Eilen juostiin JANKKilassa. Ihan kohtuudella juostiinkin. Toki treenikamut kommentoivat pitkistä kaarteista, vääristä valssin suunnista, huonoista ajoituksista jne. Normisettiä sikäli, mutta epänormaalia sikäli, että koirulahan teki täpöllä - ja keskittyi! Nautittiin niin! Onnistumisen hetkiä pitkästä aikaa. Kontakteilla oli palkat, ja ne oli joka kerta kauniit. Keppien sisäänmenot sujui. Ja vauhtiakin löytyi. Vouvou!
Tänään juostiin Lempäälässä. Ja ihan kohtuudella! Vänkäsin koutsille parissa kolmessa kohtaa, että kyllä mä ehdin, kyllä mä pystyn, kyllä mä luotan. Ja ehkä vain kerran koutsi pääsi kunnolla kuittaamaan, että "mitä mää sanoin". Ehkä. Rata ei ollut ältsin pitkä, eikä ältsin vaikea, mutta se oli kiva ja sujuva. Nautittiin taas! Onnistumisen hetkiä taas! Koira senkun "vouvotti" mennessään, ja keppien sisäänkin mentiin niistolla! Puomilla tosin joutui käyttämään rusinoita, kun ei molemmat tassut menneetkään maahan, ja namin saaminen kesti. Ruksutus saattoi kuulua Ideaparkkiin saakka.
Voi kun tämä vire jatkuisi lauantain skaboissa. Hyvällä mielellä siis sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti