KerranKuussa-treeniä onkin syyskuussa KahdestiKuussa :) Eli kun kalenterista löytyy puoliksi vapaa ilta, niin eikös se heti kannata buukata agitreeniin...? :)
Saatiin koutsilta jo etukäteen varoituksen sana, että koira on lämpättävä erityisen huolella, luvassa on luukutusta. Rata oli... ei se helppo ollut, mutta kuvaisiko vaikkapa sanat juoheva ja virtaava sitä? Ei ollut aata, keinua eikä keppejä hidastamassa menoa.
Päänvaivaa tuottivat lähinnä puolenvaihdot. Vaikka kuivaharjoittelussa tuntuikin "helpolta", niin koiran kanssa saatiin sitten useampaankin kertaan yrittää. Persjättöjen ajoitukset olivat suoraan... sanonko mistä. Argh. Seuraava tahkoaminen tulikin putkeen irtoamisen kanssa. Puomi-aita-putkeen-kohta oli haastava siksi, että aidan kohdalla oli toinenkin aita, joka piti leijeröidä, ja aidan sijainti pakotti ohjaajaa erkanemaan "väärään suuntaan". Noo... parin toiston jälkeen onnistui sitten putkeenkin irtoaminen ja lähetys.
Niistoni oli kuulemma myös... hmmm... sanonko mistä. MITEN SE VOI OLLA NIIN VAIKEAA?! Sen verran aivoissa ruksutti, että toinen lohko käski merkata hyppykohdan keskelle aitaa, ja toinen lohko käski juosta lujaa karkuun. Tuloksena seisoin LEVEÄSSÄ haara-asennossa yrittäen hallita tämän kaiken samanaikaisesti varoen lisäksi kaatamasta siivekettä. Se ei kai ilmeisesti ole niisto?
Mutta hei, pikkutykillä oli virtaa ja vauhtia ja iloa <3 Aikaa olisi ollut vielä tahkota runsaastikin, mutta oli hyvä lopettaa vauhdikkaaseen ja innokkaaseen rataan. Jei! Kotona ennen lähtöä kun oli ehditty tekemään keppitreenitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti