1/3

Ihan rankahko viikko pikkukoirilla. Tai ainakin toisella. Treenattiin kahtena iltana, käytiin tekemässä 20 kilsan vaellus vesisateessa ja päätettiin viikko kolmeen starttiin.

Tuoreen tuomarin, Mäkelän Reetan, radat olivat kivoja. Ensimmäiselle Juba lähti lehmänä, ja kas - rösähti ihan riman päälle... Taisi olla kisauramme ensimmäinen rimanpudotus. Tai rösähdyshän se oli. Sitten kosahti putkeen, kun piti mennä puomille - ihan traditionaalinen kohta, jonka luulin hanskaavani. Pöh. Ei kai se koira tule, jollei ohjaa... Meni sitten männikköön loppuratakin.

Toisella sitten pakerrettiin nolla - aginolla siis. Ei mitään hyvää, mutta meille kelpaa huonommatkin nollat. Hyppärille oli sitten kiva lähteä, ja kas... nollaa nollaa nollaa kiilsi... ja OHJAAJA-PERKELE tekee sen mitä muutaman kerran ennenkin: jättää ohjaamatta VIIMEISEN esteen. Se oli sit siinä :D

Eihän se jaksanut edes harmittaa. Olisi vain ollut kiva nähdä aika, kun koira ei ei tykimmillään ollut... että mihin se olisi riittänyt. Agiradalla nääs sijoitus olikin yllättäen 4./53 johon saa olla tyytis vaikka nolla olikin hitain nolla tuolla radalla.

Rankka viikko takana

Loka-ti-KK

Kartturi on palannut päiväntasaajan toiselta puolen... Koirat ovat saaneet vetää lonkkaa puolitoista viikkoa. Ovat viettäneet syyslomaa lasten kanssa.

Eilen sitten ti-treeneihin JANKKilaan. Oi sitä virtaa, mitä koirassa oli! Hui ja hai! Kaarteet levahti ja ohjaaja oli köpö. Joitain juttuja saatiin menemään kivasti; mm. kepit. Mutta olihan niitä parantamisen paikkoja sitten roimasti. Kaarteet voisi olla tuleva teema; jaakotuksia vaan kehiin. Ja niisto-persjättö alkaa muuten sujua - ohjaajalta siis.

Tänään ajeltiin vesisateessa Lempäälään. 34 esteen rata. Eka kerta meni harjoitteluksi, toka päästiin melkein kai ihan suht kunnialla läpi. Oli virtaa taas koirassa - JEE! Kepeille meni mukavasti; siitä pitää olla iloinen. Puomin jälkeen tehtiin persjättöä (ja pakkovalssi putkeen) ja puomia ennen PITI tehdä flipflap, mutta se flip unohtui - eli siitä tuli vain flap (onnistui pelkällä persjätöllä!).

Lisää luottoa pitää takoa ohjaajan kaaliin; yhä on kuulemma näkymätön napanuora olemassa :/ Minkäs sille äiti-ihminen toisaalta voi... :D ;)

Jännityksellä odotellaan sunnuntain kisoja: onko koira sähikäinen vai puutunut ja ryytynyt viikon rankasta ohjelmasta...?

Luxusta

Takana on se aika, kun keskiviikkoiltaisin piti treenien jälkeen seistä kuumassa suihkussa ja keittää rommitotia sulaakseen. Tänään starttasivat "keskiviikkotreenit" JANKKilan hallissa. Ja vuoro on siis tiistaivuoro. Totuttelemista siinäkin...

Mutta olihan se loisteliasta tulla kotiin hikisenä ja lämpimänä. Asiaa toki edesauttoi se, että ulkolämpötilakin on kymmenen korvilla.

Treeni meni suht ok. Kauheiden kaarteiden kera tosin... Mutta Janakkalan hallihan on ollut meille lähestulkoon kirottu: siellä kuuluu vain jahdata tyttöjä :D Nyt Jussi meni innolla - hienoa siis pelkästään sekin. Monessa kohtaa olisi ollut kaarteissa petraamisen varaa... mutta niistoissa onnistuttiin, samoin putkeen lähetyksessä ja putken pään ohituksissa - jopa kahdella eri tavalla. Ohjaaja oli hiukan löysä, eikä saanut kunnon otetta treeniin, joten ensi kerralla huolellisemmin! Ei niitä kaikkia epäonnistuneita kohtia jaksa aina luetella :P

Nyt suunnataan päiväntasaajan toiselle puolen katsomaan vähän parempilaatuista agilitya...

Mestikset meni metsikköön

Hmmm... Kyllä mä nyt TULOKSIA odotin piirinmestiksistä. Toisin kävi. Jo eka rata saneli sen, ettei juurikaan ole jännittämistä yhteistuloksissa. Koko rata meni hiukan kalasteluksi, ja loppupäässä jo himppasen herpaannuin, kun uskaltauduin ajattelemaan, että ollaan jo näin pitkällä... Ja siihen se sitten kosahti. Olin puomilla myöhässä, ja paniikinomainen törkkäys taakaakiertoon (ajatuksena vain se, ettei hyppää tätä takaakiertoa suoraan...), ja niinpä sitten tuli kumarreltua sinne putken suuntaan. Väärä rata siis. Oli varmaan kovin klassinen tilanne täällä-rääkäisyineen ja pyllistelyineen.

Jos nyt mikään voi huonoa ohjausta lohduttaa, niin kyllä siinä radassa oli muillakin tekemistä...

Hyppärille lähdettiin siis hiukan "tyhjin" mielin. Jussi oli jo vähän lässähtänyt, piskuisella lehmämeiningillä jo lähdöstä. Ja ei jummi, samanmoiseen putkeen karkaamiseen kosahti hyppärikin. Sen jälkeen koitin paikata rataa, mutta toisin kävi - juoksenneltiin vaan, ARGH.

Jeppe sen sijaan pääsi taas pitkästä aikaa pomppimaan, ja voi sitä intoa ja iloa. Parissa kohtaa ei papparainen oikein meinannut "ehtiä" ohjaustakaan seuraamaan, vaan meinasi singahdella vääriin suuntiin. Tosin vain meinasi, sillä se oli sentään radan viimeinen nolla :D Nippanappa päästiin aikaan ja sijalle 5.

Jussi joutui "koppihoitoon", eli autoon rauhoittumaan. Ehkä rusinat siellä hiukan teki töitä, sillä joukkueradalle sitä hakiessani oli taas intoa ja vauhtiakin. Joukkuerata oli virtaava ykkösluokan tasoinen rata, jossa kisattiin sitten silkasti aikaa vastaan. Hyvin pingottin, -10s, kun nopeimmat taisi mennä -14. Olen siis tyytyväinen, että saatiin lopettaa päivä kuitenkin hyvillä mielin.

Todettakoon radoista, että aika monella meni koira jonnekin muualle minne piti... Mineissä ja makseissa jaettiin sentään hopeaakin, mutta medeissä löytyi yhteistuloksista tulos vain kultamitaliin... Sen verran paljon meni hyllyttelyksi.

Sohvapötkylä

Syyslenkkeilyä

Puolentoista tunnin lenkillä bongattiin pari laumaa peuroja ja ukkometso! Tuli niin jano, että oli pakko syöksyä lähimpään lampeen juomaan - joka olikin huono ratkaisu, kun upotti mahaa myöten kuraan!