Voi pojat. Jussipa yllätti. Mentiin aitasuoraa. Ensin kolme aitaa. Nami "maaliin", ja ensin jätin lähtöön ja menin vastaan kolmosaidan taakse. Toimi. Sitten lähetin lähdöstä eteen-käskyllä. Toimi. Välillä Jubbis vilkuili ihanaa-pörrö-tyttöä, mutta EI lähtenyt sen perään. Sitten sama juttu kuudella aidalla. TOIMI! En olisi ikinä uskonut.
Aitasuoran jälkeen otettiin keppejä ihan irrallisena esteenä, ja kivasti meni nekin.
Kakkospätkänä mentiin aitaneliötä. Se meni "hyvin". Naurettavan hyvin... eli nauratti, kun pikku-Jussi oli NIIN väsy, ettei se JAKSANUT! Kieli vyön alla taapersi menemään. Meni mitä piti mutta vauhti ei päätä huimannut. Lopetettiin siihen, kun pikkukoissu hiipui vallan. Olisikohan eilinen juoksulenkkikin painanut jaloisa...
Jepen radalle menin sitten siihen tutustumatta. Ekalla kiekalla jäi yksi aita välistä :D Mutta ihan pikkusievää menoa. Ei ihmeempiä virheitä muttei mitään huippusuoritustakaan. Ajoituksen kanssa tarkkaa.
Treenien jälkeen juoksenneltiin "good-bye-jogging" Kirstulassa. Esteet siirtyvät tällä viikolla Keinumäkeen. Mahtoiko olla meidän viimeinen kerta siellä heinikossa... Ei tule ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti