Kvartettiskabat

Ei ne kai ekat ollut, neljän startin kisat, kakkosluokassa on kai semmoisia kokeiltu joskus taannoin Turuus.

Mutta nyt Purinalla. Viheliäisellä geopadilla. Hitsiläinen. Kuitupohjaan oli tarttunut niin makoiset hajut, että kaksi rataa meni nuuskuttelun piikkiin. Eka rata oli hyppis, ja juoheva sellainen, ja keskenhän se jäi. Harmi. Kepeillä tuli nenään niin houkutteleva tuoksu, että se voitti kaiken. Koira kainaloon ja pois.

Tokalla radalla ohjaaja sössi puolessa välissä rataa; pitkäksi venyneen kaarteen jälkeen koira huonosti kiinni ja takaakierron sijaan aita väärin päin. Kepeillä sitten ne samaiset tuoksutkin vielä nenuun. Äh. Mutta loistavaa oli kontaktit: bravo! Ne sujui siis kisanomaisessa tilanteessa ja oikeinkin mallikkaasti. Jesjesjes!

Kolmas rata oli profiililtaan haastavin ja se meni ohjaukselliseti hyvin. Koiralla intoa jopa niin, että haukahteli pari kertaa mennessään. Loppupuolella rataa kielto keinulle, joka oli vähän koirulan herpaantumista (mihin se Lotan värinen koira katosikaan...?!). Aa otettiin uusiksi.

Viimeisenä hyppäri; jouheva kuten ekakin, mutta argh miten tahmea koira. Mahtoiko jo kolme starttia painaa jaloissa vai iskikö henkinen uupumus. Jotenkin eka puolikas oli aivan perässä hinaamista. Mutta sitten alkoi pikkukone päästä käyntiin ja nollaan päästiin.

Eli treeniä tarvitaan, kisatreeniä siis :)