Maanantaina alkoi Keinumäki-kausi, jee! Se vaan ON niin nautinnollista, jostain syystä (vaikka lätkämatsin takia ei jääty edes uimarantareissulle). Treenit meni tahmeasti, paitsi Jepen osalta :) Sekin pääsi tekemään pätkää, ja voi sitä innon ja autuuden määrää. Ihan tuntee itsensä julmuriksi, kun täpäkkä ei ole päässyt aksailemaan. Mutta jos nyt kesän aikana jokusen hyppärin toiselle soisi...
Jussi ei ole koskaan ollut kovin täpäkkä Keiniksellä - pohja on raskas, hajuja piisaa jne. Mutta kyllähän sitä sitten hiukan hetsaamalla saatiin paranemaan. Kontakti ainakin sujuu, mutta keppien kanssa tahkottiin; ei tahdo oikein suorittaa itsenäisesti loppuun saakka...
Tiistaina sitten korkattiin tarhakausi, ja voi sitä väsymyksen määrää parin tunnin tarhailun jälkeen. Kai se uuvuttaa, kun aistit on valppaana.
Ja tänään sitten helatorstaita heilumassa Ojangossa. Eka rata oli hyppis - ja taas sarjasamme "katoanko maan alle vai Ameriikkaanko, lopullisesti". Yhdeksän esteen jälkeen kun koira jatkoi matkaansa lyhtypylväälle nostamaan koipeaan. Ehdin jopa ajattelemaan, että nyt kainaloon ja veks, mutta kaipa se aggressiivinen reaktio huokui niin sännätessäni koiraa kohti, että eipä ehtinyt mitään merkkaileen. Saldona vain kielto ja melkein 15s yliaikaa, kun joka toisen esteen jälkeen piti tehdä jotain kummallista kunniakierroskaarretta ja karkaamisyritystä. Voi Jussi!
Voi Jussi kuitenkin hiukan yllätti, sillä agirata pysyi handussa. Nolla. Huono sikäli, että kontaktit eivät olleet sitä mitä vaadin, mutta toisaalta, seisotteluilla olisi tullut yliaikaa. Nyt ehditiin kaksi kymmenystä alle :D Mutta hitain nolla ja 13. sija 68 koirakon skabassa ei kuitenkaan ihan paska juttu ole. Se on vaan melkein paska :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti