Mieluiten tietty laskisin lampaita. Jos ja kun lammas tarkoittaa sellaista lauhkeaa, narussa vietävää... Susi taas vaan irvistelee ja huitelee häntä koipien välissä saaliiden perässä.
No, oltiin siis Ojangossa kolme startin verran. Kartturia jännitti taas jostain syystä, jonka vuoksi kenties meni eka rata pipariksi. Surkea ohjaus: pyrkimys peittää valssilla putkensuu, mutta pah, sinne sujahti. Tämän jälkeen kepeiltä 10. kepin jälkeen viuh pois ja voih väärin päin jo seuraavalle esteelle. Aalta lipsui irti ilman lupaa, joten korjautin jopa kaksi kertaa ja sitten kiireesti pois radalta. Äh.
Toinen rata oli KATASTROFI. Voi EVVK sentään! Huomasin välittömästi lähdössä, että jaahas, nyt koira etsiskelee kaikkea muuta kuin agilityn intoa... Katse harhaili kentän reunoille. Jo kolmannelle esteelle kielto, koiruus juoksi ohi puomin. Sen jälkeen ei varmasti menty ehjästi kuin korkeintaan kaksi estettä kerrallaan, kun herra sinkoili sinne tänne, mutta sain sentään aina huhuiltua takaisin. Voi hävetys ja kauhistus!
Mieli oli enemmän kuin maassa! En sitten tiedä, mitä tapahtui kolmannelle radalle mennessä, mutta koira pysyi lapasessa, jopa liioitellusti, tavallaan. Niin se sitten napsahti nollaksi, ja sijoitukseenkin (8.) olin tyytis lähes 50 koiran luokassa. Eihän se mikään supertykki ole, mutta ihan käypää vauhtia tuo 4,2 m/s etenemä kuitenkin.
Kisatreeniä tarvitaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti