KK-treeneissä. Ekstrasellaisissa. Koirallahan oli ihan draivia. Se leikki! Se veti! Se innostui!
Alkuakin jo hiottiin. En ollut tarpeeksi täpäkkä. Ja oikea jalka taakse.
Keppien avokulmasisäänmeno oli kuuleman mukaan hieno, mutta koira ei kestä vedätystä, saati että jättäytyisin jälkeen.
Sitten tumpeloin niisto-persjätön vai-mikä-käännös-se-onkaan... Ihan kuten arvelinkin. Ja lopuksi pyörin puolukkana. Se toimii... kun sen osaan :D
Aalta jubbelis lipsui! GRRR!!! Mutta aa syötti kulmaan, jossa ei ollut mitään, ja koko rata eteni "sivulle", jonne ohjaajakin pyrki erkanemaan. (Ihan, ihan pikkiriikkisenä lohdutuksena todettakoon, että toinen koira teki samaa).
Pienen vauhtisuoran jälkeen ei poispäinkääntö oikein meinannut onnata... Mutta kyllä se pienellä treenillä. Sitä uusittiin vielä toistamiseen treenien lopuksi. Samoin sylkkäriä.
Suurimman ongelman tuotti tällä kertaa putken pimeä pää. HÖH! Siis kun "kyllä se kotona osaa". Noo...vastaavaa sössin Riksun kisoisa, eli en muista nostaa koiraa. Mutta nyt Jussi meni ihan totaalisen hämilleen ja hyppi putken yli, jäljesti nakkeja putken suulta, kävi kurkkimassa väärää putken päätä - mutta ei mennyt siitä oikeasta sisään, ei... ei sitten millään. Sillä ON rusinat välillä hiukan kiisselinä.
Mutta antoisa treeni siis kokonaisuutena. Kivaa päästä vielä/taas viikon päästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti