa KK! 39 estettä. Plus lisukeloppusuora päälle, josta tosin juostiin parin esteen ohi :D
Alkukin näytti hankalalta; pitkä esteväli ja viisto aita edessä...mutta se sujuikin.
Keppejä tahkottiin viiteen kertaan, siis radalla numeroina 5,17,26,31 ja 39. Sisäänmenokin meni kumman sujuvasti vippaisemalla poispäinkääntömäisesti.
Yllätin itseni (ja ehkä jopa koutsinkin?!) ehtimällä tiukahkossa tilanteessa persjättöön :D Sen jälkeen naama loisti niin, että seuraavat ohjauskuviot unohtui...
Päällejuoksuja oli parikin, ja muutamia paikkoja uusittiin, mutta mieli oli hyvä. Rehellisuuden nimissä täytyy sanoa, että onpa tässä vuosien varrella sentään oppinut omaksumaan noita pitkiäkin ratoja - ennen oli tuskaa saada pysymään ne päässä.
Ja tänään sitten omissa kisoissa ulkokauden avaus. Hmmm... pientä jännitystä ilmassa... Ja eka rata hajosikin pieneen herpaantumiseen, kun staffipossujen rääkynä radan laidalta sai Jubskuukkelin huomion hiukan toisaalle. Virheitä tuli; aan ohitus, väärä rata (sinne putkeen sujahti "muutama muukin"), sekä pari esteen kiertokieltoa.
Tokalla radalla sitten kovasta vauhdista putkesta kepeille - ja toiseen väliin. Siis mitä!? Ohjaajan perisynti. Hemmetti. Voishan siinä tilanteessa jotain tehdäkin... Sitten loppusuora meni täysin pöpelikköön ja otin koiran sentään vikalla esteellä haltuun hyppyyttäen sen tarkoituksella väärin päin vimpan aidan. Ettei jää se viimeisen esteen ohitussyndrooma päälle...
Hyvää agiradoilla oli kontaktit. Sujuivat kaikki!
Hyppis sitten oli juohevan tuntuinen ja lyhyt, mutta kepeillä sössittiin, voi nenu. Koira ekaan väliin ja tiukalla käännöksellä samasta välistä ulos :D Loppu hajosi sitten TAAS. Ohjaaja on kyllä itseensä pettynyt, mutta eiköhän se ulkokisaaminen tästälähde käyntiin...
lauantai 27. huhtikuuta 2013
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Nartut - jättäkää lukematta tämä :D
Aamusella starttasi kovin testosteronia uhkuva autolastillinen russeliuroksia kohti eläinlääkäreiden keinosiemennyskurssia - harjoittelukoiriksi pääsi niin Jussi kuin Jeppe.
Koiraton päivä kotosalla tuntui kaksijalkaisista kovin oudolta :)
Iltapäivällä sitten kaksikko kotiutui. Toinen ilman siemennäytetuloksia... Arvaatkaa kumpi?!
Kymmenen pisteen vastaus: JUSSI the machoman! :D :D :D
Jeppe oli kerran suostunut hyppäämään, ja satsin liikkuvuus oli normaali. Toista kertaa ei kuitenkaan tämä valiouros ollut enää leikkiin lähtenyt :D
Jussilla sen sijaan oli ollut pupu koko ajan pöksyssä :D Oli ollut niin kovin jännittävää, ettei kahdellakaan yrittämällä touhusta tullut mitään :D Hieman hymyilyttää tämän megalibidoisen kohdalla :D Mutta toisaalta, juuri sellainen se on. Reppana jännittäjä. Älkää kuitenkaan kertoko tästä narttukoirille; antaa sen pitää iso ego :D
Koiraton päivä kotosalla tuntui kaksijalkaisista kovin oudolta :)
Iltapäivällä sitten kaksikko kotiutui. Toinen ilman siemennäytetuloksia... Arvaatkaa kumpi?!
Kymmenen pisteen vastaus: JUSSI the machoman! :D :D :D
Jeppe oli kerran suostunut hyppäämään, ja satsin liikkuvuus oli normaali. Toista kertaa ei kuitenkaan tämä valiouros ollut enää leikkiin lähtenyt :D
Jussilla sen sijaan oli ollut pupu koko ajan pöksyssä :D Oli ollut niin kovin jännittävää, ettei kahdellakaan yrittämällä touhusta tullut mitään :D Hieman hymyilyttää tämän megalibidoisen kohdalla :D Mutta toisaalta, juuri sellainen se on. Reppana jännittäjä. Älkää kuitenkaan kertoko tästä narttukoirille; antaa sen pitää iso ego :D
perjantai 19. huhtikuuta 2013
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Mulla on agilitykoira! Siis AGILITYkoira!
Nyt alkaa tuntua siltä, että Jussi-pusseroinen alkaa päästä jujulle, mitä on agility!
Takana on rankka viikko: keskiviikkona 36 esteen treenit Lempäälässä, torstaina 21 esteen rata omissa treeneissä, lauantaina 30 esteen treenit Janakkalassa ja tänään sitten kolme kisarataa. Ja koira jaksoi! Jopa vimpalla radalla se piti väy-väy-rähinää innosta!
Olo on ihan kuin paremminkin menestyneellä, vaikka tulokset olivat hyl, 5 ja hyl. Eka agilitytata (ruotsalaista käsialaa muuten) oli hyvää menoa 4. vimpalle esteelle, joka oli puomi. Jäin jälkeen ja karjaisin paniikki-"alas"-komennon, jolloin koira kuulemma loikkasi. Itse luulin näkeväni, että se osui - joten tässä sitä taas nähdään, että joskus taitaa nähdä sitä mitä haluaa... Sen jälkeen kaarre meni ylipitkäksi ja koira kaarsi yhden ylimääräisen esteen. Typerää oli tietenkin se kontakti(ttomuus), mutta ilakoin eniten koiran innosta ja vauhdista ja halusta tehdä töitä!
Hyppärille lähdettiin rennoin mielin, mikä on myös iso juttu: tähän asti on ohjaajan keskittyminen kohdistunut eniten radalta karkaamisen estämiseen ja nyt sitten pystyy jo keskittymään varsinaiseen tekemiseen! Alussa tultiin lyhyestä putkesta 90 astetta kepeille; vauhti oli liian luja ja ohjaajan haltuunotto löysä, ja niin koira melkein meni jo toiseen väliin. Sain tosin "vedettyä" takaisin, että aika siinä ei juuri mennyt, mutta femma rapsahti. Loppurata oli sitten sujuvaa ja innostettiin toinen toisiamme :)
Viimeinen rata meni hiukan käteen, mutta en jaksa sitäkään surra. Kolmannella aidalla tein vastakäännöksen ja himpun liian aikaisin eli koira reagoin siihen hyvin ja kääntyi tiukasti kiellon verran. Sen jälkeen treenattiin sitten aata, mutta toisenkin vastakäännöksen ajoitus meni pöpelikköön. Niin, ja keppien sisäänmeno rynnittiin taas, että sekin meni uusiksi. Aa mentiin kahteen kertaan ja kun jälkimmäisellä kerralla tuli pikkiriikkinen lipsuminen siitä, päätin olla tiukka ja lopetimme siihen sähellysradan.
Mutta kuten sanottua, olo on melkein kuin voittajalla :D Se, että homma alkaa sujumaan, on NIIN ISO ASIA!
Kartturi sai muuten kokeilla vierasta koiraa, eli pääsin kääpiöpinserin ohjaksiin. Tuloksena kaksi yliaikanollaa, joten omaan ohjaukseen voi kaiketikin olla ihan tyytyväinen?
Takana on rankka viikko: keskiviikkona 36 esteen treenit Lempäälässä, torstaina 21 esteen rata omissa treeneissä, lauantaina 30 esteen treenit Janakkalassa ja tänään sitten kolme kisarataa. Ja koira jaksoi! Jopa vimpalla radalla se piti väy-väy-rähinää innosta!
Olo on ihan kuin paremminkin menestyneellä, vaikka tulokset olivat hyl, 5 ja hyl. Eka agilitytata (ruotsalaista käsialaa muuten) oli hyvää menoa 4. vimpalle esteelle, joka oli puomi. Jäin jälkeen ja karjaisin paniikki-"alas"-komennon, jolloin koira kuulemma loikkasi. Itse luulin näkeväni, että se osui - joten tässä sitä taas nähdään, että joskus taitaa nähdä sitä mitä haluaa... Sen jälkeen kaarre meni ylipitkäksi ja koira kaarsi yhden ylimääräisen esteen. Typerää oli tietenkin se kontakti(ttomuus), mutta ilakoin eniten koiran innosta ja vauhdista ja halusta tehdä töitä!
Hyppärille lähdettiin rennoin mielin, mikä on myös iso juttu: tähän asti on ohjaajan keskittyminen kohdistunut eniten radalta karkaamisen estämiseen ja nyt sitten pystyy jo keskittymään varsinaiseen tekemiseen! Alussa tultiin lyhyestä putkesta 90 astetta kepeille; vauhti oli liian luja ja ohjaajan haltuunotto löysä, ja niin koira melkein meni jo toiseen väliin. Sain tosin "vedettyä" takaisin, että aika siinä ei juuri mennyt, mutta femma rapsahti. Loppurata oli sitten sujuvaa ja innostettiin toinen toisiamme :)
Viimeinen rata meni hiukan käteen, mutta en jaksa sitäkään surra. Kolmannella aidalla tein vastakäännöksen ja himpun liian aikaisin eli koira reagoin siihen hyvin ja kääntyi tiukasti kiellon verran. Sen jälkeen treenattiin sitten aata, mutta toisenkin vastakäännöksen ajoitus meni pöpelikköön. Niin, ja keppien sisäänmeno rynnittiin taas, että sekin meni uusiksi. Aa mentiin kahteen kertaan ja kun jälkimmäisellä kerralla tuli pikkiriikkinen lipsuminen siitä, päätin olla tiukka ja lopetimme siihen sähellysradan.
Mutta kuten sanottua, olo on melkein kuin voittajalla :D Se, että homma alkaa sujumaan, on NIIN ISO ASIA!
Kartturi sai muuten kokeilla vierasta koiraa, eli pääsin kääpiöpinserin ohjaksiin. Tuloksena kaksi yliaikanollaa, joten omaan ohjaukseen voi kaiketikin olla ihan tyytyväinen?
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Rannikon reeneissä
Mentiin "kuokkimaan" naapuriseuraan. Hyvä mahku testailla, miten sujuu treenit "pahamaineisessa" JANKKilassa, jossa AINA Jubs on karkaillut radalta ja ollut täysi huithapeli-EVVK. Lämppälenkin jälkeen koira kökötti autossa, ja edellisen koiran kohdalla hain vasta halliin - jossa toki oli hyvin hiljaista, vain jokunen radanreunuskoira. Mutta Jussi tuntui ihan innostuneelta - siis minun perääni ja radan suuntaan.
Lähtikin kuin tykin ammus kahden esteen yli putkeen. Eikä sinne pitänyt mennä :D Kokeiltiin ja kokeiltiin, koska ohjaajan pakkovalssin ajoitus oli päin peetä. Piti sitten ottaa pala palalta, ennenkuin onnistui.
Seuraavassa töks-kohdassa Jussi ei irronnutkaan niin hyvin putkeen mitä odotin - saattelin sitten pidempää reittiä leijeröimättä, mutta putkesta syötti hienosti ja kovaa keinulle. Takaakierrossa tein sitten mitä AINA (!!!), eli ihan liiaksi varmistelemassa - voi kökkeröinen!
No, seuraava pätkä menikin hyvin; se oli tuttu pätkä pitkäperjantain Purinalta. Rengas ja "pituussuunnassa" oleva aita, jolle piti vetää voimakkaasti vastakädellä, ettei koira mennyt väärälle puolelle onnistui! Sen jälkeen muurin jälkeinen valssi oli taas todellista terhityyliä, eli muutaman kerran uusittiin...
Aalla Jussi ekalla kertaa luisti pahasti, höh. Mutta aalta syöttö pitkään putkeen ja vastaanottamaan kauas renkaan taakse. Onnistui! Jei. Samoin renkaan jälkeinen elämä onnistui ekayrittämällä: TIUKKA haltuunotto ja putken takimmaiseen päähän - tilaa oli varmaan neliömetri ja sivulla/edessä myös aita tyrkyllä. Tosin, kun uusittiin kyseistä kohtaa, ei mennytkään ihan yhtä hienosti kuin ekalla kertaa.
Lopussa pitkään putkeen lähetys ei mennyt putkeen; hätäilin, ja koira kääntyi takaisin - siinä tavallaan leijeröitiin aalle... tai oltiin vastaanottamassa aan "takana". Sitten kun Jubs palkattiin nameilla, niin putkikin sujui.
Kaikkein hienointa päivässä on se, että Jussi teki KOKO AJAN töitä. Alusssa jopa hyvin innolla, sitten hiipui, eli ihan silkasti väsyi. Vauhti hiipui, mutta teki eikä oikeastaan kertaakaan lähtenyt haahuileen! Voitto kotiin siis :D
Lähtikin kuin tykin ammus kahden esteen yli putkeen. Eikä sinne pitänyt mennä :D Kokeiltiin ja kokeiltiin, koska ohjaajan pakkovalssin ajoitus oli päin peetä. Piti sitten ottaa pala palalta, ennenkuin onnistui.
Seuraavassa töks-kohdassa Jussi ei irronnutkaan niin hyvin putkeen mitä odotin - saattelin sitten pidempää reittiä leijeröimättä, mutta putkesta syötti hienosti ja kovaa keinulle. Takaakierrossa tein sitten mitä AINA (!!!), eli ihan liiaksi varmistelemassa - voi kökkeröinen!
No, seuraava pätkä menikin hyvin; se oli tuttu pätkä pitkäperjantain Purinalta. Rengas ja "pituussuunnassa" oleva aita, jolle piti vetää voimakkaasti vastakädellä, ettei koira mennyt väärälle puolelle onnistui! Sen jälkeen muurin jälkeinen valssi oli taas todellista terhityyliä, eli muutaman kerran uusittiin...
Aalla Jussi ekalla kertaa luisti pahasti, höh. Mutta aalta syöttö pitkään putkeen ja vastaanottamaan kauas renkaan taakse. Onnistui! Jei. Samoin renkaan jälkeinen elämä onnistui ekayrittämällä: TIUKKA haltuunotto ja putken takimmaiseen päähän - tilaa oli varmaan neliömetri ja sivulla/edessä myös aita tyrkyllä. Tosin, kun uusittiin kyseistä kohtaa, ei mennytkään ihan yhtä hienosti kuin ekalla kertaa.
Lopussa pitkään putkeen lähetys ei mennyt putkeen; hätäilin, ja koira kääntyi takaisin - siinä tavallaan leijeröitiin aalle... tai oltiin vastaanottamassa aan "takana". Sitten kun Jubs palkattiin nameilla, niin putkikin sujui.
Kaikkein hienointa päivässä on se, että Jussi teki KOKO AJAN töitä. Alusssa jopa hyvin innolla, sitten hiipui, eli ihan silkasti väsyi. Vauhti hiipui, mutta teki eikä oikeastaan kertaakaan lähtenyt haahuileen! Voitto kotiin siis :D
torstai 11. huhtikuuta 2013
KK olikin 2KK
Eli eilen oltiin vaihdokkina KK-treeneissä - ylimääräinen treeni siis huhtikuulle; mennään uudelleen vielä kahden viikon kuluttua.
Radalla oli 36 estettä, eikä pujottelua eikä keinua "hidasteina". Teemana lähinnä vauhti ja "hauska rata koiralle". Puomin alla oli kaksi putkea poikittain, joten putkesta putkeen lähetyksiä tuli treenattua enemmänkin.
Lähtökin oli jo "tiukka", sillä piti blokata putkeen meno. Onnistui. Pikkukoirula lähti vallan innolla ja vauhdilla matkaan. Ensimmäinen putkesta putkeen ei onnistunut sikäli, että koira jatkoi hienosti matkaa vauhdin mukaan, mutta ohi putken suun. Tokalla yrittämällä meni jo hienosti - osasikohan ohjaaja kerrankin jopa rytmittää oikein...? :D
Seuraava putkesta putkeen sujui lähes upeasti ja sen jälkeen ohjaaja innostui jättämään radan keskiosan pois - eli meinasin lyhentää rataa :D No, uusiksi vaan ja puomille. Radan pitkää sivua juostiin sitten ja lujaa, ja nautittiin vauhdin hurmasta. Viimeinen putkikuvio tuotti hiukan haastetta, eli ei kartturi kyllä ehtinyt tikata persjättöön vaan piti turvautua takaaleikkuuseen.
Mutta niisto loppupuolella onnistui. Ei se hyvä ollut, ei suinkaan, mutta en tyrinyt :)
Kokonaisuuteen olin niin, niin tyytyväinen: koiralla oli todellakin intoa ja tekemisen iloa, ja oli kiva lopettaa treeni loistavaan fiilikseen!
Tänään käytiin sitten maneesilla päättämässä kevätkausi. Ratana 21 estettä "helppoa" juoksupätkää kontaktien kera. Jussilla oli taas draivia ja putkeen mennessä jopa pientä rähinää <3
Huomenna on lepopäivä, lauantaina taas treenataan ja sunnuntaina kisataan. Poikkeuksellisen tiukka viikko - jännä nähdä, jaksaako Jubsukka.
Radalla oli 36 estettä, eikä pujottelua eikä keinua "hidasteina". Teemana lähinnä vauhti ja "hauska rata koiralle". Puomin alla oli kaksi putkea poikittain, joten putkesta putkeen lähetyksiä tuli treenattua enemmänkin.
Lähtökin oli jo "tiukka", sillä piti blokata putkeen meno. Onnistui. Pikkukoirula lähti vallan innolla ja vauhdilla matkaan. Ensimmäinen putkesta putkeen ei onnistunut sikäli, että koira jatkoi hienosti matkaa vauhdin mukaan, mutta ohi putken suun. Tokalla yrittämällä meni jo hienosti - osasikohan ohjaaja kerrankin jopa rytmittää oikein...? :D
Seuraava putkesta putkeen sujui lähes upeasti ja sen jälkeen ohjaaja innostui jättämään radan keskiosan pois - eli meinasin lyhentää rataa :D No, uusiksi vaan ja puomille. Radan pitkää sivua juostiin sitten ja lujaa, ja nautittiin vauhdin hurmasta. Viimeinen putkikuvio tuotti hiukan haastetta, eli ei kartturi kyllä ehtinyt tikata persjättöön vaan piti turvautua takaaleikkuuseen.
Mutta niisto loppupuolella onnistui. Ei se hyvä ollut, ei suinkaan, mutta en tyrinyt :)
Kokonaisuuteen olin niin, niin tyytyväinen: koiralla oli todellakin intoa ja tekemisen iloa, ja oli kiva lopettaa treeni loistavaan fiilikseen!
Tänään käytiin sitten maneesilla päättämässä kevätkausi. Ratana 21 estettä "helppoa" juoksupätkää kontaktien kera. Jussilla oli taas draivia ja putkeen mennessä jopa pientä rähinää <3
Huomenna on lepopäivä, lauantaina taas treenataan ja sunnuntaina kisataan. Poikkeuksellisen tiukka viikko - jännä nähdä, jaksaako Jubsukka.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
tiistai 9. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Jussi bloggaa (ja vähän Jeppekin)
Tämä ei ole aprillipila. Tästä päivästä lähtien Jeppe on luovuttanut pääbloggerin manttelin Jussille. Eli "Jeppe bloggaa - ja vähän Jussikin" on 1.4.2013 alkaen "Jussi bloggaa - ja vähän Jeppekin".
Pääsiäissunnuntai ATT:llä
Kesäaikaan siirtymisen jälkeen aikaistakin aikainen herätys Lietoon... Kolme starttia sujuivat suhteellisen sutjakasti. Ekalta radalta saatiin kuin saatiinkin nolla, vaikka ohjaaja ei ole rataan, tai lähinnä itseensä, tyytyväinen. Aalta pikkukoira singahti vauhdilla ja kartturi jäi kuutamolle. Ei ollut puhettakaan edessä valssauksista... Puomikin oli epäonnistunut; koira tuli alas todellakin omia aikojaän ja ohjaaja vielä tuhannen jäljessä... No, onhan se nolla aina nolla, vaikka tällä ei voi kyllä kehua.
Seuraavalla radalla härvellettiin sitten kunnolla. Takaaleikkaus ajoi koiran ohi muurin - vaikka ihan kaikkea syytä ei ohjaaja niskoilleen ota. Kyllä kai kolmosen koira voisi jo pikkuhiljaa hyppiä nenän edessä olevia esteitä. Kiersi meinaan niin nuollen muurin siivekkeen, että... Aalla sitten jäätiin treenaamaan - ei ole varaa antaa periksi...
Hyppärillä tuli kaksikin oho-kieltoa. Toinen täysin suora linjaus kepeille - ja väyväyväy-juoksenpa-nyt-vaan-ohi. Samanmoinen ohitus sitten aidalla; yritin himppasen vieläpä linjata kaarevammaksi, vaan sittenpä koira kiersi jo takaa...
Mutta hienoa on se, että Jussi suorittaa esteitä. Ennen ratoja jopa taas leikittiin vetolelulla. Tarttiskohan niitä meidän MM-kisahaaveita lykätä - oisko vaikka vuosi 2020 ok?! :D
Seuraavalla radalla härvellettiin sitten kunnolla. Takaaleikkaus ajoi koiran ohi muurin - vaikka ihan kaikkea syytä ei ohjaaja niskoilleen ota. Kyllä kai kolmosen koira voisi jo pikkuhiljaa hyppiä nenän edessä olevia esteitä. Kiersi meinaan niin nuollen muurin siivekkeen, että... Aalla sitten jäätiin treenaamaan - ei ole varaa antaa periksi...
Hyppärillä tuli kaksikin oho-kieltoa. Toinen täysin suora linjaus kepeille - ja väyväyväy-juoksenpa-nyt-vaan-ohi. Samanmoinen ohitus sitten aidalla; yritin himppasen vieläpä linjata kaarevammaksi, vaan sittenpä koira kiersi jo takaa...
Mutta hienoa on se, että Jussi suorittaa esteitä. Ennen ratoja jopa taas leikittiin vetolelulla. Tarttiskohan niitä meidän MM-kisahaaveita lykätä - oisko vaikka vuosi 2020 ok?! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)