Ehkä 125!

Kesän ajaksi "varaamani" jokatoinentorstai-treeni Jussille Best In Areenalla starttasi. Heh, kun edessä oli 35 esteen rata, eikä kuitenkaan helpoimmasta päästä, oli jännä tunne mennä suorittamaan sitä. Veikkasin, että tyssää jo esteellä 3. Vaan ei! Jussi-pusseloinen osasi loistavasti puomin alla olevat poikittaisputket! Ensimmäinen heikko kohta oli muurin jälkeinen takaakierto (5-6); ohjaajan valssi auttamattomasti myöhässä ja väärässä kohtaa! Seuraava heikko kohta oli 8-9-10-11. Eli sijoittumiset aidoilla eikä mitään hidastavaa takaaleikkausta putkeen. Puh. Persjätöllähän se sitten menikin. Seuraava heikko kohta oli suorasta putkesta aidalle (12-13). Tähän saakka mentiin muuten ihkaekalla kertaa pysähtymättä, mutta siinä oli pakko nauraa ja pysähtyä, kun taklasin koiran huolella. Vipinää kinttuun ja vastakäsi kehiin, niin selvittiiin tästäkin :) Seuraava heikko kohta oli 20-21-22 aidat. Ensin taisin tyriä takaakiertotörkkäystä: vastakäsi unohtui. Samoin sijoittuminen ennen suoraa puomin alittavaa putkea oli loppuunajattelematon :D (hieno termi!). Tästä johtuen myös aita 24 ensin väärin päin... Mutta hei... sen jälkeen "viimeiset" 10 estettä meni nätisti.

Muita huomioita: Jubbelis pujotteli ihan kivasti. Haki jopa itse hiukan, enkä kai ihan hirveästi sörkkinytkään. Ja se sisäänmeno oli kuitenkin suorasta putkesta 180 astetta takaisin. Kontaktit hyvät! Aalle ekalla kerralla hiukan korjasi, kun ei ihan riittänyt jarrutus. Mutta puomi oli suorastaan kuolettavan hyvä :P Persjättö-puolenvaihto ihan sokeana; en edes katsonut koiraa, ja sinne se jarras nätisti 2on-2off! Toisella radan suorituskerralla tehtiin sujuvahko setti, pari kolme kohtaa taidettiin kisanomaisesti ottaa uusiksi/korjata. Mutta pikkuisen Jussukka hiipui ekan kerran tahkoilusta. Tai no, hiipua on turhan dramaattinen sana, mutta ehti esim. parin sekunnin verran suoran putken jälkeen haaveilla sivussa seisovasta keinusta - josko se olisi tarjonnut huilipaikan namien kera :D (ei tarjonnut). Suoraputki-aita-aita-aa härdelli ei muuten vimpalla kerralla mennyt niin miten piti, kun koira kääntyikin eri kautta aalle, mutta ehdin reagoida ja ohjata sitten koiran haluamalla tavalla :D

Hiki tuli, harmi että sykemittari jäi himaan. Varmaan huiteli lukemat 170:ssä :D Rillien huurut ei meinanneet kuivua edes varttitunnin päästä suorituksesta...

Nyt urheilijanuorukainen vetää unta rusinoita sisältävään palloonsa BOT päällä. Toivottavasti jälkikäpöttelyä sekä Lempäälässä että kotona oli riittävästi; sen verran paljon pikkukoiru antoi itsestään. Ei ole muuten koskaan aiemmin mennyt noin montaa estettä yhdellä treenikerralla. Vou!