Tuosta hassustapienestätyhmästä koirastahan on kasvamassa ihan agilitykoira :D Aika kauan siinä kesti... (ylihuomenna nimittäin tulee täyteen kuusi vuotta).
Keskiviikkotreenit ovat menneet kivasti. On onnistumisia, mutta on tietysti vaikeampiakin kohtia, joita on sitten harkattu.Viikko sitten tehtiin "pro-ohjaus". Joo - se kyllä toimi, kun tehtiin pala palalta. Onnistuisi varmaan hyvin parin treenin jälkeen. Sylkkärimäinen käännös sopii Jussille - normimutkat menee niiiin pitkiksi.
Eilen onnistuttiin oikeinkin hyvin tiukoissa kohdissa, joissa piti saada koira ohittamaan esteitä tosi läheltä. Hassupienityhmä koira oli aivan innoissaan - ja niin tietysti ohjaajakin! Sunnuntaina kipitetään kolme rataa - toivotaan onnistumisia!
torstai 12. maaliskuuta 2015
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Jopas nyt
Keskiviikkona treenattiin taas Lempäälässä. Aika lentää niin siivillä, että tosiaankin tuntui että "taas". Rata oli ihan mielenkiintoinen. Samoja kohtia mentiin niin moneen kertaan, että rata oli todellinen "yli-nelikymppisten-unelma". Mutta ei me taidettu radalla sitä unohtaa.
Positiivista oli koiran draivi. Se nimittäin lähes tulkoon lähti käsistä... Parissa kohtaa rataa oli muutenkin sellaisia apua-tilanteita, että ohjaaja oli pulassa. Ja ihan koutsin suostumuksella tehtiin putkeen takaaleikkaus. Ei nimittäin ollut mahkuja ehtiä eteen valssailemaan.
Kyllä sitä oppiakin taas saatiin... Putkesta leijeröitiin muurin toiselle puolen, ja oma linja olisi ollut täysin typerä. Mutta koutsin ohjein sujui kuin leikki. Saksalainen ei tosin suju edes satojen vihjeiden kanssa... ei sitten millään. Se on ollut aina vaikea, ja niin nytkin. Pari kertaa saatiin onnistumaan -kökösti.
Jossain vaiheessa kun kartturi vaan tumpeloi, meni koiraltakin into. Pakkopaussi. Mutta kyllä siinä ihan aksakoiran ainesta on... myönnettäköön ;)
Positiivista oli koiran draivi. Se nimittäin lähes tulkoon lähti käsistä... Parissa kohtaa rataa oli muutenkin sellaisia apua-tilanteita, että ohjaaja oli pulassa. Ja ihan koutsin suostumuksella tehtiin putkeen takaaleikkaus. Ei nimittäin ollut mahkuja ehtiä eteen valssailemaan.
Kyllä sitä oppiakin taas saatiin... Putkesta leijeröitiin muurin toiselle puolen, ja oma linja olisi ollut täysin typerä. Mutta koutsin ohjein sujui kuin leikki. Saksalainen ei tosin suju edes satojen vihjeiden kanssa... ei sitten millään. Se on ollut aina vaikea, ja niin nytkin. Pari kertaa saatiin onnistumaan -kökösti.
Jossain vaiheessa kun kartturi vaan tumpeloi, meni koiraltakin into. Pakkopaussi. Mutta kyllä siinä ihan aksakoiran ainesta on... myönnettäköön ;)
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
AVAuduttu ja toivuttu
Nyt on viikko juhlittu uutta titteliä. No ei sentään :D Mutta viikko sitten räpsähti niin sanotusti koetoimitsijan valvontakamera, eli JANKKilassa meille huikattiin toimistosta, että "te valioidutte, eikös niin?" No kyllä juu, me valioiduttiin.
Ollaanhan tässä tehty ihan käypiä treenejäkin jo jokin aika. Ja sitä paitsi, juuri kisoja edeltävänä keskiviikkona sanoin russelitutulle, että meidän täytyy mennä hakemaan sertejä pikkukisoista, ei me niihin käsiksi päästä etelän megaskaboissa.
Janakkalassa, tutussa treenihallissa siis, päästiin ensin tekemään Henkan ei-niin-henkkamainen rata. Koira toimi kuin unelma eli teki elämänsä ensimmäisen putkijarrun. Piti sitten kisoissa yllättää. Seurakaveri nauroi, että saattoi siinä jokunen radan reunalla ihmetellä kartturin sijoittumista ja ohjausyritelmää... Olin nääs varautunut, että koira ampuu 10 metriä putkesta ja minä olen huitomassa aidan toisella puolella. Ampuikin sitten luotisuoraan putkesta kohti aitaa: minä pyllistelen rintamasuunta aidalla ja koira suihkaa suoraan yli (väärään suuntaan). Juu hieno hylly se oli.
Toinen rata sittten napsahti nollaksi, vaikkei se todellakaan ollut hyvää menoa. Se oli kökköä kalastelua. Puolessa välissä tapahtui jopa 1,5 sekunnin blackout. TAAS! Olenko tulossa vanhaksi...?!
Mutta toiseksi sijoituttiin ja ilomielin otettiin vastaan kolmas sertimme. Nyt taloudessa on kaksi agilityvaliota. Kyllä kelpaa kehuskella. Valioväkeä. Olisipa ohjaajakin!
Päivän vimppa rata oli muuten melkeinpä elämämme flow-rata. Hyppis, jossa päästiin ja uskallettiin päästellä menemään. Hitto, pikkuisen vaan puuttui jarru yhdessä kohdassa, ja niinpä otettiin ekstrana rengas. Putkissa kyllä toimi jarrut, eli pienen koiran herneet osoittavat toimintaa! Kunhan ei sitten menisi herne nenään...
Muutoin ollaan han piskuisen vain lenkkeilty, kun on ollut milloin liukasta ja milloin märkää. Kisoissa keskitytään sitten hyppelyyn :) Niitä sertejä meillä ei ole vielä lainkaan!
Ollaanhan tässä tehty ihan käypiä treenejäkin jo jokin aika. Ja sitä paitsi, juuri kisoja edeltävänä keskiviikkona sanoin russelitutulle, että meidän täytyy mennä hakemaan sertejä pikkukisoista, ei me niihin käsiksi päästä etelän megaskaboissa.
Janakkalassa, tutussa treenihallissa siis, päästiin ensin tekemään Henkan ei-niin-henkkamainen rata. Koira toimi kuin unelma eli teki elämänsä ensimmäisen putkijarrun. Piti sitten kisoissa yllättää. Seurakaveri nauroi, että saattoi siinä jokunen radan reunalla ihmetellä kartturin sijoittumista ja ohjausyritelmää... Olin nääs varautunut, että koira ampuu 10 metriä putkesta ja minä olen huitomassa aidan toisella puolella. Ampuikin sitten luotisuoraan putkesta kohti aitaa: minä pyllistelen rintamasuunta aidalla ja koira suihkaa suoraan yli (väärään suuntaan). Juu hieno hylly se oli.
Toinen rata sittten napsahti nollaksi, vaikkei se todellakaan ollut hyvää menoa. Se oli kökköä kalastelua. Puolessa välissä tapahtui jopa 1,5 sekunnin blackout. TAAS! Olenko tulossa vanhaksi...?!
Mutta toiseksi sijoituttiin ja ilomielin otettiin vastaan kolmas sertimme. Nyt taloudessa on kaksi agilityvaliota. Kyllä kelpaa kehuskella. Valioväkeä. Olisipa ohjaajakin!
Päivän vimppa rata oli muuten melkeinpä elämämme flow-rata. Hyppis, jossa päästiin ja uskallettiin päästellä menemään. Hitto, pikkuisen vaan puuttui jarru yhdessä kohdassa, ja niinpä otettiin ekstrana rengas. Putkissa kyllä toimi jarrut, eli pienen koiran herneet osoittavat toimintaa! Kunhan ei sitten menisi herne nenään...
Muutoin ollaan han piskuisen vain lenkkeilty, kun on ollut milloin liukasta ja milloin märkää. Kisoissa keskitytään sitten hyppelyyn :) Niitä sertejä meillä ei ole vielä lainkaan!
torstai 29. tammikuuta 2015
Toisilla tipaton, toisilla treenitön tammikuu
Apua! Kohta on jo helmikuu! Mihin tämä tammikuu on kadonnut... Vuoden ekat treenit jäivät kiireiden vuoksi väliin. Sitten ehdittiin parit normaalit keskiviikkotreenit käväistä. Ja "kotikenttäkisat" JANKKilassa. Hitsi, nehän meni peräti hyvin. Kaksi nollaa, ja keskimmäinen sössittiin toiseen keppiväliin. Mutta ihan kelpo vuoden ajoitus.
Eilen sitten treenattiin Lempäälässä. Olipas rata... Ihan järin paljon ei onnistumisen tunteita tullut... mutta hehkutetaan nyt yhtä momentumia: Rata lähti liikkeelle kuviolla aita, aita, kepit. Aidat olivat suorahkossa linjassa, mutta keppien aloitus lähti viistoon oikealle. Kaikenlaisia härvellyksiä kokeiltiin, ja kaikki tuhoon tuomittuja... Kunnes leijeröitiin. Ohjaaja tönötti aitojen ja keppien toisella puolella ja syötti koiraa vaan sitten keppien aloitukseen. Se sujui, ja siitä olen ylpeä! Toinen leijeröinti ei ihan yhtä hyvin mennyt - aita, pussi, putki niin että ohjaaja seuraa puomin toisella puolella. Sujuihan sekin jokusen harkkakerran jälkeen.
Mutta viikonloppuna sitten koitellaan taas onneamme kolmen radan verran... Thumb up tammikuussa!
Eilen sitten treenattiin Lempäälässä. Olipas rata... Ihan järin paljon ei onnistumisen tunteita tullut... mutta hehkutetaan nyt yhtä momentumia: Rata lähti liikkeelle kuviolla aita, aita, kepit. Aidat olivat suorahkossa linjassa, mutta keppien aloitus lähti viistoon oikealle. Kaikenlaisia härvellyksiä kokeiltiin, ja kaikki tuhoon tuomittuja... Kunnes leijeröitiin. Ohjaaja tönötti aitojen ja keppien toisella puolella ja syötti koiraa vaan sitten keppien aloitukseen. Se sujui, ja siitä olen ylpeä! Toinen leijeröinti ei ihan yhtä hyvin mennyt - aita, pussi, putki niin että ohjaaja seuraa puomin toisella puolella. Sujuihan sekin jokusen harkkakerran jälkeen.
Mutta viikonloppuna sitten koitellaan taas onneamme kolmen radan verran... Thumb up tammikuussa!
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Tulostilastoa vuosi 2014
Taas yksi kisavuosi kasassa. Jussin neljäs kisavuosi. Tai no viides, jos lasketaan, että ensimmäisenä kisavuonnaan starttasi vasta lokakuussa ekan kerran. Nyt starttimäärä oli alhaisempi kuin aiempina vuosina: 54 starttia. Nollia kertyi vuoden aikana 15 kpl; näin ollen nollaprosentti oli 28. Vuoden loppuun mennessä on juuri saavutettu SM-nollat. Hyllyprosentti oli 44 - jos se nyt mitään kertoo... Useinhan virheen tapahduttua otetaan mieluummin hyvä hylly kuin toikkaroidaan virheillä maaliin.
Katsotaan, millainen tästä vuodesta muodostuu. Harmi vaan, että SM-kisat ovat taas vaakalaudalla... MITEN voi aina kaikki kiva sattua päällekkäin...
Katsotaan, millainen tästä vuodesta muodostuu. Harmi vaan, että SM-kisat ovat taas vaakalaudalla... MITEN voi aina kaikki kiva sattua päällekkäin...
torstai 25. joulukuuta 2014
Vikat treenit ja vikat skabat
Vuosi alkaa olla pulkassa treenien ja kisailuiden suhteen. Keskiviikkona viiletettiin vauhdikasta rataa KK-treeneissä. Ainakin innolla, vaikka ongelmia tuotti mm. ihan perus-taaksetyöntökin. Ajoitus - mikä se on? Ainakin se on useimmiten pielessä :)
Sunnuntaina sitten vielä viimeiset startit. Ensikosketukset Arto Laitisen ratoihin: olivat kivan virtaavia. Eka rata räjähti ns. handusta, eli virtaa riitti mutta ohjaajan keskittyminen ei ollut kohdillaan. Lopulta meni ihan hyllyksi, kun ohjasin ajatuksissani koiraa väärälle puolelle estettä. Toinen rata selvittiin pelastuksilla ja nollalla. Vika oli hyppis, ja siinä harmitti oma AJOITUSvirhe (mikä, en ole sellaisesta kuullutkaan...) eli pientä vekkiä yritin ja veikin koiran loppujen lopuksi aidan väärälle puolen. Heh. Sellaista sattuu. Tosin, ei paremmissa piireissä... ;)
Mutta nyt vietellään joulupaussia ja vedetään vuoden tilastot yhteen tuonnempana.
Sunnuntaina sitten vielä viimeiset startit. Ensikosketukset Arto Laitisen ratoihin: olivat kivan virtaavia. Eka rata räjähti ns. handusta, eli virtaa riitti mutta ohjaajan keskittyminen ei ollut kohdillaan. Lopulta meni ihan hyllyksi, kun ohjasin ajatuksissani koiraa väärälle puolelle estettä. Toinen rata selvittiin pelastuksilla ja nollalla. Vika oli hyppis, ja siinä harmitti oma AJOITUSvirhe (mikä, en ole sellaisesta kuullutkaan...) eli pientä vekkiä yritin ja veikin koiran loppujen lopuksi aidan väärälle puolen. Heh. Sellaista sattuu. Tosin, ei paremmissa piireissä... ;)
Mutta nyt vietellään joulupaussia ja vedetään vuoden tilastot yhteen tuonnempana.
maanantai 15. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Jussi-69 rock!
Keskiviikkona oltiin normitreeneissä. Mentiin normitahtia, normionnistumisia, normifiboja. Niillä eväillä sitten startattiin Janakkalassa lauantaina numerolla 69 (on muuten jo toinen kerta Jussin uralla... Kisajärjestäjät: voisimmeko aina saada kisanumeron 69?).
Hyppärille oli kiva lähteä kevein mielin. Pikkiriikkisen jopa ehkä jännitti, kun ei olla taas vähän aikaan startattu. Hiukan enteellisesti juuri ennen rataa sanoin ääneen, että miten mahdetaan hoidella kepeille meno. Ei siinä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, suora lähestyminen, mutta niin sitten vaan tohinoissamme se sössittiin. Täytynee katsoa videolta, olinko edessä tmv. mutta johonkin väärään väliin Jussi suihkasi. Muuten sujui mukavasti, eli se oli sitten sellainen vitosrata.
Agilityrata osoittautui vaikeammaksi; koirakko toisensa jälkeen härvelsi... etenkin takareunan normaali aitakuvio tuotti ongelmaa. Paitsi meille ;) Tehtiin se ihan tavallisena päällejuoksuna, ja hyvin meni. Aan kontakti oli hintsu, ja puomin jälkeen ehdin jo pelästyä, että sinnehän se suikkaa seuraaavan aidan väärään suuntaan. Ohjaaja kun oli "hiukan" myöhässä... No, nollalla kuitenkin selvittiin ja radan hitaimpana sellaisena sijalle 4.!
Vimpalle agiradalle vaihtui tuomari, ja kovasti paljon sai puolta itse vaihdella. Rataantutustumisen jälkeen tein päätöksen ohjata puomi eri puolelta, mitä harjoittelin. Riski kannatti, ja kuvio meni ongelmitta. Loppua kohden ohjaus kyllä oli jotakin tyystin muuta mitä olin suunnitellut. Taisi mennä loppusuora aikamoiseksi kiljahteluksi, kun jäin koiran taakse, eikä yksikään kohta mennyt siten kuin oli ajateltu. Mutta nolla!
Radan jälkeen sitten ahmittiin ansaittuja kinkkuja, kun tuttu toimihenkilö tulospalvelusta huikkasi, että "Te saitte sertin!". Täh - SERTI! Vau! Ihan kammottavalla kalasteluradalla :D Mutta ilahduttihan se, tietenkin, ja jo pelkkä tuplanollakin hymyilytti, kun ei olla syksyn kisoissa juurikaan onnistuttu. Sijaluku oli 2.
Katsotaan sitten, milloin se kolmas serti napsahtaa...
Hyppärille oli kiva lähteä kevein mielin. Pikkiriikkisen jopa ehkä jännitti, kun ei olla taas vähän aikaan startattu. Hiukan enteellisesti juuri ennen rataa sanoin ääneen, että miten mahdetaan hoidella kepeille meno. Ei siinä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, suora lähestyminen, mutta niin sitten vaan tohinoissamme se sössittiin. Täytynee katsoa videolta, olinko edessä tmv. mutta johonkin väärään väliin Jussi suihkasi. Muuten sujui mukavasti, eli se oli sitten sellainen vitosrata.
Agilityrata osoittautui vaikeammaksi; koirakko toisensa jälkeen härvelsi... etenkin takareunan normaali aitakuvio tuotti ongelmaa. Paitsi meille ;) Tehtiin se ihan tavallisena päällejuoksuna, ja hyvin meni. Aan kontakti oli hintsu, ja puomin jälkeen ehdin jo pelästyä, että sinnehän se suikkaa seuraaavan aidan väärään suuntaan. Ohjaaja kun oli "hiukan" myöhässä... No, nollalla kuitenkin selvittiin ja radan hitaimpana sellaisena sijalle 4.!
Vimpalle agiradalle vaihtui tuomari, ja kovasti paljon sai puolta itse vaihdella. Rataantutustumisen jälkeen tein päätöksen ohjata puomi eri puolelta, mitä harjoittelin. Riski kannatti, ja kuvio meni ongelmitta. Loppua kohden ohjaus kyllä oli jotakin tyystin muuta mitä olin suunnitellut. Taisi mennä loppusuora aikamoiseksi kiljahteluksi, kun jäin koiran taakse, eikä yksikään kohta mennyt siten kuin oli ajateltu. Mutta nolla!
Radan jälkeen sitten ahmittiin ansaittuja kinkkuja, kun tuttu toimihenkilö tulospalvelusta huikkasi, että "Te saitte sertin!". Täh - SERTI! Vau! Ihan kammottavalla kalasteluradalla :D Mutta ilahduttihan se, tietenkin, ja jo pelkkä tuplanollakin hymyilytti, kun ei olla syksyn kisoissa juurikaan onnistuttu. Sijaluku oli 2.
Katsotaan sitten, milloin se kolmas serti napsahtaa...
tiistai 9. joulukuuta 2014
perjantai 28. marraskuuta 2014
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Treeniä ja lenkkiä - lumessa!
Laahataan jäljessä... Viime viikolla suoritettiin taas normitreenit yhtä onnistuneesti kuin tavallisestikin ;) Ei, ei tämä mitää sarkasmia ole - ne menee hyvin!
Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :) Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...
Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.
Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :) Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...
Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
maanantai 10. marraskuuta 2014
Nolla - edellisestä onkin aikaa...
Päätettiin lähteä himppasen merta edemmäs kalaan. Viime aikoina ollaan oltu laiskoja kisaamaan, ja kisamatkat ovat ulottuneet maksimissaan sadan kilometrin päähän. Niin ne ajat muuttuu... 90-luvulla käytiin ilomielin kylmissä maneeseissa juoksemassa YKSI startti. Kaksi oli jo luksusta. Tänään ei lähdetä kuin kolmen startin tähden, ja silloinkin vain lämpimään halliin. Eikä kovin kauas.
No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :) Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!
Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!
Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15. johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D
Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...
Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä... kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D
Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.
No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :) Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!
Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!
Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15. johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D
Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...
Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä... kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D
Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Aika karkaa
Aika on kortilla. Ei tällä tahdilla ehditä mitään. Ei ehditä edes lenkkeilemään. Kiitos hoitotädille, joka lauantaina haki koiruudet parin tunnin "peltotreffeille". Itse ei olla ehditty kuin kerta-viikossa-aksatreeneihin. Ne sujuvat joka kerta yhtä hyvin. Siis HYVIN. Todellakin. Ilman mitään sarkastista vivahdetta. Aidosti hyvin.
Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?
No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D
Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?
No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Jussi ja 36 ihmettä
Kyllä tää kerran kuussa ilmestyvä keskiviikkoillan ohjelma peittoaa mennen tullen Akun ja 7 ihmettä. Kilpailevat nimittäin samasta prime time ajastakin.
Päätähtenä on Jussi 5,5 vee, joka nyt vihdonkin tuntuu alkaneen ymmärtäneen agilityn saloja. Tämän viikon jaksossa oli teemana 36 estettä. Suhteellisen suoraviivaistakin menoa, jossa päästiin nauttimaan vauhdista. Mutta ei se ihan helppokaan ollut. Terveisiä vaan Laurille ;)
Totta kai ensimmäisellä kiekalla tehtiin virheitä. Joitakin kohtia tuli testattua pariin, kolmeenkin kertaan, ennenkuin natsasi. Koiralla oli NIIN into päällä. Pikkubreikin jälkeen kokeiltiin tehdä ehjää rataa, ja aika pitkälle päästiin. Radallahan oli pituutta 287 metriä, ja esteellä nro 26 ohjaajan flunssakunto hiukan prakasi, ja ei vaan ehtinyt törkkäämään takaakiertoon...
Mutta oli NIIN draivikas treeni, että tämän voimalla jaksetaan taas tovi!
Päätähtenä on Jussi 5,5 vee, joka nyt vihdonkin tuntuu alkaneen ymmärtäneen agilityn saloja. Tämän viikon jaksossa oli teemana 36 estettä. Suhteellisen suoraviivaistakin menoa, jossa päästiin nauttimaan vauhdista. Mutta ei se ihan helppokaan ollut. Terveisiä vaan Laurille ;)
Totta kai ensimmäisellä kiekalla tehtiin virheitä. Joitakin kohtia tuli testattua pariin, kolmeenkin kertaan, ennenkuin natsasi. Koiralla oli NIIN into päällä. Pikkubreikin jälkeen kokeiltiin tehdä ehjää rataa, ja aika pitkälle päästiin. Radallahan oli pituutta 287 metriä, ja esteellä nro 26 ohjaajan flunssakunto hiukan prakasi, ja ei vaan ehtinyt törkkäämään takaakiertoon...
Mutta oli NIIN draivikas treeni, että tämän voimalla jaksetaan taas tovi!
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Kahdet kisat ja kahdet treenit
Syysväsymystäkö tämä kirjoittamattomuus on? Vai kiirettä? No, oli mitä hyvänsä, takana on ahkerat pari viikkoa. Kahdet normikeskiviikkotreenit ovat menneet HYVIN. Jussilla on draivia, jutut ovat sujuneet - jos nyt ei ensimmäisellä, niin ainakin toisella kertaa. Mutta kisoissa sitten ei olla onnistuttu. Viikko sitten hypeltiin itävaltalaisen Hüpen radoilla jopa NELJÄSTI.
Eka rata oli pelleilyä. Koira oli lahna ja hyllytettiin jo nelosesteelle, jonka jälkeen juoksenneltiin päättömästi rata loppuun. Voi karmeus! Toisella radalla koira LOIKKI (kyllä!) kontaktit, ja toisen kohdalla olin sitten hereillä ja koira kainaloon. Kolmannella onnistuttiin ottamaan kielto, ja sen jälkeen vielä harjoiteltiin aata. Neljännellä tyrittiin toiseen keppiväliin ja hyllytettiin sitten johonkin kielto kohtaan, kun ei viitsitty tahkota samaa kohtaa vaan jatkettiin ikäänkuin ehjänä ratana loppuun.
Tavallaan pari rataa olivat ihan ok, koska tulostaso ei päätä huimannut... mutta kyllä neljä hyllyä kieltämättä pistää miettimään...
Niinpä oltiin toiveikkaita tänpäiväisen kisan suhteen. Kolme mahkua meille annettiin, mutta tulosrivi oli hyl-hyl-5. Surkeankuuloisesta rivistä huolimatta ollaan hyvillä mielin. Eka rata meni tosin harjoitteluun; koiralla kova vauhti ja into, johon yhdistettynä löysä ohjaus sai aikaan esteen ohituksen ja säntäämisen väärälle esteelle. Toka rata kaatui aan ohittamiseen (samainen kielto tapahtui muuten ekallakin radalla...), ja sen jälkeen ohitettiin taas yksi este hyllyn verran. Hyppärillä sitten inhottava sisäänmenovirhe kepeillä, lievästi just ohi ekan välin.... mutta muuten oikein sujuvaa menoa. OLEN TYYTYVÄINEN!
Jos jotain hyvää etsii, niin niistot alkavat sujua. Samoin tein yhden onnistuneen whiskyn. (HUOM! En mainosta nyt sitä juomaa!). Ja ainakin omasta mielestäni otan etäisyyttä koiraan, eli koitan luottaa ja enemmän ohjailla kauempaa enkä ole aina saattelemassa. No, sen näkee kun pääsee katsomaan videoita.
Eka rata oli pelleilyä. Koira oli lahna ja hyllytettiin jo nelosesteelle, jonka jälkeen juoksenneltiin päättömästi rata loppuun. Voi karmeus! Toisella radalla koira LOIKKI (kyllä!) kontaktit, ja toisen kohdalla olin sitten hereillä ja koira kainaloon. Kolmannella onnistuttiin ottamaan kielto, ja sen jälkeen vielä harjoiteltiin aata. Neljännellä tyrittiin toiseen keppiväliin ja hyllytettiin sitten johonkin kielto kohtaan, kun ei viitsitty tahkota samaa kohtaa vaan jatkettiin ikäänkuin ehjänä ratana loppuun.
Tavallaan pari rataa olivat ihan ok, koska tulostaso ei päätä huimannut... mutta kyllä neljä hyllyä kieltämättä pistää miettimään...
Niinpä oltiin toiveikkaita tänpäiväisen kisan suhteen. Kolme mahkua meille annettiin, mutta tulosrivi oli hyl-hyl-5. Surkeankuuloisesta rivistä huolimatta ollaan hyvillä mielin. Eka rata meni tosin harjoitteluun; koiralla kova vauhti ja into, johon yhdistettynä löysä ohjaus sai aikaan esteen ohituksen ja säntäämisen väärälle esteelle. Toka rata kaatui aan ohittamiseen (samainen kielto tapahtui muuten ekallakin radalla...), ja sen jälkeen ohitettiin taas yksi este hyllyn verran. Hyppärillä sitten inhottava sisäänmenovirhe kepeillä, lievästi just ohi ekan välin.... mutta muuten oikein sujuvaa menoa. OLEN TYYTYVÄINEN!
Jos jotain hyvää etsii, niin niistot alkavat sujua. Samoin tein yhden onnistuneen whiskyn. (HUOM! En mainosta nyt sitä juomaa!). Ja ainakin omasta mielestäni otan etäisyyttä koiraan, eli koitan luottaa ja enemmän ohjailla kauempaa enkä ole aina saattelemassa. No, sen näkee kun pääsee katsomaan videoita.
tiistai 7. lokakuuta 2014
lauantai 4. lokakuuta 2014
Ei aina voi... vaikka treeneissä kuitenkin
Keskiviikkona korkattiin normitreenit. Oli niin kivaa, vaikka "vähän" väsyneellä (äiti)mielellä sinne mentiin. Pari pätkää sujui kivasti. Totta mooses muutamaa kohtaa tahkottiinkin, mutta innolla. Ihan ulinan kera. Se se vasta on jotain!
Niinpä sitten oli jopa odotuksia ja toiveita lauantaisiin kisoihin samassa hallissa. Ekana Viitaniemen jouhea hyppis. Eikös tämä täti unohda lähes loppusuoralla radan. Puhdasta nollaa siihen saakka, ja pyörittiin sitten kiellon verran ihmettelemässä mihin matka jatkuu. Tyypit (kiitos rakkaat!) huuteli suuntamerkkejä kehän laidalta, mutta kun puusilmä ei nähnyt numeroa... Kas, se oli otettu pois, kuten tuomarikin ilmoitti ratiksessa. Ja minä kun ehdin kelata, että johan nyt on hemmetti, ettei ole yhtään numeroitua estettä edessä - ja takaakiertoa tässä ei ollut :D Se rata meni sitten siihen.
Tokan kartturoi lainatäti. Hyvin kartturoikin. Jussi oli nätisti, ehkä jopa liian kiinni kartturissa, kun bongahti pois keinulta kiellon verran. Harmi! Menivät kepitkin ihan ulinan kera!
Kolmas rata meni puoleen väliin hyvin. Sitten hajos. Taas semmoista jussimaista typerää esteiden ohittelua. ARGH! Samaa tapahtui vielä lopussa. Eikä ohjaaja näköjään osaa viedä mitään koiraa ahtaasta välistä takaakiertoon, kun onnistui sössimään samassa kohdassa niin oman kuin lainakoiran; muuten Lottis oli huippu <3 <3 <3 Tänään oli siis koiranvaihtopäivä.
Niinpä sitten oli jopa odotuksia ja toiveita lauantaisiin kisoihin samassa hallissa. Ekana Viitaniemen jouhea hyppis. Eikös tämä täti unohda lähes loppusuoralla radan. Puhdasta nollaa siihen saakka, ja pyörittiin sitten kiellon verran ihmettelemässä mihin matka jatkuu. Tyypit (kiitos rakkaat!) huuteli suuntamerkkejä kehän laidalta, mutta kun puusilmä ei nähnyt numeroa... Kas, se oli otettu pois, kuten tuomarikin ilmoitti ratiksessa. Ja minä kun ehdin kelata, että johan nyt on hemmetti, ettei ole yhtään numeroitua estettä edessä - ja takaakiertoa tässä ei ollut :D Se rata meni sitten siihen.
Tokan kartturoi lainatäti. Hyvin kartturoikin. Jussi oli nätisti, ehkä jopa liian kiinni kartturissa, kun bongahti pois keinulta kiellon verran. Harmi! Menivät kepitkin ihan ulinan kera!
Kolmas rata meni puoleen väliin hyvin. Sitten hajos. Taas semmoista jussimaista typerää esteiden ohittelua. ARGH! Samaa tapahtui vielä lopussa. Eikä ohjaaja näköjään osaa viedä mitään koiraa ahtaasta välistä takaakiertoon, kun onnistui sössimään samassa kohdassa niin oman kuin lainakoiran; muuten Lottis oli huippu <3 <3 <3 Tänään oli siis koiranvaihtopäivä.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Ruotuun...
Nyt ryhdistäydytään. Niin blogikirjoituksissa kuin treenaamissessa/kisaamisessa... Keskiviikkona startattiin talven KK-kausi. Treenit meni... noo... kohtalaisesti. Ihan ok menoa, mutta yht'äkkiä alkoi (taas) kepit tökkimään. "Kymppikeppien riivaus". Eli pujottelu jää kesken. Argh. Ihan verkot piti ottaa avuksi.
Lainaohjaaja testasi Jubaa lopuksi, jos joutuu viikon päästä jelppimään. Hyvin sujui. Paitsi eka kontakti. Jonka "palautteen" (hiukan normiääntä kovempi murahdus) jälkeen Juissi pötki paikalta :D Se samainen Jussi, joka on temponut luonnestestistä kovat pojot... :D
Tänään sitten kaksi starttia Riksussa. Voi kökkö. Molemmilla radoilla niin sanotusti pissi kontaktit. Puomin. Yleensähän se on saatu aina seuraavalla radalla jo ruotuun, mutta oliko nyt ohjaajan löysyyttä vai mitä... mutta kosahti kyllä juu :(
Muuten sentään oli draivia (vaikkei vauhti todellakaan päätä huimaa...) senkin verran, että tuli pienet ulvonnat alkuradasta. Se on aina positiivinen merkki. Mutta nyt pitää ottaa niskasta kiinni sekä ohjaajaa että koiraa... No, keskiviikkona starttaa myös normit viikkotreeenit. Katsotaan, millä eväillä sitten päästään viikonloppuna Jankkilaan.
Lainaohjaaja testasi Jubaa lopuksi, jos joutuu viikon päästä jelppimään. Hyvin sujui. Paitsi eka kontakti. Jonka "palautteen" (hiukan normiääntä kovempi murahdus) jälkeen Juissi pötki paikalta :D Se samainen Jussi, joka on temponut luonnestestistä kovat pojot... :D
Tänään sitten kaksi starttia Riksussa. Voi kökkö. Molemmilla radoilla niin sanotusti pissi kontaktit. Puomin. Yleensähän se on saatu aina seuraavalla radalla jo ruotuun, mutta oliko nyt ohjaajan löysyyttä vai mitä... mutta kosahti kyllä juu :(
Muuten sentään oli draivia (vaikkei vauhti todellakaan päätä huimaa...) senkin verran, että tuli pienet ulvonnat alkuradasta. Se on aina positiivinen merkki. Mutta nyt pitää ottaa niskasta kiinni sekä ohjaajaa että koiraa... No, keskiviikkona starttaa myös normit viikkotreeenit. Katsotaan, millä eväillä sitten päästään viikonloppuna Jankkilaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)