Pitkästä aikaa TSAUlassa kisaamassa. Tulipa kokeiltua, jaksaako 3-vuotias penikka startata neljästi. Jaksaa toki - kunpa vaan keskittyisi tekemiseen eikä huuhailuun ja kanssakisaajiin :/ Hanskat nimittäin oli tänään kyllä hukassa! Juostiin neljä rataa, joista kolme oli agilityratoja. Eikä muuten päästy kertaakaan puomille..... :o
Rata 1: Viitaniemen muksa, kiva kakkosluokan rata. Päästiin "sentään" seitsemän estettä. Jotenkin oli arvattavissa, että aahan se kompastuskivi on... Kas, ei pysähtymisestä tietoakaan. Kaiken kukkuraksi aa syötti suoraan sisäänheittoalueelle, joten Jubsankeikka päätti jatkaa matkaa vauhdikkaasti moikkamaan kavereita. Tulihan se sieltä takaisin, mutta lähti kainalossa samantien radalta.
Rata 2: Salosen ihan yhtä muksa rata. Ohjaaja yritti herättää koiran huomion aalle mennessä, ja ehkä-hiukan-normaalia-äreämpiääninen "ja nyt sitten kyllä otetaan ne kontaktit"-murahdus sai aata ylöskiipeävän Jussin kääntymään aan huipulta takaisin - ja ottamaan muuten hienon kontaktin :D Tiedä sitten, oliko siinä alastulon (tai siis oikeasti ylösmenon) kohdalla aidosti jotakin herkullista tuoksua vai oliko se sijaistoimintoa, mutta Jubbeli jäi nuuskutaamaan 2 on-2 offiin varmasti viideksi sekunniksi, ennen kuin sain hilattua sen vauhtikiepin kautta uudelleen aalle. Se otettiin kyllä sitten nätisti. Mutta pelihän jo oli menetetty, joten jossain kohtaa rataa ohitettiin joku este pienen herpaantumisen vuoksi, eli rata meni hyllyksi. Taidettiin vielä sössiä keppien sisäänmenokin. Aa muuten mentiin kahteen kertaan (toinen kerta myös nätisti), eikä radalla ollut ollenkaan puomia.
Rata 3: Taas Heidiä, ja kas, vimppa keppiväli ohitettiin, eli siitä tuli virhe, ja pian keppien korjauksen jälkeen koira sujahti väärään putken päähän. Jonka jälkeen aa ei ollut sellainen kun vaaditaan, eli pienten murahdusten kera koiruus sen kuitenkin korjasi ja sitten kahden esteen kautta suorinta tietä maaliin.
Rata 4: Ajatuksena ennen rataa: YES, hyppäri. Ei tartte murehtia kontakteista. Nyt täpöllä. Ja niinhän sitten mentiinkin. Koira aivan hullaantui juoksemaan, ja eihän siinä vauhdin hurmassa ohjaajakaan ehkä parhaiten näyttänyt, että kahden ihan vierekkäin olevan pussin suun sijaan olisi pitänyt valkata se putken suu... Mutta nappasin tilanteen välittömästi haltuun, ja jatkettiin rata iloisesti ja lähes hyvinkin sujuvasti loppuun. Päivän paras rata :D Maalissa melkein voittajafiilis :D
Itse asiassa mietitytti kovastikin se, että mikä mahtaa tälle juniorille olla paras "systeemi" kisapaikalla. Se, että sen kanssa yhdessä duunaa ja puuhaa ennen rataa... ja innostaen lelulla vaiko vain rauhoittaen ja nakkia tarjoten - vai jättää sivuun "kuumenemaan" tahi kokonaan autoon (rauhoittumaan vaiko kuumenemaan)? Vähän kaikkia tuli nyt kokeiltua, mutta näillä radoilla johtopäätökset on hukassa...
Voi meitä mölliköitä. Kuinkas kauan siinä voikaan mennä, että koira on edes jotenkin "valmis"... pysymään radalla ja jopa hanskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti