Lankalauantain lenkillä

Pashalusikat

Jeppe ja edesmennyt Rane ovat nämä palkintolusikat vuosien varrella napsineet. Kelpaa nauttia pääsiäisherkkuja :-) (vuoden 2009 lusikka on kateissa)

Kädetöntä - ja silti sujui!

Jeejee, kyllä ME jotain osataan. Koirat toki, mutta myös ohjaaja - sehän se varsinainen ilonaihe on! Vuorokausi KK-treenien jälkeen ei kyllä enää meinaa muistaa mitä kaikkea osattiin...

Osattiin hieno aloitus; ohivienti. Sitten osattiin suht ok:lla persjätöllä hoidella yksi kohta. Ja toinen kohta nenä menosuuntaan Jussilla ja whisky Jepellä. Ja ja ja... Jussin kanssa irtoharkattiin mm. sylikäännös-systeemiä. Pikkukoira meni itse asiassa koko 29 esteen radan, tosin siis kahdessa erässä ja pikkupätkissä. Jeppe teki radan vain kerran, ja suhteellisen onnistuneeti jopa! Mitäs sitä sitten enempää tahkoamaan :D

Niin, ja hierojakin piipahti. Koitetaan pitää koissuloita kunnossa. Jeppekin on kävellyt hitailla lenkeillä neljällä jalalla!

Urheilumielellä vääriin putkiin...?!

Huh, sitä taas tarvitaan - urheilumieltä. Sen verran hullua meno on.

Jeppe starttaili kolmen radan verran Hyvinkäällä. Kokkosen ratoja, ja etten nyt sanoisi peräti helppoja. Tosi mukavat ainakin. Ja me sitten ryssitään KAIKKI.

Ekalla radalla ei pelkästään paukkunut vaan suorastaan SOI (forte fortissimo) kontaktit. Että ei sen niin väliä sitten enää ollutkaan, että onnistuin jotenkin ajamaan koiran väärään päähän putkea. Huom! Siihen kauimmaiseen, jonne oli matkaakin... kun tyrkyllä olisi ollut toisenkin putken väärä pää, paljon lähempänäkin vielä!

Tokalla sitten vuorossa samaiset huonot kontaktit. Puomilta koira pinkaisi suoraan putkeen, kun olisi pitänyt sivummalla ollut hyppykin siinä välissä suorittaa. Loppusuoran välistävedotkin meni pipariksi, kun ohjaajan tsemppi oli vissiin hukkunut jo ajat sitten.

Hyppärille elättelin toivoa, mutta olenhan ennenkin ne osannut pilata... ja nimenomaan keppien sisäänmenon. ARGH! Mukamas otin varman päälle valssaamalla ja koira kepeille itse oikealla puolella ollen, vaan eih... Jepuli jotenkin "pujotteli" jaloissani ja sitten oltiinkin jo tokassa välissä. Lopussa tipahti vielä rimakin, että ei ihan loistettu, ei...

Hyvää oli koiran iloisuus ja into, suht kiva vauhtikin. Jostain ne on ilonaiheet revittävä, kun moinen latenssivaihe taas kestää. Toivottavasti se agilitytaidon siemen jostain sitten taas puhkeaa... Jollei nyt ihan kukkaansa niin edes itämään!

Possuilua puomitta

Pitkästä aikaa TSAUlassa kisaamassa. Tulipa kokeiltua, jaksaako 3-vuotias penikka startata neljästi. Jaksaa toki - kunpa vaan keskittyisi tekemiseen eikä huuhailuun ja kanssakisaajiin :/ Hanskat nimittäin oli tänään kyllä hukassa! Juostiin neljä rataa, joista kolme oli agilityratoja. Eikä muuten päästy kertaakaan puomille..... :o

Rata 1: Viitaniemen muksa, kiva kakkosluokan rata. Päästiin "sentään" seitsemän estettä. Jotenkin oli arvattavissa, että aahan se kompastuskivi on... Kas, ei pysähtymisestä tietoakaan. Kaiken kukkuraksi aa syötti suoraan sisäänheittoalueelle, joten Jubsankeikka päätti jatkaa matkaa vauhdikkaasti moikkamaan kavereita. Tulihan se sieltä takaisin, mutta lähti kainalossa samantien radalta.

Rata 2: Salosen ihan yhtä muksa rata. Ohjaaja yritti herättää koiran huomion aalle mennessä, ja ehkä-hiukan-normaalia-äreämpiääninen "ja nyt sitten kyllä otetaan ne kontaktit"-murahdus sai aata ylöskiipeävän Jussin kääntymään aan huipulta takaisin - ja ottamaan muuten hienon kontaktin :D Tiedä sitten, oliko siinä alastulon (tai siis oikeasti ylösmenon) kohdalla aidosti jotakin herkullista tuoksua vai oliko se sijaistoimintoa, mutta Jubbeli jäi nuuskutaamaan 2 on-2 offiin varmasti viideksi sekunniksi, ennen kuin sain hilattua sen vauhtikiepin kautta uudelleen aalle. Se otettiin kyllä sitten nätisti. Mutta pelihän jo oli menetetty, joten jossain kohtaa rataa ohitettiin joku este pienen herpaantumisen vuoksi, eli rata meni hyllyksi. Taidettiin vielä sössiä keppien sisäänmenokin. Aa muuten mentiin kahteen kertaan (toinen kerta myös nätisti), eikä radalla ollut ollenkaan puomia.

Rata 3: Taas Heidiä, ja kas, vimppa keppiväli ohitettiin, eli siitä tuli virhe, ja pian keppien korjauksen jälkeen koira sujahti väärään putken päähän. Jonka jälkeen aa ei ollut sellainen kun vaaditaan, eli pienten murahdusten kera koiruus sen kuitenkin korjasi ja sitten kahden esteen kautta suorinta tietä maaliin.

Rata 4: Ajatuksena ennen rataa: YES, hyppäri. Ei tartte murehtia kontakteista. Nyt täpöllä. Ja niinhän sitten mentiinkin. Koira aivan hullaantui juoksemaan, ja eihän siinä vauhdin hurmassa ohjaajakaan ehkä parhaiten näyttänyt, että kahden ihan vierekkäin olevan pussin suun sijaan olisi pitänyt valkata se putken suu... Mutta nappasin tilanteen välittömästi haltuun, ja jatkettiin rata iloisesti ja lähes hyvinkin sujuvasti loppuun. Päivän paras rata :D Maalissa melkein voittajafiilis :D

Itse asiassa mietitytti kovastikin se, että mikä mahtaa tälle juniorille olla paras "systeemi" kisapaikalla. Se, että sen kanssa yhdessä duunaa ja puuhaa ennen rataa... ja innostaen lelulla vaiko vain rauhoittaen ja nakkia tarjoten - vai jättää sivuun "kuumenemaan" tahi kokonaan autoon (rauhoittumaan vaiko kuumenemaan)? Vähän kaikkia tuli nyt kokeiltua, mutta näillä radoilla johtopäätökset on hukassa...

Voi meitä mölliköitä. Kuinkas kauan siinä voikaan mennä, että koira on edes jotenkin "valmis"... pysymään radalla ja jopa hanskassa.

Ai mikä vastakäsi

Vastakäsisyndrooma iski taas. Kun se ei vaan ohjaajalta onnistu, niin ei... Voisiko laittaa sellaisen muistilapun roikkumaan tuohon silmien eteen: "Muista vastakäsi!".

Jubukka ei ihan kaikkein keskittymiskykyisin ollut. Viime treeneistäkin on taas aikaa... Mutta periaattessa pikkupiski meni kivasti. Muutamaan otteeseen livahti nuuskuilemaan milloin mitäkin, ja tietenkin loikki juuri niin hurjia kaarteita kun ohjaaja antoi myöten... Parasta saattoi olla tänään kepit! Kyllähän se niitä pujottelee jo sörkkimättäkin!

Jeppe teki perusjepperataa. Hyppäsi huonosti ja muutoin onnistui virheittä. Yhden vastakäännöskokeilun myötä pieneni käännöskin varmasti metrin verran. Ohjaajan draivi ei nyt vaan ollut muutoin ihan parhaimmillaan.

Viikonloppuna sitten kokeillaan taitoja kisamatoilla.

Jepelle Chippendale

Jeppe palkittiin seuran 2. parhaana mini-koirana. Ei kai ole häpeä hävitä maajoukkuekoiralle... Ja onhan meillä jo hyvä lusikkasarja kasassa. Mutta miten tässä näin kävi, että "räkänokka" omi ja vahtii palkintoja...