Uuden vuoden agilitylupaukset

Tavoitteet aksavuodelle 2013 on kiteytetty lyhyesti ja ytimekkäästi kahteen teemaan:

rajoja rikkoen ja pois oravanpyörästä

Tavoitteet on luotu koutsin avustuksella. Sisältö on kartturille teoriassa selvää pässinlihaa, toivottavasti toteutus ja toimeenpanokin!

Epistä?

Jankkilassa epistelemässä. Jussin eka startti oli vallan siedettävä, vaikka Lottakin oli paikalla ;) Koiruus pysyi hanskassa ja meni lujaa. Tosin, sompaisi aan ohi, mutta syynä huonon ohjauksen ohella saattaa olla "elävä target", eli pikkulintu aan alla :D Kontakteilla oli muuten palkat, eli oikein oli hyvää kisanomaista treeniä ;)

Jeppe pääsi verestämään muistoja yhden startin verran. Kontakteista viis juostiin rata näpsästi läpi. Yksi riman pudotus ja loppua kohti hiipuvaa hyppyä, vaikka rimat oli vain kolmessakympissä.

Jussi lähti uusintaradalle Lotan jälkeen, ja hiukkasen herpaantuneena. Meinasi putken jälkeen lähteä jonnekin haihattelemaan, ja sain komennettua toiseen putkeen. Herralla meni kuitenkin herne sieraimeen. Se paskiainen (!) jäi putkeen! Oli se NIIN kauan siellä, että jalannosto on todennäköistä. Tai sitten se kyykki siellä ja näytti kieltä ohjaajalle. Nappasin koiran kainaloon ja häkkiin ja saatiin (kiitos JANKK!) yrittää uusinta vielä vimppana uudelleen. Lotan jälkeen, ihan tarkoituksellisesti. Ja se oli puhdas rata, palkatuilla (ja hyvillä) kontakteilla. Jee. Katsotaan sitten millainen on pikkuherran mieli viikon päästä tähän aikaan Eckerössä...

Saksalainen - WAS? WO? WIE?

Tekisi mieleni lainata isoisääni: "Kaikkee ne saksalaiset keksii". Joo, niin keksii. Mm. saksalaisen. Kuuseen Kabait ja kumppanit. Voishan sen ihan rehellisenä persjättönäkin tehdä. Varsinkin kun EI OSAA saksalaista. Ei vaan kykene. Ei pysty. No, menihän se kohta sitten featuring Nena: irgendwie, irgendwo, irgenwann.

Eli KK-treeneissä "kokeiltiin" taas saksalaista; ohjaajalle se on tuskaa. Eikä koiralle ohjaajan tuskainen elenkieli ainakaan kovin helppoa. Otettiin ihan verkko avuksi.

Saksalaisen jälkeisessä elämässä tuli päällejuoksussa kiirus, ja sitäkin kohtaa pariin kertaa uusittiin. Vaikka kuulin koutsilta lauseen, jonka lupasin tallentaa jälkipolville: "Sitä seuraavaa muuriahan ei tarvitse ohjata." Mitä, siis ei tarvitse ohjata? Sanooko koutsi mulle niin?! Sanoi se! MUTTA virke jatkoi sivulauseella... "JOS ennakoi ja kertoo ajoissa koiralle mihin mennnään". Heh, luulin jo, että hetkeni on koittanut: ei tarvitse ohjata agilityssä :D

Kepeillä treenattiin poispäinkääntöä putkeen. Jände. Se sujui toisella yrittämällä, hienoa pikkukoira!

Ja lopussa piti tulla päinvastoin samaisesta putkesta kepeille, eli leijeröintinä ohjaaja keppien "toiselle" puolelle vastaanottamaan. Sujui sekin, kun ensin onnistuttiin ihan vahingossa. Nauratti. Myös muita kuin minua.

Plussaa tällä kertaa: pikkukoirulla oli taas vauhtia ja se jaksoi KOKO rupeaman aika kiitettävällä intensiteetillä! Miinusta: Pysykööt saksalaiset siellä keskieuroopassa, minä teen mieluiten renkolaisia!

Hyvää joulua

Ei agilityvuosi vielä tähän lopu!

KK-treeneissä. Ekstrasellaisissa. Koirallahan oli ihan draivia. Se leikki! Se veti! Se innostui!

Alkuakin jo hiottiin. En ollut tarpeeksi täpäkkä. Ja oikea jalka taakse.

Keppien avokulmasisäänmeno oli kuuleman mukaan hieno, mutta koira ei kestä vedätystä, saati että jättäytyisin jälkeen.

Sitten tumpeloin niisto-persjätön vai-mikä-käännös-se-onkaan... Ihan kuten arvelinkin. Ja lopuksi pyörin puolukkana. Se toimii... kun sen osaan :D

Aalta jubbelis lipsui! GRRR!!! Mutta aa syötti kulmaan, jossa ei ollut mitään, ja koko rata eteni "sivulle", jonne ohjaajakin pyrki erkanemaan. (Ihan, ihan pikkiriikkisenä lohdutuksena todettakoon, että toinen koira teki samaa).

Pienen vauhtisuoran jälkeen ei poispäinkääntö oikein meinannut onnata... Mutta kyllä se pienellä treenillä. Sitä uusittiin vielä toistamiseen treenien lopuksi. Samoin sylkkäriä.

Suurimman ongelman tuotti tällä kertaa putken pimeä pää. HÖH! Siis kun "kyllä se kotona osaa". Noo...vastaavaa sössin Riksun kisoisa, eli en muista nostaa koiraa. Mutta nyt Jussi meni ihan totaalisen hämilleen ja hyppi putken yli, jäljesti nakkeja putken suulta, kävi kurkkimassa väärää putken päätä - mutta ei mennyt siitä oikeasta sisään, ei... ei sitten millään. Sillä ON rusinat välillä hiukan kiisselinä.

Mutta antoisa treeni siis kokonaisuutena. Kivaa päästä vielä/taas viikon päästä :)

Nörtit sohvalla

Ahdistus!

Aivan tylsää. Takana sekä itsenäisyyspäivän skabat että lauantaikisat. Voi pöh ja pah. Jankkilassa meni aksarata kätöseen. Kieltoja (koira aan ohi KAHDESTI!) ja loppuviimein koko pakka hajosi. BLAAH.

Hyppäri oli kankeeta nollaa vimpalle esteelle asti - josta koira sitten ilomielin sinkaisi ohi. BLAAH.

Riksussa mittelöitiin sitten kolmen startin verran. Eka aksarata meni hyllyksi, BLAAH, mutta ok kontaktit, joten iloittakoon jo siitä. Hyppis hajosi koiran karkaamiseen radalta (voihan ihanaiset naiset!). BLAAH.

Ja viimeisellä aksaradalla päästiin kaksi - kyllä, KAKSI (!!!) estettä, ennenkuin koira karkasi radalta. TuplaBLAAH.

Ihan hyvä pitää pikkiriikkistä kisataukoa ja mennä kiroilemaan sitten Eckeröhön... BLAAH. BLAAH. BLAAH.

Aaton kalastelua

Koissulat pääsi assareiksi duuniin, koska matka jatkui töistä mutkan kautta suoraan Lempäälään. Eli koirat pääsivät istumaan myös vieraalla toimistolla Presidenttien hevoset-kirjan julkistamistilaisuuden ajaksi. Ei ihan näillä pakkasilla raaskinut jättää autoon...

KK-treeneissä aika jännä rata. Putkien ja puomin ohituksia, sylkkäriä, takaaleikkuuta, persjättö, valsseja. Ihmeen "helposti" päästiin 30 estettä - tarkoittaa siis, ettei pakka hajonnut sillai tyystin, että tahkotaan jotain kohtaa jo ihan toivottomina. Paria kohtaa tietenkin uusittiin. Pikkuisen oli kuitenkin sellainen kalastelufiilis. Lue: Jussilla ihan vauhtia ja jopa intoakin (vaikka lähdössä vähän huuhasteli) ja ohjaaja myöhässä ja himppasen epäluottavaisena... :/

Lopuksi vielä vähän vetoleikkioppia hassulle Jussille (ei sitten ykskaks millään lämmennytkään taas vaihteeksi vetoleluun...).

Huomenna testataan, miten itsenäisesti koira kisaa itsenäisyyspäivänä - Lotta, ah, Lotta samassa skabassa... Johtopäätös: Tarsko pitää Jubaa piilossa, ettei tyttöystävä osuis silmiin lainkaan kisapaikalla... Illallahan ne saa kuitenkin yhdessä katsoa linnan juhlia. Kuhertelijat.

Apuaaa... Kynsienleikkuu!

Jubs hogasi, että edessä on manikyyri = kipin kapin "turvaan"

Kuulette vissiin värisevän äänen: "Äiti..... älä tee mulle pahaa..."

Vanha treeni

Oltiin paikkurina ke-treeneissä maneesilla. Toisen epäonni on toisen onni, eli ryhmästä oli paljon porukkaa poissa, joka merkkasi sitä, että treeniaikaa tuli rutkasti. Pätkä oli samainen kuin joskus männä talvena - kaksi suoraa putkea vierekkäin, ja niitä sitten arvottiin mennen tullen :D

Jubbeli oli "hiukan" bingobangopongo... eli ei ihan täpölla keskittynyt, mutta toisaalta vauhtia ja intoa löytyi. Kävihän se tapaamassa kesken radan tyttöystäväänsä (yhtä niistä...) toisella radalla :/ Mutta loppuviimein saatiin homma kutakuinkin pelittämään.

Hikeä puski...

Kvartettiskabat

Ei ne kai ekat ollut, neljän startin kisat, kakkosluokassa on kai semmoisia kokeiltu joskus taannoin Turuus.

Mutta nyt Purinalla. Viheliäisellä geopadilla. Hitsiläinen. Kuitupohjaan oli tarttunut niin makoiset hajut, että kaksi rataa meni nuuskuttelun piikkiin. Eka rata oli hyppis, ja juoheva sellainen, ja keskenhän se jäi. Harmi. Kepeillä tuli nenään niin houkutteleva tuoksu, että se voitti kaiken. Koira kainaloon ja pois.

Tokalla radalla ohjaaja sössi puolessa välissä rataa; pitkäksi venyneen kaarteen jälkeen koira huonosti kiinni ja takaakierron sijaan aita väärin päin. Kepeillä sitten ne samaiset tuoksutkin vielä nenuun. Äh. Mutta loistavaa oli kontaktit: bravo! Ne sujui siis kisanomaisessa tilanteessa ja oikeinkin mallikkaasti. Jesjesjes!

Kolmas rata oli profiililtaan haastavin ja se meni ohjaukselliseti hyvin. Koiralla intoa jopa niin, että haukahteli pari kertaa mennessään. Loppupuolella rataa kielto keinulle, joka oli vähän koirulan herpaantumista (mihin se Lotan värinen koira katosikaan...?!). Aa otettiin uusiksi.

Viimeisenä hyppäri; jouheva kuten ekakin, mutta argh miten tahmea koira. Mahtoiko jo kolme starttia painaa jaloissa vai iskikö henkinen uupumus. Jotenkin eka puolikas oli aivan perässä hinaamista. Mutta sitten alkoi pikkukone päästä käyntiin ja nollaan päästiin.

Eli treeniä tarvitaan, kisatreeniä siis :)

"Vaan" 22 ;)

Nyt "käynnistyi" marras-joulukuun tehikset - käydään neljästi KK-treeneissä. Ostettiin hiukan ekstrakertoja :D

Tänään vuorossa "vain" 22 estettä. Noo... jatkettiin me(kin) sitä sitten vielä seitsemällä :D

Jussikka oli innoissaan, vauhdikas ja hauska. Ohjaajakin paikoitellen juoksi, lasitkin ihan huuruuntuivat. Alun aita-aita-putki-kuviossa piti muistaa jarruttaa MOLEMMILLA käsillä. Sen jälkeen kepeille, ja meille haastava sisäänmeno sujui kunhan sitä ensin "kokeiltiin".

Alkupätkässä Jubs oli jotekin ohjaajassa yllättävän kiinni - vai oliko se niin, että ohjaaja unohti ohjata? No, lopulta sujui putketkin hyvin.

Kontakteilla (aa, puomi) oli ensikerroilla taas hiukkasen lipsumista; jokusen kerran koira korjaili. Mutta lopussa sitten jo nätit, kunnolliset kontaktit. Kunhan vaan ohjaaja muistaisi oikean vapauttamisen. EI LIIKKEELLÄ. Argh. Vahvistettiin koiran jarrua nakeilla, ja kas kun pikku-tyhmyri aivan hullaantui kun koutsi kipittikin "sopivassa" (lue: erittäin sopimattomassa) välissä viemään alastulolle palkkaa. Sinnehän se säntäsi radan toiselle puolella nakille. Yritin vakuuttaa, että Anne on paha ja ilkeä tuomari, jonka luokse ei kannata mennä. Ei auttanut. Jussin mielestä A on NIIN kiva täti, jolta useimmiten saa nakkeja.

Takakulman sarjaesteellä ja putkellä tuli sellainen dejavu; joo, rata oli sovellus Janakkalan lauantain radoista. Sujui: backlappi kuten tein kisoissakin. Se jotenkin tuntuu sopivan meille Jussin kanssa. Jepellä se ei kuuna päivänä toiminut.

22+7 jatko-osassa oli PÖYTÄ. Tunnistin sen kyllä itse pöydäksi, mutta Jussi ehkä ei :D En muista, ollaanko pari kertaa "urallamme" pöytää kokeiltu. Heh, nyt olisi kai syytä treenata enemmänkin. Jussi näytti taas parhaat tyhmyrin puolensa; kun pudotettiin nakinpalasia pöydälle, se ikäänkuin hämmästeli, että mihin ne putosi, kun ei löydy sieltä pöydän alta. Voi Jussi! Onhan se "vähän" tyhmä <3

Noo, sitä pöytää treenailtiin hyvinkin monta kertaa, vielä sitten toistamiseen treenivuoron lopulla.

Tiivistelmä: koira alkaa jo tykätä aksasta sen verran, että tuntuu ihan vauhdikkaalta. Jes. Katsotaan mitkä on fiilikset lauantaina Purinalla...

Sohvajoogaa

Edestä:

ja takaa:

Hyvähkö hyl :)

Kokeiltiin tällaistakin: yksi startti (hyppäri) ja kotiin. Koiralla ainakin iloa ja intoa, mutta radalla sattui pieniä kömmellyksiä. Putkiansat vältettiin, siitä ohjaaja saattaa jopa saada vähän pisteitä. Kepeille mennessä (ehkä 165 astetta taaksepäin) saatiin kielto, kun tuli joku ylimääräinen räpellysmutka; menee ohjaajan piikkiin. Putkesta putkeen kasvoi vauhti ja 45 asteen kurvi aidan kautta vasempaan meni ohi renkaan(arvasin - oli hyvin ennakoitavissa Jussille; olisi tietysti pitänyt huolellisemmin ottaa...). Otettiin samainen kohta uudelleen ylimääräisen esteen kera. Takanurkassa vielä söperrys, eli Jussi kääntyikin toista kautta mitä "ohjasin"... Ihan loppusuoralla annan itselleni kiitosta vastakädestä, että ylipäänsä sain koiran loppusuoralla kohtisuoraa maalia kohti olevalle esteelle, jotka usein jää Jussilta lukematta.

Voi olla ihan hyvä kokemus, että koiralle jäi draivi päälle, muttei päässytkään tekemään enempää ratoja :)

Viikonlopun saldo: 2 nollaa ja 10km

Lauantain skabat Hyvinkäällä menivät suht putkeen. Ensimmäinen agirata oli puhdas; puomi kyllä liusui, mutta aa oli hieno. Ohjaaja oli tönkkösuolattu, pahoittelut.

Toka agirata päätyi hyllyyn. Pussista Jussi sompaisi vauhdilla edessä olevan okserin taakse (=kielto), kun ohjaaja ei taaskaan muistanut, että koiraa pitää ohjata. Puomi liusui taas, ja kun aakin liusui, eikun koira kainaloon ja siitä suoraan autoon. Kerrankin ohjaaja ehti reagoida :D

Vika rata oli hyppis, puuh - ohjaaja saattoi huokaista, ettei tarvinnut kontakteja jännittää. Ihan kelpo rata. Puhdas. Radan keskiössä oli aika ahdas kuvio, ja ohjaajahan yllätti itsensä tekemällä onnistuneen (ja ehkä ihan siedettävän näköisenkin) jaakotuksen :D

Eli saldona kaksi nollaa. Hyvä päivä siis :) Sijoitus aksaradalla oli 8. ja hyppärillä 7.

Tänään sitten jälkiverkkailtiin 10 kilsaa vesisateessa 10 koirakaverin kanssa!

Ei 007 vaan 0hyl0

Hitsi, kolmannet kolmosluokan kisat Jussin kanssa; ei kuitenkaan kolmea nollaa. Kaksi vain. Tarkempaa analyysiä vaikkapa huomisen lenkin jälkeen!

Ke- eikun to-aksaa

On niin fiksaantunut keskiviikkoaksaan, kun on ikänsä sellaista harjoittanut. Mutta tätä nykyä treenipäivä onkin torstai - toivoa täynnä. Ja vain Jubsistarallaa treenailee; Jepsistakeikkaa viettää laatuaikaa (?) yksin kotona.

Pätkät meni ihan kohtuullisesti. Kepeillä ongelmana vika väli, etenkin ohjaajan ollessa vasemmalla. Tyyppivikamme ;)

Ja aa oli radalla <3 Sujuu. Tai sujui siis treeneissä, katsotaan sitten ylihuomenna kisoissa.

Sähellettiinhän me monessa kohdassa pieniä juttuja - mutta sen verran pitää olla huumoria, että voi todeta: eikös se ole meille ihan normaalia? Antaa muiden tehdä hienoja ratoja :D

Sumuinen sunnuntai

10 kilsaa kääpinien, kesvillien ja espvesin kanssa. Kaikki ei käskemättä "mahdu" samaan kuvaan.

Viikonloppu alkakoon

Sadeilta sohvan nurkassa.

Kymppi

Laajennettiin normilenkkiä (kutosta) hiukan pidemmäksi, kun oli niin upea kelikin.

Lauantaipäivän lekottelua

Torstaina Jubs pääsi maneesille -jäätyihän siellä taas näin äkkiseltään. Ratapätkä sujui viimeisellä tsemppikierroksella :-) ja Jeps pääsi ohimennen roiskimaan hiukan.

IHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTA

IHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTAIHANALOTTA = HYL HYL HYL

Tää oli vaan niin etukäteen tiedossa. Janakkalan hallikisoissa nrolla 20 stbter Lotta, nrolla 21 jackru Jussi...

Eka rata oli hyppis; Jussi pääsi halliin viimetingassa, eikä saanutkaan näköyhteyttä Lottaan, mutta kas, pikkupossusta pääsi joku röhkäisy radalla, ja se riitti! Jussin rata oli sellaista... noo... hapuilua...

Tokalla radalla Jussi pääsi halliin vielä enemmän viimetingassa, eikä tainnut hirveästi saada havaintoja Lotasta. Rata oli paras :D Siinäkin tosin puolessa välissä radan reunalta kuuluneet äänet kiinnitti sen huomion niin, että Jussi pää taaksepäinkääntyneenä hölkkäsi aidan väärälle puolelle suorittaen sen väärin päin. Kontaktit sentään ok.

Kolmas rata oli FIASKO. Oltiin hallissa tarkoituksellisesti (vähän niinkuin testimielessä) etukäteen, ja Jussi vaan kiihkoili Lotan perään radalle. Ja kun itse pääsi radalle, kiihkoili sieltä pois. Jopa kolme (vai neljä?) kertaa! Eli TYYSTIN hajonnut paketti; no, muutamia esteitä sieltä täältä suoritettiin. Tällaisia ratoja ei taida näkyä tätä nykyä edes ykkösluokassa o.O Kun sain "loppusuoralla" kepit menemään ok, nappasin koiran kainaloon. Olisi kai pitänyt napata jo ekasta huuhailusta. Grrr.

Agilitya jo 15 vuotta!

19.10.1997 startattiin ensimmäistä kertaa petbra Ranen kanssa Tampereella Salosen Martin radalla, tuloksena 24 ja rapiat :) Eli tänään juhlistetaan (ohjaajan) agilitykilpailu-uran 15-vuotista taivalta!

Nää on kaikki mun!

Caribialla (vai -ssa?)

Syyslomalla kylpylässä :)

Kilometrit painaa pikkukoirankin jaloissa

Määränpäänä Tarus

Ruuhkaa pitkospuilla. Takana 18km, edessä ehkä 10km.

Talvi alkoi?

Maneesikausi korkattu. Hrr... paleli. +2,5 astetta.

Jussi lämmitteli pikkutennarin kanssa, mutta taisin pitää sitä vuoroa odottelemassa hiukan turhan kauan; pikkuisen menetti jo intoaan.

Kepeille meni aika kivan itsenäisesti, mutta takaaleikkaus tuotti harmaita hiuksia. Rataantutustumisessa tuntui, että kyseinen kohta menisi "heittämällä". Hitto, miten se alkoikin niin tökkiä. Lopulta se sujui sellaisella sylikäännösmäisellä avokäsitakaaleikkuulla :D

Kontaktiesteenä oli puomi, ja sen sujuminen tietysti ilahduttaa. Vaikka tuon takaaleikkurin kohdalla puomikin houkutti ensin.

Ohjaaja testasi myös villakoiraa, ja voisi jopa harkita puudelikisaamista :D

Pikkupallo

Jee, oltiinkin vaihturina KK-treeneissä poikkeuksellisesti pari viikkoa etuajassa - H sijaisti A:ta. Juppelista löytyi ihan intoa, ja käytössä oli ensimmäistä kertaa pikkutennispallo, joka vielä vinkuu. Se toimi ihan mukavasti; jopa niin, että kontakteilla palkkasin nakeilla, ja silti senkin jälkeen pomppiva pikkutennari innosti. Jospa saataisiin sitä namittelua vähennettyä, vaikka yhä se on aikalailla number one kontakteilla.

Mentiin rataa kahteen otteeseen. Muutama kohta, jotka etukäteen tuntuivat hiukan hankalilta, menikin ihan nappiin heti ensiyrittämällä. Toista en olisi kuuna päivänä uskonut tapahtuvan: koira tuli putkesta viistosti ohi aan aidalle, joka sijaitsi kontaktista vain metrin päässä. Olin satavarma Jussin ryntäyksestä aalle, vaan ei - sain vietyä sen vallan mukavasti ohi!

Itselläni oli monessa kohtaa sellaista ihmeellistä puolikeskittymättömyyttä ja laiskottelua. Esimerkiksi putkesta putkeen viennin onnistuin tyrimään; oma sijainti oli enemmän kuin typerä!

Kepeille menoon olin tyytyväinen, ja Jussi pujottelikin suhteellisen itsenäisesti. Myös kontaktit menivät hyvin; kerran ei kunnolla pysähtynyt, joten uusiksi otettiin.

Ihan loppupäässä rataa tultiin kepeiltä aidan kautta puomin alla menevään putkeen - suunnittelin siihen valssia tai persjättöä. Noup - en ehtinyt semmoisiin lähinmainkaan, koska jouduin saatteleemaan Jussin loppuun saakka keppejä, ja sitten olinkin auttamattomasti myöhässä.

Plussaa tänään: Jussilla draivi, hyvät kontaktit (vauhdissakin!), kivat keppien sisäänmenot.

Miikkaa tänään: Ohjaaja ehtii, mutta ei ajattele :) Vähän semmoista kummallista törppöilyä, mutta silti jäi NIIN hyvä mieli. Me ruvetaan jo puolitosissaan tähtäämään Luxembourgiin!

Hassunassu treeneissä

Hikeä ja huurua

KK-treeneissä. Viitaten sunnuntain kisoihin: Jussi teki tarpeensa ensin kotona juuri ennen Lempäälään lähtöä, ja sitten lämppälenkillä hallilla kaksi kertaa. Että selvittiin kakitta itse treenit :D Mutta hiki ja huuru viittaa ohjaajaan, joka oli "sumussa" vielä kai Toijalan kohdalla kotiin ajellessa :D

Radalla oli 31 estettä. Alkaa upota ne pitkät radat jo ohjaajankin mieleen eri tavalla kuin ennen. Kehittymiskelpoinen yksilö?

Vaan kyllä se sitten radalla jotenkin pääsi unohtumaan. En tiedä, mutta useammassa kohdassa piti ottaa uusiksi jo pelkästään muistihärön vuoksi - saati sitten ohjauskuvioita hioen.

Mutta positiivisuuspläjäys number one: Jussilla oli intoa! Taas. Ihanaa. Kyllä siitä tulee ihkaoikea aksakoira vielä joskus.

Heti alkajaiseksi otetttiin lähtö eri tavoin mitä ensin olin ajatellut. Enemmän lähetystä putkeen. Puomi kyllä veti pari kertaa, ohjaajan huolimattomuutta. Ekaa kertaa rataa pituussuunnaassa juostessa (loiva kaari päästä päähän) koirula kyllä karkasi ihan lapasesta. Vauhtia - sitä siis löytyi! :)

Mm. päällejuoksussa oli korjaamista; ohjaajan sijoittuminen lähemmäksi siivekettä... Enkä sitä päällejuoksua olisi tainnut itse millään edes hogata.

Positiivisuuspläjäys number two: Keppien sisäänmenot sujuivat JOKA kerta, ja pujottelu mentiin radalla jopa kahteen kertaan. Jihuu.

Kaikkiaan otettiin varmaan kymmenisen kertaa uusintoja hiukan eri kohdissa. Eli aikamoisen monta estettä Jubbis suoritti. Kyllä lopussa vauhtikin oli jo pudonnut, mutta positiivisuuspläjäys number three: reippaasti se teki viimeiseen saakka.

Saa olla ihan ylpeä pikkupaskasta!

Kivaa kisaamista o.O

Vuhuu, olipas hassua lähteä pitkästä aikaa starttaamaan... Sunnuntaina kipiteltiin Etelä-Hämeen piirinmestikset. Onneksi oltiin hallissa, koska satoi KOKO päivän. Kastuihan siinäkin ihan riittävästi, kun roudaili koiria autosta sisään ja ulos ja sisään ja ulos.

Aamulla juostiin yksilöradat. Agilityradalle lähdin hiukan ennakkoasenteisesti kumpaisenkin koiran kanssa :/ (hyi hyi!). Jussi-raasu joutui radalle numerolla 1, joka ei ehkä ihan paras juttu ole meille. Jännitti hiukkasen kontaktit - ja ehkä muutoinkin se, kuinka koiruus pysyy lapasessa tauon jälkeen. Puomin otti ok, ja kepeille rysähti hiukan liian lujaa (minun haltuunottofiba siis), eli uusi sisäänmeno. Sitten puolessa välissä rataa oli a. Varmaan taas pönttö sijoittuminen ohjaajalta, mutta osin sitä saneli aan viereinen putki. Joka sittenkin houkutteli pikkukoissun pomppaamaan suhteellisen lennokkaasti aalta (pysähtymättä siis!) ja vieläpä väärään päähän putkea. Argh - ei siinä ohjaaja ehtinyt reagoimaan... Niinpä otettiin aa uudelleen, eikä pysähdys tahtonut sujua sittenkään. Pikkuisen piti "potkaista" koiralle merkiksi, että josko vielä himppasen sinne taaksepäin pakittaisit... No, parempi ratkaisu olisi tainnut olla poistua vähin äänin paikalta, mutta koira oli jo ehtinyt palkata itsensä sinne putkeen... :/

Jeppe "yllätti", eli en saanutkaan sitä ohjattua vetämällä oikeaan päähän putkea (Jussin sain - kyseessä siis eri, jo aikaisempi, putki). Eli hyllyksi meni. Ja toki 10 kontakteilta; keinun tosin otti oikeastaan jopa nätisti :D

Hyllyillä ei siis ollut jakoa mestaruustaistoon :D ja hyppärille saatettiin lähteä kevein mielin. Jussilla riitti yhä intoa, ja kas, tehtiin ehjä rata. Jopa keppien sisäänmeno oli kiva, olen oikein iloinen! Nolla ja 5. sija. Vuuh - katsotaan päästäänkö ensi vuoden SM:iin :)

Jeppe meni norminättiä, pikkusievää jeppeä, mutta harmillisesti lopussa putosi yksi rima. Vanhus oli pari kymmenystä nuorukaista nopeampi. Vauhdillisesti siis olen Jussiin tyytyväinen, koska sen kanssa kaarteet ja käännökset on yhä kalastelua, eikä toki vauhtikaan mitenkään huipussaan. Eli parhaimmillaan menee reippaasti Jeppeä lujempaa.

Puolen päivän hujakoilla ajettiin kotiin tauolle lämpimään ja kuivaan - teki varmaan terää niin ohjaajalle kuin koirille. Ja iltapäivästä sitten takaisin joukkuekisoihin.

Jeppe "loisti" ykkösjoukkueessa tehden tasaisen kympin :D E-HKK:n ykkösmineille silti hopeasija :D Jussi "loisti" muuten vaan... HUOKAUS! Joukkuekisa meni kovin soljuvalla tahdilla, ja tuntui, että keskittyminen katosi täysin, kun pitikin vaan juosta autolle vaihtamaan koiraa. Jussi tyypilliseen tapaansa jännitti (?) myös, ja niinhän se väänsi pökäleet, kun sain kiskottua sen lähtöpaikalle. No, ei ihan oltu radan puolella, että hyllyä siitä ei tullut.

Pikkuisen kiireesti siitä sitten tömähdetiin starttiin, ja... Alku vaikutti lähes lupaavalta. Sain kontaktihakuisen koirulan jopa puomin ylösnousun ohi putkeen! Sitten a... Ja se otti sen kauniisti!!! Minä kai häkellyin tyystin, ja kiittelin ja kehuin koiraa vielä sittenkin kun jatkettiin matkaa. Ja oho - unohtui jotenkin ohjaaminen, ja niin koira höösäsi hurrrjalla innolla keinulle. Luulikohan jopa puomiksi, sillä ei siinä ehditty silmääkään räpäyttämään, kun koira lensi yläilmoista maahan ("lievä" lentokeinu siis...). No, joukkuekisa kun oli, niin matkaa jatkettiin ahneena. Mutta pakkahan hajosi jo tyystin. Jouduin säheltämään ohjauslinjaani, että sain koiraa työnnettyä pituudelle, jonka jälkeen olinkin ihan myöhässä seruraavasta tilanteesta. Eli putkesta koira ampui kepeille johonkin muualle kuin ekaan keppiväliin. Uusiksi. Otetttinkohan vielä toistamiseenkin uusiksi, en edes muista. Jossain puolessa välissä Jussi vielä keksi, että muualla tapahtuu jotain kivaa, ja jouduttiin ottamaan kepit alusta vielä kerran. Uh - oli kyllä aivan PELLE olo! No, lopun puomi vaikutti jopa agilityltä - vaikka tuomarille ehdinkin huikkaista, että me muuten paskottiin tuonne lähtöön, että ihan paskaksi meni koko rata... :D

Hoh. Joudun kuulemma puhutteluun siitä, miten ja milloin ja missä koiraa kehutaan ;) Syytäkin... "Pikkuisen" idiootiksi siinä itsensä taas tunsi. No, joukkuerata ikäänkuin kruunasi Jussin näinhäpäistäänäiti.com -päivän: sehän riistäytyi irti pannastaan yksilöhyppärin aikana iki-ihananaisen Lotta-staffin perään pilaten Lotan radan :( ONNEKSI Lottis näytti uusinnnassakin närhen munat, ja juoksi nollan (Jussin ollessa TIUKASTI häkissä auton perässä lukkojen takana).

Kyllä oli agility taas hauskaa - ainakin katsojien mielestä! :P

Piiiiitkästä aikaa

Ei edes muisti riitä - milloin onkaan aksailtu edellisen kerran? Blogihan sen paljastaa: KOLME viikkoa sitten!

Tänään mentiin piipahtamaan treeneihin. Alkupätkänä lyhyt "lämppäri". Jussissa INTOA. Paussi siis sikäli tehnyt hyvää. Kepittelikin ihan nastasti, IMO. Erkanin sivusuunnassa enkä törkkinyt muutenkaan väliin. Jeppekin pääsi pomppimaan; innokas oli sekin.

Tokassa pätkässä oli kontaktit. Ne sujuu ok. Jussista siis kyse :D Muutamien uusintojen jälkeen muutkin kohdat sujuivat. Vire kyllä ehti jo laskea, mutta joo, tykkään mä pikkukoirasta silti :) ;) Jeppe singahteli hiukan hallitsemattomasti (mm. aan.....) ja räpelsi rimoilla. No joo, tykkään mä pappakoirastakin ;) :)

No, tärkeintä oli saada pikkuisen tuntumaa ennen sunnuntain piirinmestiksiä.

Ja jottei elämä liian vauhdikkaaksi menisi...

...jatkamme hiljaiseloa. Tai ei niin hiljaista, sillä viime viikolla meni vuorokausi erittäin äänekkäästi yskien :( Mitä lie kennelyskää, puuh! Onneksi meni oireet nopeasti (mutta rajusti) ohi, sillä ehdimme juuri parin viikon varoajan lusia piirinmestaruuksiin.

Eli ei treenejä, ei koirakavereiden kohtaamisia... ei siis mitään raportoitavaakaan :/

Hiljaiselon jälkeen talvikauden startti

Apuaaa... syksykö tässä jo saapui...? No, ainakin kokonainen viikko hiljaiseloa = Jussin "lääkelomaa". Kuluneella viikolla sitten piipahdettiin tiistaina Keiniksellä pitämässä ekstatreenit ja siinä sivussa kipittämässä rata itsekin.

Keskiviikkona starttasi KK. Juhuu - taas uutta virtaa! Jeppe tosin on pudonnut tästä kelkasta :/ Alkaa jo jäähyilemään, kun ei nyt lihoisi.... Jussi juoksi kuin juoksikin koko 33 esteen radan, vaikka ensin sitä epäilinkin.

Ensin tössähdettiin jo nrolle 5. Ohjaaja vei väärälle esteelle... Buaah. Seuraavaksi backlap-kohtaa yritettiin whiskymäisesti > noup! Mutta pienellä hionnalla oikeaoppisempi backlap sujui! Ja se sujui vissiin vielä kaksi kertaa uudelleenkin = todistettiin, ettei ollut vahinko :D

Kontaktit oli nätit joka kohdassa. Jaakkoa treenattiin myös; ohjaajan vuoksi. Kai se koira menee miten käsketään... mutta ohjaaja...! Argh.

Kepeille lähetyksestä saatiin kehuja; sujuikin ihmeen hienosti. Välistävetokohtaa piti työstää - koira singahtaa kun ohjaaja ei ota kiinni...

Mutta oli hauskaa ja antoisaa - uudella puhdilla siis kohti talvikautta! Omiin kisoihinkaan ei päästä varoajan johdosta starttaamaan :/

Mestikset männikköön

Jepen kanssa Purinalla russelien mestaruustaistossa :D Eka rata ratkaisi finaalipaikan: juu se saatiin hienoilla kontaktiloikilla. Eli rata meni ihan juohevasti muutoin. Toka rata oli "treeniä", ja menikin hyllyksi. Koira sinkaisi aalta suoraan putkeen, vaikka välissä olisi ollut yksi aita. No, en kauheasti enää ohjannutkaan siinä vaiheessa... Finaali oli hyppis, jonne toki lähdettiin toivoa rinnassa :D Mutta eih... kepeiltä femma; jäivät oudosti kesken. Niinkuin MONELTA muultakin. Hämäsikö sitten edessä kohtisuorassa oleva pitkä, suora putki. Ohjaaja kyllä erehtyi kepeillä miettimään, että kuinka paljon suorituslinja kääntyikään keppien jälkeen, joten siinä kohdilla sitten tuli Jepellekin virhe - teinkö sitten jotain ajatuksissani... Samoin tuli rima alas loppusuoralla. Sihteerinlapussa kyllä luki 15, mutta ennenkuin näen videon, en osaa sanoa, mikä se kolmas virhe oli?!

Rottahäntä

Ehkä tällä hännällä joudutaan jättämään vuoden ainoa näyttely väliin... Samoin russelien agilitymestikset :/

Pönttöpään ti-ke-to-aksaa

Voi Jussi-riepua... Häntä äityi pahaksi. Häntä, jota kutitti. Ilmeisesti ehkä uimisesta/kosteasta alunperin ärtynyt, ja eihän se paljon tarvitse herkkähipiäistä kutittaa, kun on jo iho nuoltu rikki. Ei edes pönttö auttanut, paheni vaan... Eli tänä aamuna sitten saatiin dropit 10 päiväksi = kisojen peruutus ja kisatauko :/ Tasan vuosi sitten meni pari kuukautta keposesti pönttö päässä ja lääkekuurilla sylkirauhasen kanssa. Nyt nuolugranulooma.

Agilitya pompittiin kyllä ti-ke-to. Ti "ohimennen" ja huonosti ja lyhyesti. Ke vähän huonolla fiiliksellä. To sitten paremmin. Tai no... Jussi oli himppasen EVVK, mutta parani loppua kohden. Jeppekin pääsi kunnolla treenaamaan to - muuten vanhus on elellyt enemmän hiljaiseloa aksan suhteen.

Tänään sitten pönttöpää ja sen "veli" pääsivät pitkällle kävelylenkille; ilman pönttöä huom. Oli varmaan nautinnollista, varsinkin kun oli kavereita mukana <3

Kepit kepit!

Takana reilun viikon agitauko. Tekee sekin poikaa välillä :) Tänään sitten torstairyhmä Keiniksellä. Jeppe pääsi tekemään pätkää vain kerran. Köpököpö :) Muutamassa kohdassa jouduttiin ottamaan uusiksi, kun väärät esteet kutsuivat. Mutta sellaista perusjeppeä.

Jussin kanssa päätin kokeilla kepeille vientiä "vippaamalla", eli koira ohjaajan oikealla puolella lähestyttäessä keppejä 90 asteen avokulmassa, josta sitten vähän sylkkärimäisesti koiran heitto kepeille. Ja itse taas keppien oikealle puolelle, koska rata jatkui siihen suuntaan. Eka kerta taisi mennä "kokeilemiseen", mutta ONNISTUI! Onnistui toistamiseenkin. Ja pikkukiepin jälkeen taas kepeille vippaamalla, mutta sitten takaaleikaten keppien vasemmalle puolelle. Eka kerta saattoi mennä tässäkin kokeilemiseen, mutta ONNISTUI!

Siinä siis ehdottomasti päivän parhaat! Kontakteista radalla oli vaan aa, ja sujui juu. Mutta taas tuntuu siltä, että pikkiriikkinenkin paussi on antanut pikkukoiralle mahkuja työstää aksajuttuja pikkiriikkisissä rusinoissaan.

Normitiistai

Keinumäen treeneissä mentiin pätkää - raskain jaloin. Jubbelin mielenkiinto "meinasi" kohdistua niin ihanaiseen Lottaan tai sitten oikeastaan ihan mihin vaan muuhun kentän reunalla. Mutta periaatteesa pikkukoiruus meni kivasti. Aa oli joka kerta täydellinen. Muita kontakteja ei ollutkaan. Ja hei, kepit...! Jussi pujotteli aika itsenäisesti. Hakikin sisään hyvin, etenkin umpikulmasta. Hitto, siihen vaan pitäis luottaa aina.

Jeppe meni tavisinnokkuudellaan, räpelsi hiukan ja otti aan siedettävästi.

Treenien jälkeen jälkiverkkaan järveen. Kesä on vaan NIIN pop!

Jussi menee kolmannelle

Elokuussahan kaikki odottavat koulun alkua. Niin mekin. Tuntuisi tylsältä jatkaa samalla luokalla kuin keväälläkin. Niinpä Jussi siirrettiin kolmosluokkaan. Tämä tapahtui Janakkalassa Anne Viitasen päätöksellä.

Kisattiin kaksi nollarataa - hei, eikö niitä voisi jo laskea tuplanollaksi ;) Hyppäri-luva on jo plakkarissa, mutta kyllä ehjä rata aina ilahduttaa. Agilityratakin sitten onnistui. Aa oli mitä oli. Se oli ohjaajan löysyyttä kenties... mutta seisoihan koira sentään leikisti kontaktilla :D (= 15 kontaktin yli).

Äh, me nyt vaan haluttiin treenaamaan samoihin kisoihin Jepen kanssa.

Visiitillä

Kas, ex tempore-visiitti ke-ryhmään Hattulan kentälle. Kaksi pikkurataa Jussilla. Ihan muksasti meni siihen nähden, että tehtiin treeneihin todellakin lentävä lähtö, enkä ehkä keskittynyt ihan 100%:sti koko touhuun. Putkikuvio oli karsintaviikonlopulta, ja sainkin huolella törkätä koiraa putkiin, kun puomi pikkukoiraa niin vetää. Puomi oli joka kerralla aivan loistava! Ihan hyvä pikatreeni ja vieläpä vieraassa paikassa.

Kivat karsinnat

Jepen uran toinen MM-karsintakisaviikonloppu takana. Väsyttää vieläkin. Niin ohjaajaa kuin koiraa.

Lauantain eka rata oli hyppis, jolle toki tavallaan asetettiin toiveita - puhdas rata :) Ja se onnistui. Rata oli jouheva, mutta parissa kohdassa piti olla tarkkana. Puolet hyllytti, joten saa olla ihan ylpeä että ohjaus meni nappiin. Sijoitus oli 19. ja Jeppe oli viimeinen pistesijakoira :) Koiria oli kuitenkin tässä vaiheessa vielä 106.

Agilityradalla olin huolimaton... Jätin koiran tyystin unholaan selän taakse, ja sinnehän se meni väärään putkeen. Rata loppui siis puoleen väliin.

Sunnuntain eka rata oli taas agilityrata, ja tavallaan meillä nyt oli onni myötä. Virhesaldo kun oli virallisesti vain 10 vaikka tosiasiassa se olisi 25. Kaikki kontaktit lennettiin ja lisäksi vielä sössin kepeille sisäänmenon niin tyystin, että sitä olisi pitänyt tulla kaksi kieltoa. Ja aikaa tietenkin paloi... Yliajalle siis meni, ja virallinen tulos 15,09 (josta siis 5,09 yliaikaa).

Toinen rata oli hyppis, joka oli taas tavoitteena suoriutua kunniakkaasti ;) Rata menikin sujuvasti, mutta yksi rima tipahti. Tiedä sitten, kuinka paljon siihen vaikutti oma kiirehdintä. Mutta silti olin tyytyväinen. Yliajan puolelle meni 2,11 sekuntia, joka ei ole mitenkään huonosti, koska puhtaita nollia oli vain 13. Sijoitus 26. tuloksella 7,11.

Finaaliin oli sitten rento ja hauska fiilis lähteä, koska ei ollut mitään hävittävää :D Jeppe yllätti ottamalla puomin kontaktin, josta hämäännyin ja ohjaus hiukan levahti. Muut virheet olivat kosketus pituuteen (outoa meille, mutta koira olikin jo väsy) ja yksi rima. Eli se luvattu 15 :D Siihen vielä yliaika 4,02 niin tuloksella 19.02 olimme sijalla 35. (viimeinen tuloksen tehnyt).

Kokonaiskilpailuissa sijaluku oli 44. eli se laski himppasen koko koitoksen ajan. Mutta hei, kisakirjassa on tulos :D

Finaalirata löytyy (mieluummin tietysti esittelisin vaikka sitä ekaa hyppistä, mutta ei tällä kertaa keskitytty kuvaamiseen) http://www.youtube.com/watch?list=UUBE4EEZaIqDFpS133OcBAZw&v=K2-TyrVvnjE&feature=player_detailpage

Jussi Virtanen

Hertsyygeli, kun pikkukoira ihan tykkäsi aksata. Tänään oltiin valkussa Lempäälässä: 31 estettä kahdessa pätkässä. Ennen omaa vuoroaan pikkukoira aivan yltyi riehumaan vetolelun kanssa. Good for us! Ja ihan hyvällä draivilla sitten menikin. Ekalla pätkällä ohjaaja valkkasi hiukan huonon ohjauskuvion, jota sitten sekä parannettiin että muutettiin tyystin. Putkeen unnohdettiin jarruttaa, ja sitten kun jarrutettiin, koiruus ennakoikin tosi vahvasti eikä oikein edes irronnut putkeen :D

Loppupätkän alkuosa oli kuuleman mukaan jopa hyvä! Good for me! Kepeille vienti oli haastava - takana oleva aa imi... mutta eipä sellaista sisäänmenoa/ohjaajan sijoittumista oikein olla treenattukaan. Muutoin kepitkin meni jo kivasti, suht itsenäisesti. Samoin kontaktit sujui.

Ja eilen episteltiin. Jussi meni möllien hyppiksen lämppärinä: virheittä ja kovimpaan aikaan, jes. Varsinaiselle radalle lähti taas hyvällä draivilla, ja kas, lentokeinu! For the very first time... mutta hienoahan oli toki koiran into ja vauhti. Ohjaajakin älysi/muisti hiukan murahtaa keinulla, joten kun se otettiin uusiksi, sujui jo oikein mallikkaasti. Kuten myös aa ja puomi, jippii! Muutama este taidettiin ohitella eikä jääty niitä vauhdin hurmassa uusimaan, pääasia oli nyt se vauhti!

Tokalla radalla mentiin vieläkin ehjemmin, mutta plääh, samainen kielto (kierto ohi) kun ekalla radalla... eli ohjaaja voisi kuitenkin skarpata...

Jeppe teki varman 15-tuloksen :D Heh, näillä eväillä ollaan menossa karsintoihin :D Bad for us.

Hei me urheillaan

Tiistai olikin vallan aktiivipäivä, noin niinkuin liikunnallisessa mielessä. Aksaryhmä oli kovin vajaa parhaimpaan (?) loma-aikaan, joten omatkin koissulat pääsi treenaamaan. Meni kyllä jotenkin tumpuloinniksi, mutta taidettiin kukin vuorollamme säätää samaa kohtaa. No, aa-treeninä taas ok!

Sitten tietenkin uimaan, ja ohhoh, uinnin jälkeen vielä juoksemaan. Jussi-boy on kohta kovassa kunnossa ;)

Putkijarruaaa

Näin nätti on Jussi 3 vee :) Kyllä tällä turkilla alkaa varmaan nollia irtoomaan ;)

Eilisissa treeneissä oli pätkä, jossa putkijarrailtiin. Sujui se siten, että namikäsi putken päässä kertoi koiralle, että vauhtiakin vois höllätä. Mutta ei se mistään sanallisesta vihjeestä vielä ymmärrä mitään :D

Kontaktit sujui taas, ja muutenkin meni ihan keskikertaisen mukavasti ilman suurempia tahkoomisia.

Väliajalla opeteltiin olemaan nätisti häkillä - kiitos parin sitruunapärskeen. Ihan eritavalla oli intoa sitten tehdä töitä kentällä, kun kaikki voimat ei menneet siihen häkissä huseeraukseen.

Pieni, väsynyt vahtikoira epistelyn jälkeen

Lomapäivän kunniaksi suunnistetiin RIMAn epiksiin. Minit menivät näpsän nopsaan ja Jari S:n rata oli oikeinkin kisanomainen. Pituutta jopa 197m. Jussi luisti hiukan alussa keinun kontaktilta, ja otinkin sitten takaisin ja palkkasin. Palkkasin jatkossa kaikki muutkin kontaktit. Pari estettä unohtui matkan varrella (lue: jäi ohjaajan huolimattomuudesta suorittamatta, kun koissulasta löytyikin vauhtia), mutta parhain kiitos oli iloinen ja ihan mukavasti etenevä koira.

Jeppe lähtikin sitten lapasesta; kaksi väärää putkea :D Eli ohjaajan oli mentävä hiukan itseensä ja maksettava vielä lisästartti. Kontaktit muuten otettiin sellaisella "minuutteja" kestävällä komentelulla :D

Jussin toinen rata oli ihan kelpo. En palkannutkaan kontakteilla, jotka se otti nätisti, vaan kehuin vaan hurrrjasti ja lähdin hallitusti liikkeelle. Lottis-ihastus aiheutti kuulemma pientä häiriötä, kun suoritettiin keinua, ja hihnapoika samaten. Eli kepeiltä tuli femma, kun mielenkiinto (koiran siis!) jäi hetkeksi liikkuvaan ihmiseen. Mutta ihan hyvän mielen rata pikkukoiralta.

Vanhuskin sitten teki normiradan, eli tulos 15 :) Pysyi kuitenkin hanskassa.

Huvittavaa oli se, että Lottiksen ollessa radalla, sinne syöksyi Jeppe... Taas... (sekä JANKKin että SM-kisat in memoriam...). Karkasi häkistään! Taas! METALLIsellaisesta. Eli en kai nyt sentään kolmatta kertaa unohda häkinovea auki?! Kaiketikin Jeppe-Houdini osaa siis avata sen... Loppuajaksi laitoinkin sitten hakalukon (vai-mikä-se-nyt-onkaan) vielä telkimään koiraa. Pysyi.

Jussikin joutui koekaniiniksi. Muistissa oli Purinan järkyttävät melskaamiset... Johan siinä kaikki voimat häviää ennen rataa, kun koira ulvoo ja rähisee ja möyhentää häkkinsä nurin niskoin (ja repii siinäö sivussa kaikkien sivullistenkin tavarat). Niinpä sai kaulaansa sitruunapannan. Tosin, tänään odotusaika häkissä oli aivan minimaalinen ja pikku-kepotkin mukana taluttelemassa, niin ei päästy vielä testaamaan ihan tositoimissa. Ehkä huomenna sitten Keiniksellä?

No hitto - hyvät treenit

Menin paikkuriksi tiistairyhmään, kun tilaa näin kesäaikaan tuntuu olevan. Jussi-pusseroinen pääsi aksaamaan ihan kunnolla. Jeppe jäi kotimieheksi.

Harkka käsitti kolme vastakäännöskuviota. Toimi. Sanoisin jopa hyvin. Ehkä ohjaajakin alkaa pikkuhiljaa oppimaan käännöksen... Jos joskus vaikka kisoissa... :D

Jussi innostui vetolelusta ja olinkin palkkaamatta nameilla. Kontaktiltakin sai lelun. Ja nyt se toimi kumman hyvin.

Lopuksi rata soveltaen äskeisiä käännöksiä. Koirulan keskittyminen herpaantui ekalla yrittämällä, tokalla sösselsin itse. Kolmannella mentiin oikein kovalla draivilla. Palkkasin kontaktit nameilla - ja sen jälkeen ei sitten taas lelu ollut mitään. Mutta oikein onnistuneet treenit, johtuen kai siitä, että tsemppasin itse niin hyvin. Keskityin ja ohjasin :))

Ohjaaja pääsi kokeilemaan myös minipossua. Tykinkuulaa oli hauska viskoa.

Whiskyn paikka

Monessakin mielessä. Mutta kerrataanpa ensin elämää parin päivän takaa. Tiistain treeneissä "kuunteluoppilas" Jussi pääsi kokeilemaan minien SM-finaalisovellusta. Ihan vaan kontaktien treenimielessä. Sujui. Ja sen jälkeen uimaaaaan! Niiden monien koirakavereiden kanssa, joiden kanssa on aina niin ihanan riehakasta :)

Eilen sitten kisattiin Purinalla iltakisoissa. Jussin eka rata: olisi ollut kyllä whiskyn paikka... ohjaaja kun töpeksi ihan jo melkein nollan. Äh. Kontakteilla luistettiin :( eli ei pysäytyksiä ja sittenhän nolla jo kiilsi. Loppusuoran kepeillä piti sitten mennä sörkkimään kepeille. Tulos siis viis.

Toinen rata meni treenailuksi, onneksi, voi kai sanoa. Ohjaaja unohti että koiraa pitää ohjata ja kuuli siitä vielä tuomariltakin - muistaisinkohan ensi kerralla... Ihan ihmeen hyvällä draivilla koirula kulki, vaikka tuntuikin väsyneen tahmealta. Aalle siis kielto, jonka jälkeen oli hyvä treenata kontaktit. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan, eli siis whiskykin toteutettiin! Olenko mahtanut kisoissa niitä juurikaan viljellä, en kai.

Jeppe pääsi kisamaan samat radat epistelynä. Ekalla radalla lennettiin puomilla lujaa, muuten jeppemäisen varmaa menoa, jopa hienoista hiippailua aalle osuen kontaktiin :D Toka rata meni huolimattomuuksiin; kielto putkeen (ohjaajan hätäily), kielto kepeille (ohjaajan hätäily). Eikä niitä kontakteja mitenkään erityisesti mainita, ellei niissä ole jotain erityistä mainittavaa :D ;)

Vaan ilta oli kiva tutussa kisaporukassa vaikka menikin taas etelähämäläiseen kokemuksen kerryttämiseen (=E-HKK)!

Tänään sitten normitreenit. Alkuun (90 asteen kääntö putkeen muurin jälkeen) testattiin ohjauskuvioita - yllättävän mukavasti sujui monikin. Vika este tuotti Jepellä (tai siis ohjaajalla) ongelmia - ääh... että voi olla vaikeaa saada koira putkesta aidalle oikein päin :D Jussilla meni alkuun tahkoamiseksi; rengaskaan ei osunut kohdilleen, ei sitten millään, höh!

Mutta kontaktit joo, ja lopulta kai suht ehjä suorituskin.

Lyhcol-lainaohjakki teki sen sijaan nollaa nollaan jälkeen, hauska kokemus tällaiselle miniohjaajalle ex-tempore...

Ja illan päätteeksi vielä uimaan! Jihuu - kyllä kesäelämä on ihanaa!

Pesistä ja uintia

Pallopelit lasten kanssa veti kielen niin vyön alle, että oli pakko lähteä uimaan. Ja opettamaan villakavereitakin, miten kuuluu porskuttaa. Hiiteen silkkitipat!

Aah, lomaa!

Isäntäväki lähtee reissuun ja koirat pääsevät hoitolaan lepäämään :-) Jussi varmistelee, ettei unohdu vahingossa kotiin.

Juhannus 2012 in memoriam

Kuva: Johanna Mäkynen


Kuva: Henri Luomala

Juhannusagilityn lyhyt oppimäärä

Kertausta viikonlopun kisaradoilta. Takana 10 rataa ja kokemusta taas entistä enemmän ;)

Aatto alkoi Jussin pelleilyillä. Ei vauhti pysähtynyt aalle, ei... valui yli ja korjasi. Kiittelin kovasti ja riemuiten ulos. Hyppärille lähdettiin kovin toivein, vaan toisin kävi. EVVK. Jubs kurkki niin kaverit kehän laidalta kuin ratatyöntekijänkin, ja unohti siinä sivussa noin puolet esteistä.

Jeppe korjasi saldoa, ja nappasi tuplanollan. Kyllä, oikein luettu! Hyppis oli taattua kamaa sijalla 11. ja tsekkisedän agirata vallan mukava (sija 7. josta olen kyllä ylpeä lähes 70 koirakon poppoossa). Näytti pelottavalta (varsinkin maksien jälkeen), mutta olikin ihan minien suoritettavissa. Puomilla koiruus loikkasi aika hurjannäköisen pompun, ja ehdinkin jo ajatuksissani kiroilla, että ihan oikean päätöksen olen aksaratojen lopettamisesta tehnyt. Sen jälkeen ihme kyllä loput kontaktit osuivat ja ohjaajakin muisti pitää kätensä sojossa oikeissa kohdissa. Radan jälkeen hämmästys oli suuri, kun nollasta onniteltiin. WHAAAT?! Tsekkisetä oli pyyhkinyt femman pois: takajalan kynnet rapsahti vissiin alastuloon :D

Heh, tunnelma oli hieman hämmentynyt. Eihän tässä näin pitänyt käydä :D

Lauantaina keli kääntyi sateiseksi, ja Jussi aloitti hyppyradalla. Meinasi koira karata lapasesta :D Kolmen pelastuksen jälkeen "voittajina" (henkisinä siis) maaliin. Kyllä kuultiin useampi kommentti, että kyllä se kolmannella pelastusyrityksellä yleensä kosahtaa :D Hyppisluvahan meillä jo, mutta onpa se kiva pokata palkinto, etenkin kaksoisvoitto russeleille! Aksarata ei sitten niin hyvä ollutkaan; kepeillä sössittiin jo kahdesti, ja sitten riemulla ohi yhden esteen, josta kyllä jatkettiin ihan sujuvasti hyllynä eteenpäin. Puomi oli hieno, keinu passeli ja aa korjattiin. No, koiralle jäi varmaan ihan kiva mieli.

Jepen hyppis oli juoheva, mutta tulihan sieltä sitten yksi rima tietenkin alas. Äh! Ja aksaradan mokasin tyytsin itse vetämällä koiran ohi kolmosesteen. Sen jälkeen meinasikin olla senssit sekaisin, mutta henkisellä nollalla maaliin :D (eli kontaktit otettiin).

Sunnuntaina Jussi teki HIENON hyllyn. Rata oli RATA, mutta veinpä sitten pikkukoissun väärään päähän putkea. Äh! Mutta kyllä koira sai kehuja ja mieli oli mitä parhain.

Jepen edelliset kontaktit osoittautuivat vahingoiksi ja palattiin vanhaan ruotuun. Kymppi radalta mutta kelpo vauhti. Koira pysyy nyt kivasti hanskassa.

Kyllä muidenkin radoissa riittää muistelemista, niinkuin näistä Tuorlan juhannuksista aina...

Kisakoiran elämää

Juhannuspäivän sade alkoi. Hyppyrata saatiin loikkia kuivana - harmillinen rima, mutta oikein kelpo rata muutoin.

Juhannusgeimit väsyttää

jo tässä vaiheessa, kun plakkarissa on 3 nollaa!

Oi mikä ihana ilta

Voi tapahtua mitä vaan. Hän tapaa monta ystävää.

Juu, hyvät treenit Lempäälässä Jubsukan kanssa. Ystäviäkin tavattiin, niin koiria kuin ihmisiä :)

Rata oli 30 estettä, ja mentiin se pariin otteeseen. Hyvää (ellei jopa loistavaa): koira oli INNOKAS! (No oli meidän menossa HH:n mukaan jotain ihan kelpojakin pätkiä). Huonoa: ei putkijarrutuksista tietoakaan. Pitää treenailla. Mutta kun kotikentällä koira on lahna, niin ei tarvii kovinkaan paljoa jarrutella :D

Sitten jälkijättöisesti hogasin muutamia ohjauskuvioita, jotka olisivat voineet sopia meille kivasti.

Mutta mieli hyvä - KUNPA vaan sujuisi edes yksi juhannuksen radoista kutakuinkin yhtä onnistuneesti!

Hyvä hyppis - parempaan ei pystytty

SM 2012 plakkarissa. Tikkakoskella tuli lusittua aika tiiviit kaksi päivää. Lauantaina joukkuekisassa Jeppe starttasi toisena koirakkona. Olin luvannut (ja pyytänyt joukkuekavereilta anteeksi) tuloksen 15. Pidin sanani ;) Tosin yhden kontaktivirheen tilalle vaihdettiin kielto :P (josta tuli muuten yliaikaakin). Eli A ja puomi olivat kovin irtonaiset, ja alussa tein huonon valssin ja vedin koiran esteen ohi. Sen jälkeen törkkäsin sitä takaisin ja KILJAHDIN säikähdyksestä, ettei se vaan mene puomille.

No, se oli sellainen suhteellisen normi agilityrata meille. Ei ollut oikein minkäänlainen olo sen jälkeen. Alun sujuvuudesta olin kuitenkin tyytyväinen, sillä kolmosesteelle, kepeille, tuli kyllä virheitä roppakaupalla. Otin sen varman päälle ja mielestäni täysin sujuvasti. Muut analysoikoot sitä videolta, joka löytyy muuten omasta tuubista.

Sunnuntaina sitten oli tosikoitokset :) Meille osui aamuhuki, eli ensimmäinen ryhmä ja starttinumero 8! Tästä en alunalkaen pitänyt, sillä A) meidän aamuradat eivät ole oikein koskaan olleet kovin mairittelevia ja B) koiran lämmittely piti hoitaa niin varhain, että herätys ja kisapaikalle saapuminen olivat ANIvarhain.

Mutta tällä kertaa aamurata meni hyvin. Sepon hyppis oli jouheva ja mukavan oloinen. Radan reunalta putken ohitukset näyttivät pahemmilta mitä olivatkaan. Toki muutama kohta mietitytti, mutta sain niihin omat ratkaisuni tehtyä. Parissa kohtaa houkutti kierrättää Jeppe pidemmän kautta siivekkeen ympäri, Jepelle tyypillisellä suoraviivaisella tavalla, mutta tällä kertaa ne "puolukkapyöritykset" istui suht hyvin jopa minun ajatuksiini.

Radalle lähdettiin yllättävänkin rauhallisesti; lähes seesteisiun mielin. Hitsi, sellaisen asenteen kun saisi aina (etenkin Jussin kanssa)! Suoritus meni hyvin. Keppejä edeltävä "aitakierros" tuntui hiukan venähtävän pitkäksi, mutta itse asiassa videolta katsottuna se oli oikein mukiinmenevä. Kepeillä tunsin kerran jo huojennusta, mutta sillä sekunnilla ryhdistäydyin, sillä hetkenkin herpaantumiset tiedetään... Viimeisillä esteillä, taaksetyönnöissä, ehdin jopa jotenkin säikähtää, että meneekös se koira nyt sinne aidan taakse. Mutta meni se, ja sanoisin, että käännökset ovat pienet :) Vimppa este, okserikaan, ei muuten pudonnut, kun kaikki ajatukseni siihen keskitin :D Nin, ja siis rimat olivat tietenkin 35:ssa, joka taatusi meidän menoomme vaikutti.

Jepsukan vauhti on hiipunut, ja etenemään 4,1 m/s ei todellakaan ylletty. Yliaikaa tuli 3,28 mutta fiilis maalissa oli niin hyvä, että oli pakko tuulettaa. Tiesin, että parempaan ei olisi pystytty. Jonkun aikaa seurailin muiden suorituksia, mutta sekunnin, kahden yliaikanollia sateli, ja aika pian alkoi vaikuttaa siltä, että finaaliin ei ylletä. Mutta se ei edes harmittanut, koska rataan olin niin tyytyväinen.

Pikkuisen mieli oli silti haikea, sillä nämä alkavat olla Jepen viimeisiä "kunnon" kisoja. Juhannusskaboihin ja karsintoihin vielä osallistutaan, mutta sen jälkeen alkaa hyppyvalion elämä, eli hyppäreitä sen verran kuin huvittaa :)

Aamutunnelmissa SM-kisoissa

Elämää ennen SM:iä

Jeppe-the-suurloikkija sai (vai joutui) huilimaan. Jussi pääsi treenaamaan, ja kas, hyvinhän ne kontaktit sujui, aallakin. On se vaan kumma, että ohjaaja ei opi toimimaan kisoissa samalla tavalla kuin harjoitellessa?! Muuten pikkukoiruus oli tahmea, mutta eihän aina voi huvittaa :D

Huomenaamusta sitten kohti Keski-Suomea ja suurempia koitoksia. Ilman tavoitteita tosin - vai oisko meillä "kotikenttäetu" :D

Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!

Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen.

Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens' elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.

Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!

Kalsarikuningas

ja kasa lasten likaisia vaatteita.

Kiristää, kiristää

Ei hermo, vaan lihakset ;D Pikkukoissulat saivat hieronnan. Jos siitä olisi jotain apua Jepen viikonloppuiseen pomppimiseen.

Etukäteen käsikirjoitetut radat

Ääh. Meni juuri niin kuin aavistelinkin. Janakkalassa Kromfojen kisoissa Jussin matka katkesi esteelle nro 7, joka oli A. Sitä ennen ehti olla hyvä puomi, mutta ei stopannut aalle. Ei lähimainkaan. Kainaloon, veks ja autoon...

Jussin rataantutustumista odotellessa sattui hauska tilanne. Katsoin jalkojani, kun Jeppe siinä iloisesti pyöri. Niin, siis... Jeppe?! Senhän piti olla autossa. Olin kaiketikin jättänyt itse häkin luukun auki, Jeppe kun ei mitään oven ryskyttäjätyyppiäkin ole. Muutama oli nähnyt koiran laukkaavan iloisesti parkkikselta kohti kisakenttää, jonka reunalla Jeps oli tovin ottanut vainua ilmasta ja suunnistanut erehtymättömästi luokseni :D <3

Jeppe-the-loikkari sai sitten loikkia sydämensä kyltyydestä. Ei aikomustakaan ottaa kontakteja, keinulle osui vahingossa. Tulos 10. Tokalla radalla päätin kokeilla vaan juosta :D Ja ihan yhtä hienot loikat saadaan sillä aikaiseksi. Tulos 15.

Tosi reteetä lähteä SM:iiin - ONNEKSI siellä on ensin hyppis, ettei välttämättä välittömästi naureta itseämme pihalle. Puuh.

Oikea kesäkisapäivä!

Jei, puoli päivää kisapaikalla mukavassa seurassa (ensin kisaten, sitten vain notkuen), aurinkoakin niin että T-paidalla tarkeni ja sitten vielä "ulos" syömään. Kaikki tämä = oikea kesäkisapäivä!

Jeppe kipitti kaksi rataa. Agiradalla roiskui niin A kuin puomi. Tosin ennen puomia oli plakkarissa jo hylly. Nätisti otetun keinun jälkeen (ihmeitäkin tapahtuu!) linja oli huono, ja heikolla ohjauksella koira sujahti väärään päähän putkea :o Taas näitä kertoja... kun yleensä se seuraa ohjaajan linjaa aikamoisen hyvin...

No, videolta selvisi myös sivusta menty rengas! What...?! Outoa.

Hyppärillä piti alku tsempata - varsinkin kun kärkikolmikon kisakumppani tuumasi suoritusvuoroa odotellessa, että "terrierit on sujahtanut tuonne putkeen". Väärälle esteelle siis. Hitto, mehän ei menty :) Ohjauksellisesti olen tyytyväinen rataan, ja kai siinä sitten pikkuisen turhaa ryysäystä ja innokkuutta kohti nollaa oli, koska toka vika rima putosi. Jeppe kyllä täräytti päin aika rumasti, taas... Mahtoiko kiiruhtaa perään = ohjaajan moka?

Päivän positiivista oli se, että ylipäänsä kisattiin. Alkuviikon juoksulenkki jumitti vanhuksen taas niin, että harmitti. Mietin, mahdetaanko päästä radalle laisin. Vaan kyllähän tuo kolmikymppiset selvitti yhtä rumasti kuin ennenkin. Mutta sen verran nyt kontaktit kirpaisee, että taitaa Jepukan kisaura melkeinpä loppua SM:iin. Eikun vasta juhannukseen, ne on jo ilmottu. Juostaan sitten hyppiksiä sen verran, mitä koira jaksaa. Onhan tätä tahkottu jo viisi vuotta, niin keskitytään nuorempiin.

Kahteen otteeseen hyödynnettiin ulkoesteitä/täysikokoista verkkakenttää Jussin kanssa. Tavallaan kisanomaisesti otin vauhtipätkiä, ja argh - se A ei vaan kestä. Aina vauhti niin luja, että lipsahtaa yli, vaikka kontaktin toki ottaa. Varmaan vasta seitsemännellä kerralla stoppasi halutusti. Mutta puomi on loistava. Siis loistava! Ainakin meille - älkää te siskonpojat ymv. nyt naurako :) Me ollaan nääs ihan eri levelillä :D

Ehkä 125!

Kesän ajaksi "varaamani" jokatoinentorstai-treeni Jussille Best In Areenalla starttasi. Heh, kun edessä oli 35 esteen rata, eikä kuitenkaan helpoimmasta päästä, oli jännä tunne mennä suorittamaan sitä. Veikkasin, että tyssää jo esteellä 3. Vaan ei! Jussi-pusseloinen osasi loistavasti puomin alla olevat poikittaisputket! Ensimmäinen heikko kohta oli muurin jälkeinen takaakierto (5-6); ohjaajan valssi auttamattomasti myöhässä ja väärässä kohtaa! Seuraava heikko kohta oli 8-9-10-11. Eli sijoittumiset aidoilla eikä mitään hidastavaa takaaleikkausta putkeen. Puh. Persjätöllähän se sitten menikin. Seuraava heikko kohta oli suorasta putkesta aidalle (12-13). Tähän saakka mentiin muuten ihkaekalla kertaa pysähtymättä, mutta siinä oli pakko nauraa ja pysähtyä, kun taklasin koiran huolella. Vipinää kinttuun ja vastakäsi kehiin, niin selvittiiin tästäkin :) Seuraava heikko kohta oli 20-21-22 aidat. Ensin taisin tyriä takaakiertotörkkäystä: vastakäsi unohtui. Samoin sijoittuminen ennen suoraa puomin alittavaa putkea oli loppuunajattelematon :D (hieno termi!). Tästä johtuen myös aita 24 ensin väärin päin... Mutta hei... sen jälkeen "viimeiset" 10 estettä meni nätisti.

Muita huomioita: Jubbelis pujotteli ihan kivasti. Haki jopa itse hiukan, enkä kai ihan hirveästi sörkkinytkään. Ja se sisäänmeno oli kuitenkin suorasta putkesta 180 astetta takaisin. Kontaktit hyvät! Aalle ekalla kerralla hiukan korjasi, kun ei ihan riittänyt jarrutus. Mutta puomi oli suorastaan kuolettavan hyvä :P Persjättö-puolenvaihto ihan sokeana; en edes katsonut koiraa, ja sinne se jarras nätisti 2on-2off! Toisella radan suorituskerralla tehtiin sujuvahko setti, pari kolme kohtaa taidettiin kisanomaisesti ottaa uusiksi/korjata. Mutta pikkuisen Jussukka hiipui ekan kerran tahkoilusta. Tai no, hiipua on turhan dramaattinen sana, mutta ehti esim. parin sekunnin verran suoran putken jälkeen haaveilla sivussa seisovasta keinusta - josko se olisi tarjonnut huilipaikan namien kera :D (ei tarjonnut). Suoraputki-aita-aita-aa härdelli ei muuten vimpalla kerralla mennyt niin miten piti, kun koira kääntyikin eri kautta aalle, mutta ehdin reagoida ja ohjata sitten koiran haluamalla tavalla :D

Hiki tuli, harmi että sykemittari jäi himaan. Varmaan huiteli lukemat 170:ssä :D Rillien huurut ei meinanneet kuivua edes varttitunnin päästä suorituksesta...

Nyt urheilijanuorukainen vetää unta rusinoita sisältävään palloonsa BOT päällä. Toivottavasti jälkikäpöttelyä sekä Lempäälässä että kotona oli riittävästi; sen verran paljon pikkukoiru antoi itsestään. Ei ole muuten koskaan aiemmin mennyt noin montaa estettä yhdellä treenikerralla. Vou!

Koko ilta Keiniksellä

Hoh, kyllä sen harrastuksen täytyy olla rakas... kun 4,5 tuntia hujahti helposti Keinumäellä: ELY-keskukselle valokuvailua investoinneista ja treenien koutsaamista. Sitten vimppana pääsivät pikkukoiruudetkin harrastamaan. Tarjolla pitkä rata, 18 estettä. Alussa enemmän kippuraa, sitten loppua kohti suoraan ja kovaa :)

Jussin kanssa alkua vähän "testailtiin", mutta sujuihan se sitten lopulta. Puolivalssimainen työntö siivekkeen kohdalla :D (hitto-näistä-kuvioiden-nimistä-tiedä!) Kepit takkusi hiukan ensi alkuun, mutta lieneekö syynä huono ohjaus? Kontakteja saatiin ihan kivalla lähes kisanomaisella vauhdilla testata, kaikkia kolmea vieläpä, ja nehän olivat suorastaan hienot!

Jeppe meni radan kerran, ja loikkasi puomin, joka sitten ihan periaatteen vuoksi mentiin vielä uudelleen. Kyllä se vaan vanha koira alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Hiipuu hiipuu... Mahdetaanko SM:ssä päästä edes ihiksiin?

Jussi uusi vielä radan, ja sehän oli lähes loisto suoritus. Pussiin ohjasin huolimattomasti, ja tuli siitä ohi, mutta se ei hienoutta himmentänyt. Kontaktit ilahdutti enemmän kuin paljon!

Sadepäivä sohvalla

Jokunen kontakti

To-treenit Keiniksellä. Mukava pikkupätkä, jossa hiotiin varpaiden suuntaa ja vastakättä. Jeppe on kyllä sellainen sinkoilija, että alkaa olla inspiraatio vähissä. Jussin kanssa keskityttiin kontakteihin. Minä vasemmalla puolella sujui. Minä oikealla puolella ei pyssännyt. Hiottiin apurin kanssa ja hiottiin. Ehkä ne siitä. Kyllä ne siitä. Uskotaan niin.

Huomattavaa yhdennäköisyyttä!

Made by Aapo

Varpaat vihreänä

Tehtiin pihakontakti (ver 0.09) ja katsotaan, saavutetaanko sillä mitään. Keppitreeni on ainakin iloista pihalelujen kera. Juuri ajetulla nurtsilla valkoisten koirien varpaistakin tuli vihreät :-)

Opiskelijaelämää

Koulutusviikonloppu by E-HKK. Kaksi vuorokautta vietettiin soluasunnossa: 8 ihmistä ja 14 koiraa. Kaipa siinä samassa sotkussa olisi mahtunut majoittumaan loputkin: 2 ihmistä (joista toinen koutsi) ja 2 koiraa. Koirilla ainakin oli hurrrjan hauskaa; toki - tutussa porukassa vilinää ja vilskettä.

Lauantaina ja sunnnuntaina saatiin aksaoppia suhteellisen lämpimässä kelissä. Naamat punoitti, monestakin syystä :D Päällimmäisinä asioina jäi mieleen ulkokulmakierroksen jälkeinen valssi ja sen pöllö suuntaus. Nyt sekin sujuu, aivan toisenlaisilla askelluksilla ja linjauksilla. Ajoituksissa oli enemmänkin hiomista, mutta vastakättä sentään muistettiin käyttää! Ja kun kerrankin muistin vekata, ei sitä olisikaan tarvinnut tehdä :D

Jussiin pitäisi luottaa enemmän... Miten sekin kuulostaa niin tutulta - ihan kuin olisi ennen kuultu samaa palautetta? Tahi koiraan katsominen. On se ihmismieli kummallinen, kun ei mene jakeluun :o

Jäipä käteen toki paljon muutakin ajatuksenpoikasta.

Tänään sitten ilmoittauduttiin SM-kisoihin. Saa nähdä, miten siellä sitten pompitaan. Pompittaisiinpa rimoja eikä kontakteja, mutta pelkään pahoin, että rimoja lentelee ja kontakteja ei kosketella. No, viime vuosi oli "uran huippu", joten lähdetään kevein mielin kisaamaan. Nautitaan rennosti arvokisameiningistä eikä kiristellä pipoa!

Painaa, painaa

Jalat painoi. Painoi niin koirilla kuin kartturillakin. Sen verran pehmeä on vielä Keiniksen kenttä. Mutta ihan innolla pikkupiskilät toki treenasivat. Eiden pätkää mentiin.

Jeppe teki sellaista tasaisen varmahkoa :) Jussin kanssa saatiin kaarteita roimasti pienennettyä, kepitkin sujui ok, ja ne kontaktit! Ne meni kauniisti, ja lähinnä treenattiin kontaktilla pysymistä, katsekontaktia kauempana olevaan namiin ja siitä vapautusta. Ja niinpä pikkukoiruus sitten esittelikin aina ohi mennen, miten kontakteilla seisotaan. Jospa se siitä. Tai kyllä se siitä; eri asia sitten, miten kartturi hanskaa kisatilanteet.

Ja treenin jälkeen....... UIMAAAAAN! Ja taas eri kavereiden kanssa. Elämä on..... suorastaan koiramaisen ihanaa!

Eilinen once again

Lisää kivoja tunnelmia uintireissulta löytyy Polkan blogista.

Tänään "tyydyttiin" reippailuun villakavereiden kanssa pururadalla. Lääh puuh. Ollaanhan me ihan eri tavalla ahkeria taas kun kesäkelit koittaa :) Talvisin sitten horroksessa.

Mukapikatreeniä mutta kunnon uintia!

J & J saavat istua tiistaisin Keinumäellä apukoutseina :) "Alkulämppänä" juoksentelua vapaana radanrakennuksen ajan, sitten tilanteen mukaan pika-pika-treeniä, eli tänään puomia edes takaisin. Ja kontaktit suurelta osin jees. Ja sitten kun muut onnelliset ovat treenanneet, ehkä taas hiukan pika-pika-treeniä, eli tänään puomia edes takaisin :)) Loppuverkkana juoksentelua vapaana kaikkien ihanien (uusienkin!) kavereiden kanssa.

Ja huipennuksena jo viime kesänä perinteeksi tullut uimarantakeikka. Voi riemua, kun sai pulikoida! Ja juosta. Ja pulikoida. Ja taas hiukan juosta. Saa russelit ihan hyvää juoksutreeniä rhodesiankoiran perässä :)

Kotona piti hetken aikaa kuivatella, eli kumpainenkin jii otti aita-aita-aita-kepit-pätkää useampaan kertaan. Jepeltä menee kotioloissa avokulma kivasti, ja Jusbella alkaa sujua pujottelu ripeämmin ja hivenen itsenäisemmin.

Kuvat: Riikkis Puistola

Pihapuuhia

Kauheasti vahtimista.

"Ei Jussi jaksa edes ajatella"

tuumi esikoinen, kun Jubs kökötti kieltämättä suhteellisen väsyneen näköisenä seuraamassa lasten iltatouhuja jaksamatta niihin enää mitenkään osallistua. Takana oli juoksulenkki (!), piha-aksaa ja pitkin päivää lasten pihaleikeissä mukana touhottamista (=rosvoa ja pollaa sekä pallopellejä - osaa pikkukoirakin jo sentään noutaa pallon!)

Se ja sama

Ihan näyttää olevan turhanpäiväistä pomppimista tuo meidän agility. Pah ja pöh. Kiva rata muutoin, Vorssasa poijaat, mutta niinpä vaan Annen käsi nousi niin aalla kuin puomilla. Äh. Vauhti oli kyllä ihan kivaa, joten hyppikselle lähdettiin hyvillä mielin.

Mutta "hiukkasen" kuraiseksi meni touhu. Tuollaista rataa en muista kyllä aikoihin juosseeni (pl. Tuorlan nurtsi sateella)... oli meinaan KURAA. Taisi lipsua niin koirat kuin ohjaajatkin. Mutta ei meillä kelin takia pieleen mennyt. Rima tippui sillä tavalla jeppemäiseen tyyliin = huonosti hypätty. Sen jälkeen pakka levahtikin, ja meni jopa hyllyn puolelle, vaikka tavallaan ihan sujuvaa kuviota mentiin (ei tosin siten kuin Anne sen oli suunnitellut).

Illansuussa urhelijakoira Jeppe sai jäädä ojentelemaan kinttujaan sohvalle, kun Jussin kanssa juostiin reilu 3,5 kilsaa. Kyllä pikkupiskin pussihousut väpätti...

Hammashoitoa

mutta hammasharja väärin päin suussa ;-)

Kalkkunakoira

Jussi pääsi ainakin osittain talviturkistaan. Karmea karvapallerohan se jo olikin, eikä nyppimisjäljellä voi mitenkään kehua, kun kotikutoisesti se tehtiin. Mutta kevyt olo koirulilla! :)

Ennen karvaoperaatiota piha-aksailtiin kolmen aidan ja keppien kiemurointia. Jussilla alkaa kepit sujumaan. Kun se ilo ja into vaan saadaan kisoihinkin...

Omaa kisaa

E-HKK viikonloppu Hattulassa. Jeppe kipitti kolme rataa lainakuskilla. Ihan kivaa menoa, mm. epäonninen rima ja keppikielto, mutta ihanaa, kun pieni koira on niin valmis menemään vieraidenkin karttureiden kanssa.

Jussin agilityradat olivat "tuttuja juttuja", eli aalla ei vauhti pyssää ja koira ulos. ARGH. Hyppärille oli pakko tsempata, ja sieltä napsahti sitten voitto ja luvakin siinä sivutuotteena.

Nyt ollaan kaikki väsyjä.

Old Mode ja Hernepussi (vai -soppa?)

Vimpat KK-treenit tänä keväänä.

Rata oli piiitkä. Ja kontaktipitoinen (niinkuin olin toivonutkin). Vanha moodi (lue Jeppe) kulki hyvin, kun vaan rattia osattaisiin kääntää oikein. Persjätöt jopa sujuivat. Jopa puomin ja aan jälkeen. Siis eihän kontaktit ole hyvät :D vaan ohjaus kutakuinkin pelitti niissä kohdissa. Kepeille vienti oli haastava ja uusittiin useampaan kertaan.

Lopussa vanha moodi osoitti jo väsymisen merkkejä, mutta antoisaa siis oli.

Pussipäällä (lue Jussi) sitten laitettiinkin herneet raksuttamaan. Kontaktisulkeista sulkeisen perään. Ehkä kartturi sai nyt vision siitä, miten ja mitä tehdä. Kun vaan muistaa olla kärsivällinen, rauhallinen, ja ennenkaikkea auttamatta ja liikkumatta! Kyllä se Jussupussukka sitten herneitä laittoi likoon; two-on-two-off tarkoitti makkaraa. Sulkeisten jälkeen mentiin keppikohtaa, ja ihan kohtalaisesti pujotellen, mutta kun sisäänmenokaarretta alettiin hiomaan, oli herneitä jo kypsytelty liikaa: keskittymiskyky oli äärirajoilla. Pikkukoira passitettiin sivuun.

Mutta vielä illan vimppana mentiin hauskaa aita-serpentiini-putki-kuviota leijeröimällä. Sehän sujui. Tai miksei sujuisi - kun vaan luottaa koiraan.

Ensi viikolla starttaa ulkokausi, ja tehollisempaa treeniä otetaan neljästi kesän aikana Lempäälässä, ettei totuus unohtuisi.

KaniKrossia

Niin, ei me canicrossia olla oikeesti menty. Ikinä. Että jos tätä meidän lenkkeilyä voisi sitten vaikka kanikrossiksi kutsua. Tänään muuten meinas olla kisukrossia - kun kissa säntäs nenän edestä karkuun...

Mutta niin... Oltiin niin reippaita tänään, että ansaitaan bloggaus :) Aamupäivällä tunnin reipas kävelylenkki kera villakavereiden. Paino sanalla reipas. Koirien sykemittarit eivät piipanneet lainkaan - eikä juuri kaksijalkaistenkaan, varsinkin kun allekirjoittaneen mittari on patterinvaihdossa :D

Illalla vielä minijuoksulenkki. Ilman Jeppeä. Jussista saattaisi krossaajaksi ollakin. Sen verran reipasta haipakkaa se painelee edellä :)

Pihaxaa alasti

Piha-aksanhan kaikki aksaajat tietävät. Mutta alasti? No, se on lentävä lausahdus jokusen vuoden takaa Purinalta, kun huudahdin tomerana kontaktilla "alas asti" ja se kuulemma kuulosti, kuin olisin huutanut "alasti". Yleisö rämähti.

Mutta siis ei menty nyt edes alasti. Mentiin "vaan" pihaxaa. Kolmea aitaa ja keppejä. Välistä vetoja sekä sylinkäännähdyksiä. Ja keppejä. Ja keppejä. Ja vielä kerran keppejä. Jussihan osaa ne melkein :D Hakeekin suhteellisen kivasti; toisinaan sekoaa, mutta menee ihan kohtalaisen omatoimisesti. Nyt kun vaan reippaana viitsitään ja muistetaan ja jaksetaan tehdä monta kertaa viikossa pikaiset pihaxat.

Me käytiin uimassa

Ja mennään varmasti toistekin!

Vappuheiloja

Koiruudet viettivät porukalla vappua;  10 urosta pysyi sulassa sovussa (kuten aina), vaikka tyttöjä oli tarjolla vain kolme.

Evolla

20 km!

Iltarasteilla :D

Talvitreenikausi on virallisesti pulkassa. Eilen pikaiset pikkutreenit ja sitten esteet kyytiin ja kohti kesäkenttiä. Keinumäen maastoissa oli iltarastit ja metsä kuhisi otsalamppuisia suunnistajia. En sitten päästänyt koiria autosta, etteivät ole pohkeessa kiinni :D

Mutta back to training. Ratapätkä (14 estettä) oli mukava: okseri, takaakierto, putkesta putkeen, puomin alla putken suu. Jeppe juoksi radan läpi vain kerran, kun heti kerrasta meni niin hyvin ;)

Jussi sitten otti "putkea" uusiksi öbaut 15 kertaa, koska ainahan se puomi imi. Imi vaikka kuinka koitin blogata; aina se pikkupiski jostain jalan takaa löysi reitin puomille. No, hyvä toki että kontakti vetää. Vetäisi vaan se aan kontaktikin samaan malliin...

Mutta iloista oli se, että Jussi oli iloinen. Kävihän sen kerran jotakuta tervehtimässä, mutta meni reippaasti ja innolla rataa. Jospa me nyt yritetään ensijaisesti pitää iloa yllä, ettei ne masentavat kisasuoritukset masenna meitä molempia.

Kotipihakin on niin sula, että voisi aloittaa keppitreenit ja muutaman esteen pihakuviot. Voisi. Vaan eipä jostain syystä olla aloitettu :/

Liian hitaasti/liian nopeasti

Ja otsikko siis viittaa lenkkiin. Vauhtiin, jolla edetään. Tänään narun toinen pää päätti juosta, ja niin ollen vauhti on ihan liikaa Jepelle ja ihan liian vähän Jussille.

Askelanalyysiä: Jeppehän on osteopaattikäsittelyjen jälkeen käyttänyt USEIN kaikkia neljää jalkaa. Eli kävellyt ja ravannut nätisti, pomputta. Hissulenkeillä (=kylänraitti) saan Jepen pienellä muistutuksella (hihnamerkki) pudottamaan vauhtia niin, että käyttää kaikkia jalkojaan.

Jussi on taas viime aikoina peitsannut. Eikä ihan vähääkään, vaan lähestulkoon aina. Höystettynä pienillä silloin-tällöin-pompuilla. Kylänraittilenkit ihan ahdistaa, kun tarkkailen sitä ja huokailen sen passiaskelluksen vuoksi. Johtunee siitä, että vauhti on liian hidasta. Kun pääsee fleksissä hiukan kovempaa vauhtia ylläpitämään, voi ravikin onnistua. Kuten tänään lenkillä, kun juostiin.

Summa summarum: jos haluaisi harjoittaa kumpaisenkin koiran kannalta sopivaa liikuntaa, pitäisi ne lenkittää erikseen. Lopputulos: no way... :/

Kodus

Viron reissaajat kotiutuvat tuttuihin maisemiin

Tako, Tallinn

Viime kesän hienosta kesäreissusta inspiroiduttiin niin, että päätettiin tehdä huhtimatka Tallinnan kisoihin. Koirat ovat ihan reippaita ja tottuneita matkaajia, ja perjantai-iltana myöhään kotiuduttiin Tallinnaan. La-su oli kisat TAKOn sisähallissa Sepäpajan teollisuusalueella. Hetki meni, ennenkuin oikea halli löytyi... :) Huittiset tuomaroivat mukavat radat - haastetta varmaan oli ollut saada rataa aikaiseksi NIIN pieneen tilaan...

Kisatuloksilla ei tällä kertaa voi kehuskella. Jussin radat olivat lähes tulkoon katastroofi. Kaksi ekaa, eli lauantaina radat, lipsuttiin: kontaktit, joo, kyllä, ne oli kontaktit, muttei vaaditut pysähdyssellaiset. Eka rata jopa siivitti meidät voittoon tökeröllä keppien kiellolla. Voi nauru!

Sunnuntaina sitten Juban sijaistoiminnot (juujuu, ohjaaja jännittää LIIKAA) kasvoivat niin suuriksi, että radat loppuivat kovin lyhyeen (aalta pois). Masennus!

Jeppe loikki aan kontakteja kumpaisenkin päivänä, ja samaten tipahteli rimoja. Yksi hyllykin saldona, kun vauhtia löytyikin (mikä on tietty kiva juttu) niin, että ohjaajan pakka levahti tyystin. Hyppärillä rimat olivat pitkästä aikaa tapissaan, ja kyllä ne tiukkaa tekee, vaikka Jeppe nyt ihan terveesti hyppikin. Niin hyppikin, että virheiden kera päästiin kolmanneksi :D

Nämä sijoitukset "hiukan" naurattaa, mutta huonot radat oikeastaan itkettää. Toki pilke silmäkulmassa. Ja reissuhan oli kiva - sitä ei käy kieltäminen. Kesällä sitten taas...

Terassi(nALUS)kausi korkattu

Vuuh, lenkkiä

Yippikayjay - kahden tunnin aamupäivälenksu viiden koiran voimin. Olipas nastaa, niin koirien kuin ihmisten mielestä. Eipä sitä muuta sunnuntaihin tarvitakaan :)

Sellaista sitten

Ou... Suht mielenkiintoinen pätkä maneesilla. Jussi pari kertaa singahteli puomille namittelemaan, mutta jotain ohjeenpoikasta upposi ohjaajankin mieleen, että homma meni sentään ihan nätisti loppuviimein. Eli lähemmäs aitaa... työnnä koiraa... valssaa aiemmin... jne. Mutta tehtiin siis takaakiertoja, ja mitä... oliko se yksi saksalainenkin.

Jeppe "jumittui" puomin jälkeiseen elämään. Karmea lähes 180 astetta taaksepäin, piiiitkät estevälit pituuden kautta kepeille, avokulmaan... Sylkkärin tapaisella vekkauksella joo... Joo EI. Ei onnistunut valehtelematta 18 yrityksen jälkeen. Kun ohjaaja ei kerkiä, koira ei hae jne. Uh. Ja mehän ei vanhan koiran kanssa kontakteja tahi avokulmia treenailla ;) Sori.

Lyhyestä (pääsiäis)virsi kaunis

Äh. Jussi Purinalla tänään. Ensin hyppis: periaatteessa ok rata. Ohjaaja tosin hiukan kiirehti ja niinpä unhoittui vimppa keppiväli. Mutta koska koira oli lähes tulkoon hanskassa, jatkettiin matkaa että saatiin sujuva rata (eikä jääty tahkoomaan).

Aksaradoilla matka päättyi aina aalle. Kontaktin otti, juu, vaan ei halutulla tavalla. Kai se on katsottava vaan peiliin, kun treeneissä toimii.

Lankalauantain lenkillä

Pashalusikat

Jeppe ja edesmennyt Rane ovat nämä palkintolusikat vuosien varrella napsineet. Kelpaa nauttia pääsiäisherkkuja :-) (vuoden 2009 lusikka on kateissa)

Kädetöntä - ja silti sujui!

Jeejee, kyllä ME jotain osataan. Koirat toki, mutta myös ohjaaja - sehän se varsinainen ilonaihe on! Vuorokausi KK-treenien jälkeen ei kyllä enää meinaa muistaa mitä kaikkea osattiin...

Osattiin hieno aloitus; ohivienti. Sitten osattiin suht ok:lla persjätöllä hoidella yksi kohta. Ja toinen kohta nenä menosuuntaan Jussilla ja whisky Jepellä. Ja ja ja... Jussin kanssa irtoharkattiin mm. sylikäännös-systeemiä. Pikkukoira meni itse asiassa koko 29 esteen radan, tosin siis kahdessa erässä ja pikkupätkissä. Jeppe teki radan vain kerran, ja suhteellisen onnistuneeti jopa! Mitäs sitä sitten enempää tahkoamaan :D

Niin, ja hierojakin piipahti. Koitetaan pitää koissuloita kunnossa. Jeppekin on kävellyt hitailla lenkeillä neljällä jalalla!

Urheilumielellä vääriin putkiin...?!

Huh, sitä taas tarvitaan - urheilumieltä. Sen verran hullua meno on.

Jeppe starttaili kolmen radan verran Hyvinkäällä. Kokkosen ratoja, ja etten nyt sanoisi peräti helppoja. Tosi mukavat ainakin. Ja me sitten ryssitään KAIKKI.

Ekalla radalla ei pelkästään paukkunut vaan suorastaan SOI (forte fortissimo) kontaktit. Että ei sen niin väliä sitten enää ollutkaan, että onnistuin jotenkin ajamaan koiran väärään päähän putkea. Huom! Siihen kauimmaiseen, jonne oli matkaakin... kun tyrkyllä olisi ollut toisenkin putken väärä pää, paljon lähempänäkin vielä!

Tokalla sitten vuorossa samaiset huonot kontaktit. Puomilta koira pinkaisi suoraan putkeen, kun olisi pitänyt sivummalla ollut hyppykin siinä välissä suorittaa. Loppusuoran välistävedotkin meni pipariksi, kun ohjaajan tsemppi oli vissiin hukkunut jo ajat sitten.

Hyppärille elättelin toivoa, mutta olenhan ennenkin ne osannut pilata... ja nimenomaan keppien sisäänmenon. ARGH! Mukamas otin varman päälle valssaamalla ja koira kepeille itse oikealla puolella ollen, vaan eih... Jepuli jotenkin "pujotteli" jaloissani ja sitten oltiinkin jo tokassa välissä. Lopussa tipahti vielä rimakin, että ei ihan loistettu, ei...

Hyvää oli koiran iloisuus ja into, suht kiva vauhtikin. Jostain ne on ilonaiheet revittävä, kun moinen latenssivaihe taas kestää. Toivottavasti se agilitytaidon siemen jostain sitten taas puhkeaa... Jollei nyt ihan kukkaansa niin edes itämään!

Possuilua puomitta

Pitkästä aikaa TSAUlassa kisaamassa. Tulipa kokeiltua, jaksaako 3-vuotias penikka startata neljästi. Jaksaa toki - kunpa vaan keskittyisi tekemiseen eikä huuhailuun ja kanssakisaajiin :/ Hanskat nimittäin oli tänään kyllä hukassa! Juostiin neljä rataa, joista kolme oli agilityratoja. Eikä muuten päästy kertaakaan puomille..... :o

Rata 1: Viitaniemen muksa, kiva kakkosluokan rata. Päästiin "sentään" seitsemän estettä. Jotenkin oli arvattavissa, että aahan se kompastuskivi on... Kas, ei pysähtymisestä tietoakaan. Kaiken kukkuraksi aa syötti suoraan sisäänheittoalueelle, joten Jubsankeikka päätti jatkaa matkaa vauhdikkaasti moikkamaan kavereita. Tulihan se sieltä takaisin, mutta lähti kainalossa samantien radalta.

Rata 2: Salosen ihan yhtä muksa rata. Ohjaaja yritti herättää koiran huomion aalle mennessä, ja ehkä-hiukan-normaalia-äreämpiääninen "ja nyt sitten kyllä otetaan ne kontaktit"-murahdus sai aata ylöskiipeävän Jussin kääntymään aan huipulta takaisin - ja ottamaan muuten hienon kontaktin :D Tiedä sitten, oliko siinä alastulon (tai siis oikeasti ylösmenon) kohdalla aidosti jotakin herkullista tuoksua vai oliko se sijaistoimintoa, mutta Jubbeli jäi nuuskutaamaan 2 on-2 offiin varmasti viideksi sekunniksi, ennen kuin sain hilattua sen vauhtikiepin kautta uudelleen aalle. Se otettiin kyllä sitten nätisti. Mutta pelihän jo oli menetetty, joten jossain kohtaa rataa ohitettiin joku este pienen herpaantumisen vuoksi, eli rata meni hyllyksi. Taidettiin vielä sössiä keppien sisäänmenokin. Aa muuten mentiin kahteen kertaan (toinen kerta myös nätisti), eikä radalla ollut ollenkaan puomia.

Rata 3: Taas Heidiä, ja kas, vimppa keppiväli ohitettiin, eli siitä tuli virhe, ja pian keppien korjauksen jälkeen koira sujahti väärään putken päähän. Jonka jälkeen aa ei ollut sellainen kun vaaditaan, eli pienten murahdusten kera koiruus sen kuitenkin korjasi ja sitten kahden esteen kautta suorinta tietä maaliin.

Rata 4: Ajatuksena ennen rataa: YES, hyppäri. Ei tartte murehtia kontakteista. Nyt täpöllä. Ja niinhän sitten mentiinkin. Koira aivan hullaantui juoksemaan, ja eihän siinä vauhdin hurmassa ohjaajakaan ehkä parhaiten näyttänyt, että kahden ihan vierekkäin olevan pussin suun sijaan olisi pitänyt valkata se putken suu... Mutta nappasin tilanteen välittömästi haltuun, ja jatkettiin rata iloisesti ja lähes hyvinkin sujuvasti loppuun. Päivän paras rata :D Maalissa melkein voittajafiilis :D

Itse asiassa mietitytti kovastikin se, että mikä mahtaa tälle juniorille olla paras "systeemi" kisapaikalla. Se, että sen kanssa yhdessä duunaa ja puuhaa ennen rataa... ja innostaen lelulla vaiko vain rauhoittaen ja nakkia tarjoten - vai jättää sivuun "kuumenemaan" tahi kokonaan autoon (rauhoittumaan vaiko kuumenemaan)? Vähän kaikkia tuli nyt kokeiltua, mutta näillä radoilla johtopäätökset on hukassa...

Voi meitä mölliköitä. Kuinkas kauan siinä voikaan mennä, että koira on edes jotenkin "valmis"... pysymään radalla ja jopa hanskassa.

Ai mikä vastakäsi

Vastakäsisyndrooma iski taas. Kun se ei vaan ohjaajalta onnistu, niin ei... Voisiko laittaa sellaisen muistilapun roikkumaan tuohon silmien eteen: "Muista vastakäsi!".

Jubukka ei ihan kaikkein keskittymiskykyisin ollut. Viime treeneistäkin on taas aikaa... Mutta periaattessa pikkupiski meni kivasti. Muutamaan otteeseen livahti nuuskuilemaan milloin mitäkin, ja tietenkin loikki juuri niin hurjia kaarteita kun ohjaaja antoi myöten... Parasta saattoi olla tänään kepit! Kyllähän se niitä pujottelee jo sörkkimättäkin!

Jeppe teki perusjepperataa. Hyppäsi huonosti ja muutoin onnistui virheittä. Yhden vastakäännöskokeilun myötä pieneni käännöskin varmasti metrin verran. Ohjaajan draivi ei nyt vaan ollut muutoin ihan parhaimmillaan.

Viikonloppuna sitten kokeillaan taitoja kisamatoilla.

Jepelle Chippendale

Jeppe palkittiin seuran 2. parhaana mini-koirana. Ei kai ole häpeä hävitä maajoukkuekoiralle... Ja onhan meillä jo hyvä lusikkasarja kasassa. Mutta miten tässä näin kävi, että "räkänokka" omi ja vahtii palkintoja...

Jeppe 7 vee

Tämä nöpönassu on meitä ilahduttanut jo 7 vuotta. Kisoja on kierretty, kokemusta saatu ja elämyksiä koettu <3

Jepellä vauhtia

Kolme starttia Hyvinkäällä. Ekalla agiradalla koirassa oli VAUHTIA ja kontaktitkin sattui osumaan, joten pitihän sieltä sitten yhden riman tulla, argh! Ilmeisesti ohjaajan huono persjättö saattoi siihen vaikuttaa... Höh. Valssausko sitten olisi pelastanut...? En tiedä, mutta etenemä oli himppasen päälle 4 m/s, joka on onnistuneilla kontakteilla meille kovaa. Luokan kolmanneksi nopein aikakin, että ei paha. Oikein sujuva rata muutoin.

Toinen aksarata menikin sitten kätöseen, vaikka tuloksena "vain" kymppi. Kaikki kontaktit oli mitä oli... Ohjaaja ryytyi täysin, mutta nätisti se koira luki rataa ilman ohjaustakin :D

Vimppana hyppis, jonka rataantutustuminen oli yltiöpositivismia, eikun idiotismia. Loppusuoran ohjauskuvio muuttui lennosta, ja pah, käteenhän se(kin) meni... eli kielloksi sössittiin. Voi sentään.

Mutta päivän parasta oli koiran VAUHTI. Siis vauhti ISOILLA KIRJAIMILLA!

Jussi 3 vuotta

Sankarin varsinainen juhlapäivä 14.3. meni köllötellessä :-)