Vimpat KK-treenit tänä keväänä.
Rata oli piiitkä. Ja kontaktipitoinen (niinkuin olin toivonutkin). Vanha moodi (lue Jeppe) kulki hyvin, kun vaan rattia osattaisiin kääntää oikein. Persjätöt jopa sujuivat. Jopa puomin ja aan jälkeen. Siis eihän kontaktit ole hyvät :D vaan ohjaus kutakuinkin pelitti niissä kohdissa. Kepeille vienti oli haastava ja uusittiin useampaan kertaan.
Lopussa vanha moodi osoitti jo väsymisen merkkejä, mutta antoisaa siis oli.
Pussipäällä (lue Jussi) sitten laitettiinkin herneet raksuttamaan. Kontaktisulkeista sulkeisen perään. Ehkä kartturi sai nyt vision siitä, miten ja mitä tehdä. Kun vaan muistaa olla kärsivällinen, rauhallinen, ja ennenkaikkea auttamatta ja liikkumatta! Kyllä se Jussupussukka sitten herneitä laittoi likoon; two-on-two-off tarkoitti makkaraa. Sulkeisten jälkeen mentiin keppikohtaa, ja ihan kohtalaisesti pujotellen, mutta kun sisäänmenokaarretta alettiin hiomaan, oli herneitä jo kypsytelty liikaa: keskittymiskyky oli äärirajoilla. Pikkukoira passitettiin sivuun.
Mutta vielä illan vimppana mentiin hauskaa aita-serpentiini-putki-kuviota leijeröimällä. Sehän sujui. Tai miksei sujuisi - kun vaan luottaa koiraan.
Ensi viikolla starttaa ulkokausi, ja tehollisempaa treeniä otetaan neljästi kesän aikana Lempäälässä, ettei totuus unohtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti