keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kyllä me (joskus ja jotain) osataan!

Lauantai-ilta vietettiin naapuriseuran hallilla kahden startin verran. Ensin agirata: huonohkoa ohjausta mutta koira pysyi lapasessa. Nolla. Oho. Sentään. Iloitsin eritoten siitä, että Janakkala-taika on kai rikottu: koira pysyy radalla ja tekee töitä, eikä karkaa naisten perään! ISO JUTTU MEILLE! Sitten hyppäri: viidentenä esteenä putki, ja hups - pikkukoirula sinkosikin väärään putkeen. Olisi se toinen (oikea) ollut enemmänkin nenän edessä, mutta sinne meni. Jatkettiin, ja kahden esteen päästä pikkukoirula sinkosikin pituudelle, kun piti mennä putkeen :D Hups. Siinä vaiheessa olin oikeastaan vain entistä iloisempi, sillä näytti siltä, että koira nautti menosta :) KERRANKIN! Ihan niinkuin se aksageeni olisi nyt löytynyt ihan paikoiltaan sieltä perimästä, eikä olekaan mikään hetkellinen satunnaismutaatio :D

Tiistaina jatkettiin samassa paikassa treeneillä. Samalla innolla. IHANAA! Kaarteet venähteli, kepeiltä meinasi jäädä aina vika väli pujottelematta ja kerran lipsuttiin kontaktillakin. Mutta noin muutoin ohjaaja oli taas tyytis; taitaa olla kovin vähään tyytis, mutta ääh - agility on hauskaa! Katsotaan, millä voltti-, watti- tai ampeerimäärällä virtaa löytyy illalla KK-treeneissä!

Niin se hauska hyppäri löytyy tuubista. Älkää välittäkö venähtäneistä persjätöistä tai idiooteista valsseista (olen saanut jo palautetta niistä) vaan hymyilkää sille, että Jussi tykkää aksasta :)

1 kommentti:

  1. Voi kun se kulkee hyvin!! Mahtavaa menoa, Jussipussi!
    Ja olen ihan samaa mieltä, että pitää iloita ei_vaan_tuloksista vaan hurjan hyvästä menosta! Hyvä te!

    VastaaPoista