lauantai 4. lokakuuta 2014

Ei aina voi... vaikka treeneissä kuitenkin

Keskiviikkona korkattiin normitreenit. Oli niin kivaa, vaikka "vähän" väsyneellä (äiti)mielellä sinne mentiin. Pari pätkää sujui kivasti. Totta mooses muutamaa kohtaa tahkottiinkin, mutta innolla. Ihan ulinan kera. Se se vasta on jotain!

Niinpä sitten oli jopa odotuksia ja toiveita lauantaisiin kisoihin samassa hallissa. Ekana Viitaniemen jouhea hyppis. Eikös tämä täti unohda lähes loppusuoralla radan. Puhdasta nollaa siihen saakka, ja pyörittiin sitten kiellon verran ihmettelemässä mihin matka jatkuu. Tyypit (kiitos rakkaat!) huuteli suuntamerkkejä kehän laidalta, mutta kun puusilmä ei nähnyt numeroa...  Kas, se oli otettu pois, kuten tuomarikin ilmoitti ratiksessa. Ja minä kun ehdin kelata, että johan nyt on hemmetti, ettei ole yhtään numeroitua estettä edessä - ja takaakiertoa tässä ei ollut :D  Se rata meni sitten siihen.

Tokan kartturoi lainatäti. Hyvin kartturoikin. Jussi oli nätisti, ehkä jopa liian kiinni kartturissa, kun bongahti pois keinulta kiellon verran. Harmi! Menivät kepitkin ihan ulinan kera!

Kolmas rata meni puoleen väliin hyvin. Sitten hajos. Taas semmoista jussimaista typerää esteiden ohittelua. ARGH! Samaa tapahtui vielä lopussa. Eikä ohjaaja näköjään osaa viedä mitään koiraa ahtaasta välistä takaakiertoon, kun onnistui sössimään samassa kohdassa niin oman kuin lainakoiran; muuten Lottis oli huippu <3 <3 <3 Tänään oli siis koiranvaihtopäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti