Kartturi on palannut päiväntasaajan toiselta puolen... Koirat ovat saaneet vetää lonkkaa puolitoista viikkoa. Ovat viettäneet syyslomaa lasten kanssa.
Eilen sitten ti-treeneihin JANKKilaan. Oi sitä virtaa, mitä koirassa oli! Hui ja hai! Kaarteet levahti ja ohjaaja oli köpö. Joitain juttuja saatiin menemään kivasti; mm. kepit. Mutta olihan niitä parantamisen paikkoja sitten roimasti. Kaarteet voisi olla tuleva teema; jaakotuksia vaan kehiin. Ja niisto-persjättö alkaa muuten sujua - ohjaajalta siis.
Tänään ajeltiin vesisateessa Lempäälään. 34 esteen rata. Eka kerta meni harjoitteluksi, toka päästiin melkein kai ihan suht kunnialla läpi. Oli virtaa taas koirassa - JEE! Kepeille meni mukavasti; siitä pitää olla iloinen. Puomin jälkeen tehtiin persjättöä (ja pakkovalssi putkeen) ja puomia ennen PITI tehdä flipflap, mutta se flip unohtui - eli siitä tuli vain flap (onnistui pelkällä persjätöllä!).
Lisää luottoa pitää takoa ohjaajan kaaliin; yhä on kuulemma näkymätön napanuora olemassa :/ Minkäs sille äiti-ihminen toisaalta voi... :D ;)
Jännityksellä odotellaan sunnuntain kisoja: onko koira sähikäinen vai puutunut ja ryytynyt viikon rankasta ohjelmasta...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti