Rannetuet

Treeniä ja lenkkiä - lumessa!

Laahataan jäljessä...  Viime viikolla suoritettiin taas normitreenit yhtä onnistuneesti kuin tavallisestikin ;)  Ei, ei tämä mitää sarkasmia ole - ne menee hyvin!

Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :)  Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...

Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.

Sylisunnuntai

Nolla - edellisestä onkin aikaa...

Päätettiin lähteä himppasen merta edemmäs kalaan. Viime aikoina ollaan oltu laiskoja kisaamaan, ja kisamatkat ovat ulottuneet maksimissaan sadan kilometrin päähän. Niin ne ajat muuttuu...  90-luvulla käytiin ilomielin kylmissä maneeseissa juoksemassa YKSI startti. Kaksi oli jo luksusta. Tänään ei lähdetä kuin kolmen startin tähden, ja silloinkin vain lämpimään halliin. Eikä kovin kauas.

No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :)  Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!

Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!

Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15.  johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D

Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...

Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä...  kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D

Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.

Aika karkaa

Aika on kortilla. Ei tällä tahdilla ehditä mitään. Ei ehditä edes lenkkeilemään. Kiitos hoitotädille, joka lauantaina haki koiruudet parin tunnin "peltotreffeille". Itse ei olla ehditty kuin kerta-viikossa-aksatreeneihin. Ne sujuvat joka kerta yhtä hyvin. Siis HYVIN. Todellakin. Ilman mitään sarkastista vivahdetta. Aidosti hyvin.

Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?

No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D