Kohtaamisia

Aamupäivälenkillä ihanassa syysilmassa!

Osutaanko aidalle?

Voi kun kivat treenit! Kaksi tooosi mielenkiintoista ja sanoisinko haastavaa pätkää! Jeppe oli niin taitava - eihän me tehty mitään parannettavaa :P No mutta tosissaan: menin Jepen kanssa molemmat pätkät vain kertaalleen. Ne meni niin hyvin, etten halunnut pilata onnistumisia :D

Jussilla sitten toki hiottiin. Neljän rinnakkaisen samansuuntaisen aidan "suora" oli niin hankala... Olihan siinä toki putki syöttinäkin, että ei ihme, että taidettiin mennä sitä sen seitsemän kertaa. Taaperoikäistä kun pitää viedä niin nenästä, ja sitten se ei taivukaan sinne minne ajattelee...

Putki-putki-puomi-kuvio oli toki myös meidän herkkä kohta, kun se kontakti siinä nenän edessä niin kutsuu... (kun piti mennä putkeen). Mutta saatiinkin sitten kehuja, miten hienosti koira haki puomille silloin kun piti :D No, siihen mä voin aina luottaa :D

Kepit menee suhteellisen nopsaan muttei itsenäisesti. Kontaktit on hyvät ja eniten tahkoamista on noissa "peruskuvioissa", eli suoraviivaisessa menossa ja estehakuisuudessa.

Vaan olipa kivaa tahkota!

Aita ja kepit

Taas piha-aksaa! Onpas meistä tullut vallan ahkeria! Eikä jaksettu nytkään virittää yhtä aitaa enempää - kepit tönöttää vakiopaikallaan ilmeisesti niin kauan kunnes katolta putoava lumi rikkoo ne...

Jepen kanssa otettiin lämmittelymielessä kahdeksikkokiertoja. Ja pieniä yksittäisharjoitteita, kuten pakkovalssi siivekkeen takana. Huomaako kukaan, mä osaan joitain termejä :D

Jussille teetin myöskin taivutusta ja pieniä käännöksiä. Se oli kyllä kertakaikkiaan täpinöissään; naapurinnaapurin hyvältä tuoksuva tyttökoira kävi viisitillä meidän pihalla ja Jussi jatkoi pikaisen tervehdyksen jälkeen aksailua minun kanssani! VAU! Lopuksi vielä eteenpäin irtoamista (sujuu) ja kepit. Kepeistä täytyy todeta, että pääsen irtaantumaan jo jonkin verran kun koira on vasemmalla puolella. Oikealla ollessaan sekoaa puolessavälissä, jollen ole riittävän lähellä. Eli siinäpä treenattavaa. Minulle.

Jaakotusta vai vastakäännöstä vai mitä hittoa?

No jotain hittoa kuitenkin. Piha-aksana siis. Ensin vähän nännikumin pyydystystä ja tennispallon noutoa alkulämpäksi. Sitten Juban kanssa keppejä, keppejä ja keppejä. Ehkä täytyy hiukan syyttää itseä laiskuudesta, että en ole verkottanut kuin osan kepeistä (päät ja keskiosan), sillä pikkukoissu hiukan sekoaa jos jään taakse. Nooh... kyllä siitä hyvä näinkin tulee. Ajan kanssa, ajan kanssa. Ei me nyt NIIN tosissamme olla - kun ei päästäkään Brasiliaan 2014, niin tyydytään sitten Luxemburgiin... :D

Jeppe pääsi pomppimaan yhtä ainukaista aitaa. Kokeiltiin vähän whiskyleikkausta, ja jaakotuksia vai olikohan ne vastakäännöksiä :D Pirustako minä tiedän - kuka hitto näitä termejä aina viljelee! Sanotaan nyt sitten vaikka että me mentiin ihan perusrenkolaista ja humppaa!

Treeni-iloa

Keskiviikkona päästiin tekemään jänskä pätkä, jossa koiran haltuunotto oli aika oleellista. Alussa oli mukava kokeilla koiran jättämistä kauas lähtöön, eli aidan, okserin ja suoran putken taakse. Jeppekin toimi yllättävän hienosti lähdössä; ei yrittänyt varastella eikä pudottanut okseriakaan. Ahtaat välistävedotkin osuivat kohdilleen, samoin kontaktit.

Jussilla alku sujui samaten hienosti, ja pääsimme testaamaan KK-treenien oppeja. Eli vauhti pois koiralta "timakasti" vauhtisuoran jälkeen ennen hyppyä, jonka jälkeen piti kääntyä. Parissa kohtaa pikkukoissulan kaarteet toki olivat yhä pitkiä, ja pari kertaa Jubbelis karkaili kontakteille. Mutta olen yhä vain ja ainoastaan iloinen siitä, että se näyttää muistavan kontaktien idean. Keppien sisäänmenokin oli mukavahko, vaikkei mistään itsenäisestä hakemisesta voi vieläKÄÄN puhua.

Tänään käväistiin Pekolassa vetäisemässä sellaiset puolentunnin muistuttelut. Pari kevyttä pätkää, lähinnä kontaktien takia. Joskin sitten takkusimmekin rengasta... Jussi hyppeli välistä monta kertaa.

Kisoihin niin tekisi mieli...

Villatreeniä

Meinasi Jussi-pussi hukkua karvoihin, kun käytiin sunnuntaiaamupäivän treenissä Pekolassa viiden villakoiran kera :) Oli hiukan "kuka ei kuulu joukkoon"-olo :D

Pari pätkää vetäistiin, lähinnä kontaktitreeninä. Hyvin sujuu!

Treenien jälkeen kimppalenksu Rengon pururadan/Rautavuoren maisemissa oli hauska, kun koirat pääsivät irrottelemaan sydämensä kyltyydestä. Ehkä "jaksavat" kaksi päivää olla nätisti hoitotädin ja snakukavereiden kanssa! :)

Rimoja Rimalla (Rimalta Rimalle)

Voi pöh, ei kai tuota kisapaikkaa niin tosissaan pitäisi ottaa. RIMAn skaboissa putosi tänään kolme rimaa ja muurin palikka...

Henkka oli tehnyt niin mukavat radat, että toivoin kyllä tulosta. Mutta jo eka rata, vaikka hyppis olikin, näytti että ei taida olla meidän päivä. Rimat olivat tapissaan, ja kolisivat... Tulos 15!

Samaa sykertämistä oli aksaratakin; tosin vai yksi rima ja pari kontaktia. Äh! Puomin koira tuli aika nätisti mutta ei kai sitten vaan osunut... Aa olikin sitten jo törkeän töppö.

Vika hyppis sentään onnistui. Aika ei riittänyt kuin 8:nneksi, mutta onhan se sentään jatkumoa tälle "nollaputkelle", ettei nyt ihan käteen menneet koko kisat. Oma ohjaus oli suht kohdallaan, siihen olen tyytyväinen. Muutamia kokeilujakin onnistuin ja uskaltauduin kerrankin tekemään.

Jubbeli pääsi tekemään lämppäesteitä ja innokaastihan tuo meni!

Ke-MM-ke

Viikko hurahtanut. Seitsemän päivää sitten kirmailtiin KK-treeneissä Lempäälässä. Jei! Olipas taas mageeta. Pikkukoissu yleni vauvasta taaperoon :D eli osattiinkin jotain. Osattiin itse asiassa ihan hyvin :) Jepellä meni yllättäin tahkoomiseksi puomin alla menevän putkesta putkeen-jutun kanssa. Ja paria kohtaa kelloteltiin. Itse asiassa poispäinkääntö, meille niin epätyypillinen, sujui kepeille mennessä sutjakoimmin (miten sanotaan superlatiivi sutjakkaasti-sanasta...). Radan loppupäässä taas meille tyypillinen esteen kiertosuunta oli nopein - hahhaa! Kyllä mä koirani tunnen.

KK-treenien jälkeen ehti juuri ja juuri ummistaa silmänsä, kun jo piti startata kohti Ranskaa ja MM-skaboja Lievenissä. Reissu oli perinteisen mahtava ja päästiin sentään maksien hopeaa hihkumaan! http://www.youtube.com/watch?v=mZl6sX2phXg&feature=player_detailpage Mineissä ilahdutti se, että shelttirivistöä rikkoi italialainen parsoni-mestari!

Tänään sitten aloitettiin maneesitreenit. Mentiin helppo intermediaari-pätkä, josta koirat tuntui nauttivan. Oli riittävän suoraviivaista ollakseen kivaa :) Eikun nokka kohti lauantain kisoja - Jepen kanssa.

Kyllä kulkee

Kolme starttia Hyvinkään hallissa, eli sisäkisakausi korkattu. Eka rata erittäin hyvä ellei täydelllinen :) Meno oli hallittua, kurvit pieniä, koira vauhdissa, ja kontaktitkin osui (hyviähän en vaadi). Etenemä 4,15m/s nolla-aksaradalla taitaa lähennellä ennätystämme. Se riitti tällä kertaa toiselle sijalle.

Toka rata meni pitkälle hyvin. Yhtä sujuvan oloista menoa, kunnes loikka aalta ja auttamattomasti paikoilleen liimatut jalat (mulla)! Vai tarsko sanoa, että koira oli liian edellä :D Eli enpä sitten enää ehtinyt ohjailemaan ja Jepu luki karttaa hiukan väärin.

Hyppärillä tuli toka rima alas; vähän sellaista kiirehtimistä Jepeltä ja väärinarvioitu ponnistuskohta. Sitten lopussa vielä otin (liian) tiukasti kiinni ennen käännöstä ja koira tuli käteen ohi esteen ja ehti sitten hypätä sen väärin päin.

Jokaisella radalla meni hienosti keppien sisäänmenot, vaikka kulmat ei ollut meille otollisia. Siitä pojot ohjaajalle :) Samoin hyppärillä onnistui haltuunotto pitkän putken jälkeen, jossa moni koira singahti väärälle esteelle, mutta Jeppe kääntyi nätisti kutsusta esteelle, jonka taakse jäin. Paljon siis pieniä onnistumisia näillä hyllyradoillakin = hyvä mieli!

Ja loppuun hiukan tilastoa: kesä meni miten meni, ja Haapsalussa päästiin uuteen vireeseen. Siitä on nyt 20 starttia, ja niistä tasan puolet on nollia!