Treeniä ja kisatreeniä

Keskiviikkona KK:t Lempäälässä. Ohjaaja ehkä kehittyy pikkuhiljaa; esim. 39 esteen rata pysyi päässä, mikä ei ole ollut aina itsestäänselvyys sekään. Olotila oli kyllä jotenkin omituinen; kroppa toimi (jalat toimi ja jaksoi ja ehti kutakuinkin oikeisiin paikkoihinkin) ja ajatellakin ehdin (mikä ei tod. ole itsestäänselvyys usein), mutta jollain tapaa sielu leijui irti ruumiista (lue: aivotoiminta ei synkronoitunut liikkeeseen).

Aalla en ollut riittävän rohkea. Niistoon ei ollut helppo sijoittua. Koira ei irronnut putkeen (tai irtosi, mutta juoksi ohi --> verkot kehiin ja johan löytyi putken pää). Koiran puoleinen käsi unohtui parissakin kohtaa (voi argh!). Kepeillä tahkoiltiin huolella. Putkijarrua en osannut tehdä. Persjättöihin en ehtinyt tai ne oli myöhässä. Saattelin koiraa liian pitkälle. Valssin ajoitus ja suunta oli persiistä.

Hmmm - olikohan vielä muuta...? ;)

No, koira teki nättejä kontakteja. Ja muutenkin varmaan lähes tulkoon sitä mitä ohjaaja käski räpiköimään. Fiilis treenin jälkeen oli äärimmäisen harmillinen, sillä tuntui, että kartturi ei vaan kertakaikkiaan ollut läsnä.

Näillä eväillä oli kieltämättä epäilevä mieli lähteä Purinalle pitkää perjantaita viettämään - se oli pitkä, lähtö klo 11, paluu klo 19.30. Ja siis Purinalle, jossa geopad tuoksuu ja näyttääkin niin kivalle, ja jossa rataa kiertää vain ohut nauha ja kaikki ihanat naiset kipittelevät saavutettavissa radan reunalla. Huoh.

Eka rata tuntui pikkuisen epävarmalta. Videolla se ei näyttänyt niinkään pahalta, mutta radalla oli tunne, että parissa, kolmessa kohdassa koira unelmoi radan reunalle. Nelosesteellä jo tuli kielto; tiedä sitten paljonko menee ohjauksen piikkiin ja paljonko koiran haahutteluyritelmään. Puolessa välissä rataa kierrätys siivekkeen ympäri epäonnistui; koira suuntasi toiseen suuntaan kuin ajattelin enkä ehtinyt reagoimaan --> aita edes takaisin...

Toka rata oli hyvä. Toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa ohjaaja tyri niiston hyvin samankaltaisesti mitä ekalla radalla tapahtui. ARGH. Olisi ollut mukava tietää aika, koska ia oli melkoisen tiukka, että saattaa olla, että nolla olisi puhtaasta radasta huolimatta jäänyt saamatta. KAKSI koiraa teki nollatuloksen...

Kolmas rata töksähti kepeille. Koira ponkaisi pois kaksi keppiväliä liian aikaisin - korjattiin, mutta jotenkin ohjaus lässähti jo siinä. Whisky tuli sössittyä (painoin ensin koiran ohi aidan ja sitten pompittiin jo väärään suuntaankin), ja sen jälkeen piti oikein vetää henkeä ja ottaa koira "uudelleen vauhtiin".

Mutta hei, ihan huippua oli se, että pikkuhauva meni aksaa. Siis paino sanalla MENI. Se teki töitä. Se tavallaan keskittyi. Se otti hienot kontaktit kaikilla kolmella agiradalla! Se sai paljon kiitosta kuskilta ratojen jälkeen ja nyt on hyvä fiilis lähteä ATT:lle ylihuomenna!

FI AVA, FI AVA-H, EE AVA Jevil's Don Corleone 8 vuotta

Näillä korvilla on kipitelty Suomen ensimmäiseksi ulkomailla agilityvalioituneeksi russeliksi! Nyt vietellään jo huonoselkäisenä eläkepäiviä, vaikkei ikä varsinaisesti painakaan... (ainakaan korvia!). Onnensuukko synttärisankarille!

Lauantailenkistä tulikin umpiperä!

Pahus; talviaikaan metsäteillä lenkkeily on riskaabeliä: koskaan ei tiedä, onko tie aurattu vai ei... Tällä kertaa ei ollut, joten 180 astetta takaisin. Vauhtikin hiukan hiipui puolen välin hujakoilla, kun traktorin jäljissä on raskas kulkea.

Susi, susi, lammas

Mieluiten tietty laskisin lampaita. Jos ja kun lammas tarkoittaa sellaista lauhkeaa, narussa vietävää... Susi taas vaan irvistelee ja huitelee häntä koipien välissä saaliiden perässä.

No, oltiin siis Ojangossa kolme startin verran. Kartturia jännitti taas jostain syystä, jonka vuoksi kenties meni eka rata pipariksi. Surkea ohjaus: pyrkimys peittää valssilla putkensuu, mutta pah, sinne sujahti. Tämän jälkeen kepeiltä 10. kepin jälkeen viuh pois ja voih väärin päin jo seuraavalle esteelle. Aalta lipsui irti ilman lupaa, joten korjautin jopa kaksi kertaa ja sitten kiireesti pois radalta. Äh.

Toinen rata oli KATASTROFI. Voi EVVK sentään! Huomasin välittömästi lähdössä, että jaahas, nyt koira etsiskelee kaikkea muuta kuin agilityn intoa... Katse harhaili kentän reunoille. Jo kolmannelle esteelle kielto, koiruus juoksi ohi puomin. Sen jälkeen ei varmasti menty ehjästi kuin korkeintaan kaksi estettä kerrallaan, kun herra sinkoili sinne tänne, mutta sain sentään aina huhuiltua takaisin. Voi hävetys ja kauhistus!

Mieli oli enemmän kuin maassa! En sitten tiedä, mitä tapahtui kolmannelle radalle mennessä, mutta koira pysyi lapasessa, jopa liioitellusti, tavallaan. Niin se sitten napsahti nollaksi, ja sijoitukseenkin (8.) olin tyytis lähes 50 koiran luokassa. Eihän se mikään supertykki ole, mutta ihan käypää vauhtia tuo 4,2 m/s etenemä kuitenkin.

Kisatreeniä tarvitaan...

Lumirallia

Sosiaalistettiin vajaa 5kk ikäistä lappistyttöä 5 uroksen voimin eikä tietenkään kaikkia ehdi saamaan samaan kuvaan!

Jussi (von Essen) 4 vee

Ei - voiko tuo "pentu" olla jo tuon ikäinen... Ei nyt vanha, mutta kuitenkin...

Neljä vuotta sitten tuli tekstiviesti Saksaan, että urospentu on syntynyt! Pentueen kolme muuta olivatkin narttuja - mikä lie macho ollut Jussi jo lapsuudestaan lähtien...

Hauskoja hetkiä on ehditty kokea, ja taatusti paljon hyvää (ja hölmöä ja hassua) on edessäkin. Sen sortin ADHD-koira kun on kyseessä...

Älytassukoiden aikakautena

Emme itse asiassa tänään iltakävelyllä paikallistaneet, mahtaako vika johtua palveluntarjoajasta vaiko itse sovelluksista... mutta joka tapauksessa (olipa kyse sitten iTassusta, tassu-Androidista tai winTassusta) tassutablettien SMS- ja sähköpostiviestien pitäisi saapua saapuneet-kansioon, jonka lukukorkeus on sopiva ja käyttäjäasetuksissa määritelty. Toisin sanoen viestien niin luku- kuin kirjoituskorkeuden tulisi minikokoisilla koirilla olla noin 30 cm katutasosta.

Oikea, suurinpiirtein kirsun korkeudella oleva saapuneet-kansio:



Havaitsimme muutaman viestin toimitetun väärään kansioon, ja uhkana oli viestien häviäminen kokonaan bittiavaruuteen. Pikaviestien käytettävyys heikkenee huomattavasti, mikäli viestejä joutuu hakemaan hankalista, jopa epäergonomista, paikoista:



Suosittelemme, että jokaisessa käyttöjärjestelmässä olisi yhteensynkronoituvat mini-, medi- ja maksikokoisten koirien kansiorakenteet. Näin vältymme epämiellyttäviltä ja hankalilta viestittelyiltä, ja viestien joutumiselta jopa tyystin väärille vastaanottajille.

Rankan nyppimispäivän ilta

Ainakin suurin osa karvoista päihitetty - kauniina kevätpäivänä karvaturso kynittiin pihalla auringonpaisteessa. On taas linnuilla ja oravilla pesänpehmikettä.

Ihan oikea nolla :D

Nolla tuntuu lähes saavutukselta. No, saahan siitä iloita :) Skabailtiin siis "kotikentällä" Lempäälässä. Treeninomainen vire saadaan ylläpidettyä tutussa paikassa...

Eka agirata (by Kokkonen) oli kovin mukavanoloinen; juoheva ja virtaava. Koirula lähtikin innolla sitä huitelemaan. Tokalla esteellä (takaakierto jonka tein päällejuoksuna) otin huolimattomasti koiran kiinni, eli melkein kielto :) Koira pysähtyi ehkä sekunniksi siivekkeen kohdalle ja ehdin jo manata omaa huolimattomuuttani. JUURI niitä kohtia, joissa ohjaajan pitäisi olla tarkkana... Puolen välin tienoilla Jubsu sekosi kepeillä: singahti väärin ulos ja ehti pomppaista edessä siintävän renkaan läpi, ennenkuin ehdin suutani avaamaan. Otettiin uusiksi, mutta siinä oli se "peli". Onnellinen olen koiran innosta sekä hyvistä kontakteista.

Toka agirata sitten napsahti kohdilleen. Ohjaaja oli kyllä aikamoisen kanki, huh... mutta olkoon. Kerrankos sitä kankena ohjaa ;) (ei varmasti ollut ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta!). Paljon olisi ollut pois otettavaa kaarroksissa, ja keinu oli jotenkin niin pelottava, että se suorastaan hissuteltiin... No, 8.sija ja nolla kelpaa meille.

Hyppäri näytti radan reunalta pahemmalta mitä olikaan. Suht hyvin sitä kipitettiin, kunnes neljänneksi vikalla estellä pyöritin perinteistä puolukkaa ja jämähdin jotenkin tosi typerästi niille sijoilleni... Kolmanneksi vikan esteen kohdalla tajusin olevani myöhässä, mutta SILTIKÄÄN en saanut jalkoihin liikettä, MUR! Niinpä se kohtisuora este ohitettiin, eli kielto toka vikalta, höh ja pah. Yliaikaakin siitä "uusimisesta" sitten tuli.

Mutta aivan superhienoa päivän kisoissa oli se, että koira toimi. Ensinnäkin se leikki vetolelulla agilityratoja ennen ihan useamman minuutin ajan. Keskittyi tyystin siihen leikkimiseen. Kolmatta rataa ennen erehdyin antamaan liian hövelisti maksaa, joten nami voitii lelun. Mutta toiseksi, koira pysyi hanskassa, mikä tarkoittaa meidän tämänhetkisessä tilanteessa sitä, että suoritimme rataa emmekä sinkoilleet muiden kiinnostavien asioiden (kuten narttujen) perään.

Taisi ohjaaja jo kaivata pientä tsemppiä - lauantainen kisapäivä oli sellainen :)

Viimeinen lomapäivä