Lauantai-illaan huumaa. Sitä oli eilen nähtävillä Hyvinkäällä, kun illansuussa kisailtiin. Ekalla radalla Jubberoinen tupsahti suoraan putkesta omatoimisesti kepeille (joka siis oli väärä este...) :) Eihän siitä voinut olla edes harmissaan, kun pikkukoira niin innokkaana ja itsenäisesti haki pujottelun! Ollaanhan sitä treenattukin :D Matka jatkui suht kasassa, mutta loppusuoralla lauantai-illan huuma kostautui: tuli aika ilkeän näköinen puomiloikka. En kyllä edes muista, milloin sellaista on viimeksi koettu... Jäin kuin nalli kalliolle ja kiroilin mielessäni, mutta mieli koheni oitis kun hogasin että koirula aivan reteesti teki kaksi viimeistä aitaa itsenäisesti. Useimmitenhan näissä tilanteissa se suhahtaa suoraan maaliin OHI viimeisen tai viimeisten esteiden...
Seuraavalla radalla saatiin kalasteltua nolla; aika pitkälle se siima riitti - melkoista virvelöintiä... Ohjaajalle jäi siis tunne, että mentiin koko rata ihan jossain rajamailla - pysyykö kasassa, pysyykö kasassa... No, pysyi sijalle 11.
Vimppana oli hyppis; rataantutustumisen jälkeen ihailin muiden hienoja leijeröintejä ja viime hetkellä muutin itsekin ohjaussuunnitelmaa... Radalla tuntui, että pikkukoiralla oli mukava into ja irtosi tosi hyvin esteille. Jotenkin ohjausmuutokseni ei skulannut... otin huolimattomasti, tai siis en ottanut koiraa ollenkaan haltuun... ja se ehti juosta ohi esteen perässäni... Eli femma siitä tuli ja hetken siinä kiemurreltiin ennenkuin päästiin loppurata kartalle. No - olen kovin tyytyväinen, kun Jussi alkaa esittää agilitykoiran elkeitä. Eihän sitä olekaan odoteltu kuin pian 5 vuotta :D
Tänään sitten vietettiin isäinpäivää. Vaikkei olekaan juuri mitään vietettävää: ei ole jälkikasvua kummallakaan; ei Jepellä eikä Jussilla. En tiedä, miten mahtavat matadoruroot selviytyä moisesta päivästä: olisihan se aikamoinen härdelli, jos kaikki 68 jälkeläistä päsähtäisivät isäinpäivälounaalle :D
Käytiin tekemässä pienessä syyssateessa 9 kilsan lenkki reippaaseen kävelytahtiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti