Hamsterista murmeliksi

Sairaslomaviikko takana. Edessä kuntoutusjakso :D

No, ei tosin paljon naurata, kun kumpainenkin koiruus on potilaana. Jussi aiheutti enemmänkin harmaita hiuksia, sillä "poski" turposi nyrkin kokoiseksi. Mobiilikonsultaation kautta loppuviimein päädyttiin siihen, ettei tarvitse mennä lekuriin, jos tilanne ei pahene. Jussi on kuitenkin koko ajan ollut reipas ja terveenoloinen, patti ei ole aristanut eikä kuumottanut. Eilen oli havaittavissa jo pientä turvotuksen laskua ja tänään selkeä käänne parempaan.

Nyt kun on vapaapäivä ja koirat koko ajan valvovan silmän alla, Jussi on saanut olla kauluritta. Nauttii olostaan silminnähden - ja minä koiran ilosta :) On muuten potilas fiksuimmasta päästä <3 Oppi siihen, että aamuin illoin tungetaan antibioottia ja kipulääkettä kuonoon, ja tulee nätisti lääkkeenannolle. Samoin kipittää haavan suihkutteluun häntä heiluen, vaikkei normaalisti ole mikään pesuhuonefani.

Maanantaina mennään tikinpoistoon ja kuullaan lääkärin "tuomio".

Jeppe on potenut kaksi viikkoa sitten hurjistunutta selkäänsä. Yöt "BOT-kuurilla" ja suusta sisään magnesium-B-vitamiini-satsit. Ylihuomenna mennään hierojalle ja viikon päästä fysioterapeutille.

Loppuvuosi mennee siis kutakuinkin sairastupatunnelmissa; vaikka Jussi tervehtyykin, varoaika pakottaa meidät kisatauolle. Jepen kanssa katsotaan päivä kerrallaan, mihin kykenee...

Pönttöpää

Elämä kaulurin kanssa sujuu Jussilla fiksusti. Haavaa huuhdellaan päivittäin. Komea niittivyö poskessa ;-)

Good bye abskessi!

Kerranpa ketutti

Aina niin ihanat ja antoisat KK-treenit olivat hiukan alavireiset "kerranpa ketutti"-treenit tällä kertaa...

Oma vireys oli alakantissa jo menomatkalla. Jubbeliquu kyllä meni ihan mukavaa pätkää ensin, vaikka poskitoipilas onkin. Toisaalta juuri sen takia yritti ottaa hiukan kevyemmin.

Sitten Jepen vuoro. KÄÄK! Seurailin sitä jo verkkakäpsyllä, että kovinpa on koirula vaisu. Radalle kun päästiin, sain kuikuilla sitä perästäni, että missä se koira hiihtelee... Ei minkäänmoista vauhtia ja täysin köpöä "hyppelyä", tai siis rimanylitysyrittämistä. Voi nenä; otti la-treenit niin koville. Kökkö! Pahempaan suuntaan vaan menee selkäoireet. Piti jättää leikki kesken. Kotiin tultaessa ei meinannut hypätä edes rappusia...

No, Jussi pääsi sitten pomppimaan lisää - ja sekin meni "hiukan" keskittymiskyvyttömäksi, niin että loppukin into taisi ohjaajalta sammua siinä putkia ja keppejä(kin) tahkotessa.

No, aina ei voi tulla aksatreeneistä ilonvire ja innostus naamalla.

Huomenna juniori pääsee yhdestä sylkirauhasestaan eroon. Toinen saa parannella selkäänsä. Oikea sairastupa tämä talo tällä hetkellä...

Oreniuksen treeniä

Tätä odotin Jussin kanssa, mutta nyt pakon sanelemana Jeppe sitten sijaisti Jubaa. Jeppe "lunasti paikkansa", eli sen kanssa on omalla tavalla niin helppoa mennä. En väitäkään että virheetöntä tai hyvää menoa, mutta ihan toista kuin möllikän kanssa. Jepen kanssa pystyy keskittymään (tai yrittää keskittyä) vain ohjaukseen, kun junnun kanssa menee energiaa siihen koiran kaitsemiseen.

Kolme tärkeintä juttua oli varmaan draivi, ajoitus/ennakointi ja vastakäsi. Eli omalla kovalla "hoputtamisella" voitaisiin vielä päästä lujempaa. Totta. Ja ennakoimalla tilanteita olisin enemmän "oikeassa ajassa". Totta. Plus sitten vielä vastakäsi käyttöön. Totta. Vastakäsi on ollut mulle aina jotenkin niin vaikea.

Rata oli 29 estettä, ja alkua otettiin sinne kymppiesteen hujakoille ainakin kolmeen kertaan. Alussa lähinnä "puolukkapyörityksen" jälkeistä muurin takaakiertoa, josta piti mennä aalle, jonka alla putkenpäät. Että olikin vaikea osua aalle, vaikkei se yleensä niin suurta tuskaa tuota. Mutta lähestymiskulma oli kai nyt sen verran haastava. Plus mun väärä ajoitus... :D

Seuraava kohta mitä hiotiin, oli esteillä 16-20 eli keppien jälkeinen "aitasuora". Lopulta irtaannuin pujottelussa sivusuunnassa niin paljon, ettei ollut vaikeaa jatkaa aidoille (ohi houkuttelevan putken suun). Kotitreenissähän Jeppe kestää kepeillä "vaikka mitä", mutta kisoissa tai "kunnon" treeneissä ei... Mutta nyt kesti!

Täytyy sanoa, että viimeistä kertaa radan loppua juostessa oli omat jalat kyllä aikamoisen hapoilla. Väsähti koirakin; vauhti hiipui, ja jos rimat olisivat olleet tapissa, alashan ne olis tulleet.

Mutta kehuja saatiin pienistä kaarroksista ja siitä, että koira reagoi herkästi - jospa nyt lähdetään tavoittelemaan kisaradoilla ajansäästöä nimenomaan tällä konstilla!

Antoisa treeni.

"Sikotauti"

Voi meidän tapiirinaamaa... Viikon päästä mennään leikkaukseen. Siinäpä se meidän "kisa"syksy meneekin. Toivottavasti ollaan sitten iskussa edes vuoden alusta...

Samperin sylkirauhanen

Näin juuri... eihän lauantain koulutusta yhtään ole odotettukaan, eikä kisoihin pääsyä... Jussin osalta siis. Syksyinen sylkirauhastulehdus palasi seuraamme - voihan salivary gland! No, onneksi Jeppe pääsee sijaistamaan Jubaa lauantaiseen treeniin, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo sikotautisestamme huomenna.