Piirinmestikset

Maanantaina Jussin treenit jäi väliin. Keskiviikkona Jeppe pääsi hiukan tsekkaamaan kontakteja ennen viikonlopun piirinmestaruuskisoja. Ohjasin hirveän huonosti monessa kohtaa - koira kyllä meni nätisti...

Ja lauantaina sitten Jepen neljännet piirinmestikset. En odottanut oikein mikään, kun tiesin, että kontaktit mättää. Saviojan Anne olikin tehnyt haastavan radan, ja selvisimme siitä "vain" aan alastulolla. Pah. Muuten ihan ok rata.

Hyppikselle oli kiva lähteä ottamaan kaikki irti, kun ei nollamestaruuteen ollut mahkuja. Radalla tuli kovasti paljon kieltoja alun muurilla (medit meni ensi, joten näimme radan "koukut"). Tsemppasin hyvin ja rata meni ihan hienosti loppumutkaan saakka, jossa ensin Jeppe meinasi suunnata putken väärään päähän. Sain kuitenkin tilanteen pelastettua, mutta oma vauhti kun tökkäsi, Jeppekin empi putkeen menoa ja se meni ihan sitten sekaisin koko tilanne. Hyl loppujen lopuksi. Olisi ollut vaan kiva saada vertailukelpoinen aika, koska muuten rata meni tosiaan sujuvan oloisesti. Ainakin omasta mielestä. Tiedä sitten, miltä se näytti...

Yksilökisoissa ei kyllä kovia tuloksia nähty muidenkaan toimesta. Femmaa ja hylkyä toisensa jälkeen. Mineissä ja makseissa yksi tuplanolla ("nollamestaruus", joka jo sinällään oikeuttaa SM:iin) ja medeissä mestaruuteen pääsi vitosella...

Päivän päätti joukkueskaba. Siihen lähdettiin kovalla draivilla puolustamaan viime vuoden mestaruutta, mutta jouduimme tyytymään pronssiin :) Ei siis ihan nappipäivä... :D Mutta jollei muuta jäänyt käteen, niin ainakin näyttiin ja kuuluttiin jälleen kerran! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue, Ee Hoo Koo Koo!

Aika karkaa

Apua, sellainen tunne, että eipä ole juurikaan treenattu, kun aika ihan karkaa käsistä. Maanantaiset Jussin treenit menivät aika kivasti. Koira jaksoi suht mukavasti tehdä ja keskittyä, mutta omia mokailuja riitti.

Keskiviikkotreenit jäivätkin väliin työreissun takia. Koirat olivat lasten hellässä huomassa - tärkeä tehtävä!

Perjantaina suhautin oman ryhmän jälkeen ratatreenit; Jepellä vain hui-hai-hupsis pikkaista verkkaa lauantaiksi. Jussia taas kiinnosti enemmän ihanat mustat naiset, eikä agilitystä meinannut tulla mitään.

Lauantaina sitten Jeppe starttasi NELJÄN startin verran Lohjalla. Eka rata: 4 estettä ja ulos (loikka keinulta, toka rata: vitonen keinulta (pomppasi hiukan mutta olin epävarma, kolmas rata: hyl (koissu karkasi väärälle esteelle...) ja neljäs rata (hyppis tietenkin) sujuvalla nollalla kuudenneksi. Voi meitä... no, agilityradoilla tuli otettua aat ja puomit, kun jotain positiivista on keksittävä.

Kohta pitää miettiä, kisaanko Jepen kanssa vielä (kontaktivamma?)ratoja vai aloitanko Jussilla... siinäpä pulma :P

Apuaaa..... epikset Riksussa

No voi kukkaruukku (vai mikä olisi kiva ja nätti "kirosana"). Johan meni Juban möllirata juoksenteluks. Huhheijaa. Eihän taaskaan olla vähään aikaan oikein mitään tehty, ja sen huomasi: koira lähti aikas tavalla lapasesta. Tokan esteen ohjauksen otin itse huolimattomasti, ja kielto siitä. Ja se jälkeen pakka ihan levällään. Puomilta suoraan väärän päähän putkea, kun minä pyllistelen myöhästyneessä valssissa. Sitten jäi joku estekin väliin ja aalta... APUAAAAA... loikka. Ottihan se nyt toki kontaktin mutta eipä jäänyt siihen, ei... Eli korjasin sen toki. Ja sitten vielä pussista ohi vimpan esteen ja huitelemaan ensin pitkin rataa ja sitten vähän yleisönkin joukkoon. No... tulihan se takaisin kun vikan esteen luona odottelin.

Ilmeisesti turhat paineet tuli siinä täysin käteen menneellä radalla sitten päästeltyä pihalle, sillä kisaavien rata meni, sanoisinkos nyt vallan kivasti. Se kun oli vielä suhteellisen kimurantti, kolme takaakiertoakin. Suoritettiin se "puhtaasti", eli ei virheitä mutta syöttelin nakkeja neljässä kohdassa. Aika oli 65 sekkaa, eli olen todellakin ihan tyytyväinen, kun rata oli kuitenkin "vaikea". Kyllä se tästä (jos treenattaisiinkin...).

Jepen ilmoitin yhteen starttiin, ja tiedättekös: PIDIN LUPAUKSENI, jonka tein taannoin (olikohan niissä Riksun kisoissa joissa valioiduttiin). Eli kun koira loikkasi aan, murahdin sille (ehti kyllä mennä pituuden) ja nappasin koiran kainaloon ja tylynä autoon. Luulen, että Jepen aivoissa kyllä jopa hiukkasen raksutti. Siltä se ainakin näytti. Sitten meidät taivuteltiin toiseen starttiin: testaamaan, meneekö oppi perille. Ja menihän se, eli kontaktit ok. Hitaat ja kököt mutta selkeästi russelin aivoissa ruksutti. Joku rima kyllä tippui (vaikka olivat matalalla), että se ei kauheasti hyvää lupaile ensi viikonlopun 4 starttiin.

Tuli testattua uusi videokamerakin. Kiitos kuvaajalle!

Kiemuroita karsinnoista

Pitkästä aikaa ke-treeneissä Jepen kanssa. Parolan tyttöryhmäkin oli meitä vastassa; koiran taluttajia siis tarjolla :)

Mentiin pari rataa, joissa oli pätkiä MM-karsintojen radoilta. Eka meni meiltä ihan käteen monessa kohtaa; olin toimimattomalla puolella ohjaamassa ja potkin koiraa jne. Mutta saatiinhan sekin sitten pelittään. Toinen rata menikin kivasti, ja siihen oli mukava lopettaa. Ajoituksen kanssa on vaan niin tarkkaa, että huhheijaa, melkein jännittää taas kisata, että osuuko mikään kohilleen.

Jubbeli pääsi tekeen radalla olleet aan ja keinun sekä putkia. Nyt se EKAA KERTAA sai vauhdin pysähtyyn aalla niin, ettei peppu lentänyt kontaktilta alas! Eli hienot kontaktit korjaamatta! JEE!

Hyppyvaliokeksit, suklaat ja limut meni sentään parempiin suihin.

Paluu normitreeneihin

Johan tässä ollaan taukoiltukin. Viime viikolla koirat olivat hoitolassa, ja sekin verotti voimia omalla tavallaan. Kai siellä joutuu niin aistit valppaina olemaan, että ainakin Jussi oli totaalisen kaputt vielä pari päivää kotona.

Maanantain treeneihin osallistuttiin 3 viikon tauon jälkeen! Oikein kiva pätkä taas, jossa päästiin kokeilemaan vähän vauhtiakin. Kun samaa kohtaa tahkotiin kolmatta kertaa, alkoi kieltoja ropisemaan, eli Jussi ei vaan jaksa keskittyä kovin pitkää aikaa ainakaan samaan hommaan. En väitä, etteikö omassa ohjauksessa olisi vikaa ;) mutta selkeästi näki, että muutama kielto oli sellaista "ei-nyt-enää-jaksa-tätä-juttua".

Pujottelua mentiin irtoesteenä, ja ihan kivasti käden saattelemana. Aloitus (kepeille hakeutuminen) on yhä se, jota ei todellakaan osata.

Treenien jälkeen taas uintikeikka Tervaniemeen - uidaan ja läträtään nyt niin kauan kun kelit sallivat. Hellekesän etuja!