sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mulla on agilitykoira! Siis AGILITYkoira!

Nyt alkaa tuntua siltä, että Jussi-pusseroinen alkaa päästä jujulle, mitä on agility!

Takana on rankka viikko: keskiviikkona 36 esteen treenit Lempäälässä, torstaina 21 esteen rata omissa treeneissä, lauantaina 30 esteen treenit Janakkalassa ja tänään sitten kolme kisarataa. Ja koira jaksoi! Jopa vimpalla radalla se piti väy-väy-rähinää innosta!

Olo on ihan kuin paremminkin menestyneellä, vaikka tulokset olivat hyl, 5 ja hyl. Eka agilitytata (ruotsalaista käsialaa muuten) oli hyvää menoa 4. vimpalle esteelle, joka oli puomi. Jäin jälkeen ja karjaisin paniikki-"alas"-komennon, jolloin koira kuulemma loikkasi. Itse luulin näkeväni, että se osui - joten tässä sitä taas nähdään, että joskus taitaa nähdä sitä mitä haluaa... Sen jälkeen kaarre meni ylipitkäksi ja koira kaarsi yhden ylimääräisen esteen. Typerää oli tietenkin se kontakti(ttomuus), mutta ilakoin eniten koiran innosta ja vauhdista ja halusta tehdä töitä!

Hyppärille lähdettiin rennoin mielin, mikä on myös iso juttu: tähän asti on ohjaajan keskittyminen kohdistunut eniten radalta karkaamisen estämiseen ja nyt sitten pystyy jo keskittymään varsinaiseen tekemiseen! Alussa tultiin lyhyestä putkesta 90 astetta kepeille; vauhti oli liian luja ja ohjaajan haltuunotto löysä, ja niin koira melkein meni jo toiseen väliin. Sain tosin "vedettyä" takaisin, että aika siinä ei juuri mennyt, mutta femma rapsahti. Loppurata oli sitten sujuvaa ja innostettiin toinen toisiamme :)

Viimeinen rata meni hiukan käteen, mutta en jaksa sitäkään surra. Kolmannella aidalla tein vastakäännöksen ja himpun liian aikaisin eli koira reagoin siihen hyvin ja kääntyi tiukasti kiellon verran. Sen jälkeen treenattiin sitten aata, mutta toisenkin vastakäännöksen ajoitus meni pöpelikköön. Niin, ja keppien sisäänmeno rynnittiin taas, että sekin meni uusiksi. Aa mentiin kahteen kertaan ja kun jälkimmäisellä kerralla tuli pikkiriikkinen lipsuminen siitä, päätin olla tiukka ja lopetimme siihen sähellysradan.

Mutta kuten sanottua, olo on melkein kuin voittajalla :D Se, että homma alkaa sujumaan, on NIIN ISO ASIA!

Kartturi sai muuten kokeilla vierasta koiraa, eli pääsin kääpiöpinserin ohjaksiin. Tuloksena kaksi yliaikanollaa, joten omaan ohjaukseen voi kaiketikin olla ihan tyytyväinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti