Joo, ei ole oikein optimaalista tää treenailu niinkauan kun ollaan Kirstulassa. Jussin ja Jepen ryhmät pyörii päällekkäin. Ensin menin Jepellä kiva pätkän, ja aikalailla nappiin. Hukassa olin yhdessä kohtaa mutta rata oli kuitenkin virheetön. Ja onnistuin sen toistamaan. Pienillä kaarteilla. Tosin, jos rimat olisivat olleet tapissaan, alas ne olisivat tulleet...
Jussin kanssa päätin mennä vain suoran pätkän, jos sitäkään. Mutta sehän toimi. Pysyi siis handussa. Kyllä sitä ihminen voi ilahtua edestakaisin juoksemastaan aita-aita-aita-aita-aita-putki-aita-aita-aita-aita-aita - pätkästä :D Ja kun hyvin meni, uskaltauduin kokeilemaan valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä. Ehkä se vielä ilmenee - se Jussin agilitygeeni. Tokkopa sitä sillä on dominanttina homotsygoottina, mutta jospa edes heterotsygootti ;)
Keppejä mentiin sitten "irtonaisena" esteenä. Ei mistään hakemisesta voi puhua, mutta kyllähän se ne tikutti, kun kovasti käskytin. Ottaa kyllä NIIN voimille se koiran tsemppaaminen ja samalla sataan muuhun asiaan keskittyminen, kun vertaa kolmosluokan koiran ohjaukseen.
Omia kisoja odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti