Keskiviikkona 12-13 kauden vimppa KK! 39 estettä. Plus lisukeloppusuora päälle, josta tosin juostiin parin esteen ohi :D
Alkukin näytti hankalalta; pitkä esteväli ja viisto aita edessä...mutta se sujuikin.
Keppejä tahkottiin viiteen kertaan, siis radalla numeroina 5,17,26,31 ja 39. Sisäänmenokin meni kumman sujuvasti vippaisemalla poispäinkääntömäisesti.
Yllätin itseni (ja ehkä jopa koutsinkin?!) ehtimällä tiukahkossa tilanteessa persjättöön :D Sen jälkeen naama loisti niin, että seuraavat ohjauskuviot unohtui...
Päällejuoksuja oli parikin, ja muutamia paikkoja uusittiin, mutta mieli oli hyvä. Rehellisuuden nimissä täytyy sanoa, että onpa tässä vuosien varrella sentään oppinut omaksumaan noita pitkiäkin ratoja - ennen oli tuskaa saada pysymään ne päässä.
Ja tänään sitten omissa kisoissa ulkokauden avaus. Hmmm... pientä jännitystä ilmassa... Ja eka rata hajosikin pieneen herpaantumiseen, kun staffipossujen rääkynä radan laidalta sai Jubskuukkelin huomion hiukan toisaalle. Virheitä tuli; aan ohitus, väärä rata (sinne putkeen sujahti "muutama muukin"), sekä pari esteen kiertokieltoa.
Tokalla radalla sitten kovasta vauhdista putkesta kepeille - ja toiseen väliin. Siis mitä!? Ohjaajan perisynti. Hemmetti. Voishan siinä tilanteessa jotain tehdäkin... Sitten loppusuora meni täysin pöpelikköön ja otin koiran sentään vikalla esteellä haltuun hyppyyttäen sen tarkoituksella väärin päin vimpan aidan. Ettei jää se viimeisen esteen ohitussyndrooma päälle...
Hyvää agiradoilla oli kontaktit. Sujuivat kaikki!
Hyppis sitten oli juohevan tuntuinen ja lyhyt, mutta kepeillä sössittiin, voi nenu. Koira ekaan väliin ja tiukalla käännöksellä samasta välistä ulos :D Loppu hajosi sitten TAAS. Ohjaaja on kyllä itseensä pettynyt, mutta eiköhän se ulkokisaaminen tästälähde käyntiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti