Jalat painoi. Painoi niin koirilla kuin kartturillakin. Sen verran pehmeä on vielä Keiniksen kenttä. Mutta ihan innolla pikkupiskilät toki treenasivat. Eiden pätkää mentiin.
Jeppe teki sellaista tasaisen varmahkoa :) Jussin kanssa saatiin kaarteita roimasti pienennettyä, kepitkin sujui ok, ja ne kontaktit! Ne meni kauniisti, ja lähinnä treenattiin kontaktilla pysymistä, katsekontaktia kauempana olevaan namiin ja siitä vapautusta. Ja niinpä pikkukoiruus sitten esittelikin aina ohi mennen, miten kontakteilla seisotaan. Jospa se siitä. Tai kyllä se siitä; eri asia sitten, miten kartturi hanskaa kisatilanteet.
Ja treenin jälkeen....... UIMAAAAAN! Ja taas eri kavereiden kanssa. Elämä on..... suorastaan koiramaisen ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti