Läksyjäääää...

Tylsää...

Voihan kakka!

Suoraan Koirakerhon  kevätkokouksesta lähdettiin KK-treenaamaan. Jäätiin vallan palkinnoitta - ensi kertaa sitten vuoden 1998 (?) No ei sentään, vuonna 2004 ei  jaettu lainkaan moista Vuoden miniagilitykoira-palkintoa. Griffoni-Rane vietti silloin "äitiyslomaa". Ja hymyilyttäähän tilanne sikäli, että nythän kun Jussista on tullut melkein oikea aksakoira, niin heti jää palkinnoitta :D

Mutta eikun treenaamaan. Rata oli suhteellisen suoraviivainen, eli ei pahoja vääntöjä ja kääntöjä, ja pariin otteeseen pätkät melkoisen suoraa menoa... Alun aita-aita-aita-putkikuvioon tehtiin ensin tyystin väärä ohjausvalinta. Eihän semmoinen meille sopinut, kun koira kaartaa tuhatta ja sataa puolessa välissä rataa!  Eikun vaihtoehto B kehiin; ihmisnuoli ja  jaakotus ja johan sujui.

Ekalla suoralla persjättö ONNISTUI, vaikka alunperin tuntui lähes tuhoon tuomitulta... Keppejä mentiin kolmeen kertaan ja täytyy olla iloinen, että kertaakaan eivät jääneet kesken (10 tai 11 keppiin). Jopa niisto MUURIlla onnistui. Olisikohan käynyt niin, että ohjaaja on oppinut "jo" jotain...?

Ja kontaktit otettiin. Puomi ihan perusteellisen huolella...  Viimeisellä yrittämällä suoritettiin rataa vallan kiitettävästi: koira pysähtyi hienosti kontaktille, söi palkkanakit ja ohjaaja irrotti itseään usean metrin päähän. Sitten kaunis kehoitus koiralle, "saa jatkaa matkaa", ja kas, ei tapahdu mitään. Ensimmäinen ajatus: mikä siellä nyt niin kiinnostaa ettei malta irrota kontaktilta... Seuraava katseentarkennus: koira paskantaa! Kyllä! Siinä kontaktilla! Tyystin "yllätettynä". Tai eihän se mikään yllätys ole: Jussi kakkaa kisa- tai treenireissulla yleensä kolmesti. Eilen niin tapahtui NELJÄSTI. Eli kakkahätä tulee, vaikka koira on käynyt tarpeillaan...  Ja JÄLLEEN KERRAN se tapahtui kovin, kovin pikaisesti. Ei sitten muuta kuin siivousisku käyntiin - ja sakkomaksua maksamaan..... Voihan paska!

Jeppe vm. 2005

Tänään juhlitaan 9-vuotissynttäreitä juhla-aamiaisella!

Keskiviikon lenkin jälkeen

Kun nopeutta on ollut yli 9km/h, maistuu vajaan kahdeksan kilsan lenkin jälkeen iltanokoset sohvalla.

Nollaprosentti 33

Skabailtiin onnistuneen treeniviikon jälkeen Lempäälässä. Eka agirata oli mukavan juoheva, Mattsonin käsialaa. Kas hittolainen, jäi vika keppiväli pujottelematta, ja koira ehti jo jatkaa putkeen.  Ohjaajan tatsi hiukan kärsi tässä kohtaa, ja oltiinkin sitten turkasesti myöhässä, kun piti kääntyä 90 astetta aalle. Takaaleikkaus sössittiin, kun piti valssata... No, ainakin tuli otettua kontaktit, ja koiran mielestä mentiin varmaan kiva ja hieno rata :)

Toka agirata sitten natsasi; ei hirveyksiä, mutta tietenkin nipistettävää olisi. Etenemä oli sentään himpun verran yli 4 m/s, joka on meille aksaradaksi ihan mukava vauhti. Se riitti 8. sijaan.

Hyppärille lähdettiin sitten hiukan tupla toiveissa. Ei pitäisi toivoa, ei...  Rata oli suoria putkia ja takaakiertoja. Plussaa oli se, että ohjaaja ehti jokaiseen kohtaan hyvin. Mutta jo ekan putken jälkeen taisi kartturi olla liiankin innolla tyrkkimässä koiraa muurille, kun se (aikalailla tavalleen tyypillisenä) kiersi sen... Ja kiersi jopa kahdesti :D  Ei kaiketikaan saanut tilaa...?  Ja näiden kieltopyöritysten jälkeen sitten jo väärälle esteellekin. Ja myöhemmin vielä este väärin päin :D Oikein rallattelurata.

Eikun lisää kisoja!

Länttipää tänään viis vee!

Onnea Jussi 5v! 

TIKE-treeniä

Tilannetajun kehittämistreeniä? Tiukkoja keppikulmatreenejä? Timothy Kershaw-treeniä? Timmiin kesäkuntoon-treeni? Tiivistä kehonkieltäsi-treeniä? Noup, noup, noup, noup ja noup. Tiistai-keskiviikkotreeniä!

Eilen juostiin JANKKilassa. Ihan kohtuudella juostiinkin. Toki treenikamut kommentoivat pitkistä kaarteista, vääristä valssin suunnista, huonoista ajoituksista jne. Normisettiä sikäli, mutta epänormaalia sikäli, että koirulahan teki täpöllä - ja keskittyi! Nautittiin niin! Onnistumisen hetkiä pitkästä aikaa. Kontakteilla oli palkat, ja ne oli joka kerta kauniit. Keppien sisäänmenot sujui. Ja vauhtiakin löytyi. Vouvou!

Tänään juostiin Lempäälässä. Ja ihan kohtuudella! Vänkäsin koutsille parissa kolmessa kohtaa, että kyllä mä ehdin, kyllä mä pystyn, kyllä mä luotan. Ja ehkä vain kerran koutsi pääsi kunnolla kuittaamaan, että "mitä mää sanoin". Ehkä. Rata ei ollut ältsin pitkä, eikä ältsin vaikea, mutta se oli kiva ja sujuva. Nautittiin taas! Onnistumisen hetkiä taas! Koira senkun "vouvotti" mennessään, ja keppien sisäänkin mentiin niistolla! Puomilla tosin joutui käyttämään rusinoita, kun ei molemmat tassut menneetkään maahan, ja namin saaminen kesti. Ruksutus saattoi kuulua Ideaparkkiin saakka.

Voi kun tämä vire jatkuisi lauantain skaboissa. Hyvällä mielellä siis sinne!

Sunnuntai-irrottelua

Pikkuisen vaan kuraa masun alla, kun ihan vaan pikkuisen käväistiin kynnöspellolla (vaikka kuva onkin sänkisellaiselta). Pikkuisen meillä taas oli vauhtia ja kivaa!

Kevätkarvassa!

Yes yes yes, nyt ollaan kevyessä kevätturkissa. Toimenpide sinällään on aina yhtä tylsäääääää...

Onks pakko jos ei haluu...?

Nimittäin kertoa kisatuloksista. Tai eihän ne mitään tuloksia olleet... No kerrotaan nyt sitten kuitenkin. Takanahan on siis ties kuinka pitkä treenitön taival... Lenkkeilemään koirut ovat kyllä päässeet kotimiehen kera (ja komeita lenkkejä ovatkin!), mutta varsinainen aksaohjaaja on potenut jalkaansa.

Ja eilen sitten lähdettiin menestyjän elkein Lempäälään. Ja pah, koskaan ei pitäisi lähteä niin itsevarmana... on kolahtanut ennenkin omaan nilkkaan :D

Eka rata oli hyppäri, ja Jubbelis lähti innolla matkaan. Ulisi mennessään. Ihan kivaa menoa, kunnes puolessa välissä kaarteet levahti liikaa ja hups - ohjaaja unohti koiran selän taakse. Sinnehän se meni, ekstraesteen.  Äh!

Toisella radalla sitten tuli tyypillinen kielto, eli koira tuli putkesta lujaa ja ohi seuraavan esteen hyppylinjan ja ohi! Kielto alla luultiin saavamme vielä kontaktivirheet sekä keinulta ja puomilta, mutta tuloksena oli vain 10. Hyviä ne ei olleet kumpikaan...

Vika rata sitten levahti TYYSTIN! Lähtö oli meille vaikea, eli aita ja kepit heti kakkosena 90 asteen kulmassa. No, törkkäys onnistui jotenkin ja jatkettiin toiveikkaana matkaa. Pussin jälkeen ohjaaja taas oletti ja koira ohi... ja kohta puomilla sama, koira ohi... Yritettiin uudelleen, ja matkanteko tökki niin pahasti että ihan loppusuoralla koira kainaloon ja veks. HUOKAUS. Ei ollut sittenkään meidän päivä.

Hyvää oli koiran into ja ilo. Huonoa oli ohjaus. Yksinkertaista. Nyt ollaankin sitten osteltu lisätreeniä :D