Kolme starttia JANKKilassa. Ekana hyppäri. Koira pysyi kutakuinkin lapasessa, tosin jäykässä sellaisessa. Puolivälin jälkeen olin turhan paljon jäljessä, kun jäin varmistelemaan pussiin menoa ja sitten tulikin jo kiire, ja kuviot siitä eteenpäin hiukan hakusessa. Mutta saatiinpa nolla väännettyä.
Agiradalle lähtökin oli jo hapuilua, joten arvata saattoi, miten sillä radalla käy. Koira kuikuili taakseen ja oli useammassa kohdassa menossa jonnekin muualle minne piti. Loppusuoralla sitten otti ritolat, kun nokka "niin sopivasti" osoitti kohti poistumisaukkoa. Prhana. Sitä ennen olin jo sössinyt persjätön keppien päässä, niin että Juba jätti vimpan välin pujottelematta ja syöksyi siitä väärälle esteelle. Mutta virheistä viis, suututtaa tuo samperin karkailu!
Toka aksarata oli sitten yhtä arvuuttelua. Eihän se sitä millään hyvällä keskittymisellä tehnyt, mutta eipä karannutkaan. Luotin sen kiipeävän puomille, mutta kas, koira valkkasi putken peräti kaksi kertaa. Eli hylly siitä. Maalissa Jussi taas rynnisti ilomielin palkkaamaan itseään koirakavereiden luokse, mutta HAHHAHHAA, siellähän olikin vastassa tilanteessa ajan tasalla oleva seurakaveri, joka mörköili Jussin takaisin maaliin mun luokse. HIENOA! Näitä koulutuksia lisää.
Katsotaan nyt, kauanko tätä "katsellaan"... Kyllä se pallien poistokin jo mielessä kävi...
Jotenkin vaan huvittavaa, että meillä on jo useampia hyppisnollia; nollat kelpaisi aksaradoiltakin... Tänään päästiin treenaamaan kontakteja, ja ne toimii nyt nätisti. Eikun korjattiinhan me yksi aan alastulo, kun lipsui siitä irti. Mutta siis kontaktien suhteen olen pitänyt uudenvuodenlupaukseni. Kunpa vaan se toinenkin lupaus pitäisi... että tämä oravanpyöräkierre saataisiin katkeamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti