Taas onnistumisprosentti 33

Itsenäisyyspäivän ansiosta pidennetty viikonloppu - ja lauantaina kohti RIMAn hallia. Kolme AnneS:n rataa, joissa toki oli omat kiemuransa. Mutta kyllä ohjaajaa melkeinpä harmitti, kun kaksi rataa meni NIIN ohjaajaan piikkiin, ettei tosikaan...

Ensimmäinen agirata oli mukava; alku lujaa ja suoraan ja loppu lujaa (?) ja vähän väkkärämpää... Hittolainen, jo siinä alun lujassa ja suorassa kohdassa sitten kämmittiin. Paahdettiin menemään niin että pikkukoira vauhdinhurmassa kiisi pituuden ohi. BLAAH!  Jatkettiin tietenkin siinä hurmassa vaan eteenpäin, ja selvittiin NIIN hienosti siitä lopun kiemurastakin. Kun tuloksissa komeili vain YKSI nolla, otti ehkä hieman päähän...

Tokana oli hyppäri, jossa ohjaaja oli TÄYSBLÖSÖ. Hirveellä höökillä piti päästellä menemään ja koohottaa tietenkin niin, ettei pidä koiraa hanskassa... ja niinhän kilpajuoksun lopuksi koira voitti: jatkoi suoraan eteenpäin väärälle esteelle (ohjaajan pyllistellessä...).  Voihan viivotin.

Kolmannelle radalle piti ihan ryhdistäytyä. Nolla siitä taisteltiin. Kontaktit olivat HUONOT; tuomarin sanoja lainatakseni: "Ette te elämää helpoksi tee". No, tuomari näki ne kontakteiksi :D  Vauhti oli meidän normivauhtia etenemällä 3,8.  Sijoitus 5.

Olivat muuten vuoden viimeiset kisat. Palataan asiaan ensi vuonna!