Nolla tuntuu lähes saavutukselta. No, saahan siitä iloita :) Skabailtiin siis "kotikentällä" Lempäälässä. Treeninomainen vire saadaan ylläpidettyä tutussa paikassa...
Eka agirata (by Kokkonen) oli kovin mukavanoloinen; juoheva ja virtaava. Koirula lähtikin innolla sitä huitelemaan. Tokalla esteellä (takaakierto jonka tein päällejuoksuna) otin huolimattomasti koiran kiinni, eli melkein kielto :) Koira pysähtyi ehkä sekunniksi siivekkeen kohdalle ja ehdin jo manata omaa huolimattomuuttani. JUURI niitä kohtia, joissa ohjaajan pitäisi olla tarkkana... Puolen välin tienoilla Jubsu sekosi kepeillä: singahti väärin ulos ja ehti pomppaista edessä siintävän renkaan läpi, ennenkuin ehdin suutani avaamaan. Otettiin uusiksi, mutta siinä oli se "peli". Onnellinen olen koiran innosta sekä hyvistä kontakteista.
Toka agirata sitten napsahti kohdilleen. Ohjaaja oli kyllä aikamoisen kanki, huh... mutta olkoon. Kerrankos sitä kankena ohjaa ;) (ei varmasti ollut ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta!). Paljon olisi ollut pois otettavaa kaarroksissa, ja keinu oli jotenkin niin pelottava, että se suorastaan hissuteltiin... No, 8.sija ja nolla kelpaa meille.
Hyppäri näytti radan reunalta pahemmalta mitä olikaan. Suht hyvin sitä kipitettiin, kunnes neljänneksi vikalla estellä pyöritin perinteistä puolukkaa ja jämähdin jotenkin tosi typerästi niille sijoilleni... Kolmanneksi vikan esteen kohdalla tajusin olevani myöhässä, mutta SILTIKÄÄN en saanut jalkoihin liikettä, MUR! Niinpä se kohtisuora este ohitettiin, eli kielto toka vikalta, höh ja pah. Yliaikaakin siitä "uusimisesta" sitten tuli.
Mutta aivan superhienoa päivän kisoissa oli se, että koira toimi. Ensinnäkin se leikki vetolelulla agilityratoja ennen ihan useamman minuutin ajan. Keskittyi tyystin siihen leikkimiseen. Kolmatta rataa ennen erehdyin antamaan liian hövelisti maksaa, joten nami voitii lelun. Mutta toiseksi, koira pysyi hanskassa, mikä tarkoittaa meidän tämänhetkisessä tilanteessa sitä, että suoritimme rataa emmekä sinkoilleet muiden kiinnostavien asioiden (kuten narttujen) perään.
Taisi ohjaaja jo kaivata pientä tsemppiä - lauantainen kisapäivä oli sellainen :)
maanantai 4. maaliskuuta 2013
perjantai 1. maaliskuuta 2013
torstai 28. helmikuuta 2013
Flip-flap-flop ja 283 m ja 37 estettä
KK-treenin pituus oli ennalta tiedossa. Onneksi on loma, että sai levätä ennen ja jälkeen radan ;) Mutta se meni oikeastaan paremmin mitä odotinkaan.
Flippi (persjättö-persjättö) onnistui tokalla yrittämällä. Tai "onnistuihan" se jo ensiyrittämällä, mutta koira jäi kovin hukkaan ja tsägällä tuli oikeaan päähän putkea. Ideana oli siis ensin peittää puomi (jonne ei menty) ja sitten kääntää koira puomin alla olevalle putkelle. Yes.
Sen jälkeen rata jotakuinkin sujui, jopa niin, että taisin mennä yhtä soittoa 16 estettä ennekuin kuin tuli kuolema. Jalat eivät vaan enää vieneet eteenpäin... Puuh. Ja niinpä en ehtinyt takakiertoon. Uudella yrittämällä se kyllä sujui, kun vaan riittävästi tsemppasi. Sitä ennen sain myös päällejuoksun onnaamaan kivasti - taito se on sekin ;)
Seuraava treenikohta olikin sitten putkijarru. Suorahkosta putkesta oikealle toiseen putkeen. Jarrutin liian aikaisin. Jarrutin liian lievästi. Jarrutin liian äänettömästi. Jarrutin... jotenkin huonosti. Mutta alkoihan se toimimaan kun nami oli putken suulla.
Putkien jälkeen oli radan ehkä mielenkiintoisin kohta, mutta yllättävän "hyvin" se hoitui. Saksalainen ja sitten vielä samansuuntaisen aidan takaakierto ihan perinteisellä pyörityksellä.
Ja sitten enää loppusuora: 7 estettä vain yhdellä takaakierrolla :)
Pikkukoiruus komenteli kepeillä, mikä oli hienoa. Pikkukoira leikki ja ärhensi ennen rataa, mikä oli hienoa. Pikkukoira teki töitä ihan kuuliaisesti koko radan ajan, mikä oli hienoa!
Samaa asennetta löytyi seuraavan illankin treeneissä kotimaneesilla. 18 esteen pätkä mentiin kahdessa osassa. Niisto-persjättökin sujui jotenkuten, samoin onnistui lähetys kepeille kohtalaisesti. Sen sijaan irtoaminen kepeillä teettää töitä. Mutta backlap-heitolla onnistuin hoitamaan yhden esteen, jossa pystyi toteuttamaan hyvin monta erilaista ohjauskuviota. Ainoana kontaktina oli keinu, joten sitä nyt tuli hinkattua kertaan jos moneenkin.
Kaikenkaikkiaan onnistuneet kaksi treeni-iltaa. Huomenna sitten mielenvirkistystä kymppin lenkillä ja ylihuomenna koittamaan onnea kolmelle radalle "kotihalliin" Lempäälään.
Flippi (persjättö-persjättö) onnistui tokalla yrittämällä. Tai "onnistuihan" se jo ensiyrittämällä, mutta koira jäi kovin hukkaan ja tsägällä tuli oikeaan päähän putkea. Ideana oli siis ensin peittää puomi (jonne ei menty) ja sitten kääntää koira puomin alla olevalle putkelle. Yes.
Sen jälkeen rata jotakuinkin sujui, jopa niin, että taisin mennä yhtä soittoa 16 estettä ennekuin kuin tuli kuolema. Jalat eivät vaan enää vieneet eteenpäin... Puuh. Ja niinpä en ehtinyt takakiertoon. Uudella yrittämällä se kyllä sujui, kun vaan riittävästi tsemppasi. Sitä ennen sain myös päällejuoksun onnaamaan kivasti - taito se on sekin ;)
Seuraava treenikohta olikin sitten putkijarru. Suorahkosta putkesta oikealle toiseen putkeen. Jarrutin liian aikaisin. Jarrutin liian lievästi. Jarrutin liian äänettömästi. Jarrutin... jotenkin huonosti. Mutta alkoihan se toimimaan kun nami oli putken suulla.
Putkien jälkeen oli radan ehkä mielenkiintoisin kohta, mutta yllättävän "hyvin" se hoitui. Saksalainen ja sitten vielä samansuuntaisen aidan takaakierto ihan perinteisellä pyörityksellä.
Ja sitten enää loppusuora: 7 estettä vain yhdellä takaakierrolla :)
Pikkukoiruus komenteli kepeillä, mikä oli hienoa. Pikkukoira leikki ja ärhensi ennen rataa, mikä oli hienoa. Pikkukoira teki töitä ihan kuuliaisesti koko radan ajan, mikä oli hienoa!
Samaa asennetta löytyi seuraavan illankin treeneissä kotimaneesilla. 18 esteen pätkä mentiin kahdessa osassa. Niisto-persjättökin sujui jotenkuten, samoin onnistui lähetys kepeille kohtalaisesti. Sen sijaan irtoaminen kepeillä teettää töitä. Mutta backlap-heitolla onnistuin hoitamaan yhden esteen, jossa pystyi toteuttamaan hyvin monta erilaista ohjauskuviota. Ainoana kontaktina oli keinu, joten sitä nyt tuli hinkattua kertaan jos moneenkin.
Kaikenkaikkiaan onnistuneet kaksi treeni-iltaa. Huomenna sitten mielenvirkistystä kymppin lenkillä ja ylihuomenna koittamaan onnea kolmelle radalle "kotihalliin" Lempäälään.
tiistai 26. helmikuuta 2013
Rokotusten jälkeen relataan
Nyt on taas rokotteet kunnossa seuraavan kolmen vuoden ajaksi. Ell-keikan jälkeen lähdettiin lumikenkäilemään. Nam niitä hirvenpapanoita!
torstai 14. helmikuuta 2013
Yökylässä ja melkein yötreeneissä
J&J pääsi taas lempparihoitotädille. Siellä on niin ihanaa! Kavereita ja kaikkea kivaa :) Hyvä tapa muistaa ystävää ystävänpäivänä: viedä hänelle koirat hoitoon :D Ystävät <3
Maneesilla treenailtiin piiitkästä aikaa. Edelliset jäi väliin kartturin työreissun vuoksi, ja olisikohan sitä edelliset jääneet väliin pakkasen vuoksi. No, nyt päästiin urheilemaan. Ja kartturikin osasi pitää karttaa kutakuinkin oikein kädessä! Mentiin kaksi pätkää, ja mikä kivointa: Jepuli pääsi loikkimaan. Pari höntsäkiekkaa, jotka olivat ihan hassunhauskaa koheltamista. Uskoakseni koira oli onnellinen päästessään menemään :)
Jussikin kulki. Vetolelun kanssa ärrättiin oikein kunnolla. Eikä pätkissäkään mitään ihan kamalaa ollut. Välistäveto meni ok, kepeille meno ok, lopuksi jopa vastakääntö ok! Kontakteista radalla oli aa, ja siinä ei nyt ole yhtään mitään ihmeellistä ;) Hyvä mieli - ainakin hetken verran :D Viikon päästä mennään koittamaan onneamme JANKKilaan yhden startin verran.
Maneesilla treenailtiin piiitkästä aikaa. Edelliset jäi väliin kartturin työreissun vuoksi, ja olisikohan sitä edelliset jääneet väliin pakkasen vuoksi. No, nyt päästiin urheilemaan. Ja kartturikin osasi pitää karttaa kutakuinkin oikein kädessä! Mentiin kaksi pätkää, ja mikä kivointa: Jepuli pääsi loikkimaan. Pari höntsäkiekkaa, jotka olivat ihan hassunhauskaa koheltamista. Uskoakseni koira oli onnellinen päästessään menemään :)
Jussikin kulki. Vetolelun kanssa ärrättiin oikein kunnolla. Eikä pätkissäkään mitään ihan kamalaa ollut. Välistäveto meni ok, kepeille meno ok, lopuksi jopa vastakääntö ok! Kontakteista radalla oli aa, ja siinä ei nyt ole yhtään mitään ihmeellistä ;) Hyvä mieli - ainakin hetken verran :D Viikon päästä mennään koittamaan onneamme JANKKilaan yhden startin verran.
torstai 7. helmikuuta 2013
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Hyvän mielen startit hampaatta
Voi Jussi! Keskiviikon treeneissähän se repi yhden kassin tuusannuuskaksi, ja siinä yhteydessä oli sattunut äksidenttiä hiukan enemmänkin. Kassinriekaleissa oli vähän verta, mutta siinä tuoksinassa ehdin vain ajatella, että onpa pikkuisen jostain ikenestä (vai tarttuneesta kynnestä) jotain vuotanut. Tänään pakkailtiin kimpsuja sitten Lempäälän kisoihin; puistelin häkin pehmustetta, ja kas: mikäs valkoinen siellä. Kynsi? Ei! Hammas! Siis hammas, joo-o! Seuraavaksi katse koira suuhun: kyllä, ylähampaista vasemmalta kulmurin viereinen hammas, mikä-lie-se-sitten-onkaan-nimeltään, on katkennut aivan sieltä juuresta. Jäljellä rosoinen reunus... :/
No, mihinkään sunnuntaipäivystykseen ei lähdetty vaan kisapaikalle. Ei ole hammas pahemmin vaivannut, ainakaan niin, että olisin sen jotenkin koirasta huomannut.
Lempäälässä päästiinkin sitten Mujusen putkia pötkimään. Täytyy myöntää, että radalle meno taas jännitti; alla on niitä ei-niin-positiivisia-ratoja... (lue: karkaamisia tyttöjen perään). Onneksi radat olivat juohevia, että energiaa ei mennyt niin paljon ohjauskuvioiden vääntöön ja koira varmaankin nautti menemisestä. Yksi putken jälkeinen takaakierto meni pitkäksi, eli siitä kielto. Muuten ihan passelia rataa. Olen tyytyväinen :)
Toisen radan profiili olikin vielä vauhdikkaampi: koko 40 metrin pitkä sivu pelkkää suoraa putkea (3 kpl). Mutta juoksinpas lujempaa kuin koira :D Loppupuoliskolla herpaannuin sekunnin murto-osaksi, ja keinulle ohjaaminen ei kai sitten ollut huolellisin, ja siitä kielto. Voi eih, kuului huokaus jopa yleisöstä... Lopussa vielä ohitettiin viimeinen este - tai niin ainakin luulen. Ehdin sitä mielessäni kirota, kun sehän on Jussille yleistä - ettei vaan tulisi tavaksi. Mutta täh: tuloksissa vain vitonen. Jäi kai sitten tuomarilta näkemättä, mikä tarkoittaisi sitäkin, että ajanhan pitäisi olla käsiaika, kun ajanotto ei pysähtynyt. Osaakohan kukaan paikalla ollut kertoa, mitä siinä tapahtui... ei nimittäin näy videoltakaan.
Mutta oli kiva tulla kisoista hyvän mielen kera.
Tässä se nyt on: R.I.P. insisiivi 3 (?):
No, mihinkään sunnuntaipäivystykseen ei lähdetty vaan kisapaikalle. Ei ole hammas pahemmin vaivannut, ainakaan niin, että olisin sen jotenkin koirasta huomannut.
Lempäälässä päästiinkin sitten Mujusen putkia pötkimään. Täytyy myöntää, että radalle meno taas jännitti; alla on niitä ei-niin-positiivisia-ratoja... (lue: karkaamisia tyttöjen perään). Onneksi radat olivat juohevia, että energiaa ei mennyt niin paljon ohjauskuvioiden vääntöön ja koira varmaankin nautti menemisestä. Yksi putken jälkeinen takaakierto meni pitkäksi, eli siitä kielto. Muuten ihan passelia rataa. Olen tyytyväinen :)
Toisen radan profiili olikin vielä vauhdikkaampi: koko 40 metrin pitkä sivu pelkkää suoraa putkea (3 kpl). Mutta juoksinpas lujempaa kuin koira :D Loppupuoliskolla herpaannuin sekunnin murto-osaksi, ja keinulle ohjaaminen ei kai sitten ollut huolellisin, ja siitä kielto. Voi eih, kuului huokaus jopa yleisöstä... Lopussa vielä ohitettiin viimeinen este - tai niin ainakin luulen. Ehdin sitä mielessäni kirota, kun sehän on Jussille yleistä - ettei vaan tulisi tavaksi. Mutta täh: tuloksissa vain vitonen. Jäi kai sitten tuomarilta näkemättä, mikä tarkoittaisi sitäkin, että ajanhan pitäisi olla käsiaika, kun ajanotto ei pysähtynyt. Osaakohan kukaan paikalla ollut kertoa, mitä siinä tapahtui... ei nimittäin näy videoltakaan.
Mutta oli kiva tulla kisoista hyvän mielen kera.
Tässä se nyt on: R.I.P. insisiivi 3 (?):
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)