30 estettä. Päästiin sentään vitosesteelle ennenkuin matka tyssäsi ekan kerran. Vähän valui kaarros... Argh. Taidettiin useampaan kertaan säätää, ennenkuin uskoin, että ehdin, ja kipitin tekemään kuvion onnistuneesti. Sitten backlap putkeen ja hanaa suoraa halki kentän (oli siinä varrella mm. aita ja rengas)! Putkesta piti mennä putkeen, mutta kas kun siinä välissä oli A. Montakohan kertaa siellä aalla käytiin, en edes muista. Sitten tulikin kiire juosta ottamaan koira vastaan putkesta ja tuntui että olin NIIN jäljessä. Mutta treenikaverikin vakuutti että se näytti ihan inhimilliseltä. Siis vieläpä valssi...? Mukamas... ehkä ne vaan puhuu mulle lämpimikseen, että pysyisin hyvällä tuulella :D
No, sitten piti päästä irtaantumaan kepeiltä. Eihän pikkukoira niitä niin itsenäisesti mene. Että saatella piti, ja sen jälkeen sitten totaalisen myöhässä persjätössä. Pers sentään!
Loppupätkä sujui vähemmillä virheillä, vaikka tulihan niitä vielä ihan viime metreillekin. Keppien sisäänmenossa turhaa porhellusta... ja okserin vedin itse alas (ääni ja tuplakädet, joo). Ja kun rata päättyi keinuun, kävi koira vielä taputtelemassa PUOMIN kontaktia.
Mutta Jubsukka teki ihan suht mielenkiinnolla töitä. Pari pientä herpaantumista, muutoin ihan reipasta meininkiä. Kontaktit jes. Pitää edes niistä iloita. Hitto - vasta tammikuu ja mä melkein pysyn uudenvuodenlupauksessani.
Omaa vuoroa odotelessa kangaskassi sai kyytiä, kun oli taas unohtunut hiukan liian lähelle häkin rakoja. Häkkiin oli kiskottu myös toppatakki. Onneksi liikuntasetelit tuli luovutettua pois ennen tätä repimisshow'ta. Normi ADHD...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti