Keskiviikkona KK:t Lempäälässä. Ohjaaja ehkä kehittyy pikkuhiljaa; esim. 39 esteen rata pysyi päässä, mikä ei ole ollut aina itsestäänselvyys sekään. Olotila oli kyllä jotenkin omituinen; kroppa toimi (jalat toimi ja jaksoi ja ehti kutakuinkin oikeisiin paikkoihinkin) ja ajatellakin ehdin (mikä ei tod. ole itsestäänselvyys usein), mutta jollain tapaa sielu leijui irti ruumiista (lue: aivotoiminta ei synkronoitunut liikkeeseen).
Aalla en ollut riittävän rohkea. Niistoon ei ollut helppo sijoittua. Koira ei irronnut putkeen (tai irtosi, mutta juoksi ohi --> verkot kehiin ja johan löytyi putken pää). Koiran puoleinen käsi unohtui parissakin kohtaa (voi argh!). Kepeillä tahkoiltiin huolella. Putkijarrua en osannut tehdä. Persjättöihin en ehtinyt tai ne oli myöhässä. Saattelin koiraa liian pitkälle. Valssin ajoitus ja suunta oli persiistä.
Hmmm - olikohan vielä muuta...? ;)
No, koira teki nättejä kontakteja. Ja muutenkin varmaan lähes tulkoon sitä mitä ohjaaja käski räpiköimään. Fiilis treenin jälkeen oli äärimmäisen harmillinen, sillä tuntui, että kartturi ei vaan kertakaikkiaan ollut läsnä.
Näillä eväillä oli kieltämättä epäilevä mieli lähteä Purinalle pitkää perjantaita viettämään - se oli pitkä, lähtö klo 11, paluu klo 19.30. Ja siis Purinalle, jossa geopad tuoksuu ja näyttääkin niin kivalle, ja jossa rataa kiertää vain ohut nauha ja kaikki ihanat naiset kipittelevät saavutettavissa radan reunalla. Huoh.
Eka rata tuntui pikkuisen epävarmalta. Videolla se ei näyttänyt niinkään pahalta, mutta radalla oli tunne, että parissa, kolmessa kohdassa koira unelmoi radan reunalle. Nelosesteellä jo tuli kielto; tiedä sitten paljonko menee ohjauksen piikkiin ja paljonko koiran haahutteluyritelmään. Puolessa välissä rataa kierrätys siivekkeen ympäri epäonnistui; koira suuntasi toiseen suuntaan kuin ajattelin enkä ehtinyt reagoimaan --> aita edes takaisin...
Toka rata oli hyvä. Toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa ohjaaja tyri niiston hyvin samankaltaisesti mitä ekalla radalla tapahtui. ARGH. Olisi ollut mukava tietää aika, koska ia oli melkoisen tiukka, että saattaa olla, että nolla olisi puhtaasta radasta huolimatta jäänyt saamatta. KAKSI koiraa teki nollatuloksen...
Kolmas rata töksähti kepeille. Koira ponkaisi pois kaksi keppiväliä liian aikaisin - korjattiin, mutta jotenkin ohjaus lässähti jo siinä. Whisky tuli sössittyä (painoin ensin koiran ohi aidan ja sitten pompittiin jo väärään suuntaankin), ja sen jälkeen piti oikein vetää henkeä ja ottaa koira "uudelleen vauhtiin".
Mutta hei, ihan huippua oli se, että pikkuhauva meni aksaa. Siis paino sanalla MENI. Se teki töitä. Se tavallaan keskittyi. Se otti hienot kontaktit kaikilla kolmella agiradalla! Se sai paljon kiitosta kuskilta ratojen jälkeen ja nyt on hyvä fiilis lähteä ATT:lle ylihuomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti