keskiviikko 14. elokuuta 2013

Startattiin KK:t

ja vieläpä vaihdokkina "väärässä" ryhmässä. Radalla oli 27 estettä; ne jäivät harvinaisen, siis todella harvinaisen, helposti mieleen. Ei se nyt helpolta tuntunut, niin ei kai voi sanoa mistään radasta, mutta sinne päin ;)

Pikkukoirula aloitti innolla. Voi ihanuus! Lähtökin jo karkasi käsistä; siis ei mitään varastamista vaan levahti... Uudella tsempillä sujui jo ihan maltillisin kaarroksin. Ja se kepeille meno... se onnistui tokalla yrittämällä. Kaksi peräkkäistä (suht onnistunutta) sylkkäriä sai koutsinkin päästämään jotain kehumisen tapaista suustaan. Siis sen jälkeen, kun rautalangasta väännettynä olin ymmärtänyt mikä se rintamasuunta siinä jälkimmäisessä sylkkärissä oli. Mitäh... TAASko mulla mättää rintamasuunta. MIKÄ siinä voi olla niin vaikeaa...

Sitten puoli rataa menikin ihan vauhdikkaasti, kunnes - töks - arvatkaapa mikä. Tattadatattattatdaa: NIISTO. Voihan räkä! Aalta piti irrottautua sivulle ja tyrkätä esteen taakse ja niistää. Juu, osaan mä niistää... joka päivä ja monta kertaa, mutta nessulla. Maanantainakin jyräsin siivekkeen yli niistellessäni... Mutta taisi se sitten kolmannella (tmv.) yrittämällä sujua kohtuullisesti.

Onnistumisen ilosta johtuen sitten unohtuikin putkijarru. Ääh, ei minun pikku lahnapusselini sellaista tarvii... ;) Ääh, tartti se sittenkin, neljän metrin putkessa :D Kahden puomille karkaamisen jälkeen onnistuin ääntelmään ja töpöttämään (lue: rytmittämään) niin, että sain koiruuden sentään oikeaan suuntaan. Ja sitten eikun LUJAA, että ehdin päällejuoksemaan. Kyllä - se loppu ainakin meni JUST niinkuin olin suunnitellutkin.

Pikkubreikin jälkeen halusin kokeilla alun hankalaa (avo)keppikulmaa. Kokeiluksi jäi. Jos koira meni oikein sisään, onnistuin riehaantuneella, onnensekaisella kirkumisella rikkomaan sen rytmin KESKEN keppien. Kovin montaa epäonnista yritelmää ei tarvittu, että Jubsukka ei enää (taas!!!) "osannut" koko keppejä. Lopulta oli tarkoitus mennä vain "suorat kepit", koutsia siteeraten. Eli siis ihan pelkät kepit suoraan lähestyen. Juu meni suoraan. Ihan suoraan keppilinjaa, mutta OHI keppien loppupalkalle. Että on vähän keppitreeniä tiedossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti