Lauantaina Jeppe starttasi kahden startin verran Väkipyöränkadulla. Aksarata oli mukavaa ja rentoa meininkiä - tuomarin käsi nyt vaan sattui huiskahtamaan aan alasmenolla. Mutta näillähän eväillähän ollaan sovittu jatkettavan; mennään miten taidetaan. Kontaktit osuu ja välillä ei. Ohjaukseen olin tyytyväinen ja koiran vauhtiinkin. Ehdin radalla jopa ajatella, että onpa hauska nähdä meidän aika, kun Jeppe ei ihan niin kankealta vaikuttanut. Vaan aikaa ei saatukaan :D Ajanotto prakasi, ja koska alla oli femma, tyydyin ihanneaikaan. Ei ollut mielestäni järkeä lähteä tekemään rataa uusiksi pelkän ajan vuoksi. Vai olisiko pitänyt paukuttaa menemään lentokontaktit ja rimat rikki... :D
Säästettiin voimia hyppärille :) Jonka alun kyllä tyrin itse. Miten voin päästää koiran karkaamaan melkein (10cm päähän) pujottelukepeille, vaikka piti kääntyä 180 astetta vasuriin... argh. No, pelastinpa tilanteen anyway! Ja matka jatkui virheittä maaliin saakka. Kisapaikalta oli kiirus jatkaa matkaa, ja niinpä jäi kirja hakematta ja tulokset odottamatta.
Tekstiviestitulospalvelu kisapaikalta kertoi sittemmin, että oltiin tultu toiseksi! Ai kun kiva! Ja jos vielä jossitellaan, niin meni siihen saakelin kaarrokseen pari sekkaa...
Sunnuntaina piskulat pääsi ulkoilemaan hyvässä seurassa! Juba-the-ADHD puuttuu kuvasta...
Kuva: Noora Nummela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti