Aina niin ihanat ja antoisat KK-treenit olivat hiukan alavireiset "kerranpa ketutti"-treenit tällä kertaa...
Oma vireys oli alakantissa jo menomatkalla. Jubbeliquu kyllä meni ihan mukavaa pätkää ensin, vaikka poskitoipilas onkin. Toisaalta juuri sen takia yritti ottaa hiukan kevyemmin.
Sitten Jepen vuoro. KÄÄK! Seurailin sitä jo verkkakäpsyllä, että kovinpa on koirula vaisu. Radalle kun päästiin, sain kuikuilla sitä perästäni, että missä se koira hiihtelee... Ei minkäänmoista vauhtia ja täysin köpöä "hyppelyä", tai siis rimanylitysyrittämistä. Voi nenä; otti la-treenit niin koville. Kökkö! Pahempaan suuntaan vaan menee selkäoireet. Piti jättää leikki kesken. Kotiin tultaessa ei meinannut hypätä edes rappusia...
No, Jussi pääsi sitten pomppimaan lisää - ja sekin meni "hiukan" keskittymiskyvyttömäksi, niin että loppukin into taisi ohjaajalta sammua siinä putkia ja keppejä(kin) tahkotessa.
No, aina ei voi tulla aksatreeneistä ilonvire ja innostus naamalla.
Huomenna juniori pääsee yhdestä sylkirauhasestaan eroon. Toinen saa parannella selkäänsä. Oikea sairastupa tämä talo tällä hetkellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti